I <3 KF

Eilen jai se mainittematta, etta viikonloppuna ma paatin, et ku kerta mun karkkilakko on loppunu, ma voisin ihan yhta hyvin syoda sen yhen ylimaarasen fatserin sinisen suklaalevyn, kun kerta se oli Kinderin lisaks ainut karkki, mita karkkilakon aikana kaipasin.
Ja ma muistin ihan oikein.Fatserin sininen on maailman parasta suklaata. Ja ma oon kohta syony koko levyn. Ja sit se loppuu. Ja ma en ees tykkaa naitten suklaasta.
Joten jos joku joskus lahettaa tanne jotaki, niin levyn suklaata vois kyl pistaa mukaan. "raprap"

Taas vaihteesta

OKEI MA LUOVUTAN! Ette saa ä:tä tahan juttuun, koska ma oon jo kaks kertaa alottanu kertoon teille tasta paivasta, ja sit valittamaan siita kuinka taa ei oo poljan pojan nappulaa, kun jo kerran poistin tekstin, ja nyt poistin sen toisen kerran, kun vaan yritin teijan mieliks kopioida ä:n ja liittaa sen Ctrl + V:lla. Mut ei vakisi. Olkaa ilman sitte, ku ma en nakojaan osaa olla painamatta vaaraa nappulaa.

Eli ma aion siis alottaa kertomalla tasta paivasta, ja sit vasta kayda lapi viikonlopun, mut ma oon sen sanonu jo kolme kertaa aiemmin, te vaan ette nae sita, koska siis ma poistin mun kirjotuksen. Kahesti. Mutta siis tanaan oli pitka paiva, koska oli taas joku juutalainen juhlapaiva, niin koulu oli kii, ja lapset oli kotona, mut vanhemmat oli tois. Ma olin periaattees tois siis 10h, mut kaytannos vaan 7 tai jotaki, koska mun piti herata aamulla ku aiti lahti toihin, mut ei mulla ollu mitaa tekemista ennenku lapset heras. Joten luin Asteriksia. Ja ootin et ne heraa. Ja voin teha niille aamupalan. 10 mais N tuli alas, ja oli tosi pettyneen nakonen, ku ootin sita keittios. Se sano et se olis ite halunnu teha aamupalansa. Ma sanoin et ole hyva vaan en ma esta sua, ja sit se sano et se haluu sunnuntaiaamupalan, koska se ei oo saanu sita kuukauteen, ja yleensa ne syo sita... kerran kuukaudessa. Tas vaihees mua rupes vaha epailyttaan, et mitahan se meinaa syoda, mut aattelin et tehkoon ny mita vaan syo, kun se ei syo kovin paljo mitaa. Se sit otti pakastimesta jatskii, korsiteli sen suklaa"chips":lla ja suklaastrosselilla, sit se otti lautaselle juustoo ja suklaata. Ja lasin maitoo. Ma vaan sit totesin et toi ei oo kovin terveelinen aamupala, niin se sano et juusto on terveellista, ja et se on muutenki niin laiha et se saa syoda mita tykkaa. Okei. Sit tuli L:ki alas ja halus teha ittelleen French toastia, mika on melkeen ku koyhia ritareita, mut ilman niita kaikkia ylimaarasia hommia siina leivan paalla. Se pisti siihen vaan munaa ja paisto leivat.

Aamupalan jalkeen lapset meni kattoon TV:ta ja tietokoneelle, mut koska N:lla on viikon tietokenekielto, mun piti menna hakeen se sielta alas. "Kuka sen sulle kerto?" Sit ne rupes pelaan Nintendo Wii:ta, ja heti huomas, et niilla ei oo paras paiva. Mulla kesti tunnin saada N pukeen arkivaatteet paallensa. Sit lopulta ma sanoin, et et tuu ulos huoneestas ennenku sulla on vaatteet paalla. Se veti yopaidan paalle hupprin ja sano et valmis. Sit meni toinen tunti ku ne pelas Wii:ta ja tappeli. Seuraavaks ma pistin ne siivon L:n huoneen, koska N, joka syytti tonttuja ja niitten hajupommia, oli kayny sotkees sen, ja L:n oli tarkotus kutsuu vieraita. Me sit siivottiin se samalla ku lapset vuoron peraan soitti aitille, kuka mistaki syysta. "L rikko mun pyssyn." "Ma en sit muuten rikkonu sita." "Miks mun pitaa siivota ku ma en sotkenu." "Ma haluun menna syomaan tanne, enka sinne." Ma en ees pysyny peras kuka puhu aitille milla hetkella, ja mika oli vikana. Lopulta kuitenki saatiin huone siivottua ja lahettiin syomaan.

Aiti oli jattany rahaa ja sanonu et ajakaa kaupuniin, mut lapset halus potkulautailla. Okei, eli mako muka kaveen niitten peras sita vauhtia. Ei kun ne menee edella ja sit ku ne on liian kaukana niin ne on jo liian kaukana niin, ettei ne kuule mua, eli ma sain vaan toivoo, et ne joskus pysahtyi aina valilla oottaan mua. Sit paastiin perille melkolailla ongelmitta ja syotiin, mut ku lahettiin takasi, niin ne oli totaalisesti saanu tarpeeks toisistaan. Koulus ne on eri luokilla, niin niitten ei tarvi olla tekemisis muutaku iltasin, eil takasituomatka oli hankalampi. Ja ku paastiin kotiin kavi ilmi, et L:n kaverit oli kiireisia, eli ne ei tulis kylaan, eli ne joutuis oleen toistensa kans koko paivan. IHANAA. Kotona jatku sit niitten nahistelu, mika ei oikeesti oo ees vaavaa, ja siks ma annanki niitten yleensa nahistella, jos se ei kesta liian kauaa, tai jos se ei muutu vakavaks. Eli N ei ota kayttoon puremista. Siina vaihees ma koitan saada ne tekeen jotaki kehittavaa, mut tanaan ne ei halunnu oikeen muuta ku Wii:ta.

Se voi olla, et ma annan niitten teha vaha liikaa, mut en ma viitti heti sanoo irti, ku toinen vaha koskee toiseen, koska yleensa ne vaan nauraa koko jutulle. Mut ku ne alottaa, niin niita ei saa lopettamaan. Siks ma olin oikeesti ilonen, kun Gama tuli hakeen L:n leffaan, ja N jai kotiin. Molemmat olis saanu menna, mut N ei halunnu, ja toisaalta hyva, koska mun olis kayny isoaitia saaliks, jos se olis joutunu ottaan molemmat tanaan, ku niilla oli tallanen paiva. N sit vaan jatko Wii:lla pelaamista, kunnes Aiti tuli kotiin. Asken se kavi tas mulle selittaas jotaki mahtavaa, mita se oli silla tehny, ja nyt se pelaa taas. Mut ei se aina pelaa. Perjantaina se luki koko paivan. Ihan koko paivan. (ei kyl koulus, mut kotona.)

Ma pesin pari koneellista pyykkia, ja huomiselle jai toiset kaks, sit soitin yhelle ruotsalaiselle aupairille, jonka K loysi tanaan toissa jotenki, ja sit me sovittiin, et mennaan keskiviikkona paivalla Lunch:lle. Nyt oon jo oppinu enkuks, kummin pain Lunch ja Dinner on, mut en tia niita viakaa suomeks, joten mennaan Lunchi:lle. Mut vissiin se on lounas. Kai :P

Sit viikonloppu. Se oli ihan mukava, vaikka en kaynykaa NYC:ssa, toisin ku oli tarkotus. Koska koko viikonlopun sato. Joten lauantain ma vieti lahinna koneella sen jalkeen, ku olin vihdoin saanu avattua ittelleni sen pankkitilin, ja sit kavin hakees naitten olkkarin kirjastosta kirjan, ja luin sita vaha. Sit naitten ystavat tuli Dinnerille. Ne oli edellisena paivana saan uuden au pairin Ukrainasta, mut aluks se ei ollu mukana, koska se oli lahteny kavelylle kaupunkiin, mut ku se tul kotiin, niin ne haki sen tutustuun muhun. Perheen isa oli kyl aika tapaus. Pitaa vaan sanoo. Se on sellanen persoona, et sita ei osaa ees selittaa, mut joo. Oli se mukava, mut aluks olin kyl et hah? Niin siis syotiin illallista ja puhuttiin niita naita, ja sit G anto mulle 20$ ja kaski mun ottaa auton ja vieda mut ja Marina syomaan jalkkarii kaupungille. Me sit mentiin Starbuksiin smoothielle, ku ei viittitty kavella satees, ja sit tultiin takasi. Se vaikutti tosi mukavalta, joten toivottavasti mennaan uudestaan johonki joskus. Sit ku tultiin kotiin ja ne lahti, niin L oli vaan et: Naitteks? Ei millaan pahalla, mut kaikki, mita M:lla oli paalla oli merkkivaatteita. Se ei vissiin oikeen tykanny. Ma en hirveesti kattonu, mita silla oli paalla.
Sit nii joo, ku naa vieraat tuli, niin niille tarjottiin punaviinia, ja ne olis tarjonnu mulleki, mut ma sanoin, et en oo mikaa hirvee viinin ystava. Sit ne oli vaan et ei se mitaa haluuks sa vodkaa? Me tiedetaan et suomalaiset on vodaihmisia. Ma en ees vastannu mitaa, ma olin niin ihmeissani, ja sit ne vaan sano et kattokaa, se meni ihan hamilleen. Ma sit tyydyin kuitenki vaan veteen, koska muutenki mua oli varotettu, et jos M tulee kotiin ajoissa niin se tulee tanne ja sit me voitas menna kattoon paikkoja. Eli en viittiny juoda mitaa, koska sit olis pitany kavella.

Sunnunaina ma nukuin aika myohaan, sit luin sita kirjaa, kavin suihkus, soin aamupalan ja luin sita kirjaa. Ja luin. Ja luin. Kunnes kello oli varmaan jotaki 6 ja kirja loppu. Sit kavin koneella ja kattoin vaha tv:ta, soin Dinnerin, kattoin via vaha tv:ta ja menin nukkumaan. Koska sato. Niin en viittiny kayda kaupungilla.

Ja asken ku kirotin tata, niin N kavi kysyys jos tulisin pelaan jotaki Wii:lla sita vastaan. Sit se mietti hetken ja totes ettei mun kannata, koska mulla ei olis mitaa mahkuja, koska se on rankattu Proks siina pelis, joten ma sit vaan toesin et ehka mun ei kannata joo.

Taa viikko

Joku kiireinen ihminen sano mulle, et ma kirjotan liian pitkia postauksia. Sen mieliks, taa postaus tulee oleen lyhyt ja ytimekas, mut sit sen jalkeen ma palaan takasi vanhaan tutuun pitkaan ja hartaasti -kaavaan. Onneks. Tai harmiks. paattakaa ite.

