Pinnan alla

Tas hiljattain ma oon huomannu, etta mun viikonloput menee enimmakseen Ukraina M:n kans hengaten. En toisaalta valita, koska Bosnia M:lla on ollu ny semmoset 3kk "en kayta yhtaan rahaa" kausi paalla, joten siina ei sit oo kirveen paljoo tekemista. Lahinna puhumista. Joten yleensa viikonloppusin, kun suuntana on NYC, seurana on Ukraina M.

Viikonloppu 16.5. Tai siis tarkemmin sanottuna Sunnuntai 16.5. me siis suunnattiin M:n kans Nykiin, tarkemmin sanottuna New York Aguariumille. Joka sijaitsee Brookly:ssa. Siela en ookaa ennemmin kayny. Ja matka sinne alkoki todella hyvin. Riesana oli nimittain taa jokaviikonloppunen metrojen Servise Change korjaustoiden vuoksi. Niin mun tuuria. Joka viikonloppu ne korjaa vaan muutamaa pienta osaa metroverkostosta, ja se sattuu aina oleen se osa, mita ma tarvisin. Eli siis ensin mentiin vaha ohi ja vaaraan suuntaan, kun metrot kulki eri reitilla, sit piti palata takasi, ottaa H i d a s s s s shoutle buss joku kymmenkunta pysakkia, sit paastiin taas takas metroon, ihmeteltiin latinomiehia, jotka oli selvasti kans ihmeissaan uudesta metroreitista, koska ne puhu kovaan aaneen espanjaa, katteli metroo, naytti sinne suuntaan minne metro ei kulkenu, puhu lisaa keskenaan, ja onneks lahti pois seuraavalla pysakilla. Toivottavasti paasivat perille. Me ainaki paastiin, tosin matka Penn Stationilta sinne kesti 2h.

Kun paastiin perille, loydettiin se akvaario, ja Keela, ala nyt tapa mua, mutta ihan siina akvaarion vieres oli...

ranta...

Me oltiin kuitenki suunniteltu menevamme akvaarioon, ei rannalle, joten suunnattiin ensin sinne. Se paikka oli tosi kiva. Loydettiin melkeen koko Sponksponks pänkspänks perhe...

Patrik

Johtaja rapu

Rouva pöhö

meduusat

No ei siina kyl ollu laheskaan kaikki, mutta ihan kiitettavan monta taytyy myontaa. Naitten lisaks mun lemppareita oli

Merihevonen

Kilppari

Hai




Krokotiili

Sahkoankerias

ja melkeen kaikki muut vedenelavat.

Kun akvaario oli kierretty, kaytiin pikasesti katsastamas se ranta. Ihan mukava se oli, ihan sopivan lahella Manhattania ja kaikkee. Vesi oli kylmaa, mut eipa sia kukaan ollukaan uimas. Kaikki oli vaan rannalla ottamas aurinkoo ja nauttimas ilmasta. Valitettavasti meidan piti kuitenki lahtee, koska mulla oli tapaaminen Hobokenis kello 6. Se oli viimenen tapaaminen Saksa A:n kans, koska se lopetti aikasin ja on varmaan just nyt kotona. Se paasi kouluun ja sai kampan joka sen piti allekirjottaa kesakuun alus tai jotaki niin siks se lahti.

Sunnuntai 23.5. vietettiin kans Ukraina M:n kans Nykis. Talla kertaa saa ei ollu hirveen lammin, niin mentiin vaan shoppailemaan. Ja ma kaytin niin paljo rahaa, et alkaa mietityttaan onko mulla ylipaataan varaa mihinkaan kesalomareissuun. Ja toisaalta jos K ei kohta osta mun lentolippua niin voipi olla, etta jaa reissaamiset vaha vahemmalle.

Taman viikonlopun ma vietin yksin kotona. Mun koko perhe lahti la aamuna telttailemaan, kun tanaan on vapaapaiva. Ne ei oo via tullu kotiin. Oli kyl tosi ihanaa olla yksin kotona. Sai teha mita haluu, oli hiljasta ja kaikkee. :) Mutta tanakin viikonloppuna hengasin M:n kans, tosin talla kertaa vaan SO:n puistossa jatskia nauttien. Mutta kuitenki. Tanaan olis tarkotus menna kattoon SATC 2 H:n elokuvateatterille, mutta kuljetus on via aika iso kysymysmerkki, niin saas nahda kuinka sen kans kay. Toivotaan parasta. Koska ma aion naha sen leffan!

