7/19/2010

Vihrea maakilpikonna

Raskas tyo vaatii raskaat huvit. Tai niin sanotaan. Mutta jos taa on totta, niin mun tyo on kyl ollu raskaanpaa kun ma oon huomannu, koska mun huvit oli kyl ihan omaa luokkaansa. Lyhyena yhteenvetona mun neljan lomaviikkoni aikana ma siis kavin snorklaamas koralliriutalla, ilmaveneajelulla alligaattoreiden keskella, laskin alas koskee kumieneella, kiipesin tulivuoren kraaterin reunalle ja kavin uimas kuumilla lahteilla. Nain nama hurjimmat/erikoisimmat asiat mainitakseni. Kyllahan ma oon tienny, et mun tyo on rankkaa ja nain, mut ma olisin ehka kuitenki selvinny vaha lievemmalla irtiotolla arjesta. Jokatapaukses ma aattelin nyt ekaks kertoo teille siita viikon bussireissusta, jonka otin. Bussiyhtion nimi oli siis Green Tortoise, ja meidan reissun nimi Pacific Trek. Reissu kesti viikon, mut ehka ma saalin teita enka kirjota kaikkee samaan postaukseen. Katotaan ny kuinka ahkera ma oon.
Nii ja kuvia Floridasta ja Californiasta tulee sit tekstien jalkeen, kun saan kuvani ite ensin jarjestykseen.

Ma voisin sanoo, et mun Green Tortoise reissu alko, kun lahin hostellilta. (Perjantai 9.7.) Hostellilta bussin lahtopaikalle oli varmaan joku tunnin kavelymatka. Mulla oli kuitenki mukana rinkka, selkareppu ja kasilaukku, joten kavely ei ollu vaihtoehto. Ma olin suunnitellu tan hyvin. Lahen hostellilta kello 6, otan San Fransiscon tyypillisen kulkuvalineen eli Cable Car:n niin pitkalle ku paasen ja sit kavelen loppumatkan. Koska Cable car on niin suosittu kulkuvaline ma varasin ittelleni hyvin aikaa. Perilla piti olla 7.30 ja bussi lahti 8.00pm. No kaikki suju hyvin siihen asti, kunnes paasin Cable Car pysakille. Ma olin ensinnaki lahteny aikataulusta myohas. Eka C Car meni ohi just ennenku paasin pysakille. Onneks mulla oli aikaa. Odotin sit 10min, et seuraava tulis. Se tuli ja meni eika ees pysahtyny. Oli liian taynna. Taas odotin 10min ja taas se C Car tuli ja meni. Mua alko jo vaha hermostuttaan, etta nainko siina sitte kay, et se reissu menee sivu suun koska ma en ees paase ajois perille. Siina oli muitaki ihmisii odottaas mun kans ja me todettiin, et ehka kannattas kavella pari katua alaspain, kun ne C Car:t lahtee sielta, et sit mennaan jonoon ja ootetaan hetki niin paastaan sit varmasti ees jonku kyyttiin. Muuten hyva, mut kello oli vissiin jo 6.45 ja kun me paastiin sinne alas, niin se jono oli mulle ihan liikaa. Lieva paniikki. Mita nyt? Bussi? Sinne pysakille oli liian pitka matka ja se kestaa liian kauan. Ei siina sit muuta vaihtoehtoo ollu kun ottaa taksi. Mut budjetti sano iik pelkalle ajatukselle, mutta toisaalta kun bussireissu oli jo maksettu, niin sita en halunnu jattaa valiin. Yllattavan helposti jopa sain taksinki, kun vaha kattelin yparilleni ja sitte oltiin matkalla bussiterminaalille.