Maanantai
-kuntosali
-epaonnistunut pankkitilinavausyritys (aika loppu)
-sovittiin saksalaisen C:n (Christina) kans, et mennaan keskiviikkona kahville
-viimehetken vinkit vanhalta au pairilta, I:lta, joka lahti kotii
-tavallinen ilta

Tiistai
-toinen epaonnistunu pankkitilinavausyritys (ei ollu jotaki papereita)
-paketti postiin
-tavallinen ilta

Keskiviikko
-zumba (jei)
-K:n tyomatka Washington DC:n
-epaonnistunu yritys auttaa ruuanlatos
-illalla jatskille C:n kans
-oli tarkotus menna jatskn jalkeen via leffaan, mut se loppu 12.30 ja aamulla heratys 5:45. No thanks

Torstai
-heratys 5.45
-lapsille (suomalaisia) pannareita aamupalaks (L: te ootte niin onnekkaita ku te saatte syoda aina naita hyvia rapeita pannareita)
-kavelya enemman ku laki sallii (30min koululle + 30 min takasi, 30min lenkki koiran kans, 40min Maplewoodin kesustaan + 40min takasi, toinen 30min lenkki koiran kans, 30min hakeen lapset koulusta ja 30min takasi)
-Keelan synttarit
-ostin suoristusraudan (varmaan eka unnon ostos taa, jos adapteii ei lasketa)
-hiukan ei suunnitelmien mukaan menny yritys menna ulos illalla

Perjantai
-ei toita aamulla
-peruutettu "kavereitten kans aamupalalle" keikka
-kello on vasta vaha, niin ei tas vaihees muuta, mut tiedos on kai tavallinen ilta

Mun talo

Nyt ma voisin sit esitella mun talon. Tai ainaki sen tarkeimmat osat.

Tas on etupiha.

Ja takapiha.

Sitte yks mun lempihuoneista, ja talon ehka modernein huoe, keittio.

Sit on alakerras via ruokailuhuone, jota kaytetaan aika harvoin. Kai. Ma oon syony sia kerran.

Ja joku olohuoneentapanen.

Kakkos kerrokses on toki mun oma huone.

Ja siela olea tietokonenurkkaus. Ja lipaston paalla on kuvat, jotka kotona pakkasin ekana laukkuun ja taala otin ekana pois ja asetin paikalle.

Sit kakkoskerrokses on tammonen yleinen kirjasto/olohuone

/lohoilytila.

Kakkoskerrokses on myos lastenhuoneet, mut ma kuvasin vaan ne huoneet, mis ma ite yleensa oon. Ylkerras on vanhempien makuuhuone ja tyohuone ja niitten tietokoneet. Sit kellaris on "art studio", jos L tykkaa teha kaikkee hienoo, ja talla hetklla sia on raenteilla myos kolmeerroksinen leegokerrostalo.

Sit mun pitaa via esitella Eve the dog, koska se on ainut tan talon elaimista, joka tykkaa musta. Silla on tapana hengata mun huonees aina joskus, ku ma oon taa paikalla, ja eilenki illalla se tuli tanne nukkuun.

Sit meidan talos asustaa myos hirvee maara tallasia tonttuja, joista suurimmalla osalla on jopa oma nimi ja ammatti. Niita oli heti pari toivottaas mut tervetulleeks ku tulin ekaa kertaa tanne.

Viikonloppu

Viimeviikonloppuna ma paatin sit hostmumin rohkasemana lahtee tutustumaan Isoon Omenaan ihan yksikseni. Eli lauantaina ku herasin, niin sois aamupalan ja sit kaivettiin juna-aikataulu esiin ja katottiin seuraava juna Hobokeniin. Nyt kannatti kuulemma menna sen kautta, koska mulla olis sunnuntaina mun eka aupairtapaaminenki sia. Sielta oli ensin tarkotus jatkaa lautalla New Yorkiin, mut lautat ei kulje viikonloppusin, nii sit katottiin sellanen metron ja junan valimaastokulkuneuvo, eli path train. Ei mitaan hajuu mita se on suomeks. Eli host mum lanttas mun kateen kartan, johon oli merkitty mista tuun ulos tosta path trainista, ja sit kauppa, jonne olin menos, eli Century 21, ja sit se anto mulle junaliput meno ja paluumatkalle ja metrokorttinsa, joita saisin kayttaa nyt, mut vastaisuudes saisin sit ostaa omat lippuni. Sit se via varmisti et osaan kavella juna-asemalle, ja sit se haipy.

Mulla oli ehka 7min aikaa kattoo kaikki tavarat kasaan ja sit lahtee kiireella juna-asemalle, koska vaikka ma tiesin missa se on, mulla ei ollu hajuukaa kuinka kauan sinne kavelee. Olin sit paikalla ehka 5min ennen junan merkittya lahtoaikaa, eli en yhtaa liian aikasin lahteny. Sit kuulutettiin, et juna on 8min myohas. Eli ei mulla oliskaa ollu kiire. Mut enhan ma sita voinu tietaa.

Sit seuraavaks mun piti selvittaa kuinka junassa toimitaan. Ma menin sisaan ja jain oottamaan. Kohta tuli lipuntarkastaja ja katto mun lipun. Koska se oli hostmumin ostama, se oli NY:n keskustaan asti, mut mahan en ollu sinne menos, enka ma sita sille lipputarkastaallekaa kertonu, annoin vaan liun. Se katto sita, repi sen merkiki siita, et se on kaytetty ja pisti sen kiinni siihen mun penkin kohtaa. Eli siita selvittiin. Sit mun piti laskee pysakkeja ja kuunnella kuulutuksia siita, koska tulis se pysakki, mis mun pitaa vaihtaa junaa. Se tuli, ma jain sinne ja hyppasin seuraavaan junaan. Sen vanhan lipun jatin tietty sinne toiseen junaan, ku en aatellu et sita tarvittas via, eika se varmaan kuitenkaa olis kayny tas junas, kun taa oli menos ihan eri paikaan kun mita lippu sano. Eli sit ku toisen junan lipputarkastaja tuli kysyyn lippua, niin ma vaan sanoin et tulin just toisella junalla enka tienny et olisin tarvinnu toisenki lipun. En ma ees tia kuuliko tai ymmarsiko se mita ma sanoin, ku se ei sanonu mitaa, jatko vaan matkaansa. Ilmeisesti kaikki sit kuitenki oli ok.

Mun maarampaa oli tan junan patepysakki, mika helpotti siina mieles, et ei tarvinnu jannittaa, jaako oikes paikas pois vai ei. Sit ku olin Hobokenis niin lahin ettiin sita path trainia, ja kun loysin sen, meinasin menna sisaan portista silla host mumin metrokortilla. "Stop! You only have 0.75$" Jaha. Silla ei sit menna mihinkaa. Onneks me oltiin kaytetty meteroo silloon ensimmaisella viikolla, ja talla junalla oli samanlaiset automaattilippuluukut, eli ostin sit itelleni lipun sielta, ja paasin sisaan juna-asemalle. Sit piti loytaa oikee juna. Hmm... Maaranpaana oli WTC, eli ohjeita seuraten loyty oikee laituri, mut mikaan sille tulleista junista ei ollu menos WTC:lle. Mikseimukakylmakylttejaosaanlukeejaoonoikeespaikas?! En ma sit muuta voinu ku menna seuraavaan junaan joka tuli sille laiturille ja koittaa paasta ees jonneki. Onneks sia sisalla oli kartta siita, kuina ne junat kulee, ja sia luki, et viikonloppusin ne kulkee eri reittia, ja sellasta junaa ei ees ollu, joka olis menny Hobokenista WTC:lle viikonloppuna. Ei kukaan vaan mulle sita ketonu. Ma sit jain pois siina, mis kartan mukaan kulki se juna, joka oli menos WTC:lle ja jain odottamaan. Ja sielta se sit tuliki. Jee.

Kun ma paasin WTC:n path train asemalle, kaivoin mun kartan esiin ja lahdin ulos. Heti ku paasin ulos niin huomasin, et paikka ei todellakaa nayta samalta ku kartas. Sia oli rakennustyomaa menos, ja osa teista oli sulejttu ja se rakennustyomaa peitti nakoalan ihan kivasti, niin mulla ei ollu hajuukaa siita mista pain sita rakennusta olin tullu ulos, eika mulla siis ollu mitaa hajuu siitakaa, mihin pain lahtee. Ma sit lahin kiertaan korttelii ympari, et loytaisin ees jonku tien nimen, joka lukis kartas, mut en loytany. Aattelin sit lahtee toiseen suuntaan, jos sielta vaikka loytyis. Sen verran ma tiesin, et nyt kavelin merellepain, mika oli toisaalta helpttavaa, koska me oltiin oltu samalla alueella viime viikonloppuna, eli jos loytaisin sen sataman, loytaisin itteni kartalta. Kavelin sit rantaan asti, kattoin vasemmalle ja sia se satama oli. Parin kadun paas. Sinne siis, ja sit taas google earth:sta tulostettu kartta esille, ja uus suunta. Okei, ma oon tas ja kauppa on tua. Pitaa vaan ylittaa kaks isoo tieta. Helppoo ku mika. Eiks nii? Eka tie piti ylittaa ylikulkusillalla, ja niita oli nakyvis kaks. Se mita ma olin tullu tanne, ja yks toises suunnas. Ma en halunnu menna samaa reittia takasi, koska sit tulisin taas sinne raennustyomaalle, enka enaa tietais minne menna, niin valittin sen toisen. Kavelin sinne, ja totesin, et se oli suljettu. No kai tas kohta tulee toinen jos jatkan matkaa eteenpain. Korttelin. Kaks. Kolme... Eiko koko tien yli muka oo ku kaks likulkusiltaa? Varmaan neljannen korttelin jalkeen tuli nakyviin seuraava ylikulkusilta, ja se oli onneks auki. Eli siita yli, ja sit seuravalle isolle tielle, senki yli, ja takaspain kunnes kauppa tulee vastaan. Lopulta se tuli, ja siina vaihees ma tajusin mis ma olin, ja mita kautta ma sinne olin tullu.

Jos saatte mitaa selvaa kuvasta, niin paatelkaa itte, oliko viisasta vai ei, mut ma ainai oon sita mielta, et toi mun reitti oli paljo parempi ja sen olis pitany olla se, joka mulle neuvottiin. Vaan eipa ollu.

No, kun ma paasin kaupan ovelle, oli sia paljo muutaki porukkaa tollistelems. Miks muka? Miks ei ne mee sisaan? No, koska oli juutalaisten juhlapyha ja kauppa oli kiinni. Ovessa oli ilmotus, et olemme kiinni lauantaina ja sunnuntaina ja avaamme jalleen maanantaina. Olipa siis kannattava reissu. Century 21 on siis iso ostoskeskus, joka mainostaa itteensa Ne Yorkin parhaiten varjeltuna salaisuutena. Se on paikka, jossa paikalliset kay ostoksilla, kun turistit tayttaa Times Sqaen ja muutnnetut shoppailumestat. Century 21 saa kuulemma kaikki merkkivaatteet alle puoleen hintaan. Siis iha oikeesti. Ja nayteikkunoitten perusteella paljo kaikkee muutaki tosi halvalla. Mut kuinka halvalla, se selviaa mulle joskus toiste.