Tyovoitto

Finnish pankakes on suurta herkkua tassa talossa. Ma oon vasanny niita jo niin monta kertaa, etta osaan reseptin ulkoo. L rakastaa niita. Ja jopa L:n kaverit tykkaa niista. Eli jos silla on kaveri kylas ja ma kysyn et haluutteko valipalaa niin se on usein se kaveri joka on vaha niinku et L, mun tekis vaha mieli suomalaisia lattyja. Eli sita sitte tehdaan. :) K ja G on kans aina ilosia kun ma teen niita, ja K on sanonu, et ma en saa lahtee kotiin enneku oon opettanu sita tekeen niita.

Ongelmana on vaan N. Yleensa se ei ees maista niita, ottaa suosiolla vaan jotain muuta. Viime viikolla ma kuitenki vihdoin sain sen puhuttua maistamaan yhta. Se soi sen ihan hyvin mut ei sillee muuten mitenkaan kommentoinu sita. Ma olin kuitenki ilonen, et sain sen lopulta maistamaan mun lattyja. Se on kuulemma syony niita ennenki, mut hei, naa on mun tekemia. Se varsinainen tyovoitto tuli tas keskiviikkona, kun N oli kotona koulusta ja me oltiin kahestaan aamupalalla. Kysyin sitte, etta no nii, mita syodaan, niin han sano, et voiks teha mulle yhen suomalaisen latyn. :) Aivan ihanaa. Eli se tarkottaa, etta se oikeesti tykkas niista. Koska se ei ikina pyyda mitaan, mista se vaan vaha tykkaa, vaan jos se saa ite paattaa, niin se haluu sit jotaki tosi hyvaa. Eli hyva mina. :)

Muuten naa tyot on taa vaha muuttunu, kun N on kaiken maailman vaikeuksis koulus ja sit se ei kotona oo yhtaa yhteistyohaluinen niin sit mun kaikki huomio menee siihen ja sit L tulee huomionkipeeks ja sit kaikki on hankalaa. Ja sit kun K ja G via olettaa, etta saan kaiken muun hoidettua yhta hyvin ku ennenki ja sen lisaks hoidan tan uuden N ja L tilanteen. Kyllahan ma tasta selvian, mutta taytyy kyl myontaa, et kotiintulo alkaa tuntua paljo mukavammalta kun pari kuukautta sitte, kun kaikki oli via normaalisti taa.

Mutta eikohan se tilanne taaki taas kohta rauhotu. Koulu loppuu ja kaikkee. Tosin jos K saa suunnitelmansa lapi ens vuodelle, ma luulen, et N saattaa ottaa sen aika raskaasti ja sitte ma en meekaan takuuseen siita, et kuinka se kayttaytyy. Mutta onneks se ei oo oikeen mun ongelma enaa siina vaihees, koska kun koulu loppuu kesakuun puoles valis, L ja N menee leirille, joten mulla on loma. 4 viikkoo lomaa. Ihanaa. Ja ma paasen vihdoin kayttamaan mun joululahjani. Miami! Nyt nain aluksi. Pitais vaan kohta alkaa ostamaan lippuja ja tilaamaan majapaikkaa. Rahaaki pitas via talla hetkella olla, mut jos ma en kohta niita varaa niin sit kyl kaytan rahani johonki muuhun ihan turhaan. Not good!

Sitte lyhyesti

Eli mita kaikkee on tapahtunu valilla 9.4. - 13.5. ? Nyt havettaa... Mutta siis viikonloppuna heti sen jalkeen kun mun perhe lahti, me maalattiin L:n huone. Tai oikeestaan L ja K maalas kun N ja G oli partioleirilla, ja mulle jai sit se kaikkein HAUSKIN tyo, eli huonekaluje, listojen ja katon suojeleminen. Eli ma sit vaan kuljin ympari L:n huonetta teippirullan ja sanomalehtien kans ja teimmasin suojaan kaiken, mika vahaki naytti valkoselta ja suojeltavalta. Siina meni sitte se viikonloppu.

Seuraavalla viikolla alko baseball kausi, ja ma menin sit kattoon N:n ekaa pelia. Sehan meni hyvin ja ne jopa voitti, vaikka ma en ihan loppuun asti ehtinykaan kattoo sita pelia, kun piti menna hakeen L:aa jalkkisharkoista.

Talla viikolla ostin sit kans lopulta sen kukkakimpun ja kiitoskortin. Kehuja tuli tasta. Hyvin hoidettu homma.

