Niin tosiaan taala oli joulu. Ja via valkonen sellanen. Sita en todellakaan osannu odottaa.
Mun host perhe jarjesti joulun alla 4 juhlat, joten siina parin viikon aikana oli juhlaa ja parin paivan taukoo ja seuraavaa juhlaa ja sit taas taukoo. Juhla nro 2 oli ti 22.12. Siihen oli kutsuttu kaikki naitten vanhat naapurit jotka siis asuu naitten vanhan talon ymparilla parin korttelin paas. Tama juhla alko meidan talos keitolla ja sen jalkeen siirryttiin seuraavaan taloon syomaan ruokaa. Kun tuli aika vaihtaa taloo kaikki rupes kyselemaan multa ensinnaki et kai tuun ja sit et kenen hyytissa haluun menna. Autolla? Two blocks!?! Ma en ees tia mihin taloon ollaan menossa, mutta mahan kevelen. Ja niin tein. Onneks sain seurakseni jonku vanhemman mieshenkilon niin loysin sitte perille ja oikeeseen taloon. Tassa juhlaporukassa oli vaha enemman nuorempaa porukkaa ku siina ensimmaisessa, mutta ne nuoret oli kaikki kasvanu yhessa niin niilla oli oma porukka jossa ne tunsi valmiiks kaikki toisensa joten kyl ma silti itteni vaha ulkopuoliseks tunsin. Yks talonvaihto ja jalkiruoka myohemmin ma kuitenkin lahin kaveleen kotiin mun perheen kans saatuani kutsun lahtee naitten nuorten kans yolla ulos. Tottakai oli pakko sanoo joo. Eli kun paasin kotiin otin laukun ja kohta oltiinkin jo down town South Orangessa pelaamassa Shuffleboardia. (Googlettakaa, en loytany sille suomenkielista nimee.)
Taman juhlan jalkeen oli vaan paiva valis ja 24pv oli seuraava juhla. Se oli vissiin vaha niinku ystaville. Maki sain kutsua mun kaverit mutta koska oli jouluaatto vaan Ukraina M saapu paikalle. Johtu varmaan siita, et sen host perhe tuli myos juhliin. Taa juhla oli ihan ok ja M pelasi sen. Mut heti ku se haipy ma poistuin takavasempaan ja menin nukkumaan.
Aikasemmin jouluaattona ma soitin skypepuhelun kotisuomeen kuokkimaan meidan omaa joulujuhlaa. :) Teki hyvaa kun sia oli kaikki kerralla paikalla niin sai puhua kaikille. Sitte ku se puhelu loppu niin me lahdettiin kirkkoon kattomaan kun L laulaa. Se oli mun eka kerta kirkossa taa ja se kyl oli vaha erilaista kun kotisuomessa. (Mutta ei sentaan niin villia meininkia mita joskus leffoissa nakee.) Heti aluks mulla tuli vaikeuksia paattaa tehdako niinku suomalaiset perinteet vaatii ja olla taputtamatta kirkossa (ja samalla nayttaa epakohteliaalta) vaiko liittya muiden aploodien joukkoon kun musiikkiesitykset loppuu ja samalla tuntea etta ei nain saa tehda. Lopulta tein molempia. Aluksi koitin olla taputtamatta mutta loppua kohdes aloin sit pikkasen taputtamaan. Toinen outo juttu tassa kirkossa oli se, etta meidan (kalju nais-) pappi kutsu just ennen kirkon loppumista alttarille kaikki joilla on synttarit seuraavalla viikolla, kaikki joilla on vuosipaiva seuraavalla viikolla ja kaikki jotka on lahdos matkalle seuraavalla viikolla ja sit se siunas ne. Ja sitte oltiin valmiita. Ja kaikki sano kuinka kauan se kirkko kesti, mutta mun mielesta se ei ollu mitenkaan liian pitka. (Ehka voi johtua siita, etta yleensa kotona kun oon tas hiljan ollu kirkos niin kyseessa on ollu konfirmaatiokirkko ja sehan kestaa aina aivan LIIAN kauan.) Niin ja PS. L laulo hienosti.
Kirkon jalkeen illalla oli siis se juhla. Ma en osaa enaan kirjottaa asioita edes aikajarjestykses. Kyl tasta tulee sekava teksti.