Kun en muutakaa voinu, niin ma lahin kaveleskelemaan ympariinsa, poispain satamasta ja laskin tarkkaan paljoko meen ylos ja paljo oikeelle ja sit takas vasemmalle, kavin syomas ja ostin sit ihan tavallisen synttarilahjan, ku en tonne kauppaan paassykaa. Sit kiertelin via vaha ympariinsa, ostin sen pakollisen I <3>

Tas vaihees ma huomasin kattoo kelloo ja juna-aikataulua, et koska paasisin kotii, ja huomasin, et jaa 5 minuutita kii et en ehdi tahan junaan, ja seuraava lahtee vasta 2 tunnin paasta. Ja ma istuin jo path trainis matkalla Hobokeniin. Ja ma olin maksanu siita kyydista. Aivan! Ma olin maksanu kyydista, ja periaattees silla maksulla saa ajella niin kauan, kunnes kulkee porttien lapi maaranpaas, eli kukaan ei pakota mua jaamaan Hobokeniin, kun samalla junalla paasee 33th streetille asti. Jos ma siis jatkaisin sinne asti, pyorisin sia tunnin ja tulisin sit takas niin, et ehdin varmasti seuraavaan junaan.

Ma siis jain pois 33th streetilla, ja heti ku paasin ulos juna-asemlta nain ison ostoskeskuksen ja aattelin tsekata sen. Sita kierrelles kuluki sit koko tunti, ja ma jopa loysin sielta yhen paidan, joka oli alennukses ja makso vaan 5$. Ma olin aika ylpee loydostani. Sit piti lahtee takas Hobokenin, koska mun piti via selvittaa, mista saan ostettua junalipun, koska en viittiny kokeilla suostuisko ne toisen kerran uskoon, et en tenny millasen lipun tarvin. Path train oli tuskin lahteny liikkeelle, kun mun edes yks tytto rupes puristaan kaveriaan kadesta, ja siina vaihees kuulu et Oh my good! Tytolla oli joku kohtaus. Se kramppas ja oli ihan veltto ja sit se makas siina junan lattialla eika liikkunu ollenkaa. Kaikki sen kolme kaveria oli sen ymparilla ja koitti hoitaa sita ja vakuuttaa muille, et ei mitaa hataa, taa on sen kolmas kohtaus tanaa, se ei aamulla ottanu laakettaan ja me ollaanviemas sita kotii. Mut kahen pysakin jalkeen tuli niitten pysakki, ja likka makas viaki maas, eika se pystyny ite liikkumaan, eika en kaveritkaa saanu sita ylos eika pystyny siiraan sita, niin ne pyyi ihmisii seisoon oven valis et juna pysyis siina niin kauan, et ne sais siihen sen verran "eloo", et ne sais sen ulos junasta. (Missaan vaihees tilanne ei siis ollu hengenvaarallinen, se oli selvasti elos koko ajan, mut silla ei ollu mitaan kontrollia omaan kehoonsa, ja se saatto kyl olla hetken tajutunki.) Ku oli tarpeeks kauan odotettu, oven pitajat kyllasty, ja yks mies tuli kysyyn, et jos te vaan haluutte sen ulos junasta niin ma voin kyl kantaa sen, ja sit sita ruvettiin siirtaan. Lopulta siihen tarvittiin vissiin nelja miesta, et se saatiin ulos junasta, ja makaamaan sinne asemalaiturille. Sen kaverit jai siihen sen ymparille ja sit ne vissiin koitti hommata paikalle jotaki apuaki, et ne sais sen taas siirrettyy johonki, mut ma en tia mita lopulta tapahtu, koska via pienen odottelun jalkeen meijan juna lahti lopulta liikkeelle.

Sit ku paasin Hobokeniin, kavin ostaas lipun ja menin junaan. Nyt lippu oli oikee, eli ekas junas se reiitettiin kerran, ja seuraavas monta kertaa, et se on kaytetty loppuun. Sit se taas laitettiin siihen mun tuolin viereen kii. Ja sinne ma sen jatin, kun lahin pois ja kavelin kotii. Kun paasin kotii, sia oli tlo taynna lapsia, ku K ja joku sen kaveri piti lapsille kokkikoulua. Ma sit nopeesi kerroin vaan, et hyvin oli menny ja menin pois jaloista. Ku tilanne vaha rauhottu, puhuttiin kunnolla, mita olin tehny, oliko pelottavaa, oliko vaikeeta, loysinko kaupan ja niin poispain. K:n reaktio ku se sai selville mihin se oli mut lahettany, oli kyl nakemisen arvonen. Se pahotteli hirveesti, et se oli lahettany mut sinne nain, ku path train:t ei kulenu normaalisti ja kauppa oli kii eika sia ollu mitaa tekemista. Mun mielesta se oli silti hauska reissu, ma palautin sen metrokortin, josta ei ollu mitaa hyotya, ja sen toisen junalipun, jonka tilalle ostin oman, ja menin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna oli kiva nukkua pitkaan, ja sit ku herasin, otin vaan rennosti. Soin, olin koneella, kuuntelin musaa, hengasin, ja odotin, et kello tulis viis ja pitas lahtee ekaan au pair meetingiin. Host perhe vietti koko paivan siivoten, suurimmaks osin lasten huoneita, ja sit alakerran eteista.

Nyt junamatkustus oli mulle jo vanha tuttu homma, eli ku kello tuli puol viis, lahin kaveleen juna-asemalle, ostin meno-paluun (naille round trip, eli ympari matka, tai joku sellanen) Hoboeniin ja hyppasin junaan. Ekas junas lipuntarkastaja otti mun lipun, reiitti sen tayteen ja sit vasta katto, mita siina lukee. "Ai ooks sa menos Hobokeniin? Ma luulin et sa oot menos Nykiin." Sit se kirjotti siihen et se reiitti sen vahingos ja anto takas. Kyl ne sit seuraavas junas hyvasy sen.

Ku paasin perille, en ollu ihan varma, mihin mun olis tarkotus menna, mut kavelin kohti juna-aseman kauppoja, ja sit nain tan saksalaisen tyton, joka oli kans sia ekan viikon koulutukses, ja jonka nimen joudun lunttaamaan. Mina ja Astrid vaihdettiin kuulumiset, ja ruvettiin katteleen ymparillemme, et minne ihmeeseen meijan pitas menna. Lopulta mentiin sisaan odotushuoneeseen ja sia tavattiin meijan communitu canselor, Marita. Olin kuullu etukateen jo vaha juttua, et M on omaperanen tapaus, ja se oli ihan totta. Paikalla oli meijan lisaks vaan yks aupairi, joka oli just saanu loppuun kahe vuoden au pair putkensa ja oli menos kotiin. Se siis otti vaan nimmarin ja haipy. M vei mut ja A:n kavelemaan ympari rantaa, naytti meille NY:n maisemaan taalta kattottuna, ja sit se halus pizzaa. Se vei meijat sit johonki pizzapaikkaa ja tilas kaks slicee pitsaa. Me tyydyttiin limsaan.

Siina sit samalla ku se soi puhuttiin koulusta ja perhesita, ja sit paikalle tuli toinen au pairi, joka oli hieman myohas. Sellasen tunnin vaan. Se oli kans just lopettamas, eli taa oli sen viimenen tapaaminen. Se kyl osas kertoo joitaki hyodyllisia vinkeja, joten ihan hyva et se tuli, mut ei se ollu ku jonku vartin, sit M allekirotti meijan vihkoset ja me lahettiin. Seuraava tapaaminen olis mun synttaripaivana ja luvassa olis mahdollisesti picknic, tai vaan kavelya ympari Hobokenia. Muut community canselorit jarestaa vaha vaihtelevampaa ohjelmaa, mut tan tapana on vaan tavallita kaupunkikavelyy, tai kerran tai kaks vuodes, picknic.

Sit K tuli hakeen mua juna-asemalta, ku oli jo myoha, ja vasta talla matkalla ma olin oppinu sen, et ne lipunroskat pitas itte ottaa mukaan ja heittaa roskiin ku lahtee junasta. Mista ma sen olisin voinu tietaa? Kotona kuulin, et Indra oli tullu takas Havajilta, mut se oli jo havinny johonki, niin en sit nahny sita illalla. Sit sain via tietaa, et K olis maanantain tois kotona, eli mun ei tavis herata aamulla puol 7. Voiko tyytyvaisempana menna nukkumaan? En ma ainakaa nyt heti keksi kuinka se olis mahdollista.

Kuvasaldo

Nyt ma vihdoin sain hankittua sen laitteen, milla kuvia saa kamerasta koneelle, niin voin nayttaa teille joitaki kuvai, mita oon tahan mennes ottanu. Tosin ma en kyl oo mikaa hyva kuvaaja, enka ota paljoo kuvia, eika niista harvoista kovin moni oo julkasukelpnen, mut tyytykaa niihin mita on. (Esim. Obamaa odotelles en ees viittiny kaivaa kameraa esiin ku attelin, et ne menee ohi niin nopeeta ettei niista mitaa kuvaa saa. Talla asenteella on hyva menna.)


Eli ensin on siis luvssa Central Park



Sia oli tollanen kiva kallio




Sitte on vorossa oikeen perus amerikkalaista urheilua, eli Baseball






Se vaan oli niin hieno kyltti

Sit piti ikuistaa ne kuuluisat keltaset taksit

Toi oli joku iso kirkko keskella New Yorkia





Toi oli talvisin luistinrata ja kesasin vissiin joku kahvilapaikkaenmamuista ma tykkasin vaan noista valoista.




Times square ja sen jattimainostaulut





NYPD in times square





Taustalla New Yorkin valot. Huomatkaa valopylvaat, jotka loisti siina, missa WTC ennen oli. (Ne nakyy kyl tosi huonosti noin pienes kuvas, mut sia ne silti on) Kuva siis otettu vain kolme paivaa ennen tradegian mustopaivaa.


Sit meille via paljastettiin, et kaikki noi valot tulee toimistoista, mihin ihmiset jattaa valot paalle yoksi vain hienon vaikutelman luomiseksi. Jokainen ite paattakoon mita mielta siita on...




Nain kaukaa me siis nahtiin Vapaudenpatsas, silloon ku mentiin paimme sita kattomaan, ku turistibussi ei meille sita nayttany.






Onneks mun lainakameras on vaha parempi zoomi ku tavallisis kamerois, niin sain ees sellasen kuvan, mista erottaa patsaan muusta taustaroinasta.






Muuten se paikka oli kyl tosi mukava, koska me likes merimaisema

Sit tuli kaytya Hard Rock Cafe NY:ssa.

Tas vaihees mun pitaa varottaa, et ainakaa Iikku ja Pauliina ei haluu naha seuraavaa kuvaa, mut mun oli kuitenki pakko pistaa se tanne, ku sellanen tuli nahtya.

