Lentokone

Siita on tosi kauan kun viimeks lensin koneella jonneki. Silloon suuntana oli Las Vegas. Joten kyl ma oon nyt tan lomani ansainnu. Huomenaamuna lahtee kone Newarkin lentokentalta suuntana Miami! Siita tulee toivottavasti aivan alyttoman hauskaa! Pitais kyl tulla. Kaikki on sanonu sita. Joten niita uskotaan. Aamulla 6.30 pitaa olla ovesta pihalla joten sita mukaa mun pitas olla jo nukkumas, mutta koska ma jatin pakkaamisen vaha viimmetippaan eli sain sen just valmiiks, niin en nyt via voi nukkua. Koska siis lupaan ja vannon, etten todellakaan Miamissa mitaan kirjottele, niin piti nyt tulla paivittamaan. Samalla voin luvata, et kun tuun viikonlopuks Miamista kotiin ennen Californiaa, niin paivitan teille kuulumisia, mutta en varmaankaan pista kuvia via silloon. Ettei vaan kotona kellaan mee toiveet liian korkeelle.



Lapset siis lahti leirillensa. Oli se aika jannaa. Nelja viikkoo niita nakematta. Ja ne via meinas lahtee sanomatta heippaa. Mut kun ma menin sanomaan hyvia leireja niin sit sain ne halaukseniki, mita halusin. Eli siis niin lauantaiaamu meni via pakates tavaroita ja kantaes niita autoon. Sitte ku ne lahti, ma jain siivoilemaan taloo. Eli vaikka se oli mun eka vapaapaiva niin ma tyoskentelin enemman kuin minaan muuna lauantaina. Mutta enpa valita, kun nyt mulla on sit tulos 4 viikon vapaat. Sit illalla kun piti menna nukkumaan, niin oli vaha hankaluuksia. Kaks asiaa. Ekaks, ulkona oli kaks kollikissaa, jotka kilpaa mourus ja piti metelia, ja koska taa on niin kuuma niin mun piti pitaa ikkunaa auki, niin se aani kuulu sisalle tosi hyvin. Ehka kuitenki suurempi hairio oli meidan viimene jaljella oleva kissanpentu, joka paatti, et koska L ei oo kotona, niin han nukkuu sit mun sangys. Ei siina mitaan, mut se vaan ei halunnukaa nukkua, vaan leikkia mun hiuksilla, kiusata mun niskaa, ja kynsia mun vaatteita. Eika se millaan alynny, et jos ma pistan sen pois mun sangysta niin ma en haluu tulla sinne. Se vaan tuli koko ajan takas enka ma jaksanu pistaa sita ovesta ulos, kun en millaan jaksanu nousta sangysta enaa. Lopulta kuitenki 30min nukkumisen, heraamisen, pinene nukkumisen ja taas heraamisen jalkeen pistin sen kaytavalle ja oven kiinni. Ja lopulta kunnolla nukkumaan.

Sunnuntaina oli tarkotus menna Nykiin Ukraina M:n kans, mut sit meidan aikataulut vaha venahti, kun mulla oli via siivousta ja pyykkaysta jaljella ja kaikkee, niin paatettiin sit vaan menna Maplewoodiin leffaan kattoos Shrek Forever After. Oli kylla hauska leffa. Sen jalkeen kaytiin syomas ja sit mentiin molemmat kotiimme tunniks, kun oli via kaikkee pienta mita piti teha, ja sit alettiin ajaan kohti mun kuukausittaista au pair tapaamista. On taa kiva kun melkeen 10kk meni ennenku ma sain luvan ajaa ite autolla mun tapaamisiin. Onneks mulla on niita enaa niin monta jaljellaki ja kaikkee!!! Mut kuitenki siis M tuli mun mukaan, koska K:n mielesta on parempi eksya kahestaan. Ei onneks eksytty, mutta kun mukana oli vaan tulostettu kartta, ja tie oli poikki 3 kertaa silla merkitylla reitilla, niin vaha jannitysta saatiin elamaan. Mut paastiin kuitenki perille, ihailtiin puistoo ja muutamaa hassua ruusua, ma puhuin mun CC:n kans vaha et niin miks lahen aikasemmin ja onko kaikki ok ja siis on, pitaa vaan muuttaa ennen koulua ja sit me tultiin kotiin. K ja G sano, et ne tulee kotiin 5 mais, joten kun am tulin kotiin tapaamisestani 8pm eika ne ollu kotona, aloin vaha ihmetteleen. Sit just ku totesin, et kyl ne pitaa huolen ittestaan ja menin nukkuun, niin kuulin et ne ajo pihaan. Kello oli 11. Et kyl ne on joo hyvia arvioimaan aikaa. Ja sit via yolla oli sama homma kissojen kans. Nice! Tana yona ei oo. Kollikissoja ei oo nakyny piahalla, kun Evie tuli takas ja ma en ota kissanpentua mun huoneeseen.