Jouluaamuna ma herasin yllattavan varhain, mut olinhan ma menny hyvissa ajoin nukkumaanki. Kun paasin alakertaan liityin muiden seuraan alakerran sohvalle lahjoja avaamaan. Oli se vaan niin outo avata lahjat aamulla eika illalla. Ja mun lahjasaldo naytti sitte talta:
-tohvelit
-rannekoru
-yokkarit
-kaks paria sukkia
-karkkia
-kaikki mita luulit tietavasi onkin vaarin! -kirja
-korvikset
-cosmopolitan tilattu joksikin aikaa
-ja...
LENTOKONE
eli meno paluu lentolippu itse valitsemaani kohteeseen Amerikan sisalla. Oliko vaha mahtava lahja?
Naiden lisaks posti kiikiti mulle ison kasan Fatserin Sinista. <3>
Myos mun perhe naytti tykkaavan lahjoistansa. L:lle ostin laavalampun ja se vaha epailytti et tykkaiskohan se, mut kyl se tykkas. N:lle oli helppo valinta ostaa leegoja ja K:lle kun en mitaan muuta keksiny niin ostin kynsienhoitopaketin. Kynsilakkaa ja jotaki rasvoja. Tuli kuulemma tarpeeseen. G:lle oli kans tosi vaikee keksia mitaan, mut koska ma tas joku kuukausi sitte rikoin yhen sen syomapuikon tiskikonees niin ostin sille paketillisen uusia. Ja kirjan suomesta.
Kun paketit oli avattu niin koko porukka suuntas naapuriin yovaateaamupalalle. Eli kaikki oli yovaatteillaan ja syotiin aamupalaa. Tai kaikki muut oli yovaatteillaan paitsi mina. Koska kaikki Jenkit vissin viettaa joulupaivan yovaatteillaan. Ma puin vaatteet paalle heti ku herasin. Mut siis niin se aamupala oli mukava. Naa naapurit on tosi kivoja ja ne jopa anto mulle pienen lahjan kun lahettiin kotiin. Taa perheen vaimo rouva miksi sita ny pitas kutsua on joku nayttelia, mut ma en kyl ainakaan tunnistanu et olisin nahny sita missaan mut siis on se vissiin joku aika kuuluisa ainaki taa niin se osas viihdyttaa vieraitaan.
Aamupalan jalkeen tultiin kotiin ja sit parin tunnin paasta lahettiin jonneki toisaalla illalliselle.
26.12. oli meidan viimenen juhla. Ja se oli niinku sukulaisille. Tas vaihees ma olin jo niin kyllastyny naihin juhliin etta ei oo tosi. Kaikki jotka puhu mulle kysy et kauanko oon ollu taa ja mita oon tykanny. Eli sain sanoo 3 kuukautta ja tykkaan niin monta kertaa et se alko jo kauhistuttaa. Ja joka juhlas musta tuntu et aina vaan harvempi ihminen puhuu mulle mitaan ja makun en oo mikaan paras meneen puhuun joukolle tuntemattomia niin tan viimesen juhlan sain olla aika rauhas. Tosin parille mukavalle vanhalle naiselle puhuin jotka osas puhua vaha ruotsia koska niitten joku on kotosin ruotsista. Tai jotain.
Mut siis nain joulu oli ja meni ja nyt odotellaan uutta vuotta. Mutta ei joulu kyl yhtaan joululta tuntun. Se vaan tuntu joltain juhlalta missa ihmisille annetaan lahjoja. Kyl Suomalainen joulu on vaan paljon parempi. Tai oman perheen kans vietetty joulu. Mut taa oli yks kokemus muiden joukos ja kyl se ehdottomasti kannatti kokea.
Me saatiin lunta. Siis ihan oikeeta lunta. Ja paljo. Niin paljo, et ette osaa ees kuvitella. Koska ma just talla viikolla valitin M:lle et ma haluun Suomeen jouluks ku ne saa valkosen joulun ja ma en. Ja se vaan sano et oota vaan kyl sa saat valkosen joulun. Mut ma en uskonu sita... Olis ehka kannattanu.
Ens kerralla ma uskon kaiken mita se sanoo.