Sitte 16-18pv oli mun viikonloppukurssi Long Islandilla. Se meni suht nopeesti ja oli todella mukavaa. Aiheena Celebration of Holidays mika sisalsi monta videoo, kiitospaivan historiaa, pari tietokilpailua ja aikasta loppumista. Meidan ryhma oli aina ekana valmis. Ruoka sia oli hyvaa ja kamppiksetki kivoja. Illat vietettiin tyypilliseen au pair porukka -tyyliin. Ensin puhutaan lapsista, sitte tyosta, sit host perheesta ja siina se sitte onki. Siina saa hyvin kulumaan monta tuntia. Varsinki kun on kaikki uusia kasvoja, niin kukaan ei oo via kuullu niita tarinoita, joita naa peruskaverit on jo varmaan kyllastyny kuulemaan. Kuten vaikka se mun ja palomiessetien kohtaaminen ekalla viikolla. Oi oi mita muistoja. Ja kamppisten puolesta sattu via niinki hyvin, etta osuin samaan huoneeseen sellasen tyton kans, jolla on mun kans seka sama hammastahna, etta samat yohousut. Taa ihanuus ja kauhistuksen hetki oli pakko ikuistaa valokuvalle. Ainut huono puoli tassa kurssissa oli se, etta sielta tuli kotilaksya, mika piti palauttaa ennenku saa allekirjotuksen ja tarvittavat 3 creditia. (Ma faksasin laksyt koululle 17.5. ja tassa nyt viela sitte odottelen sita todistusta :P)

Cryan's:saki paatettiin taas porukalla kayda. Eka kerta meni hienosti ja oli hauskaa, mutta seuraavalla kerralla taas ma sain jaada oven ulkopuolelle, kun niilla oli joku uus saanto, etta edes 9 ei saanu alaikaset menna sisaan baarin puolelle ostamaan kokista.

Sitte viikonloppuna ma vihdoin sorruin ja ostin ittelleni uuden lelun, iPod touch:n. 36GB... $299 + NYC tax. Ja taa lelu osottautu kyl niin hyvaks hankinnaks. Mutta rahaa siihen kyl kuluu, kun pitaa ostaa kaikki laulut, ja sit silla voi kattoo videoita niin erehdyin ostamaan muutaman tv jakson ja vuokraamaan pari leffaa. Nyt tosin lopetin hetkeks, kun tajusin, etta mun kayttotililla on rahaa 11$ ja mun olis vaha niinku tarkotus SAASTAA rahaa, etta paasen sinne kesalomalleni jonneki joskus... Onneks mulla on oma saastotiliki ja sia on ihan kiitettavasti rahaa, mutta mun suunnitelmat on sen verran kunnianhimoiset, etta via pitaa vaha saastaaki.

Ja taman jalkeen ma oonki sitte luottanu liikaa mun iPodiini, koska oon kirjottanu sinne ylos kaikki asiat, mita mun pitaa muistaa teille tanne kirjottaa. Ja talla hetkella mulla ei oo mun iPodi kaytossa, koska heti kun N ja L paasi sen yli, etta ma olin ostanu iPodin enka kertonu niille, ja niilla meni 5 paivaa ennenku ne sai sen selville, ne on kayttany melkeen joka hetken joko leikkien silla tai kinuten multa lupaa leikkia silla, tai pahimmassa tapauksessa koittaen pollia sita mun selantakaa.

Sen verran ma via muistan, etta Saksa A lahtee ens viikolla kotiin. Se tuli tanne samaan aikaan ku ma ja me oltiin yhta aikaa sia trainingschoolis ja ollaan aina oltu samois kuukausittaisis tapaamisis, mut nyt se sit lahtee pois. Aika kumma.

Mut varmaan sitte kun ma saan mun iPodin takasi, niin ma kerron mita kaikkee muuta on tapahtunu. Mut nyt ma paasin ees vaha eteenpain ja oon aika ylpee. Kylla ma tas kohta saan itteni kiinni ja paasen taas ajantasalle tas kirjottelus.

Hahaa! Kyl vaha ku kattelee kuvia niin muistuu paljo mieleen kaikkee. Eli niin oli Vappu. Ma koitin teha simaa, mut se ei oikeen toiminu. Tai siis se meni niinku viikolla liian myohaan, kun sen kayminen kesti kaks kertaa niin kauan ku suomes. Ehka mulla meni vaha joku mittailu pieleen tai jotaki. Sitte vapun aatoks ma tein munkkeja. Ja voi sita iloo. L:lla ja N:lla oli molemmilla kaveri kylas ja kun ne naki mun tekemat munkit ne alko kiljumaan ja oli aivan innoissaan. Ja sit ne soi niita vaikka kuinka paljo ja sano, etta he haluu kans asua Suomes, kun sia on ihan oma juhlapaiva munkkien syonnille. Osataan me sentaan jotaki.