Tanaan sit mentiin M:n kans sinne nykiin, kun molemmat oli vapaana. Mentiin kattoon Tutankhamun nayttelya, joka on Nykissa vaan kerran 30 vuodes. Muumioista ei saanu ottaa kuvia, joten siks niita ei tannekaa tuu. Se nayttely oli tosi upee ja mielenkiintonen, ja sen lopuks kaytiin via kattoo vartin 3D leffa aiheeseen liittyen. Oli kyl mahtavaa. Vaha vaan tunnelmaa hairitti se, et M voi tosi huonosti. Se voi niin huonosti, et se oksensi ja me mentiin apteekkiin ostaan sarkylaaketta ja sekaan ei meinannu auttaa, niin meinattiin menna laakariin, mut sit monen mutkan kautta paadyttiin kavelemaan kohti ensiapua, mut matkalla se laake alko vihdoin vaikuttaa, ja M oli taas oma ittensa. Kyl oli kummaa. Sit kun kaikki oli taas hyvin niin mentiin tekeen vaha shoppailuja, kunnes ma sanoin, et mun on pakko menna kotiin, kun en oo via pakannu. Ja kun tulin kotiin, mun sangylla odotti mua ihana valkonen D & G laukku. Lahja K:lta ja G:lta. En tia onko se aito vai ei, mut tosi hieno se on. Mut nyt ma oon varmaan kirjottanu tarpeeks et voin menna hyvalla omallatunnolla nukkumaan.

Naa kuvat on otettu joskus silloon, kun N oli erotettuna koulusta, ja meilla oli aikaa keskella paivaa, niin mentiin Maplewoodin puistoon kuluttaan aikaa. Ja se muuten oli kivaa. Kopiteltiin pesapalloo, heiteltiin jalkapalloo ja koitettiin vaha pelata lentopallooki. Ja sit toki tutustuttiin siihen jokeen.

Ai nii, N:n pesapallojoukkue voitti niitten koko sarjan!

Iksu

Ompa ollu viikko, mutta nytpa se on ohi. Mun tyot on nyt sit 4 viikon tauolla. Ja vaikka ma odotanki tosi innoissani Miamia ja LA:ta ja Sanfransiscoo ja kaikkee, niin tanaan ma just tajusin, et taa tarkottaa myos sita, etta en naa N:aa enka L:aa 4 viikkoon. Siis 4 kokonaiseen viikkoon!

Toista ma otan mielellani sen 4 viikkoo lomaa, mut en ma silti oo hirveen innoissani tasta en naa mun kaksosia kuukauteen. Tas lahiaikoina ma oon huomannu, et kun niitten kans ei enaa leikita, niin niihin muodostuu ihan erilainen side. Ne hetket, kun me puhutaan vaan jotain merkitsematonta, mutta kuitenki niin mielenkiintosta, et se saa ne pois tietokoneelta tai tv:n vieresta. Tai se, kun ne esittaa, ettei ne kuule mua ollenkaan, etta ma tuun henkilokohtasesti hakemaan ne jonneki, enka vaan pyyda niita ovelta kiltisti etta tulkaas nyt tanne. (Ainaki ma haluun uskoo, etta asia on nain, koska jos ne vaan ignorettaa mua niin se ei kuulosta ollenkaan hyvalta.) Kaikkein parasta on kuitenki se, kun L tulee kotiin tai on lahos jonneki, jos ma vaan oon lahella, se tulee ja halaa mua. N ei tee tata, mut silla on taa oma tapansa tulla keskella paivaa ilman mitaan varotusta tai minkaanlaista nakyvaa syyta antamaan sen kuuluisa "death hug".