Nyt on muutenki niin hyva mieli koska on lunta ja eileen oli hyva ilta. Ensin aamulla leivoin pipareita koska itsepaisyyspaivana leivotut piparit oli kaikki syoty. Sit menin down town South Oragneen hakeen Ukraina M:aa. Sita odotellessa nain sen K:n jota en haluis naha, mut onneks se ei millaan voi muistaa kaikkia ihmisia keille se on puhunu mut kaikki muistaa sen, joten kun se tulee niin osaa olla varuillaan ja teha kaikkensa ettei se jaa pitkaks aikaa. Ja eilen ma onnistuin siina tosi hyvin, koska se ei jaany jutteleen muutaku sen tavallisen "Hello stranger!". Kun M tuli mentiin dineriin syomaan jotaki ja sit meille. Katottiin tv:sta piirrettyja tunti ja sit lahettiin L:n tyo, koska sen host vanhemmat jarjesti isot juhlat ja L kutsu sit kaikki kaverinsa sinne.
Lumisade alko eilen illasta, joten kavelymatka ei ollu kovin miellyttava, mut onneks L ei asu kaukana. Kun paastiin perille L:n host aiti oli tervehtimas meita ja sano et kiva ku paasitte, suurin osa 80 vieraasta on paivan aikana soitellu ja peruuttanu koska tulee lunta ja kukaan ei haluu ajaa lumes ja junaa ei uskalla ottaa kun ei tia jos seuraava juna onki peruttu eika paase kotiin. Ei se keli mun mielesta nyt niin paha ollu, mut naitten talvirenkaat ei vissiin oo samaa laatua ku meijan.
Meita ei pahemmin haitannu et ei ollu talo taynna porukkaa. Meita oli mina, L ja kaks M:aa, joten meilla oli kaikki mita tarvittiin. Ja viinia. Ja kun kerta suurin osa vieraista ei tullu niin meille jai enemman. :P
5 tuntia me sit sia oltiin ja syotiin hyvaa ruokaa ja juotiin viinia ja puhuttiin kaikkee maan ja taivaan valilta. Kun kello lopulta tuli 12 me lahettiin kaveleen kotiin. Olkona tuli viaki vaha lunta. Ei siina mitaan mut meijan piti kavella vastatuuleen ja se ei ollu kivaa. Paastiin kuitenki perille ja Ukraina M jai meille yoks kun silla olis ollu liian pitka matka kavella yksin yolla kotiin.
Tanaan en oo tehny mitaan. Mulla ei viakaa oo yhtaan joululahjaa mun hostperheelle eika naille ihanille ihmisille jotka taa oon tavannu. Kello on vasta puol 2 joten periaattees mulla olis hyvin aikaa menna Nykiin ja ostaa jotaki kivaa. Mut ei sillee oikeen huvittais. Koska mulla ei oo kunnon kenkia. Neki pitas siis ostaa. Mut siina onki ongelma kun en haluu menna ulos ostaan kenkia kun mulla ei oo kunnon kenkia milla menna ulso. No saas ny naha. Tanaan piti olla au pair tapaaminenki mut se on peruttu saan takia. Mut nyt saas ei oo mitaan vikaa. Ulkona vaan on lunta.
Eli mennaan perjantaissa. Mun tyot loppu eika mitaan suunnitelmia ollu. Sitte soi puhelin. Tai siis tuli viesti. Se oli L. Se kysy jos tulisin sen kans sen hust vanhempien kampalle Nykiin yoksi ja sit aamulla mentas jouluostoksille. JOO JOO JOO JOO! Eli siis joo.
L:n tyot loppu 8 ja meijan piti kavella juna-asemalle, joten otettiin 9.06 juna. Kun paastiin perille Cityyn, oli KYLMA. Oli ihan saidaan kylma. Varmaan ekaa kertaa kunnolla pakkasta. Siis taala kunnolla. (veikkaisin et -4C) Joka tapaukses kun lopulta paastiin sinne kampalle oltiin ihan jaas. Ja matka kesti tavallista kauemman koska L:n jalka ei via oo taysin parantunu, niin silla ei paase via niin lujaa ku tavallisesti. Se kamppa oli ihan ok. Ei mikaan luksus, mut paaasia oli, ettei oltu vaan kotona tekematta mitaan. Suunnitelmana oli aluks et mentas kaymaan 19+ klubilla, mut sit paatettiin olla menematta. Oltiin niin kylmissamme ja vasyneita. Tyydyttiin juomaan teeta ja kattoon tv:ta. Ensin joku tunnin verran uutisia/juoruja/talk shouta (jossa oli vieraana Gordon Ramsey joka kerta matkastaan SUOMEEN!) ja sen jalkeen loydettiin kanava, josta tuli "Say Yes to the dress" ja sit kattottiinki 2 ja puol tuntii haamekkoja. Eli tyttojen ilta. Lopulta kello tuli 2 ja todettiin et jos meinataan nousta ylos 8.30 niin on pakko menna nukkumaan.