Ma vaan luulin kuvaavani Suomen mittakaavas isoo hamahakkia, mut sit N sano mulle, et se on todella myrkyllinen hamahakki, et kiva sit. (Ja N kuulemma tietaa kaiken, paitsi sen, minka maalanen Federer on)

Ja kylla, niilla on ne keltaset koulubssit, mita kaikis leffois nakee, mut en ma tia kuka niita kayttaa. Ei mun muksut ainakaa.

Century 21

Eli New Yorkin parhaiten varjeltu salaisuus, jos nain vapaasti saa suomentaa

Sit via paikka, jossa WTC ennen oli, ja johon ne nyt rakentaa jotain muistomerkia tai jotaki

Viikko perheessa takana.

Nyt on sit tullu viikko asustettua tas talo, ja melkeen kaks viikkoo oleskeltua "Suuren järven toisella puolella". Ja hienoo on ollu. Ei muuta voi sanoo. :)

Mitaan kovin ihmeellista ei oo tapahtunu, tyopaivis on se sama perus rutiini aamulla pakataan lunch, iltapaivalla haetaan kotiin ja syotetaan valipala, sit laksyt ja kellosta tunti tietokonetta, sit yleensa aiti tulee kotiin, tai me aletaan tekeen ruokaa jo, koska aiti on tulos kotii.

Vapaa-aika on tahan mennes kulunu lahinn niin, et ma kayn lenkilla koiran kans (vain kiertaas korttelin ympari) ja sit katton tv:ta tai oon koneella. Keskiviikkona olin kovaa menos zumbaan, mut ku paasin perille, niin ne sano, et zumba alkaa vast ens viikolla. Ei siina mitaa, ma sit otin tavallisen punttisalikierroksen ja tulin takas kotia. Tanaan mul oli kans tarkotus menna kuntosalille, mut olin niin vasyny, et paatin jattaa sen vaiin. Meen sit maanantaia.

Eilen N ja L sai postista jonku leegosetin, jonka ne oli joskus tilannu, ja ne oli niin innoissaan etta. Se oli joku 2000 leegon setti, josta tulee 1/3 jotaki leegokaupunkia, ja ku ne saa sen valmiiks, niin ne meinaa tilata ne kaks muuta osaa siita kaupungista. Me sit koottiin leegoja koko eilisilta, kun isi ja aiti oli koululla "back to school" -tapahtumas. Ei me oikeesti saat melkeen mitaa aikaseks, mut kyl kellaris aika kulu hyvin leegojen kans. (Vanhemat oli pois sellaset 2 1/2h.)

Sit ma sain kans yhteyden yhteen toiseen suomalaiseen au pairiin, joka on tas jossain aluella, en oikeen tia mis, mut sovittiin, et mentais ens viikon alusta vaikka kahville tai jotaki. (Kahvi on edelleen pahaa, alkaa pelatko, mut se on taa vaan niin tavalista pyytaa porukkaa kahville ja sit mennaan Starbuksiin ja tilataan jotaki mita sit halutaankaa. Yleensa ma otan smoothien.)

Viikonlopulle mul on sellast suunnitelmat, et lauantaina otan alle junan ja lautan, ja suuntaan kohti NJC:a, koska jollaki on tas synttarit tulos. K lupas teha mulle kertan johonki kauppaan, mis myydaan merkkivaatteita tosi halvalla. Sinne siis. Ja katotaan sit tarttuuko mukaan jotain omaaki, vai vaan se "pakollinen'' synttarilahja. Sunnuntaina on sit mun eka au pair tapaaminen, ja seki on jossain Nykin lahella vissiin, koska sinne mennaan samalla junalla. En sit yhtaa tia mita siita odottaa, mut ku sinne on mentava niin sinne on mentava. Jos sia vaikka olis joitaki kivoja tyyppeja taalta lahistolta.

Kouluunmenosta en via tia mitaa, vaikka haluisin kyl jo kovaa paasta kouluun nakeen, millasta sia on. Se on kuitenki niin, et tas jaksos tai lukukaudes, en oo ihan varma, niin en voi menna kouluun, koska se on alkanu jo, et katotaan sit koska sinne menee. Sit on sellasia viikonloppukursseja au paireille, ne on New Yorkis, ja niista saa keralla 3 creditia, eli puolet siita, mita pitaa olla, niin yhen sellasen voisin tas jossain vaihees kyl ottaa.

En ma ny enaa musita mita muuta mul olis ollu sanottavaa, kun ei taa mitaan ihmeellista oo tapahtunu, vaikka hauskaa onki ollu. Aivan... Ma eilen loysin mun telkkarista sen kanavan, mis ne naytta aina iltasin hyvia sarjoja. Sen loytaminen vei niin kauan siks, et tv:s on kanavia yli 300, ja monta niista on sellasia, mitka nayttaa jotaki sarjojen vanhoja tuotantokausia koko paivan, niin ota niista ny sit selvaa mika on se ihan perus kanava, mista voi iltasin 9 tai 10 kattoo jonku sarjan uusia jaksoja. Mut siis eilen se sit loyty seki kanava, joten ongelma ratkastu.

Pii paa pii paa

Mulla oli kuulkaas teille paljo kerrottavaa, mut se saa ny jaada toiseen kertaan, koska taa todellain menee kaiken muun edelle. Nyt on siis keskiviikko, mun kolmas tyopaiva ja mun kuudes paiva tas talos. Aika hyvin siis.

Tyot meni hyvin, hain lapset (Lilly ja Noel) koulusta, syotin niille valipalan ja sit ne teki laksyt. Sit aiti (Katharine) piti hakee juna-asemalta, ku se tuli kotiin aikasemmin toista, et se ehtis hoitaa asioita taa. Sit tultiin kotiin, ja mun tyopaiva loppu yllattavan aikasin. No, sitte aiti pisti illallisen uuniin, ja lahti kaymaan kaupas. Se kysy, ketka haluu mukaan, mut kukaan ei luvannu lahtee. Lahtiessaan se via sano mulle, et mun tyot on sit tosiaan loppunu jo, et kyl lapset parjaa silla aikaa ku se on kaupas jos haluun teha jotaki.

Ma sit tulin vaan koneelle, ku en viittiny ulos yksin lahtee, ku en via oikeen tunne taalta porukoita. Sen verran olin kuitenki hereilla, et kuulin, et L ja N oli ylakerras tietokoneella. Kaikki siis hyvin. Sit yht akkii alko kuulua kauhee meteli alakerrasta, eika mulla ollu mitaa hajuu, mika se oli. (Aattelin et silla saattas olla jotaki tekemista epakunnos olevan varashalyttimen kans, koska se pitaa suunnilleen samanlaista aanta.) Puolivalis portaita tajusin sit, et se on palohalytin. Great! Heti ku paasin keittioon niin nain, ettei sen suurempaa hataa ollu, liha vaan savus uunis. Otin sen siis pois uunista ja sain samalla huoneeseen aina vaan lisaa savua. Tas vahees lapsetki oli ehtiny alas asti, N ensimmaisena kadessaan vahtosammutin, jonka sokkaa se oli jo melken poistamas. Onneks se sit luopu siita, ku naki mita tapahtu. Ma sammutin uunin, ja siina vaihees soi puhelin. N oli lahinna ja se vastas siihen. Se oli joku ADC tai joku mika lyhenne lieneekaa, ja ne kysy et mita tapahtuu. N sano, et ruoka oli uunis, eika missaan pala, ja se siita sitte. Mina ja L availtiin ikkunoita ja ovia, kun N kavi sammuttaas halyttimen. Se oli vissiin ainut joka tiesi sen koodin. (Mulle sita ei tietenkaa oltu kerrottu.)

Lapse lahti takasi ylospain, ja ma jain via tuuletteleen huoneita, ku sit kuulin kaukaa sireenin aanen. Tietty ma arvasin, et se on tulos tanne, vaikka N oli jo puhelimes sanonu, et mitaa paloo ei oo. Ma kavin hakees lapset takasi alas, koska aattelin, et ne varmaan osais selittaa paremmin niille, mita taphtu. Ma en meinaan luottanu siihen, et olisin itte selvinny siita nain lyhyen oleskelun jalkeen. Eka tuli johtoauto, ja pian peras kaks paloautoo.

Se oli vissiin paallikko, joka eka tuli ovelle, jossa me sit oltiin sita vastas. Se kysy mita tapahtu, ja L selitti suurin piirtein sen, mita me tehiin. "Se oli liha, missaan ei pala ja me sammutettiin halytin." Se halus kuitenki tulla via varmistamaan, ja me vietiin se keittioon ja naytettiin. Sit peras tuli kaks (komeeta) palomiesta, ja kun ne paasi keittioon asti, niin niitten ensimmaiset sanat oli: "So, who burned the dinner?" Kun ne naki lopputuloksen, ne sit tarjoutu jaamaan illalliselle, mut naa lapset ei oikeen innostunu asiasta. (Ma en kyl olis pannu pahakseni.) Niilla oli ainaki huumori mukana talla keikalla. Ne lahti aika pian, ja soitti ovikelloo mennessaan. Tas vaihees pihalle oli kertyny aika lailla uteliaita/huolestuneita naapureita. Paallikko jai via hetkeks aikaa kyselemaan, otti nimet ylos, ja sit seki lahti. Ku ma kavin sulkees ovia ja ikkunoita, niin nain, et paallikko oli via jaany vissiin selittaan tilannetta naapureille.

Tas vaihees me koitettiin sit soittaa aitille, ettei sille olis kauhee jarytys, ku se tulee kotiin ja nakee, et naapurit on pihas tollaas. Sen puhelin oli kuitenki varattu, ja vaikka koitettiin pariki kertaa, ei saatu siihen yhteytta. Sit soi kotipuhelin. Se ADC vai mika olikaa oli soittanu sille, ja se kyseli et mika on, kun kukaan ei ollu vastannu puheliminkaa. Ma annoin taas puhelimen suosiolla L:lle, ku se 0li sopivasti siina vieres, ja se kerto taas, mika oli.

Sitte aiti tuli kotiin, ja otti syyn kokonaan niskoilleen. Kaupas oli menny liian kauna. (Mut paistoaikaa oli joka tapaukses vartti jaljella siina vaihees ku palohalyttimet alko soimaan. Tosin kyl se ehti loppuun ennenku aiti tuli kotii.) Sit kaytiin via kerran lapi mita kavi, ja se ihmetteli, miks ne oli lahettany palomiehet, vaikka N sano puhelimeen, et ei oo tulipaloo. Sit seuraavaks se kysy, oliko palomiehet sopoja, ja tottakai ma rehellisesti vastasin, et oli ne joo aika. Sit siina vaihees ku isi (Gordon) tuli kotiin, niin se versio tarinasta, mika kerrtaan, menee nain: "Isabellalla oli vaha tylsaa, ja se halus flirttailla palomiesten kans, joten se poltti lihan uuniin ja jarjesti kauheen haloon, et se sais ne tanne." Nain just. Ainahan ma.