Ma en ees tia mihin aikaan ne lahtee huomenna ajamaan sinne kesaleirille pain, mut mun pitaa vaan toivoo, et oon hereilla ja kotona silloon, koska mun pitaa ehdottomasti ottaa varastoon muutama noita rutistuksia silta varalta, etta Floridas tai Californias tulee niita ikava.

Evie oli mun huonees mua odottamas kun tulin illalla takas ja nyt se nukkuu mun sangyn alla. Mun pitas varmaan liittya sen seuraan. Oon ma sentaan tehny ihan kunnon tyoviikon pitkasta aikaa. Paitsi tanaan oli kyl vaha helpompi paiva, mutta ei silti oikeestaan. Homma meni nimittain niin, et 8 ylos ja aamupalaa. Lapset herat 9, jolloin K:n toivomat latyt oli valmiita. Ne syotiin sit pihalla, kun kerta oli niin hieno aamu. Sitte mina ja N pistettiin valot terassin aurinkovarjoon, ja jouduttiin kayttaan vaha luovaa ajattelua, kun pienille metalliputkille tarkotetut klipsut ei millaan kiinnittany valoja meidan puusta tehtyyn varjonpidikkeeseen. Sitte ku kello tuli 11.30, K otti lapset mukaansa huutokauppaan. Se sano, et niilla menee tunti tai kaks, et ma oon sen aikaa vapaa. No ma sit puuhasin omia juttujani sen pari tuntia ja sit aloin odotteleen niita kotiin. Ne oli myohas, mut se ei ollu mikaan ihme. K ei oo ikina ollu hyva arvioimaan aikoja. Mut ehka se on saanu sen aitiltaan. Mutta ei siita sit sen enempaa. Niin ma sit vaan nautin (extended) vapaa-ajastani, kunnes multa alko loppua tekeminen kesken. Ja koska ma tiesin et ne voi tulla kotiin mina hetkena hyvansa, niin ei talosta voinu mihinkaan lahtee. Mut niitten tunti tai pari vaan veny ja veny ja kun ne lopulta tuli kotiin, ne oli ollu reissus sellaset 5h. Etta nain tama aikakasite taala pain.

Myohemmin ma sain tosin kuulla, et niilla kesti niin kauan siks, etta niilla oli menny matkalla rengas rikki. Mut siina vaihees se tieto ei enaa tehny mitaa, kun paiva oli muutenki jo ohi. Kun L ja N tuli kotiin, me pakattiin loput niitten leirikamoista niitten arkkuihin (just sellasiin, mita amerikkalaisis kesaleirileffoissa on!) ja sit kirjotettiin listaa, et mita via puuttuu. Sit K lahti lasten kans ostaan shamppoot ja muut tarvittavat tavarat ja ma olin off.

Etta sellanen paiva ja viikko mulla tanaan. Miami kutsuu 4 paivan paasta ja sunnuntaina mulla on todennakosesti toiseks viimenen aupparitapaaminen. Mutta tosiaan niin nukkumaan piti menemani. Evie lahti jonneki, et yksikseni meen sit nukkumaan. Hyvaa yota mulle ja huomenia vaan teille!

Enta sitte?

Multa on jo kysytty, mita teen ekaks, kun paasen takas Suomeen. Suklaa ja sauna kuulostais tahan tosi hyvalta, joten todennakosesti silla mennaan. Mut sit kun mietin vaha sita hetkee pitemmalle, tulee mieleen, etta niin sit pitaa nahda kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset sia kotipuoles. Ja siks ma kirjotan tan merkinnan. Ma tiedan, etta ma en oo ollu hirveen ahkera kirjottaja ja myonnan, etta mun tekstit saattaa olla hankalaa lukee aina valilla, kun mun ajatus vaan hyppii asiasta toiseen. Mutta ei toi teidan kommentointipuolikaan kovin vahvoilla oo. Mamma ja K on ainoon, joihin voi aina luottaa, etta ne jattaa jonkunlaista kommenttia. Ma uskon ja toivon silti vahvasti, etta edes joku muukin edelleen lukee tata mun blogia, ja siks ma haluun palkita ne, jotka on jaksanu seurata mun tapahtumia ja ajatusten hyppelya.