Sitte 1. paiva, eli lauantaina, mina M ja Z suunnattiin Nykiin, koska meille oli varattu liput au pairien ja kadettien risteilylle manhattanin ympari. West Point Akatemian kadetit oli todella mukavaa seuraa 3 tunnin risteilylla. En oo ihan varma mentiinko koko manhattanin ympari vai kaytiinko puoles valis kaantymas ja tultiin takas, mutta joka tapauksessa meilla oli tosi hauskaa. Sitte ku tultiin takas maihin, kaytiin syomas ja sit alettiin kavella takasi kohti Time Squarea ja Penn Stationia. TS jaatiin vaha ihmettelemaan, etta mita taala on oikeen meneillaan, kun on poliisia ja aluetta eristettyna ja vaha kaikkee. Mut ma en oikeen keriinny jaada sita ihmettelemaan, kun mun piti ehtia junaan. M ja Z jai sinne via, kun ne halus menna via johonki baariin. Maki meinasin, et jos koittais, kun ei ne nykis yleensa oo niin tarkkoja, mutta jos olisin missannu tan 12 junan enka paassy sisalle mihinkaan niin siina olis sit ollu ihan liikaa odottelemista ihan turhaan. Eli ma menin kotiin. Ja sit seuraavana paivana sain selville senki, et miks se TS oli aidattu ja poliisitettu ja sehan oli se, etta sia oli ollu se pommi sia autos 4 tuntia aikasemmin. Hyva ajotus meilla...

Family day neuf

Ja viimesta viedaan. Ja mun lupaus pitaa via sikali, etta ma ihan oikeesti TARKOTIN, etta viimestaan keskiviikkona kirjotan sen, mutta sunnuntaiyona ei oikee sanavalinta oikeen onnistunu. Mutta jos te haluutte uskoo, etta Iippa on paha ihminen ja petti lupauksensa ja kaikkee muuta, niin be my guest. (Eli siina vaha taman paivan tai alkuviikon fiilista...)

Meidan viimenen yhteinen paiva eli torstai. Mun huoneessa oli yolla tiivis tunnelma, kun K ja E nukku mun huoneen lattialla patjalla ja varasangylla ja vaha meinas tulla kuumaki, mutta ihan hyvin siita loppujen lopuks selvittiin. Aamulla noustiin ylos aikasin, koska haluttiin kayttaa kaikki mahdollinen kaytettavissa oleva aika viela maailman... oo... greatest?... oo... In the greatest city of the world. Ja tassa K oli meille aivan uskomaton apu. Se nimittain tyoskenteli kotona, kun lapsilla oli via lomaa, niin se lupas, etta me saadaan kayttaa sen toimistoo tavaravarastona sen aikaa kun shoppaillaan nykissa ennenku lahetaan lentokentalle. Ihanaa <3 Se pelasti meidan paivan. Ja sit K via lupas ajaa meidat aamu 9 mais juna-asemalle, vaikka ne tuli ite kotiin omalta reissultasa vasts keskiyon aikoihin ja neki oli tosi vasyneita.

Eli me syotiin vaha jotaki, kannettiin tavarat autoon, ahtauduttiin niitten kans junaan ja mentiin viimesta kertaa kohti NYC:a... Vaha kun katteltiin ymparillemme niin loydettiin K:n toimistorakennuski, koska se on ihan Penn stationin vieres. Eli hissilla ylos, eksyneen nakosena sinne sitte sisalle ja etta niin K kai soitti teille ja sano, etta me tuodaan naa tavarat tanne... Ja sinne ne sitte jai.

Koko viikon oli ollu tarkotus menna K:n ja E:n lempikauppaan (vaikka ne ei oo koskaan ennen sia ollu, niin se oli silti niitten lempi kauppa jo ennenku paastiin sinne...) eli Century 21:n joten ihan aluks sitte suunnattiin sinne. Ma oon ollu sia kerran ennenki, mut en silti muistanu, kuinka iso se kauppa on. Muistin, etta se on iso, mutta taa oli meille liian iso. Ja siks me vaha aliarvioitiin meidan aijankayttotarve, koska sovittiin, etta vaha yli tunnin paasta nahtas taas ovella. K lahti sitte ettimaan mekkoa ja mina ja E mentiin haisteleen hajuvesia. Puoli tuntia siina sit haisteltiin, kunnes E tyyty ostamaan sen vanhan luotettavan hajuvetensa, mita se on ennenki kayttany. Mutta saatiinpahan haisteltua hajuvesia...