Koko reissu sai loppujen lopuks tosi mainion alun, koska taksilla paastiin perille nopeesti, ma olin melkeen 20min etuajas, ja kaiken kukkuaks kiltti taksiseta oli sita mielta, et mun ei tarvi maksaa matkaa ollenkaa. Ma olin kortti kades etta kiitos ja tasta visa vinkuu, mutta kuski oli vaan etta "No no this is on me." Ihmiset taala tykkaa kovasti yksin matkustavista eurooppalaisista turisteista. Sitte ku olin perilla, niin rupesin ettiin oikeeta poikkikatua, mista se bussi sitte lahteeki. Loysin yhen, mika naytti aika sopivalta, ja sia oli ihmisiaki sen nakosten laukkujen kans odottamas, etta olin aika varma, etta taa se on, mutta koska siina kohtaa katua ei ollu tien nimee ma paatin pelata varman paalle, kavelin vaha eteenpain, istuin penkille ja kattoin karttaa. Siina penkilla istu David (Taa reissu menis liian sekavaks alkukirjaimilla, niin ma kaytan niitten oikeita nimia tas.). Se varmisti mun epailykseni, etta olihan se oikee katu, mutta sia ei ollu oikeen kunnon istumapaikkoja, niin istuttiin sit siina penkilla ja odotettiin, etta kello tulis niin paljo, et paasis bussiin. Sen verran mulle selvis, et David oli nyt kymmenennellaan Green Tortoise bussimatkallaan, eli siina oli oikeen kunnon veteraani. Eika silla ikaa ees ollu paljoo. Suhtees osaan matkustajista siis. Ma en kysyny, mut veikkaisin 32 paikkeilla. (Se oli lukion historian opettaja ja tyoskenteli kesasin baarimikkona.)

Lopulta me raahauduttiin sinne muitten joukkoon. Siian oli paljo yleista keskustelua kanssamatkustajien kans ja bussiin lastautumista, perus amerikkalaista "et voi haastaa meita oikeuteen missaan olosuhteissa" -lappujen allekirjottamista yms ja sitte kivuttiin bussin kyytiin. Tavattiin meidan kuskit, Matty ja Soli (en oo varma kirjotetaanko ne noin), kaytiin lapi saantoja ja yleisia turvallisuusohjeita, nimettiin kaikille kaks buddya, jotka piti bussista aina bongata ennenku lahettiin liikkeelle, ettei kukaan jais matkan varrelle ja sitte lahettiin matkaan. Mun buddyt oli muuten Bob, hullu hippi valokuvaaja, joka oli kuvaamas meidan reissua ens vuoden kalenteriin, ja Sally, "englantilaisen" pariskunnan naisosapuoli. Me ajeltiin yli Golden Gate Bridgen, pysahdyttiin toisella puolella kuvaamaan sita siltaa, vaikka oliki jo niin pimee ja sumusta, ettei mun kameralla ainakaa mitaa kuvia saanu, ja sit jatkettiin matkaa. Tas vaihees ma tutustuin Coliniin, Maxiin ja Christianiin, joiden kans ma sit vietin suurimman osan ajasta koko loppu reissun. Christian oli kakskymppinen saksalainen, joka oli USA:ssa tatinsa host perheen tykona Seatles vierailulla. En sit tia milla se talle bussireissulle oli eksyny. Colin ja Max oli tan kevaan High School Graduateja, hyvat kaverit Santa Crusista. Toinen niista oli saano tan reissun vanhemiltaan yhdistetyks valmistujais/synttarilahjaks ja toinen oli sit maksettu mukaan siihen lahjaan. Sanoisin et Max sai sen lahjaks ja ne sit makso Colininki reissun, mut saatan toki olla vaaraski. Mutta joka tapaukses siis naa tyypit oli 18.

Oliskohan kello ollu 10, kun pysahdyttiin Safeway kaupas. Sia oli tarkotus kayttaa vessoja iltatoimiin, ostaa vesipullo seuraavaa paivaa varte ja sit ostaa jotain muutaki jos tarvi. Sen lisaks me kaytettiin pysahdysaika bussin miracelointiin. Se bussi ei siis ollu mikaan tavallinen bussi. Se oli vaha niinku sohvat molemmilla sivuilla, keskella kaks poytaa ja lisaa sohvaa/sankya. Koko bussin sai yoksi muutettua isoksi sangyksi, johon kuulemma mahtuu nukkuun 36 ihmista. Siihen lasketaan myos ne ihmiset, jotka nukkuu poytien alla + paalla ja ne, jotka nukku hattuhyllyilla. Meita oli vaan 27, et tilaa oli suht hyvin, mut kyl siina silti huomas, etta porukkaa on jonkin verran bussissa.