Eli siis ne ihmiset, jotka jattaa kommentin tahan tekstiin, tulee oleen ensimmaisten joukos, joita ma sit meen kattoon kunhan tuun kotiin. Eli jos yhtaan tuntuu silta, etta aikaa loytyy aikavalilla mun kotiinpaluu ja koulun alku, niin kommenttia vaan kehiin. Ma aion ehdottomasti kayda moikkaamas kaikkia, jotka kommentoi, ja todennakosesti myos sellasia ihmisia, jotka EI lue tata, mutta kaikki kommentoijat on siis etusijalla mun "to see when I get home" -listalla.

Alkuviikkoa

Maanantaista kehkeyty loppijen lopuks tosi hyva paiva, vaikka sillaki oli huonot hetkensa. Sen jalkeen kun ma lopetin tanne kirjottamisen, oli mulla vaha yleista siivoilua, laakarin vastaanotolla paperipainkan kans odottelua ja muuten vaan oleskelua, kunnes K tuli lasten kans kotiin. L ja N oli ilosia ja kun olin niita ovella vastas sain ihanat kotiintulohalit molemmilta. Aika pian tan jalkeen ma lahin kappaileen kohti SO:ta. Oltiin sovittu Ukraina M:n kans, et mennaan ulos dinnerille.

Meilla oli ihan alyttoman hauskaa. Naureskeltiin ruokalistalle, ihme pitsoille ja paadyttiin tilaamaan 5 juuston pitsa M:lle ja pastaa ja lihapullia mulle. Tarjoilija sitte kysy, et haluunko ison vai pienen annoksen, niin sanoin sitte etta pienen, kun naitten annoskoko on mita on. Sain sit lautasellisen pastaa, vaha kastiketta ja kaiken paalla komeili yks iso lihapulla. Kayhan se nainki. Eika siina mitaa, ei kyl ollu liian vahaa ruokaa.

Kun oltiin syoty paatettiin, ettei nyt via kotiin, niin mentiin sit puistoon, meijan vakkari hengauspaikkaan SO:ssa. Heti ku paastiin lahelle puistoo ma kattoin etta hei jee, taa on tulikarpasia. Eli seuraavaks ihailtiin niita ja sit tuli keskusteluun kaikki muut otokat ja aina valilla palattiin takas tulikarpasiin, kun ne valkky siina meijan ymparilla ja naytti hassulta. Ainut ongelma oli se, etta sitte ku keskustelu tuli siihen, etta niin tosiaan ma lahen tasta kohta lomalle ja sen jalkeen aika pian kotiin, etta mitas sitte? M jaa toiseks vuodeks tanne ja ma lahen pois. M ei oo hirveen laheinen Bosnia M:n tai Z:n kans ja sen toinen tosi laheinen kaveri lahtee Californiaan toiseks vuodeksensa. Ma oon koittanu sanoo, et kyl tanne tulee uusia auppareita ja niin varmasti tuleeki, mut on se silti aika outoo. Ma muistan viaki ku M tuli tanne ja sit sen perhe tuli meille dinnerille sen ekana viikonloppuna.

Mut niin kun tosiaan sanoin, et tas paivas oli huonojakin hetkia, niin tosiaan kun alko tulla pimee niin ma kavelin kotiin. Kotona K oli hirveen vihanen, kun silla aikaa kun se oli ollu pois niin kissanpentu oli pissiny sohvalle. Ei se suoraan mulle ollu vihanen, mut sen kyl kuuli sen puheesta ja ymmarsi muutenki, etta mun vika se on. Vika oli siis siina, etta hiekkalaatikko oli likanen, joten se pentu ei siks ollu menny sinne. Ma koitin kyl vaha sanoo, et G sano mulle sunnuntaina, etta han siivoo sen hiekkalaatikon silloon, ja koska ma en ollu koko sunnuntaina oikeen kotona niin ma en nahny siivosko se vai ei. Mut mulle ei tullu mieleenkaan tarkastaa, kun se kerta sano, et han sen siivoo. No se oli siivonnu alakerran laatikon mut ei ylakerran laatikkoo. G:ki sano kyl K:lle, et hanen vika se on, mut K oli silti sita mielta, et kun mulla ei muuta tekemista ollu, niin mua olis pitany pyytaa sita siivoomaan. No eipa kukaan pyytany.