Sit kaytiin vaha moikkaamas K:ta ja mammaa ja pappaa, ja todettiin, etta lisataan ny via tunti shoppailuaikaa. Eli sit mina ja pappa mentiin ettiin papalle paitaa ja farkkuja, K jatko mekon metsastysta ja E suuntas kenkaosastolle. Nain jatkettiin sit tunti. Mina ja pappa loydettiin paljo kivoja paitoja, mutta farkkutilanne oli vaha huonompi. Sitte ku lopulta loydettiin farkut ja meinattiin menna kokeilemaan, niin pappa sai kuulla, etta koko paikassa on vaan yks miesten sovituskoppi ja siela saa kokeilla vaan pukuja. Mutta etta jos tulee parinkymmenen minuutin paasta takas niin saattaa ehka paasta. Etta nice. Taa ehka vaha pilas meidan tunnelmaa.

Kun sovittu tapaamisaika koitti, mina ja pappa hipsittiin tapaamispaikalle pain, mutta ei me oikeen viittitty kiirehtia, kun tiedettiin, etta kaikki muut on myohas. Niinku ne oliki. Eli sit me vaha vuorotellen odotettiin ja kierreltiin siina lahistolla ja sitte taas odotettiin ja sit mentiin kattoon jos loydettas via jotaki ostettavaa ja sit taas odoteltiin. Kun tapaamisaika oli ylittyny 45min niin alettiin soitteleen ihmisten peraan, etta missa oikeen meette ja tulkaa nyt jo etta paastaan eteenkipain joskus. Tai siis etta paastaan lahteen pois. Kylla siina kesti, mutta lopulta kaikki saapuivat paikalle ja poistuttiin kassit taynna ostoksia, sanottiin heipat WTC:s kuoppaa ymparoivalle aidalle ja palattiin 32nd streatille. Siela sitte mamma ja K ja E halus muka kayda kattoos Mayc's:n mutta ensin piti kayda kenkakaupassa. Papalla oli koko reissun aikana vaan yks kauppa jossa se halus kayda, ja se oli yllattaen kalatarvikekauppa, joten ma kaivoin mun osotteen esille ja lahin opastamaan pappaa sinne silla aikaa kun mamma ja K ja E jai lempipuuhansa, eli shoppailun, pariin.

Me loydettiin papan kans se kalakauppa, katteltiin ymparillemme, etta kyl naa vaha erilaisia kaloja taala kalastelee. Ei loytyny ihan niita perus ahven/hauki valineita mita meilla kotona on. Mutta siimaa pappa oikeesti haluski ostaa, ja lopulta se loydettiinki, vaikka jouduttiin tyytymaan vaaran variseen. Ja tottakai muistoksi jotaki pienta jigia amerikkalaiseen tyyliin. Kun paastiin takas kadulle todettiin, etta meilla on via vaha aikaa ennen ku pitaa menna takas tapaamaan muut, niin mentiin sit syomaan, yllatys yllatys, pizzaa. Ihan kunnon Nykin pizza slice. Ja hyvaa oli. Ja tayttavaa.

Sitte ku oltiin taas kaikki kasas koitettiin paasta takas K:n toimistolle pakkaamaan ostokset laukkuihin ja lahteen kohti lentokenttaa, mutta matkalla loyty via niin monta kivan nakosta kauppaa. Onneks ei kaikkiin ehditty poikkeemaan, mutta tassa vaiheessa opas sai kyl vaha moitteita, kun ei tannekaan oltu heita tuotu. Ja C21 kuulemma sai liian vaha aikaa, etta jos sinne vaan oltas menty koko aikana shoppaamaan niin heille olis kelvannu. Ehka sitte ens kerralla.