Et hyvin tasta loppujen lopuks selvittiin, vaikka isi kyl totes, et ne palomiehet on kaikki paloasemalla, et toiste saan sit vaan menna sinne. Nyt tas odotetaan, etta illallinen olis valmis, koska se liha ei ihan ollu ees kypsaa via, mut en ma siita silloon valittany, ma vaan halusin sen pois uunista ja uunin kii. Kohta paasee sit syomaan. :)

Eka tyopava

Maanantaina oli sit eka virallinen tyopaiva, ja se alko heratyksella 6.36am, eika yolla ollu oikeen nukuttu, kun en ollu ihan varma miten uus heratyskello toimii, niin herasin aina tunnin valein tarkstamaan, etten ollu nukkunu yli. 7 alko sitte tyo. Kattottiin, etta lapset syo aamupalan ja pakattiin niitten lunch kouluun, ja sit meijan piti kaikkien (aiti, lapset ja mina & koira) kavella koulle, et ma osaisin sinne sit illalla itte niita hakeen, mut tana aamuna kaikki meni niin hitaasti, et lopulta hypattiin kaikki autoon, aiti ajo lapset koululle, ittensa juna-asemalle ja anto mulle avaimet ja sano et kai sa osaat tasta kotii. "Joo joo." Ja ihme kylla osasin. Kun paastiin kotiin, kavin koiran kans kiertaas korttelin ympari ja sen jalkeen tulin siivoon aamupalan pois ja petaan lasten sangyt yms. Sitte mulla oli vapaa-aikaa, eli sain yksin hengata talos koko aamupaivan.
Vaha ennen 2 lahin sit kaveleen koululle pain, ku sinne kavelee puoli tuntii ja halusin ensin kayda uudestaan sia punttiksella, et saisin sen hoidettua (lapset siis paasee koulusta 2.45pm). Periaattees punttis oli taas kiinni, koska sia oli ruokatunti kahesta puol neljaan, mut koska ovi oli auki, niin menin sit kattoon jos sia olis joku. Sia oli, ja ma selitin mun asian. Aluks se meinas lahettaa mut pois ja asee tuleen takas joskus, ku ei oo ruoktunti, mut sit se paatti, et voi se hoitaa mun asian nytki. Joten nyt mulla jo melkeen on punttisalijasenyys. Siina oli vaan sellanen juttu, et ku host mam maksaa sen, niin se oli anatnu mulle vaan yhen chekin, ja niita tarvittiin kaks, niin kayn tanaan sit viemas sen toisen ja sit kaikki pitas olla kunnos. Tanaan aattelin lahtee niin paljo aikasemmin, et paikka ei oo taas kii. Ja jos se vaan selittaa mulle tanaan kuinka kaikki sia toimii, niin huomen aamulla 9 olis zumbatunti, ja sinne voisin ihan mennaki.
No sitte siis menin hakeen lapset koulusta ja kun paastiin kotii niin syotin niille valipalan. Ne saa valipalaks oikeestaan mita ne ikina haluaaki, koska ne ei syo evaitaan koulus. Nytki poika halus hodarin ja likka kekseja ja maapahkinavoita. Niita siis poytaan, kunhan vaan loysin ne eka. Sen jalkeen lapset teki laksyt ja ma siivosin ruoatavarat pois. Ei siina oikeen mitaa muuta tekemista ollu. Ne aika lailla osaa laksynsa ite teha, mut jos tulee joku ongelma niin sit ne kysyy apua. Poika oli eka valmis, ja meni kayttamaan tuntinsa tietokneella. Ma vaan lahinna oleskelin niin et kuulin, mita ne tekee. Ja se on aika helppoo ku toinen on koneella ja toinen tekee laksyja. Sit ku tunti oli menny, niin oli likan vuoro menna koneelle, ja poika rupes ensin leikkimaan pari viikkoo vanhalla puhelimellansa ja sen jalkeen lukemaan.
Aiti tuli tanaan vaha tavallita aikasemmin kotiin, kun oli mun eka paiva. Siina oli se tavallinen kuina meni, ja sit ma olin vapaa. Oltiin sovittu yhen saksalaisen aupairin kans, et kun tyot loppuu, niin se nayttaa mulle vaha paikkoja. Sen tyot loppu puol 7, ja sen jalkeen se tuli hakeen mua ja ajettiin "sen toisen kaupungin" keskustaan, ja se esitteli hyvat jatskipaikat, ruokapaikat, kahvilat, kaupat ja sen baarin, jossa kaikki au pairit on torstai-iltasin, kun alaikasetki paasee sisaa. Kaupunkikierroksen jalkeen haettiin kyytin via toinen saksalainen au pairi ja ajettiin jonneki tavaratalon tapaseen vaha kauemmas en oikeen tia minne. Sielta ma vihdoin sain ostettua ittelleni sen adapterin, eli puhelin saatas henkiin taas. Sit alettiin oleen jo niin vasyneita, et tultiin takasi kotia.
Kotona ma soin vaha jotaki, ja sit perhe kutsu mut kattoon niitten kans tennista. Sia tuli U.S. oupen. Kyl me sita hetken aikaa katottiinki, vaikka ei oltu ees varmoja mina paivana se peli oli pelattu. Sen verran sain selville, et ne tykkaa Federerista, mut ei yhtaa Nadalista. En sit viittiny sanoo, et Nadal on mun lempi tennispelaaja. (Ja paljo sopompi ku Federer.) Lasten nukkumaanmenoaika oli puol 10, joten silloon loppu tv:n kattominen, mut ma olisin toki saanu via jaada kattoon, mut en jaksanu. (Eika Nadal ees pelannu, ku se oli Federer vs joku Pao Chaskahanadhaf...) Taisin olla koneella via hetken ja sen jalkeen menin nukkumaan, koska seuraava aamu olis saman lainen.

Nyt sit on taas taa paivan vapaa-aika, kun lapset on koulus, ja aika samaa rataa se on kulunu ku eilenki. Koiran kans ulkona, sit siivousta ja koneella.

1. Viikko

Jaa-a kuulkaas mitahan sita teille ny kertois...
Aluksi voidaan mainita, etta perilla perheessa ollaan, ja hengissakin viela. Paikka vaikuttaa mukavalta, ja huone on jo saatu "sisustettua" ja kaikki tavarat purettua.

Paras varmaan olis alottaa maanantaista, ja kertoo mahdollisimman hyvin kaikki mita muistaa. Ma pahoittelen jo tassa vaiheessa, etta tasta todennakosesti tulee niin pitka, ettei sita kukaan jaksa lukee, mut lupaan, et taa on pisin mita koskaan tulee. Toivottavasti. Sitte pahoittelen myos jos jotain jaa kertomatta, kun on niin paljon muistettavaa, ja jos joku tapahtuma on vaarana paivana tai vaarassa jarjestyksessa, niin sillekaa ma en voi mitaa. Te vaan saatte lukee sen mita ma muistan niin kun ma sen muistan.

Ma 7.9.
Aamulla herattiin liian aikasin, ja lahettiin Espoosta ajamaan kohti lentokenttaa. Kun sinne paastiin, oli matkan vaikein osuus edessa. Piti sanoo hei hei. Eika siita meinannu tulla mitaa. Lopulta oli kuitenki pakko lahtee, kun matkustettiin yhessa toisen suomalaisen au pairin kans. Haettiin siis liput ja mentiin sisalle odottamaan koneen lahtoa. Siita eteenpain olikin sit niin paljo istumista, etta sita tuskin edes laki sallii. Frankfurtissa oli kuitenkin pieni tauko, ja sia ma pelastyin kuoliaakseni, koska luulin, etta olin jattany mun toisen osan viisumia kotiin. Kun ma luulin et se on vaan sita hakemista varte, mut se oliki oikeesti tosi karkee. Sain penkoo mun paperit lapi kolmeen kertaan lapi ennenku loysin sen. Huh. Ma jo kuvittelin kuinka lentaisin seuraavalla lennolla takasi Suomeen ennenku olin paassy ees USA:n asti. Onneks ei. Sen jalkeen oli vuorossa aina vaan lisaa istumista ja satunnaista nukumista, jota vaikeutti viimeyona alkanut kurkukipu ja alkava yska.
Mooonen tunnin jalkeen paastiin Newarkin lentokentalle, ja edessa oli passin/viisumin tarkastus, josta mua oli valmiike peloteltu siita, etta ne on tosi tiukkoa ja kysyy kaikkee mahdolista tyhmaa ja vaikeeta, mihin ei osaa vastata. Kun lopulta paasin tiskille, sen toisella puolella istu mies, joka ei oikeen puhunu mitaa. Se vaan ynahteli ja elehti, jos se halus jotai. Yhessa vaiheessa se viittas sormenalkikoneeseen pain, ja ma menin sinne sit sormieni kans ja alotin, kun olin jo jonon seurannu, mita pitaa tehda: ensin vasemman kaden 4 sormee, sit peukalo, ja sit toinen kasi. Kun ma menin sinne sormieni kans, niin jotain ehka tapahtu, mut kun siirryin seuraavaan sormeen, ei enaa mitaa. Eika se mies sia tiskilla valittany mitaa. Se vaan tutki papereita. Ma siis paatin et antaa olla, kai se pyytaa sita kohta uudestaan. Sit se leimas papereita ja otti sen tarkeen lipuskan mika niitataan passiin mita ei missaan tapauksessa saa hukata tai unohtaa tai ei ikina paase takasi USA:n, ja se vaan pisti sen mun passin valiin. Ei kiinnittany sita mitenkaa, pisti vaan sinne. Hyva jos se pysyy tallella ees hetken. Sitten se avas suunsa. Taala tulee ne kauheet kysymykset. "Behave yourself!" :O YES. "OK good. Merry Christmas!" Ja siina se. Sitte vaan hakemaan matkalaukuja ja tullin lapi kohti kyytia kurssipaikalle. Molempien matkalaukut loyty, mutta sitte ku mentiin ettimaan sellasta karrya, milla ne sais kuljetettua jonnekki todettiin, etta ne maksaa. No mikas siina kyllahan ne saa vedettya. Ma sitte lastasin mun 3 vedettavaa matkalaukkua kasaan niin, etta sain niita vedettya joten kuten tullin lapi, mut muut ihmiset jonossa oli kyl sita mielta, et mulla kesti liian kauan. Ei mun mielesta, ku ottaa huomioon, et kaadoin/melkein kaadoin mun laukut vaan 2 kertaa.
Kun oltiin pasty tullista lapi, kaivettiin esiin ohjeet siita, missa meidan lippu toimis ja kuinka paastais sinne kurssipaikalle. Sitte loydettiin sellanen kyltti ja suunnattiin sinne tiskille, mut meille sanottiin, etta ei, menkaa ovelle jotaki, se on tua ja liukuportaat alas. Varmaan joo, mun matkalaukkujen kans. Ei siina muitenkaa mikaa muu auttanu, ja yhtena kappaleena paastiin alas, mut matkustusasento ei kyl ollu kaikkein paras, koska edessa ja takan olijat kyseli koko ajan et "Are you ok?". Kun oikee kuljetus loyty, se olis muuten ollu ihan mukava, mut ne anki sellaseen 8+kuski istuttavaan autoon 11+kuskin, joten tunnelma oli aika tiivis. Yli tunnin ajomatkan jalkeen oltiin meijan koulutuspaikalla (YMCA) ja saatiin huoneet ja jotain ohjeia. Me saatiin kiva suomihuone, kun huoneen jako vaan 2 suomalaista. Illalla (siis varmaan 8pm pikallista aikaa, eli 3.00 suomen aika) oltiin illallisella laheisessa ruokapaikassa, jossa meille oli maksettu ruoka koko viikoksi, ja juhlittiin samalla 24h hereillaoloo. Kun oltiin syoty kaytiin suihkus ja nukahdettiin varmaan heti ku paastiin sankyyn. Oli sen verran raskas paiva takana.