Kaikki tavarat heitettiin sankyjen alle, ja vaan makuupussit ja kauppaostokset jatettiin kateen. Tan pysahdyksen jalkeen vasyneet meni nukkumaan, ja bussin etuosa taytty ihmisista, kun vaan "englantilaine" pariskunta ja yks vanhempi nainen meni nukkumaan. Ja tas vaihees alko sit se juominen. Ja se muuten jatku sit koko reissun ajan. Saannoissa sanottiin, etta bussissa saa juoda niin kauan kun ei olla kansallispuistossa, eli melkeen niin sit tehtiinki. Bob osti 4 pulloo viinia, joka ei maistunu viinilta ollenkaan, lahinna mehulta. Se sit niista pullosita havitti kaks ekan illan aikana pienella avustuksella muulta, lahinna naispuoliselta, matkustajakunnalta. Ja sitte oli sita olutta. Ja sita oli paljo. Max oli alaikasista se, joka hommas jonku ostaan olutta, ja me kaikki alaikaset sit juotiin sen kaljoja. Etta nain ekana iltana. 1 asti varmaan tais taa ilta menna, kunnes ma hipsin bussin takaosaan, loysin makuupussini ja menin nukkumaan.

Lauantai aamuna herattiin punapuumetsasta. Kokattiin yhteisesti aamupalaa siina parkkipaikalla. Kaikilla oli suunnilleen yks keittiovuoro paivassa, aamusin joko erinaisten hedelmien/vihannestan pilkkomista tai sit ruokailun jalkeen siivousta tai sit illalisella tais olla lisaa pilkkomista, purkkien availua ja ruokien sekottelua. Matty ja Soli yleensa hoiti sen varsinaisen kokkailun. Ma tykkasin kaikkein eniten auttaa aamupilkkomises, joten jos vaan paasin suht hyvin ylos makuupussistani, niin ma olin sit sia auttamas. Ekana aamuna syotiin bageleita ja hedelmasalaattia. Nam! Lounaaks pakattiin ittellemme evasleivat (niinku tehtiin kaikkina muinaki paivina tasta eteenpain). Sitte meille kerrottiin, etta (ensin .5 mailia, sitten 2 mialia ja lopulta 5 mailia) tuohon suuntaan metsan lapi on ranta (shore, ei beach), etta saatte patikoida minne haluatte, mutta se on varmaan paras paikka. Nahdaan 6 tunnin paasta bussilla. Ma en oikeen tienny mita ottaa mukaan, niin otin sit melkeen kaiken mita mun selkarepus oli. Sen verran sita tyhjasin, et sain tilaa mun ja Christianin evaille. Eli sitte mina, Colin, Max ja Christian lahettiin seuraamaan Bobia ja paria muuta ihmista, koska Bob oli ollu aiemminki taa, ja se "tiesi" reitin. Mun mailitietamys ei oo kovin hyva, mut kaveltiin mettas 2000 vuotta vanhojen puitten keskella makia ylos ja alas ja siksakkia vaha loivempaa rinnetta ylos ja kierrettiin polulle katkenneita puunrunkoja ja ihailtiin valtavia (4-5 normaalia suomen mennynrunkoo mahtus sellaseen keskikokoseen puunrunkoon) puita ja ihmeteltiin, kun ei jo kohta olla perilla. Sit ylitettiin joki, kaveltiin pitkin jokee, yritettiin ylittaa joki kengat kuivana (paitsi mina, joka kaselin kenkani ja sukkani ekan kerran kun paastiin lahellekaan vetta, joten ma vaha niinku annoin sen vaan olla ja kavelin joen lapi) kaveltiin pari kertaa vaaraan suuntaan, tormattiin muihin tuttuihin meidan reissluta ja lopulta paastiin niin lahelle, etta naky vetta. Mutta silti siina valis oli hirvee heinikko, joten vaan Max ja Colin lahti sita ylittaan, etta saavat syoda evaansa rannalla. Me muut tyydyttiin retkipoytiin siina parkkipaikan lahella. (Tama on siis ihan eri parkkipaikka kun se, mista lahettiin.)