Kun lopulta paastiin lentokentalle, oli aika kumma fiilis. Kun naa oli oikeesti lahossa nyt sitte pois. Ehka opas oli jotaki tehny kuitenki oikeen, koska kaikki tyhjas kateisensa mulle tipiksi, kun sita taala kerta joka paikas jatetaan. Se kuitenki menetti vaha merkitystaan, kun kohta ne tuli yks toisesna peraan takas pyytaan et lainaa mulle rahaa kun ma haluun ostaa hampparin ja ma tarvin kuulokkeet ja mita sita ny via sit pitikaan ostaa. Hirveen kauan me sita koitettiin viivyttaa, mutta lopulta kello alko oleen jo niin paljo, etta oli pakko sanoo heipat, ettei naa ihmiset myohastyis koneestaan. Eli heippa sitte vaan ja kyl me taas pian nahdaan.

Ja sitte ne lahti. Tai oikeesti ma lahdin, koska niilla oli via portin ettimista ja paria turvatarkastusta, mutta koska ma en paassy pitemmalle, niin ma sit vaan haippasin. Kotimatka tuntu paljo pitemmalta kun tulomatka, kun se piti teha yksin. Ja kello kavi. Ei se kyl oikeesti liian paljoo ollu, mutta sen verran myoha kummiski oli, etta Penn Stationin kukkakiska 0li kiinni, enka saanu ostettua K:lle kiitoskukkia vieraanvaraisuudesta. Tulin sit kotiin ja menin suoraan nukkumaan. Sen verran raskas viikko oli takana. Viikonlopun yli meni mun toipuminen siita 9 paivasta. Eli paljo nukkumista oli jaany valiin, mut eikohan se ollu sen arvosta.

PS. Sen huomaa, etta kiire meilla oli koko paivan, kun ei yhtaan kuvaa otettu...
PPS. Talla kertaa kello on vasta 8.15pm ja ma oon jo valmis. Eli pidin lupaukseni. Siis sen mita mun oli tarkotus luvata, en sita, mita sit oikeesti lopulta menin lupaamaan.

Family day otto

Kello kay ja vasyki alkaa olla, mutta lupaus on lupaus. Ma lupasin K:lle, etta sunnuntaihin mennessa (mutta siis tarkotin etta mulla on via sunnuntai aikaa) on kaks uutta merkintaa blogissa. Ja onhan mulla via 24min sunnuntaita taala jaljella, joten eiku kirjottamaan.

Eli keskiviikkona herattiin Washingtonissa toista ja viimesta kertaa. Taas piti herata aikasin, koska tanaan piti shoppailla. Eli ylos, tavarat laukkuun, laukut sailoon, huoneiden luovutus ja ulos.

Pikkunen kavelymatka kaupoille oli, mutta ei se meita nain aamutuimaan haitannu. Tosin meidan viisaasti valitsema luomuaamupalapaikka ei ehka ollu paras mahdollinen, mutta jotaki piti syoda etta paastas taas eteenpain.

Eli aamupaiva kaytettiin shoppaillen, vaikka ei me kylla oikeen mitaan ostettu. Ihailtiin vaan lahinna, kun naa kaupat oli vahan kalliimpia. Ja yllattavan pian tuliki jo aika palata hotellille hakeen laukut ja suuntaamaan metron kautta bussin lahtopaikalle. Haluttiin olla hyvissa ajoin paikalla, etta saatas istua vierekkain. Oltiinki sitte melkeen liian aikasin paikalla, kun kukaan muu ei ollu sia. Ei ees kuski.

Siina odotellessamme paatimme sitte syoda oikeen kunnon jenkkilaiset hodarit. Mutta kun senkin jalkeen jai via odotteluaikaa, kyllastyttiin ulkona auringonpaahteessa ja kuumuudessa seisoskeluun ja otettiin ilomielin vastaan bussiyhtiotyomiehen tarjous, etta tulkaa nyt ihmeessa tanne sisalle odotteluhuoneeseen odottelemaan. TOURISTs...

Edes jotaki hyvaa siita odottelusta seuras. Paastiin ekana nimittain bussiin ja saatiin vallattua 4 penkkia. Mulle ja K:lle ja E:lle omat penkit ja mammalle ja papalle yhteinen. Katteltiin sit vaha ymparillemme ja todettiin etta ei todellakaan tuu bussi lahellekaan taytta, joten nain sitte mentiin.

Heitettiin hyvastit Washingtonille bussin ikkunasta viimesten kuvien myota ja sitte oltiin jo matkalla takasin kohti NYC:a.