Paivan saldo:
Tooosi iso jumbo lentokone, jossa varmasti oli lisahappee silta varalta, et kone matkan varrella tippuis keskelle Atlanttia ja joutuis veden alle -chek
Komee Munkkipoika look-like Amerikkalainen -chek
"Yksi New Yorkin parhaimmista opiskelija-asunnoista" -chek, mutta eri mielta esitteen kans
Broadway -chek

Ti 8.9.
Aamulla herattiin varttia vaille 7, ja huoneessa oli kuuuma. Sinansa ihme toisaalta etta heattiin, koska ma olin ainut joka pisti kellon herattaan, ja olin laittanu sen soittaan varttia vaille 8. Eika tasta ees voi syyttaa aikaeroo, vaan ainoastaan mua. Ma ku aattelin, et jos herataan varttia vaille 7, niin kello on silloon 07:45. Eika se ollu ees vaikee ajatella noin. Vattia vaille, eli .45, ja seitteman, niin tulee 07:45. Mut kaikkein ihmeellisinta tas oli se, et keskella yota, jokus kolmen mais, ma vaan herasin ja tausin et mun kello soittaa vaaraan aikaan, ja siirsin sen. Siina siis se. kaytiin aamupalalla, ja mentiin alas tunneille, jotka alko 08.00 am. Ja tunnit oli TYLISA. Kaikki asiat mita kasiteltiin, oli itsestaanselvia, tai opetettu jo joskus peruskoulussa. Onneks meilla oli siina tuntien valis pitka ruokatauko, ja kun oltiin syoty, lahettiin 9 au pairin porukalla kaymaan Central Parkis, joka oli ihan meijan koulun takana. Se oli tosi hieno paikka. Me vaan kaveltiin sia ympariinsa ja otettiin kuvai, ja nahtiin ku paikallset pelaili basebalia. Oli aika hienoo. Mut ei me ehditty laheskaan koko puistoo kiertaa, kun piti jo menna takas tunnille. Nyt meilla oli uus opettaja, ja se oli via tiukempi ku edellinen, mut kunnon amerikkalainen. Siita oikeen huhku amerikkalaisuus kun se kaveli ja puhu ja elehti. Ja se kokoajan muistutti, kuinka pitaa kirjottaa muistiinpanoja, kun ne saa ottaa mukaan kokeeseen, mut silloon kun se puhuu, ei saa kirjottaa, vaan pitaa kuunnella. Eli muistiinpanoa tuli 3 rivia.
Sitte ku kaikki sen paivan tunnit oli loppu, mentiin taas syomaan, ja illalla oli vuoros kiertoajelu kaupungilla. Se oli hienoo, ja opas osas hommansa, mut kuvien otto oli aika hankalaa, ku kokoajan liikuttiin kovaa vauhtia, ja ulkona alko olla pimeeta.
Kun paastiin takasi kampille, niin ma en ainakaa pysyny hereilla sekuntiakaa. Mun kamppis lahti suihkuun, ja ma kommin valot paalla peiton alle, ja aattelin, et en millaa voi nukahtaa ennen ku se tulee. No, ku se tuli takas, se kysy oonko pistany kellon herattaan, ja vastaus oli: hiljaisuus.

Paivan saldo:
Central Park -chek
Paalta avoin kaks kerrokisnen turistibussi -chek
Times Square -chek
5th avenue -chek
Kauppa, jonka ovella seisoo kaks mies mallia, ja sisalla paidaton miesmalli -chek
Valot, jotka loista pimeella siina, missa WTC ennen oli -chek
Brooklynd bridge -chek
State of Liberty -chek (Yea right! "Naetteko ton pienen valon tua kaukana merella? Se on vapauden patsas.)
NY sky line -chek


Ke 9.9.
Tana yona huonees oli paljo mukavampi nukkua, ku me oltiin illalla opittu kayttaan sita tuuletinta, joten aamukin oli paljo helpompi. Tana aamuna ma herasin jo 06.16, koska suihkuun oli joka aamu niin pitkat jonot, etta sinne sai oottaa ikuisuuden, ja jos halus ehtia aamupalalle ennen tunteja, piti olla aikasin ylhaalla. Se tosin kostautu silla, etta aamupalan jalkeen ennen tunteja meilla oli puoli tuntia ylimaarasta aikaa, mutta minkas teet. Tan paivan tunnit suju jo paljo paremmin, ku tiesi mita odottaa. Aamupaivatunnit, ruokailu samas ravintolas, ja vaha vapaa-aikaa ennen iltapaivan tunteja. Vapaa-ajaks oli kovat suunnitlmat maksaa $0,10/min hotellin internetliittymasta, etta paasis varmistaan, et perhe on tulos hakeen perjantaina oikeeseen aikaan oikeesta paikasta, mut se sit jai vaha valiin, kun koko se osa kaupunkia oli sekasi ja poliisit ohjas liikennetta ja sulki teita, silla Obama was in town. Me sit seistiin suljetun tien takana joku puoli tuntia, ja paastiin takas koululle just siks, ku seuraavat tunnit alko. Eli se siita sitte. No, ainahan sinne voi menna illalla.
Kun iltapaivan tunnit oli ohi, me kerattiin pieni porukka, ja paatettiin lahtee kattoon vapauden patsasta edes vaha lahempaa, koska se todellakin oli vaan pieni keltanen valo siita lyhdysta edellisena iltana. Me kysyttiin ohjaajalta parasta tapaa paasta sinne, ja se sano, etta taksilla tai metrolla, mutta taksi olis kalliimpi, vaikka sen hinnan sais jakaa kaikkien kesken, koska me oltas mahduttu yhteen isompaan taksiin, kun meita oli vaan 5. Meita houkutti kovasti menna seisomaan keskelle New Yorkin katun kasi pystys ja kuutaa taxi, mut paatettiin kuitenki ottaa halvempi vaihtoehto ja kayttaa metroo. Metroasemalle oli helppo paasta, mut oikeen metron loytaminen ja lipun ostaminen ja sen kayttminen ei sitte enaa ollukaa niin helppoo. Onneks paikalliset on avuliaita, ja kun me eksyneen nakosena yritettiin saada selvaa metrokasrasta, joku nainen tuli kysyyn minne ollaan menos, ja neuvo miten sinne paasee. Sitte piti ostaa lippu. Lippukoneitten kaytto me jopa opittiin ihan itte, kun se oli vaan valita haluuko yhen matkan vai kortin, ja sit syottaa rahat sisaan. Eli kaikki sai lipun, ja sen jalkeen mentiin sisaan sellasista porteista, mihin syotetaan se lippu ja sit se aukee. Ei sen vaikeempaa. Kaks meista kaveli suoraan portille, syotti lipun ja oli toisella puolella, mut ne loput kolme ei. Ne syotti lipun, kone hylkas sen, ne syotti sen uudestaan ja kone hylkas sen taas, sit ne vaihto porttia, mut lippu hylattiin taas. Nain siis saat ryhmasi hajalle metrossa. Puolet paasee sisaan ja puolet jaa ulos. Lopulta ne meni tiskille, ja sano sille sedalle, et niitten lippu ei toimi, ja se hirveesti kummasteli et miks ei, mut lopulta avas niille sivuoven, ja sitte oltiin kaikki oikeella puolella. Meidan piti menna Downtown, joten seurattiin kylttia, nahtiin laituri, ja jaatiin odottaan metroo numero 1. Tuli metro B, sitte metro D, stte taas metro B ja me vaan odotettiin. Sia oli hirveen kuuma, eika kunnon opastusta, mut me vaan odotettiin. Lopulta meinattiin jo menna kysymaan ihmisilta, et onko sellasta metroo ees olemassa ku 1, mut sit me nahtiin kyltti, "metro 1 downtown" ja nuoli ylos. Se kyltti oli sellasen kaupan takana, eika sita nakyny siita mihin me jaatiin, mut jos oltas vaha pitemmalle menty metroo heti aluks odottaan, olats saastytty puolen tunnin turhalta odotukselta sia kuumuudes. Onneks meijan pysakki oli metron paatepysakki, eli kun oltiin kyytis, saatiin vaan odottaa et se ei enaa liiku mihinkaa, koska sen metron kuulutuksista ei saanu mitaa selvaa.
Siela se sitte oli. Vapauden patsas. Tosin viaki se oli liian kaukana kuvattavaks, ainaki tavallisilla kameroilla, mutta nahtiin se ainaki vaha lahempaa. Sinne saarelle oli lauttakuljetuski, mut se oli loppunu tunti sitte, joten me vaan ihailtiin sita kaukaa, ja yritettiin ottaa kuvia, joista tunnistais seka ihmisen, etta patsaan, mut aika huonosti onnistuttiin. Lopulta me kyllastyttiin siihen, ja palattiin metrolle, ja jaatiin talla kertaa Times Squarelle, koska tarkotuksena oli ihailla niita kaikkia kauppoja ja syoda jotaki. Eka suunnattiin Hard Rock Cafe:n, koska yks saksalainen halus otaa sielta paidan ittelleen ja kaverilleen. Loytyko? Joo. Ja vaha jotaki muutaki, koska hintaa tuli yli $100. Sitte kaytiin kiertaas se nayttelypuoli ja ravintola, ja kattottiin jopa hintoja ruoille sia, mut jotenki tama saksalainen oli sita mielta, et voitas kyl syoda jossain muuallaki, ja se sopi kaikille. Eikohan me oltu jo tarpeeks sponsoroitu sita paikkaa. Paadyttiin lopulta syomaan johonki italialaistyyppiseen paikkaan, mista sai tilata palan pitsaa tai annoksen pastaa, ja vaikka kaikki otti pitsan, ei kenellakaa ollu sen jalkeen enaa yhtaa nalka. Se oli yllattavan tayttava pala pitsaa. Sen jalkeen me vaan kierreltiin kaupois ja ostettiin postikortteja sielta ja I <3>

Paivan saldo:

Presidentin saapumisesta sekaisin oleva kaupunki -chek

Vihaiset poliisit ohjaamassa likennetta ja sulkemassa katuja -chek

Poliisiautosaattue + moottoripyorapoliisit ajamassa arvokkaana ohi presidentin edella -chek

Presidentin musta auto lippu konepellilla ja tummennetut lasit ikunoissa -chek

Obama -chek (paitsi et autot ajo ohi niin nopeesti, et en ehtiny tunnistaa kuka kyytis istujista se oli, mut ma kuiteki nain ne kaikki, joten periaattees oon nahny USA:n ensimmaisen mustan presidentin livena.)