Taa pahotti kyl mielen hetkeks aikaa, mut sit ma muistin, et viimeks ku oli jotaki tallasta, niin ma murehdin sita koko yon, ja aamulla K oli niinku mitaan ei olis sattunu, kun se oli saanu kans alleen kunnon younet. Niin ma sit paatin antaa asian olla ja kattoo mita aamulla tapahtuu. Ihan ihmeellisia unia ma kyl yolla nain, mut ku herasin 8 mais niin se asia ei mua enaa hirveesti vaivannu. Ja samaa mielta oli K. Kun nain sen aamulla, niin melkeen ekat sanat mita se sano oli et sori eilinen, ei han ollu sulle vihanen, han oli vaan turhautunu, kun loman jalkeen kotiin palates on vaan vastas hirveesti toita. Ja hiekkalaatikon siivous oli siis G:n ei mun vika, mut ens kerran ohjeeks sain kyl et "Don't trust G!" Eli nain mennaan sit ens kerralla.

Tanaanki oli oikeen mukava paiva. Ma en ees oikeen tiia loppuko lasten koulu tanaan vai loppuuko se huomenna vai torstaina, mutta K ja G on paattany, ettei L:n ja N:n tartte menna kouluun ollenkaan enaa vikalla viikolla. Eli ma olin sit niitten kans koko paivan. Mut aika kulu yllattavan nopeesti. Askeen ku menin hakeen K:ta juna-asemalta niin laskeskelin, et ma oon tehny toita ny 10h, mut ei tunnu silta ollenkaan. L heras vasta 11 mais, niin aluks oli vaan N vahdittavana. Sit aika pian sen jalkeen kun L paasi sangysta ylos se soi aamupalan, pesi sen purjeveneen mika sunnuntaina haettiin ja sit pitiki jo menna kaupungille, kun koulu loppu ja L ja N meni B:n kans syomaan paivallista. Siina mulla oli sit joku tunti aikaa rauhas siivota ja pyykata kaikki mita mun piti tanaan teha. Ku ne tuli takas L ja B pystytti lemonade kojun meidan talon eteen. En ny sanois et se oli mikaan hirvee success, mut tayty mun ny ainaki kayda ostaas elamani eka lemanade niitten kojusta. Ja oli niilla muitaki asiakkaita, et saivat kyl kannunsa tyhjaks enneku lopettivat. Sit vaha aloettiin leiripakkausta ja siivottiin alakertaa, N meni kaymaan Gaman kans jossaki, ma vein pyykkia drycleaneriin ja sit me syotiin valipalaa ja pakattiin lisaa ja siivottiin. Sit K soitti, et tuuks hakeen mut taalta juna-asemalta ja nyt ma sit oon tas.

Pitkasta taman paivan to do listasta sain yliviivattua kaikki paitsi kaks asiaa. Eli huomiselle jai lasten kans Target:n reissu, listalla leiritarvikkeita, kuten shamppoota, aurinkorasvaa, hyttysmyrkkya ym x2. Toinen tekematon asia oli elainlaakarilla kaynti, mut kun K soitti sinne, etta koska sopis tulla niin he sanoivat, etta 29.6. Eli se jaa sit jonku muun tehtavaks, koska silloon ma oon Miamissa tutustumassa Floridaan!

Tata laulua ma eilen mietin sia puistos vaikka kuinka kauan, etta mika laulu se oli mis laulettiin nain? Ma oon ihan varma et sellanen laulu on olemas. Mut mieleen tuli vaan se lentokone laulu, ja se ei todellakaan oo oikee. Joten kun tulin kotiin niin oli pakko googlettaa se, ja sieltahan se oikee laulu sitte loytyki.

Raha?

Sori vaan K, mutta kun ma en nykyaan tee mitaan, niin siina ei sit oo paljoo kirjottamista. Koska sua tuskin kiinnostaa lukee kuinka ma aamulla heraan, sit ma katon vaha Frendeja mun iPodista, sit ma teen jotain tylsaa mita se ikina sattuuki olemaan, sit lapset tulee kotiin ja ma tappelen niitten kans hetken ja sitte ku ma oon off niin ma yleensa katton NCIS:aa pari jaksoo ja sit ma meen nukkumaan. Mielenkiintosta eiko olekki? Ja nyt via, kun K ja lapset tosiaan on Texasis niin mulla on via vahemman tekemista.