Kello oli paljo ku oltiin Nykissa, ja via enemman kun oltiin takas Maplewoodissa. Sitte saatiin kuitenki huomata, etta mun host perhe ei ollu via kanskaan kotona, joten me paatettiin kayttaa meidan viimenen ilta taala todella omaperaisesti. Eli mentiin Cryan's:n. Kun kaikki oli kerta siita paikasta niin paljo kuullu, ja meilla oli nalka kun ei mitaan iltaruokaa oltu syoty, ja Cryan's oli oikeestaan ainut paikka, jonka ma tiesin olevan auki, kun kello oli 9.45pm niin sinne sitte mentiin. Paastiin tosin takahuoneeseen syomaan eika sinne baarin puolelle, mutta kumminki. Sama paikka se on. Tassa vaiheessa mulla alko olla jo niin vasy, etta mun jutut oli vaha sita sun tata, mutta mitas siita.

Kun oltiin syoty palattiin kotiin, etittiin kaikille nukkumapaikka, pakattiin (tai siis kaikki muut pakkas, kun enhan ma mihinkaan ollu enaa menos), toivotettiin K, G, N ja L (upouusine korviksenreikine) tervetulleeks takasi kotiin, punnittiin matkalaukut ja mentiin nukkumaan. Etta sellanen paiva meilla talla kertaa.

Ja kellohan on 11.56pm, eli mahan ehdin oikein hyvin kirjottamaan taman sunnuntain puolella. Eli lupaus on pidetty. Ja jos ma vaikka via lupaisin, etta viimenen perhepostaus on tehty viimestaan keskiviikkona, niin ehka ma sitte saisin tan urakkani alta pois.

Family day sieben

Nyt pitaa vaha ahkeroitua, kun nyt on jo yli kuukausi siita kun mamma ja pappa ja K ja E lahti kotiin, ja ma en oo viakaan saanu kerrottua mita silloon tapahtu, ja sen jalkeen mulla on sitte kuukauden asiat kirjottamatta. Eli siis tiistai.

Aamulla herattiin liian aikasin. Tai siis se tuntu liian aikaselta. Sitte vaha vaan oltiin ja koitettiin paasta ylos ja tulla valmiiks. Ihan hyvin me siina kai loppujen lopuks onnistuttiin, koska mamma ja pappa oli myohas joten me oltiin valmiita ennen niita. Hyva me.

Kun lopulta paastiin ulos hotellista, piti loytaa aamupalapaikka. Paadyttiin sit tammoseen kivaan kulmakuppilaan. Ma soin bagelin, pappa soi pahaa omenapiirakkaa, E otti hedelmasalaattiia ja K otti leivan, jota se tas ny koittaa pahkailla oliko se kinkkua vai kanaa. Mamma otti pitza aamupalan. Terveellista. Saatiin istuskella pihalla lamposessa aamussa ja kattella, kun rakennusmiehet seisoskeli likasilla kengilla toisilla poydilla mittailemassa ikkunoita.

Kun oltiin syoty, lahettiin metrolle. Matkalla tosin tormattiin poliisisetiin, jotka oli sulkenu teita ja liikenneympyran sairaalal lahelta ja meille heras kysymys, etta mita taala oikeen tapahtuu, mutta eipa sit kuitenkaan jaksettu jaada selvittamaan, kun kello kavi. Tama paiva oli naas varattu nahtavyyksille.

Luettiin hienosti karttaa, paatettiin etta mennaan valkoselle talolle, mina ulkomuistista sanoin ilmailumuseon pysakin, ja sinne sit mentiin. Kun paastiin ulos metrosta katteltiin vaha ymparillemme, etta ei ihan tainnu menna niin ku piti. Naytettiin sitte vaha eksyneelta, niin joku nainen tuli kysymaan, etta minne ootte menos. Sanottiin sitte etta sinne ilmailumuseolle, kun N ja L moelmmat suositteli sita paikkaa ennenku lahettiin. Siispa tama nainen meita sitte kiltisti neovo, etta tasta meette ulos ja kaannytte ja ette paase ohi. Sitte mentiin ulos ja kaannyttiin ja kaveltiin, kunnes tultiin umpikujaan jonku hienon hotellin pihaan. Ei todellakaan paasty ohi.

Sitte piti vaha kattella karttaa, etta missa meni vaarin ja ulkona oli niin kuuma etta ma olin tukahtua siihen kuumuuteen. Sitte todettiin, etta ei oltukaan kavelty ohi, vaan ihan alunperinki vaaraan suuntaan. Eli eiku takasi.





Kun lopulta paastiin oikeille jaljille, nahtiinki sitte yhteen putkeen kaikki Washingtion Mall:n tarkeet ja vaha vahemman tarkeet nahtavyydet. Matkalla pysahdyttiin vain ostamaan K:lle sponksponks spänkspänks jätski ja tuliaisia katukaupasta. JA hoitamaan K:n ja E:n yhteenkolahtaneita päitä.