Flirttaileva komehako nuori mies myos odottamassa kadua aukeamista -chek

Vapauden patsas edes vaha lahempaa -chek

Hard Rock Cafe New York -chek

Tieto Missesta -RIP

Ja mainittakoon viela, etta presidentin ohiajaessa erotti paikalliset turisteista silla, etta paikalliset rupes taputtamaan, kun presidenti auto tuli nakyviin, ja turistit rupes taputtamaan, kun poliisi taas avas kadun puolen tunnin odottamisen jalkeen. Ja me todettiin jo edellisena iltana, et tama eka viikko me ollaan turisteja ja saadaan kayttaytya sen mukaan, ja vasta suraavasta viikosta lahtien ollaan paikallisia, kuulu suomalaiset tohon jalkimmaiseen ryhmaan.

To 10.9.

Tana yona oli liian kylma, eika se auttanu asiaa yhtaa, et heratys oli taas vaha kuuden jalkeen. Ja mun maanantina alkanu kurkkukipu oli paattany pahentua kunnon yska/nuha flunssaks. Grat! No taa paiva oli vaan esittelyja ja koe, joten ei mitaa vakavaa. Aluks oli ikaryhmaesittelyt, missa ei sinansa ollu mitaa milenkiintosta, mut sitte tuli jokaisen maan esittelyt. Aika oli jaettu niin, et saksalle 15min, koska niita oli eniten, ransa, suomi, tanska ja brasilia 10 min ja turkki ja japani 5min, koska niista oli kummastaki vaan yks au pairi. Alku viiasty kuitenki melkeen puoli tuntia, koska siina valissa oli taas opettajan vaihto, ja niilla sattu oleen niin paljo asioita toisilleen, et ne vaan puhu ja puhu ja puhu luokan perlla silla aikaa ku jotku viimmesteli esityksiaan. Me oltiin aherina suomalaisina tehty se valmiiks jo edellisena iltana, joten me vaan ootettiin ja seurattiin kelloo. Lopulta paastiin alkuun ja se sano, et hoidetaan naa alta pois, pidetaan koe ja lahetaan pois aikasin. Melkein nain. Kaikki maat ylitti reilusti sen annetun aikansa, paitsi kaks viimseta, jotka molemmat oli yksin ja puhu huonohkoa englantia. Tanskan esitys oli hyva. Se sai porukan nauramaan. Suomen oli toki paras, koska me pidettiin se, ja me oltiin ainoot joilla oli tarjota yleisolle jotaki. (Fatserin sinista, jota ma olin pakannu mukaan melkeimpa liikaa.) Saksa ja Ranska oli aika neutraaleja, mut Brasilian esitys rupes melkeen arsyttamaan. Sisalloltaan se olis varmaan ollu hyva, mut esitys mattas, kun lavalla oli kaks tyttoo, joista toinen oli kokoajan aanessa, ja jos toinen sano jotaki, se joko keskeytettiin, tai sen sanomist korjattiin, koska rouvvaparempienglantikaikkitietava oli sita mielta, etta han vain esittelee maansa.

Esittelyjen jalkeen poydille jatettiin sanakirat ja muistiinpanot, ja muut tavarat heitettiin pois. Koe oli ohi 10 minuutissa, eika siina ollu mitaa vaikeeta. Tassa vaiheessa kello oli kuitenki jo melkeen 6, ja silloin sai menna taas syomaan, viimesta kertaa, sinne ravintolaan. Me mentiin, syotiin ja tultiin takasi. Sitte mentiin pakkaamaan, koska huomenamuna 8 mentais ottaan valokuvia ja sen jalkeen haettais laukut ja lahettais. Kun tavarat oli kasas, ma paatin kayda via koneella kattoos, jos perhe olis laittanu jotaki viimehetken viestia, ja sitahan oli tullu. Kysymys, mita sulla on huomenna paalla, kun sua tulee hakeen host -isoaita ja Indra (kuka taa muka on). Varmaan ma osasin siina vaihees sanoo mita pukisin paalleni, mut ilmotin sitte, et mut tunnistaa ruskeesta hatusta. Se siita sitte nukkumaan ja huomista jannittamaan.

Paivan saldo:

Todiste siita, etta suomalaiset ei oo niin juoppoja kun ma luulin -chek (Tansalaiset kerto, etta niilla aikuset jarjastaa juhlia, joissa 13 vuotiaat ja sita vanhemmat saa juoda aikusten valvonnas, ja jos ne juo liikaa, soitetaan vanhemmat hakeen ne kotiin. Seuraavana paivana vanhemmat kehuskelee, kuinka niitten 13-vuotias oli jo niin kannissa, etta se piti hakee kotiin)

Jarkytys siita, etta mut tulis hakeen joku vanha mummi ja joku ilmeisesti naispuolinen henkilo, josta en oo ikina kuullukaa -chek

Aika tylsa paiva, koska lista on nain lyhyt -chek

Pe 11.9.

Aikanen aamu ja loput tavarat kasaan. Hirvee helpotus siita, et host perhe asuu niin lahella a) siksi, etta mun laukku olis varmasti ollu ylipainonen ja taala siita joutuu maksaan heti, ku se on vahaki yli ja b) siksi, etta tanaan oli 11.9., jonka kans todennakoesti patee sama kun perjantai 13. (vahemman auto-onnettomuuksia ku tavallisesti), mutta ei lentaminen sillooin kuitenkaa hirveesti houkta. Kaytiin siis aamupalalla ja kaytiin luokas ottaas ryhmakuvat kaikkien kameroilla (mika vei huomattavasti vahemman aikaa ku tavallisesti, koska meita oli vaan 23, eika 100 niinku yleensa). Sitte saatiin kokeet takasi ja allekirjotus siita, et on osallistunu tahan koulutukseen ja sit tavaroita hakemaan. Ennanku huomattiinaan istuttiin pikkubussissa, ja kaikki 7 Newarkin lentokentalle menevaa au pairia kaivo kukkaroonsa, koska kuski oli ilmottanu, etta paikallisen tavan mukaan jokainen antaa hanelle $1, kun saa matkalaukkunsa, eika kellaan tietenkaan ollu sen kokosta rahaa, eika oikeen $20 viittiny tipata. Monen vaihtokaupan jalkeen kaikilla kuitnki oli kadessaan $1, ja oltiin ensimmaisella pysakilla, eli siina, mista NJ:n menevat haettais (2 tunnin paasta). Tipattiin kuski ja mentiin sisalle oottaan. Kaikki haki jotaki kahviosta ja sitte me nelja istuttiin lentoaseman lattialla ringis, pelattiin hermoo, puhuttiin tulevista perheista, jannitettiin ja odotettiin. Lopulta siirryttiin ulos ja aina ku ohi ajo auto tai naky ihminen kaikki hiljeni ja katto, tulisko se hakeen jotain meista. Lopulta paikalle kaveli vanhahko rouva ja parikymppinen tytto, ja kyseli Tinaa. Huh. Siihen loppu odottaminen. Isoaiti, ja perheen edellinen au pair, joka lahtis sunnuntaina, tuli mua hakeen. Ja ne vaikutti heti tosi mukavilta. Sitte istuttiin autoon ja lahdettiin kohti Maplewoodia.

Matkalla ei paljoo puhuttu, mut tietysti WTC nousi esiin, olihan sentaan sep. 11th. Pian oltiin kuitenin perilla ja isoaiti jai kotiinsa ja Indra toi mut mut uuteen kotiin. Iso se on. Ja hieno, mut ei mikaan uus ja moderni. Ihan kodias. Se naytti mulle kierroksen talos ja sitte me tuotiin mun tavarat mun huoneeseen ja se teki meille ruokaa. Kun oltiin syoty tein nopeeta tuttavuutta mun huoneen tietokoneen kans, ja totesin, etta mina ja nappaimisto ei tulla toimeen keskenamme. Tapasin myos talon koiran ja toisen kissoista, ennenkuin lahettiin autolla hakemaan lapsia koulusta (autolla siks, koska sato. Tavallisesti se tehtais kavellen.).

Lapset ilmeisesti osas odottaa mua, koska ku ne hyppas auto kyytiin oli se vaan "moi", ja oltiin jo matkalla kohti kotia. Periaatteessa mun tyot ei ollu via alkanu, joten vanha au pairi oli vastuussa kaikesta, mika oli hyva, niin ma sain seurata vaha kuinka hommat koituu. (Vaikka hommat ei vissiin hoidukaa oikeesti ihan niin rennosti kun tama ne hoiti.) Toinenki perheen kissoista tuli jossain vaihees mua moikkaamaan, mut taytyy myontaa, et kumpikaa kissoista ei oikeen piittaa musta. Koira kyllai tykkaa, se jopa hengaa mun huonees aina silloon talloon. Sitte vanhemmat tuli kotiin ja oli taa tavallinen mita kuuluu, mita tykkaat tasta ja tasta ja meilla tehaan nain ja nain yms. Oikeesti siis aiti oli vasta kotona tos vaihees, ja sitte ku isi tuli kotii, hyppas koko perha ja uus au pairi autoon ja ajo kaupungille. Vanha au pairi lahti kavereittensa kans ulos, koska oli toiseks viimenen ilta. Me siis ajettiin johonki ravintolaan, tais olla Bunnie's tai joku sellanen, josta kuulemma saa naapurikupungin parhaat pitsat. (Maplewood ja sen naapurikaupunki on niin lahella toisiaan, et paikan vaihtumisen huomaa vaan kyltista, jossa lukee "saavut nyt...", jos sattuu oleen niin onnekas, et kukee silla tiella, missa se on. Muuten vaihtaa vaan kaupunkia tietamatta siita mitaa. No me siis ajettiin sinne, parkkeerattiin auto ja juostii sateessa sisalle. (Tanaan oli siis koko viikon ainut sateinen paiva, ja samalla kylmin paiva.) Tilattiin kaks isoo pitsaa ja syotiin ne porukalla, puhuttiin niita naita ja tutustuttiin toisiimme. Ruokailun jaleen tuli lasku, ja sen mukana 5 suklaata, jotka sit jaettiin tasan ja pakkohan se oli syoda, joten mun vuoden, yheksan kuukautta ja 10 paivaa kestany karkkialko on viralliseti ohi. Sitte oli aika lahtea kotiin. Mutta kuka ajaa? Isa, joka on juonu 3 kaljaa, aiti, joka on juonu 2 lasii punaviinia, vai au pairi, joka on juuri saapunu kaupunkiin? prrrrrrrr..... ISI! Eika siita ees keskusteltu. Kaikki vaan hyppas autoon, isi otti avaimet ja lahettiin. Ja ma olin varmaan ainut, jonka mielesta siina oli jotain ihmeellista.