Sunnuntaina ma tosin tein kyl jotaki kirjottamisen arvosta, joten siks ma tulin tanna. Ma nimittain herasin sunnuntaiaamuna ennen 9. Ma en muista koska olisin viimeks sunnuntaina heranny niin aikasin. Nyt kuitenki herasin, koska me mentiin G:n kans Livingstoniin. Hakeen 60kg purjemeve, jonka se on ny omistanu kuukauden ja jota se ei oo vaan saanu haettua kotiin. Ja joka kylla muuten paino enemman ku 60kg. Mutta siis nain. Ensin ajettiin sinne ja koko menomatka puhuttiin mun Floridanreissusta. Ja ma totesin, et siihen on enaa vaha yli viikko. Et ehka mun pitas vaha suunnitellaki jo, et mita ma sia teen. Eli ehka rupeen sita sit tekeen seuraavaks. No mut siis kun paastiin perille, haettiin se purjevene, jonka nakoa ma olin koko matkan miettiny, etta milta nayttaa 60kg purjevene, joka mahtuu meidan volvon katolle. No se nayttaa vaha niinku kanootilta, mutta se on leveempi, ja siina on yhden hengen istumapaikan lisaks reika, johon saa maston kii ja pari muuta jotenki sita purjetta varte kai. Kannettiin sit se siihen auton viereen ja meinattiin nostaa se katolle, kun todettiin, etta eipa taa niin helppoo ookaan. Ehka G oli aliarvioinu mun voimat tai se oli kuvitellu, etta se vene on kevyempi tai jotaki, mutta joka tapauksessa me ei vaan siita yht akkia sita nostettu sinne katolle. Piti kaannella ja kattella ja miettia, et milla ihmeella me saadaan se sinne katolle. Lopulta liuutettiin se sinne katolle auton takaa, ja se naytti lopulta tosi hyvlata se meidan saavutus. Sitte koytettiin se kiinni ja ajettiin takas. Takasitulomatkalla puhuttiin sit kaikesta, mita radion kuuntelu toi keskusteluun, esim sen, etta 92.3:n kaikki laulut kasittelee seksia, mika on amerikan suosituin kondomimerkki, ja kuinka afrikan amerikkalaisilla miehilla on vaikeuksia ajaa partansa, kun niitten hius on niin kiharaa. Hyva me.

Kun paastiin kotiin G sano, et han soittaa kyl jonku kaverinsa sit ottaan sen veneen alas sielta katolta. Hyva nain, koska mulla oli muutenki jo kiire, enka tia kuinka hyvin me oltas onnistuttu siina veneen alas saamises. Mut ma juoksin suihkuun, huomasin, et meilla oli sattunu kommunikaatoikatkos siina, koska mun oli tarkotus olla silla talolla ja sit vaan kiireella sinne. Onneks todettiin, et ei ollu mun vika, sovittiin et 11 jos ei kuulu mitaan muuta eika kuulunu, kun ne oli unohtanu lahettaa sen ilmotuksen, et 10.30 olis parempi. Mutta siitaki selvittiin. Ja taa mun paivani kuluki sitte 7pm asti ja kun lopulta tulin kotiin, oli aika lailla vasy. Mut ei niin vasy, etteiko jaksais kattoo yhta NCIS jaksoo. Ma nimittain totesin, etta mulla loppuu aika kesken niitten jaksojen kans, kun kohta alkaa se mun matkustusvaihe.

Tanaan ma sit herasin taas tyhjas talos, koska G on tois ja K ja lapset tulee vasta illalla kotiin. Innostuin sit tekeen vaha laskemista sen mun uuden kampan kans ja totesin, etta vuokran jalkeen mulle jaa rahaa 57.6e kuussa. Ja sit siita via pois sahko. Ja vesi? Mamma? Vai kuuluko se tas tapaukses hintaan? Ei kai siina mitaa muuta, mut taitaa siina olla vaha totuttelemista tan 200$ viikossa jalkeen.