Ilam oli kuuma, mun vaatetus melkeen huonoin mahdollinen, ja mun reppu todella painava, joten Christian vaati, et se saa kantaa sen paluumatkan, koska senki tavaraa oli sia. Ma koitin kyl aina valilla ehdottaa et vaihdettas, mut se ei kayny. Taytyy kyl myontaa, et mun oli helpompi kavella, mut mun kavi poikaa saaliks, ku se raahas mun tavaroita ympari metsia. Takasitulles me tutustuttiin vaha paremmin bussin viidenteen alaikaseen 18 vuotiaaseen Emmaan. Colinilla ja Emmalla osu asiat ihmeen hyvin yhteen, ja me saatiin sit lahinna Maxin kans aina valilla naureskella niille ja nain. Mutta joo. Takasitulomatkalla nahtiin myos maailman erikoisin katutaiteilija. Viulisti keskella ei mitaan. Hyvin se soitti ja nain, mutta ma epailen, etta naita polkuja ei paivan aikana kovinkaan moni ihminen kulje, etta ehka vaha tuottoisempiakin soittopaikkoja olis.

Meidan 6 tuntia kulu ihan kokonaan siihen patikointiin. Ma en ees tia kuinka paljo me oikeesti kaveltiin, ma kuulin kaikkee 3 ja 14 mailin valilta. Etta nain. Ja osa arvioista saatto olla arvioituna linnuntieta. (Eli siis ma opin reissulla uuden ja hyodyllisen sanonnan enkuks, as the crow flies. Sita kaytettiin talla reissulla moneenki otteeseen.) Kun paastiin takas parkkipaikalle, hyodynnettiin vessamahdollisuus, ma vaihdoin vaha saasopivempiin vaatteisiin, kun olin matkan lahteny San Fransiscon kylmyydesta ja sit kun ajettiin sisamaahan pain, niin lampotila nousi faarenhaiteis melkeen 30 astetta. Kun kaikki oli tullu takas, kiivettiin bussiin, tehtiin buddy chek ja lahettiin ajamaan. Vanhempi vaki odotti kaljatolkit kadessa, etta ajetaan kansallispuiston porteista pihalle, ja taas juotiin. Tosin ma jatin kyl lauantain juomiset kokonaan valiin. Tas vaihees mulla tais vissiin loppua USA puhelimesta akku, ja suomipuhelimes oli yks pykala jaljella ja kuuluvuus nolla, joten ma pistin senki posi paalta. Ma en oikeen muista kuinka kauan me ajettiin, mut sen ma tiedan, et bussissa puhuttiin leffoista. Meita vastapaata istu Matt ja Bridget. 24 ja 26, pariskunta New York Citysta. Ja Matt oli oikeen kunnon leffafani. Ehka se nakyy myos sen uravalinnassa, se oli nimittain elokuvaohjaajan assistentti. Mutta nain. Paivan lause oli "Have you seen the movie called" Ma en oikeen tohon keskusteluun voinu osallistua, kun en oo mitaan klassikkoelokuvia nahny, en tunne muita nayttelioita nimelta kun Jhonny Depp:n ja Will Smith:n ja muutenki elokuvan yhdistaminen suomeks nahdysta naitten keskusteluun ei oikeen onnistunu. Mutta valiako silla.

Jonki ajan paasta ennen pimeeta saavuttiin Trinity joelle. Sia oli meidan sen illan illallinen ja camp out. Osa porukasta rupes pystyttaan telttoja ja sita yleista nukkuma-aluetta, minne kaikki patjat kasattiin niille, jotka nukku makuupussissa tahtitaivaan alla. Sit porukka rupes laittaan ruokaa ja hullut lahti uimaan kylmaan jokeen. Ma kavin koittaas sita vetta ja totesin, etta oon ma kylmemmaski vedes uinu, mut oli sen verran nalka, et paatin jaada odottelemaan ruokaa. En muista mita syotiin, mutta hyvaa se oli. Ruuan jalkeen Max ja Colin luuli, et ne sai mut suostuteltua mukaansa uimaan, mut oikeesti ma olin jo paattany kauan sitte, et kayn testaas Amerikkalaisen jokiveden ruokailun jalkeen. Eli se oli taa meidan neljan porukka, Max, Colin Christian ja mina ainoona likana jokeen uimaan. Emma jatti tan uinnin valiin. Uinnin jalkeen oli vaan tulen ymparilla oleskelua. Ma aikani istuskelin ja kuuntelin, kun viereisessa poydassa pelattiin juomapelia nimelta Bottles. Sen verran aanekkasti sita pelasivat, etta ma opiin saannot, vaikka en ollukaan ite mukana. Hauskalta vaikutti, pitaa kokeilla, kun paasen kotiin.