Kun tultiin takas, meni kaikki suoraan nukkumaan, koska kello oli jo paljo. (Mutta mulla ei oo mitaa tietoo kuinka paljo, koska mun kannykasta oli akku loppu, eika mun adapteri ollu oikeen lainen, joten ma en saanu sita ladattua. Ja ainut mun huoneessa oleva kello oli heratyskello, joka oli liian pimee niin ettei siita nahny mitaa, kun ei osannu sita kayttaa, ja muutenki se oli vaaras ajas. Sen huomasin jo paivalla.)

Paivan saldo:

Vain yks vaarin kokeessa -chek

Uus talo, perhe ja oma huone -chek

Ensimmaiset kehut lapsilat -chek (Isi puhelimeen "What is Tina (nyt ne on jo oppinu, et en oo Sn) like?" Poika "She's great!")

Kunnolla laksynsa lukenut tytto -chek ("I red your papers! You have a really Finish family. And you have a Fnish face.")

Yks todella mielenkiintonen ajaja matkalla kotiin ruoailusta -chek

Ensimmainen ryhmahali -chek

La 12.9.

Aamulla oli ihana herata, kun ei ollu mitaan hajua siita, mita kello on. Hyva asia oli kuitenki se, etta mun nuha oli kadonnu. Yska vaan oli enaa jaljella. Aamulla isi ja poika lahti partioretkelle telttailemaan. Alunpein sinne piti lahtee perjantaina, mutta se siirrettiin sateen taia. Meidan naisten oli sitte tarkotus menna ensin kattoon tyttaren jalkapallo matsia ja sen jalkeen New York City:n. No, pelikin peruttiin huonon saan takia, joten me suunnattiin suoraan Isoon Omenaan. Viaki oli aika kylma saa, mut sade oli jo loppunu, tai ainaki muuttunu satunnaisiksi tihkusadekuuroiksi.

Me kierreltiin kauppoja silla aikaa kun aiti etti ittelleen uusia laseja, ja kaytiin aina valilla makutuomareina paikalla, ja sitte taas kauppoihin. Oli ihan mukavaa kierrella sia, mut sen tyton maku ei kyl ollu yhtaa sama ku mulla. Mut mikas siina oli hauskaa vaan kierrella ja kattella. Lopulta aiti loysi lasit, tai oikeesti kahdet, ja sen jalkeen pitiki suunnata kohti katujuhlia, joissa perheen ystava soitti bandinsa kanssa. Juhlat oli jo melkeen ohi, mut bandiahan me tultiinki kattomaan. Se soitti hyvin ja niilla oli laulamas joku alle 10v tytto, joka yllatti meijat kaikki silla, kuinka hyvin se oikeesti osas laulaa. Nostan hattua sille. Sitte aitilla oli via joku tyo asia hoidettavana ja sen jalkeen lahettiin pois. Kaytiin ostaas jatskit laheiselta ostoskeskukselta ja ma sain selville, etta se rakennus oli ihan WTC:n vieres. Siis oli silloon ku se via oli. Hyvin sanottu. Jaatalo oli joka tapauksessa hyvaa ja sen jalkeen me lahettiin kotiin. Ei kai me sit enaa illalla oikeen muuta tehty ku syoty, koska kello oli niin paljo ja sitte mentiin nukmaan.

Paivan saldo:

SOHO -chek

Just scandinavia -chek (kauppa, jota perhe rakastaa taynna skandinavia design tuotteita.)

Kauppa, jossa vaatteet on niin kalliita, etta niisa ei oo ees hintalappua -chek

Blockparty -chek

NY liikenneruuhka -chek

Hullut kuskit -chek (matkalla kotii 3 autoo meinas tormata mehin, kun ne vaan ajo niin ku ne halus.)

Su 13.9.

Ma olin jopa saanu heratyskelloni eilen oikeeseen aikaan, eli nyt tiesin, mita kello on. Ja se oli liian vaha. Ei sunnuntaiaamuna saa herata ennen 9. Tai no vanha au pairi oli lahteny aamulla viidelta, ku taksi oli tullu hakeen sita lentokentalle, ja se oli matkalla kohti Havajia. Vahanko epista. No kun ma sitte olin ylhaalla, niin host mam piirsi mulle kartan ja lahetti mut kavellen hoitaan nelja asiaa kaupungilla. Piti ostaa adapteri ittelleni, bagels (jotain munkkepullaleipajuttua vissiin) perheelle, vaihtaa gym membership mun nimille ja lopuks ostaa ittelleni kahvi palkkios Starbucks:lta. Itseasias ma en tehny noista mitaa. Ainakaa oikein. Ensin kiersin koko kaupan lapi, enka loytany adapretia, joten kysyin myyjalta. Se sano et niita oli viime vuonna, mutta ei ollu varma onko enaa. Se kavi kattoos ja totes etta ei oo. Ei siina mitaa, sitte sauraavaan kauppaan. Sielta piti ostaa 10 kunta niita bagels juttuja, jotka sitte pistettais pakkaseen, joten luulin, et se haluu valmiiks pakastetuja. (Kaupassa siis oli tuoreita ja pakastettuja.) Sitte niita tietty oli montaa eri makua, niin otin kahta, ja toinen vissiin oli oikeeta ja toinen ei. Sitte seuraava paikka, eli gym oliki vaikeempi loytaa ja kun se lopulta loyty, se oli kiinni. Yleensa se kuulemma on sunnuntaisin auki, mut host mami ei osannu sanoo miks ei se tanaa ollu. Sit lopulta paadyin sinna kahvilaan, mutta en todellakaan ostanu kahvia, koska kahvi on pahaa, vaan teetatin sitte banaani-mansika -smoothien.

Kun tulin kotiin kerroin sitte kuinka oli kayny, eika kuulemma haitannu etta oli vaaraa bagessia ja etsittais uus kauppa mista sais sen adapterin ja suuri ihmettely, miksi gym oli kiini. No sitte piti kuitenki ruveta harjottelemaan ajamista autolla. Ajettiin ihan vaan ympariinsa, ja kierrettiin aluetta. Kaytiin ruokakaupas hakemas jotaki illaks ja sitte ajettiin takasi. Myohemmin illalla kaytiin koeajamas myos perheen toinen auto. (Automaattivaihteisia molemmat.) Aitin mukaan ajoin hyvin, joten hyva nain. Oikea suunta oli tosin aina valilla via vaha hukassa. Kun tultiin kotiin, host mam halus et soitan jolleki niitten tutun saksalaisella au pairille, niin ei kai siina sitte mikaa muu auttanu. Se oli silloon NYC:ssa, mutta se lupas huomena toitten jalkeen nayttaa mulle kaupunkia. Kuulostaa hyvalta. Illalla isoaiti tuli syomaan illallista, ja me syotiin koko porukka pihalla todennakosesti viimesta kertaa tana kesana. Saa oli ollu koko paivan ihanan lammin, ja via puol 8 aikaan illalla sia tarkeni t-paidalla pihalla. Ma sain vasta tas vaihees annettua perheelle niitten tuliaiset, koska taa oli oikeesti eka erta kun koko perhe oli kotona ihan rauhas kaikki paikalla, eika ollu kiire menna minnekaa. Ne tykkas muumiastioista ja marimekkopyyheista, ja uson, etta karitki tulee syotya. Sitte ollaan tassa, eli ma kirjotan ylos viikon tapahtumia, ja oon ihan kohta sangys ja nukkumas.

Paivan saldo:

Kierros kaupungissa -chek (and like it)

Soitto au pairille -chek

Suomen tuliaisista eroon paaseminen -chek

Jos joku on jaksanu tanne asti, onnittelen. Ma en jaksa. Eli oon kirjottanu tan parin paivan aikana monessa osassa, enka todellakaan aio lukee sita enaa lapi ja ettia kirjotusvirheita. Sori vaan. Sitte kuvista sen verran, etta niita on otettu ja niita tulee esille sitte joskus, kunhan ensin saan ne kamerasta tietokoneelle asit.

Kiitos ja nakemiin, toivottavasti en enaa koskaan kirjota mitaan nain pitkaa.

Tyhjyys

Kyl oma huone näyttää nyt tyhjältä ja epäasumiskelposelta niiltä osin kun mä sain sen siivottua. Tosin jäi sinnä kyl paljo muistoja mustaki, kun ei sitä ny kokonaan saanu siivottua. Se on varmaan alle tunti aikaa olla kotona, ja sit alkaa pitkä matka kohti Helsinkiä, ennen varsinaista pitkää lentomatkaa.
Kaikki tarvittavat on toivottavasti pakattu mukaan, ja ainaki kaikkein tärkeimmät tavarat on, kuten passi ja kukkaro, joka on täynnä outoja rahoja, joita mä en todellakaan osaa käyttää, ja jotka on liian isoja mun kukkaroon.
Ei tästä varmaan helppoo tuu, mut näin se vaan menee. Nyt en sit yhtää tiä koska tuun seuraavan kerran tänne jotain kirjottamaan, mut sen tiän, et silloin multa puuttuu ääkköset, eli mä joko kirjotan toooosi hitaasti, tai sit pistän teijät lukeen sellasta tekstia, joka nayttaa paaosin talta.
Nyt mä kiitän täältä suomen puolelta ja toivon, et tätä edes joku lukee sitteki ku mä en oo siitä aina muistuttelemas paikanpäällä.

Pakkausta

Lähtöön on siis 3 päivää, mutta sitä ei todellakaan huomaa musta. Mä alotin pakkaamisen tänään. Samoin kaappien tyhjentämisen, koska mun huone tulee vuoden aikana johonkin käyttöön, mutta mulla ei oo mitään tietoo millaseen. Eikä mua oikeen viäkää jännitä hirveesti. Enkä mä osaa kuvitella et oon lähös vuodeks pois. Enkä mä varmaan ees kunnolla ymmärrä mitä se tarkottaa. Onkohan mus jotaki vikanan? Vai oliskohan se vaan luonnollista välttää hirveetä koti-ikävää ja lähtöhaluttomuutta tai jotaki. Ei voi tietää, mut niin mä toivon.
Muuten kaikki näyttää hyvältä. Mä saan mun kansainvälisen ajokortinki ajoissa, että jos vaan saan pakattua, niin kaiken pitäs olla hoidossa. Ajokortin II vaiheen suorittaminen kyl jää sit siihen kun tuun takas, mut onneks mä tiesin jo aika kauan, et niin siinä todennäkösesti käy, ja mulla on kyl ihan hyvin aikaa hoitaa se silloonki. Maanantaina sitte vaan aamulla aikasin kentälle ja koneesees ja siitä se matka sitte ihan oikeesti alkaa. Voi apuva mitä mä oon päättäny tehä! :D