Miles away

Talla hetkella K ja lapset on Teksasis. G on kotona, koska sen pitaa kayda tois, mutta paivalla sita ei nakyny kotona ollenkaan, joten ma olin melkeen niinku yksin kotona. Eika mulla siis ollu toitakaa. Eika oo toita huomennakaa. Lapset tulee kotiin vasta ma iltana, joten mulle on tulos tosi helpot 5 paivaa. Paitsi et la ja su vaha mietityttaa, etta onko vaha outoo olla kotona vaan G:n kans. Tulee vaan jotenki sellanen janna ja vaivaantunu olo. Mutta ehka jos ma meen la Nykiin ja su:lle mulla on muita suunnitelmia, niin ei valttamatta ees tarvi olla hirveesti kotona.

Ma oon tas huomannu, et vaikka mun loma on kohta tulos ja mun pitais varmaan sita vaha suunnitella ja miettia, tai edes olla innoissaan, niin mun ajatukset on kotona. Suomes. Ma sain mamman ja papan avustuksella loydettya ittelleni kampan Turusta. Taa on jo aika kiva. Eli ma oon taalta tulos kotiinki. Muutenki ma mietin Suomee tosi usein. Mita teen sit ku tuun kotiin, missa pitaa kayda ja keta pitaa naha ja kuinka paljo kaikkee mun muka pitas teha. Ja muutenki on kumma, kun kaveri paasi ylioppilaaks ja mun sisko on talla hetkella riparilla ja ma en oo paikalla. Ma en oo lahellakaan. Ma oon taala.

Kello on paljo ja mulla on vasy, mut ma oon taala. Kuuntelemas YouTube:sta Suomalaista musaa ja ajattelees kotia. Eli Suomee. Kyl se vaan on hieno maa se Suomi. Eiks nain? Ma oon lahettany yhdistykselle ne paperit et lahen aikasemmin kotiin, mutta sielta ei oo via kuulunu mitaa. Kun niitten pitas vaan tilata mulle se lippu. Toisaalta mua pelottaa se hetki, kun saan sen kirjeen, ja sitte mulla on lippu kades ja loppu on lahella. Sitte ma oon oikeesti palaamas takas. Eika tas tekstis taaskaan oo mitaan jarkee, mutta ehka ma annan sen ittelleni talla kertaa anteeks. Nii muuten ma en oo viakaa paattany et mita ma teen sit ku tian sen lahtopaivani. Koska mua oikeesti hirveesti huvittas kertoo teille vaara paiva ja sit vaan yllattaa teiday ja yht akkia olla kotona, mut toisaalta matka Helsingista kotiin vois onnistua ehka Pikkusen helpommin, jos mua oltas vastas. Varsinki naitten mun matkalaukkujen kans. Ma en tajua milla ma muka saan kaikki mun tavarat taalta kotiin. Mut enpa sita ny via murehdi.

Jos ma ny vaikka jattaisin taman tahan. Mulla on mieles yks postaus, jonka haluun kirottaa, mut se on eka ja todennakosesti vika, jota meinaan suunnitella ja miettia huolella etukateen, et saan siita mahdollisimman hyvan. Ja se tarvii ehka via vaha research:kin. Joten se ei via hetkeen taida tulla.

Enka muuten jata tata via tahan, koska ma oon kans huomannu, kuinka huono juttu on, etta elama on kielisidonnainen. Enka ma oo ennen tata ees huomannu kuinka kielisidonnainen se on. Ja sit ku huomasin, niin ensin se oli vaan, et kun mietin jotain suomeks enka osannu kaantaa sita enkuks, niin se harmitti. Mut nykyaan kun mietin jotain enkuks ma tuun melkeen surulliseks, kun ma huomaan, etta tata ei voi sanoo suomeks. Tai jos voi, niin se menettaa merkityksensa ja tarkottaa jotain ihan muuta. Se ei oo reilua! Oikeesti...

Kesa

Taala on kesa, siis lampotilan puolesta, ja mun mielessa on kesa. Talla viikolla varailtiin K:n kans mun kesalomareissut. Nyt ma vaan odotan, etta naa pari viikkoo menee ohi, etta lapsilla alkaa loma, etta ne menee leirille, etta ma paasen mun reissuille.