Mutta siis niin... Se Washington Mall...

Kartta

Washington Monument

Joku tallanen linnarakennus

Avoauto ja sen tyypillinen kuski. Vanha kalju mies!

Linnarakennuksen puutarha.

Air and Space museo

Capitol Building vaha kauempaa

Ette muuten tiakaan kuinka vaikeeta on saada hyva kuva ittesta ja Capitol Buildingista...

Tallanen ihana suihkulahdeaukio

Puutarha

Kaikkine kukkineen

Ja pienimpine yksityiskohtineen

Hieno patsas Capitol Buildingin katolla

Ja heppapatsas sen edessa

Washington Monument ihan toisesta paasta mall:a

Kaunis puu

Pankki

Joku taidemuseo kai

General Hancock

US Navy Memorial

US FBI Building

FBI

Federal Bureau of Investigation

Juuri se!

Yksinainen eksynyt tutti

Ronald Regan Building

Fredom Plaza, jonka skeittipojat saikytti meijat puolikuoliaaks.

Nokia, connecting people

Sitte ku oltiin sia toises paas eli capitol buildingilla, niin alko tuleen vasy. Ja nalka. Mutta tarkein, eli se, mika piti menna ihan ekana kattoon eli se valkonen talo oli via nakematta. Eli ei mihinkaan kotia. Paadyttiin sit varmaan koko reissun aikana papan korkeimmalle rankattuun ruokapaikkaan. Se oli sellanen urheilubaari missa sai syoes kattella 3 eri telkkarista urheilua, ihmises istu pihalla ja joi olutta, eika se ruokakaan ollu pahaa. Eli kaikki oli tyytyvaisia. Talla ruokailulla ei ees kellekaan tainnu tulla mustaa lammasta, toisin ku yleensa.





Tasta voimme siis paatella, etta oli oikea onnen paiva. Jota todistaa myos talla hetkella mun tietokoneen ylapuolella ilmotustaululla kontaktimuovilla paallystetty lappu "6.4.2010 Washnigton DC"





Vatsat taynna jatkettiin meidan kavelymatkaa via vahasen, etta paastiin sinne Obaman talolle. Ja sen lahjatavarakauppaan. Itse valkonen talo oli oikeesti kyl aika pettymys. Tai siis se oli niin paljo pienempi ku mita ma olin kuvitellu. Tosi pieni oikeesti. Ja siita piti olla kaukana aidan takana. Ja muutenki me paastiin ihailemaan sita jonku ison Middle School koululaisryhman kans. Mutta onneks aidan vierella oli tilaa. Ja sen talon ymparisto oli sit taas mielenkiintonen. Valkosen talon katolla oli mies kaukoputken kans vahtimas kaikkia turisteja aidan takana ja vahan matkan paassa aidasta oli mies pitamas pystys 24h leiria, joka vastustaa ydinsotia ja joka on pidetty kahden hengen voimin ymparivuorokautisessa toiminnassa jo niin kauan, etta ma en enaa ees muista kuinka kauan se oli. Since 1981. Eli se olis sit niinku melkeen 30 vuotta. I'm impressed.

Kun oltiin kaikki nahtavyydet lopulta ihmetelty otettiin alle taas tama meidan rakas ystavamme metro ja palattiin hotellille. Ja taa loppuilta oli sit vaha tallanen. Ensin me rampattiin ees ja takas meidan ja mamman ja papan huoneen valilla. Sitte me leikittiin jaakoneella. Sitte mina ja E ja K mentiin leikkimaan hotellin kuntosalille. Piti testata melkeen kaikki laitteet ja toki paasta ekaa kertaa elamassaan juoksemaan juoksumatolla. Siis ekaa kertaa mulle. Sitte kun kaikki laitteet oli testattu ja kuntosalin muut yokayttajat joko peloteltu pois tai muuten vaan saatu tuntemaan ittensa oudoiksi (siis me ei oltu ne oudot sia kuntosalilla vaan ne muut ihmiset jotka sia satunnaisesti oleskeli, kulki lapi tai kuntoili) niin mentiin meidan huoneeseen. Ihme kylla tamankin jalkeen tama oli eka yo koko visiitin aikana, kun kaikki ei ollu ihan uupuneita ja valmiita painumaan suoraan nukkumaan kun paastiin huoneeseen...