Sitte yht akkia Max ja Colin ja Emma paatti, etta ne menee drunk night swimming in the river. Great. No sinne ne sitte menivat ja hetken paasta Max tuli takas ja sano, etta halle tuli sellanen tunne, et ehka hanen kannattas lahtee. Ma tiedan sen tunteen, mulla oli sama tunne aina iltasin jos olin missaan yksin Colinin ja Emman kans. Me sit istuskeltiin siina poydan ymparilla, mina, JP, David, Emman seta Jill ja Max aina valilla. Vuoron peraan naureskeltiin Colinille ja Emmalle tai sitte Maxille, joka Colinin kaverina ja Uncle Jillin suosikkina lahetettiin vaha valii sanoon tai tarkastaan jotaki joelta. Oli nailla kans jutut. JP:lla oli uimavalvojan koulutus, mutta han kans sano, etta hanella ei oo kannisen youinnin hengenpelastusarvonimee. Siita riittiki sit juttua koko loppu ilta. Etta nain. Ma tunsin oloni vaha vasyneeks aika aikases vaihees, koska olin hereilla olevista ainut ei alkoholin vaikutuksen alainen, kun Christian oli menny nukkumaan jo jonki aikaa sitte, niin lopulta maki poimin makuupussini, ihailin hetken tahtia ja rupesin nukkumaan.

Nyt multa loppuu aika kesken, kun huomenna on taas edes tyopaiva ja aikanen heratys. Ehka ma jatkan teille tasta satuilua taas joskus, kun on aikaa, ja koitan oikeesti saada niita kuviaki esille. Mut varmaan helpointa kuitenki on, jos teen niille oman postauksen. Hyvaa yota mulle ja Hyvaa huomenta Suomi!

5 comments:

  1. Reissusi kuulosti mukavalta seikkailulta, hyvä että lähdit. Saahan sitä kääntää takkinsa näin jälkikäteen, kun kaikki meni hyvin ja hauskaa oli :) Tosin kotiväki oli aivan purjeessa vajaan viikon, kun mikään yhteys ei siellä erämaassa pelannut.

    Täytynee vinkata Mäkelän Esalle, että hankkisivat myös tuollaisen bussin omille Euroopan kiertoajeluilleen.

    Viimeiset tsemppaukset työjaksolle ja kaksosten kanssa ja aloita pakkaaminen ajoissa, että ei kovin paljon tärkeitä juttuja jää "myöhemmin noudettavaksi" :)

    P&K ja nähtäillään.

    ReplyDelete
  2. No jaksoimpa lukee koko tekstin :D
    Mäki haluun kyl tommoseen bussiin.
    K

    ReplyDelete
  3. Moi! Törmäsin joskus tähän sun blogiin. Jos kiinnostaa tavata muita suomalaisia tri-state alueelta, facebookista löytyy ryhmä Finnish au pairs in NY/NJ/CT, jota kautta koitan aina lähetellä tietoa ihmisille millon on kaikenlaista tekemistä luvassa. Syksystä alkaen koitetaan varmaan taas kokoontua suomalaisella au pair porukalla ja tehdä aina jotain, esim. käydä ulkona, leipoo suomalaista ruokaa, höpötellä suomeks ym.

    ReplyDelete
  4. Ohhoh. Lähitkö tolle reissulle yksin?!
    Ja toinen huomion arvoinen asia: "(Se oli lukion historian opettaja ja tyoskenteli kesasin baarimikkona.)" :D Miten mun on vaikea kuvitella esim. erästä yläasteen historian opettajaa baarimikon ammatissa?

    -Terhi

    ReplyDelete
  5. Lahdin reissulle yksin joo, eka kaduta yhtaa. Naista mun kavereista taa oikeen kukaan ei olis sellanen, joka olis sia viihtyny viikon ilman suihkua ja sahkoo ja bussis ja mettas nukkuen. Mutta taa oli mun loman paras viikko, joten hyva nain. Ja todellakin joo, mun lukion, tai ylaasteen historianopettajat ei todellakaan oo sellasia, joita kuvittelis millaan baarimikoiksi. Mutta taa oli kyl vaha nuorempi, etta ei sita tia vaikka meidanki ylaasteen ope olis sopinu alle kolmekymppisena baarimikoks. Se on vaan aika hankala kuvitella alle kolmekymppisena... :P

    ReplyDelete