Lasten koulu loppuu joskus 17 tai 18 tai joskus siina. 19 K ja G lahtee ajaan niitten kans, etta ne voi sit 20pv jattaa ne leirille. Ma en oikeen tia missa se leiri on, mutta ilmeisesti aika kaukana. Ja L ja N on sia sit niinku sellaset 4 viikkoo, mika tietaa mulle todella paljo vapaa-aikaa. 20pv mulla on au pair tapaaminen, joten silloon via pitaa olla taa, ja maanantain ma varasin pakkaamiseen, muttan tiistaina 22.6. ma lahen Floridaan. Tarkemmin sanottuna Miamiin. Ja viivyn sia sit niinku sellaset 10 paivaa ja tuun kotiin 1.7. Tahan reissuun ma sain lentoliput joululahjaksi perheeltani. :D Vahanko mahtavaa. Nyt mun vaan pitaa suunnitella, etta mita sia sit teen. Varmaan ainaki otan paivareissun Key West:lle. Tai ehka mun ei kannattais pahemmin suunnitella. Taytyy jattaa ittelleni aikaa vaan kattella ymparilleni ja tutustua kaupunkiin. Ja rantoihin.

Sitte siis tuun kotiin ja vietan Amerikkalaisten itsenaisyyspaivan talon- ja koiranvahtina, kun K ja G menee jonneki. Taman jalkeen 5.7. ma lennan Terhin lempi kaupunkiin, LA:n. Sia oon pari paivaa, sit mun pitaa paattaa ja varata milla siirratan itteni LA:sta San Fransiscoon. Sia oleilen kans paripaivaa ja sen jalkeen ma puukkasin itteni tallaselle bussireissulle, joka ajelee 6 paivaa ja kiertaa joitaki ihmepaikkoja, joista en oo koskaan ennen kuullukaa, mutta K sano et ne on kaikki tosi hienoja ja nain. Sen bussireissun aikana nukutaan joko bussissa, tahtien alla tai omas teltas. Kuulostaa kivalta. Toivottavasti ne paikatki on. Ku taa kierros on ohi tuun takas San Fransiscoon ja vietan sia via pari paivaa ja sit palaan Itarannikolle sunnuntaina 18.7. Ite en olis ihan tolla lailla jakanu ajankulutustani LA:n ja San Fransiscon valilla, mutta taas vaihteesta K:lla oli vahva mielipide siita kumpi on parempi. Toivottavasti kiitan sita jalkikateen.

Sitte kun lapset ja mina palataan reissuiltamme, mulla on toita jokunen hassu viikko, ja sen verran ollaan K:n ja G:n kans sovittu, etta en ihan loppuun asti vuottani vie, etta ehdin Suomes muuttaa ennen koulun alkua. Onneks EurAuPairilla on sellanen saanto, et jos 10kk:n jalkeen perhe ja au pair yhdes paattaa, etta homma loppuu ja perhe lahettaa toimistoon suosittelukirjeen, ma saan aikaistetun lahdon, en joudu ite maksaan lippujani ja saan takuurahani takas. Hyva nain. :)

Mutta ku ma tata asiaa tas vaha tarkemmin ajattelin, niin ma totesin, etta mulla loppuu aika kesken. Ma en oo via kayny kaikkialla mis halusin, enka tia riittaako aika. Ja raha. Mut joko ens tai seuraavana viikonloppuna mun hostit on vissiin lahos Teksasiin, niin aattelin, et voisin silloon menna kaymaan Bostonis. Sit jaljelle jaa oikeestaan vaan Niagaran putoukset. Sille olis kyl periaattees aikaa joku viikonloppu sen jalkeen ku oon kesalomani viettany, mut melkeen kaikki mun kaverit on ollu sia jo ja sit en tia milla sinne menisin. Sinne olis ollu kiva ajella, mutta a) yksin ei oo kiva ajella ja b) nain nuorille ei vuokrata autoo. Etta tata asiaa mun nyt sit pitaa selvitella seuraavaks. Mutta eikohan taa tasta.

Ja niinku ma en muka olis tan kesan aikana reissannu tarpeeks, niin mua EDELLEEN huvittais lahtee laivalle sitte ku tuun Suomeen. Etta vink vink vaan!