Vaikka kampas oliki vaha kylma niin yo meni silti mukavasti ja kello soi liian aiaksin. Ulkona oltiin vaha 9 jalkeen. Aluks oli kylma, mut pikkuhiljaa se helpotti. Kaytiin syomas aamupala ja sit mentiin shoppaileen. M ja puolalainen G tuli 10 junalla kans Cityyn joten sit tavattiin niitten kans ja jatkettiin shoppailua. Oli tarkotus ostaa joululahjoja, mut kaikki mita ma ostin oli talvitakki ja fakut. Mut ma tarttin ne! Joten annan ittelleni anteeks. Tosin mulla ei oo host perheelle via mitaan lahjaa. Mut on mulla via taa viikonloppu aikaa.
L:n piti lahtee kotiin jo 2 mais ku silla oli 4 toita. Sit mina ja M ja G lahettiin kattoon joulukuusta Rockefeller centerilla. Se oli hieno ja iso. Mut se olis ollu varmasti via hienompi pimeella. Matkalla nahtiin pari luistinrataa ja mun rupes tekeen mieli kans menna luisteleen. Mut silloon ei ollu aikaa koska mun piti lahtee kotiin 4.11 junalla.
Olin kotona sit 5 mais ja sia oli kauhee haslinki paalla. 6 oli alkamas juhlat, joten tarjouduin sit auttamaan. Ja melkeen kaikki oliki sit valmiina 6, vaikka pari ikavaa yllatysta tuliki meita hidastamaan. Ja sit tuli vieraita. Ja niita tuli paljo. Enka ma tuntenu niista oikeen ketaa. Ja vaikka mut esiteltiin aika monelle niin en silti oikeen muista ketaan.
Mun kannalta ainoot hyvat asiat nais juhlis oli et ruoka oli tosi hyvaa ja loppuillasta tapasin vieraista ainoon lahes mun ikasen likan. Se vissiin asuu jossain meijan tiella (niinku melkeen kaikki muutki nais juhlis) silloon ku se ei oo koulus ja se oli tosi mukava. Ku se lahti niin sanottiin et olis kiva naha toisteki mut en sit tia jaako se vaan puheeks. Toivottavasti ei jaa.
Kun suurin osa vieraista lahti seuraavaan taloon (jalkiruaka tarjottiin jossain muualla) niin ma hipsin omaan huoneeseeni. Ma olin edustanu jo tarpeeks. Ja sitapaitsi ei kukaan valittany enaan siina vaihees, kun ma jo hetkisitte kuulin jonku vieraista kysyvan et kuka tas talos asuu. Mun mielesta jos menee juhliin jonku taloon niin pitas ees tietaa kuka sia asuu. Mut taa se ei vissiin oo ollenkaan kummallista.
Nyt ma sit vaan jaan odottaan niita 3 muita juhlia jotka mun host perhe joulun alla jarjestaa. Ja L:lla on yhet juhlat. En tosin tia onko ne samaan aikaan ku jotku meijan juhlat. Jos on, niin...
Okei eli Las Vegas lostaus on vihdoin valmis, mutta te ette loyda sita, koska blogger on viisas, mutta samalla niin tyhma. Ma alotin Las Vegas postauksen kirjottamisen jo marraskuun puolella, ja aina tallensin sen, mut en julkassu sita. Sit siina valis kirjotin pari lyhytta postausta teille nakyviin ja sit taas jatkoin Las Vegasista kirjottamista. Ja kun lopulta sain sen valmiiks ja laitoin sen teille nakyviin, niin se tuli aikajarjestyksessa siihen valiin, missa se olis ollu, jos ma olisin kirjottanu sen valmiiks kerralla. Ja ma tian et te kaikki kaytte aina taa kattomas ja huomaatte, et uusin teksti on joku minka ootte jo lukenu, jotet te ette koskaan tuu loytaan sita. Ja se ei todellakaan kay mulle, koska ma kaytin aika lailla aikaa sen kirjottamiseen ja vahintaan yhta paljon aikaa kaikkien kuvien lataamiseen siihen, joten syt saatte luvan rullata pari postausta alaspain ja lukee mun Las Vegas postauksen. KIITOS!
Tanaan vihdoin sain aikaseks mentya sinne yliopistolle kysymmaan etta mita mun oikeen pitas teha et ma paasen tanne kouluun tammikuus suorittamaan ne vaaditut 6 creditia jotka mun pitaa tan vuoden aikana suorittaa.
Ma olin kyl kartasta kattonu missa se on ja huomannu et se alue on iso, mut vasta kun ma paasin perille huomasin kuinka alyttoman iso alue se oikeesti onkaa. Se oli siis ihan kunnon jenkkiyliopisti kaikkine asuntoloineen jne. Vau. Iippa is imprest. Sia sit heti portilla selitin et joo oon au pair ja mun pitaa opiskella et siks tulin tanne. Se koitti aluks tarjota mulle kirjastoo mut sit selitin et ei kun siis ma haluun ilmottautua kurssille. Ja sitte alko loytya reittia. Piti piirtaa kartta. Tai kartta oli valmiina siihen piti vaan piirtaa mun reitti. Onneks ma osaan ees jotenki suunnistaa. Karttaan on nimittain merkitty 43 rakennusta. En tia teista mun mun mielesta se on paljo kun otetaan huomioon, et taa on koulu. En eksyny ku kerran matkalla rakennukselle numero 28. Sia sit selitin et oon au pair (ja totesin et silla kannattaa aina alottaa. se helpottaa asioita huomattavasti.) ja et haluun rekisteroitya kurssille. Ne ohjas mut ilmottautumispisteelle. Sia tati selitti et mun pitaa ensin kirjautua systeemiin eli mun pitaa menna huoneeseen 102 ja tayttaa hakemus non jotaki opiskelusta. Siis sinne ja taas et hei oon au pair ja mun pitas tayttaa joku non lappu. Ne tiesi mita ma haluan ja hyva niin, koska ma en mitenkaan voi muistaa mika non juttu se oli... Eli ne anto mulle 3 vaihtoehtoo: 1) opiskella englantia. Ei kiitos. 2) Tayttaa joku ilmottautumislomake ja maksaa n. 800$ / credit (joita siis tarvitaan 6. You do the math!) ja sit ma saisin todistuksen siita et oon suorittanu ne 6 creditia. Oo... Mun perhe maksaa 500$ opiskelusta ja ma maksan ite loput eli siis no thanks. 3) taytan tan non jotaki hakemuksen ja maksan 100$ / credit. Ma saan todistuksen siita et oon osallistunu kurssille vierailevana opiskelijana. Tama siis riittaa siihen et ma suoritan mun opiskeluvelvollisuuden mut jos ma ymmarsin oikeen niin ero talla ja tolla kalliimmalla on se, et ma en sit voi hyvaksilukee naita kursseja missaan yliopistos. Kai. Nain ma sen ymmarsin. Tai jotaki sen tapasta. Mut siis taa oli tottakai se vaihtoehto jonka halusin.
Sit ne anto mulle lappuja taytettavaks ja naytti netista mista ma voin kattella kursseja ja valita mita haluun suorittaa. Yks lappu piti tayttaa saman tien ja kaks muuta lappua tuoda kotiin odottaan sita et oon paattany mita opiskelen. Eika mulla via ainakaa oo mitaan hajua mita se tulee olemaan. Kun kerta sen pitaa olla jotaki mika liittyy Amerikkaan. Jos olisin valinnu toisen jarjeston olisin saanu opiskella mita tykkaan, mut tietty vailttin sen ainoon jarjeston jolla en saa opiskella ku jotaki historiaa tai kulttuuria tai jotaki. En ma valita, mut... No kai sielta jotaki loytyy. Mulla ei via oo oikeen ollu aika aperehtya siihen kurssitarjontaan. Mut via on aikaa, kun aikasintaan maanantaina ne on saanu mun tiedot jarjestelmaan ja sit voin menna ilmottautumaan kursseille. Ja varsinainen opiskelu alkaa sit tammikuun 19. Tai ainaki silla viikolla.
Kun lahdin takasi yliopistolta mun mielikuva tyypillisesta yliopistosta vaan vahvistu, kun joka puolella naky jatkia heittelemas amerikkalaista jalkapalloo. Ulkona. Joulukuussa. Ei sentaan t-paitasilla mut ei paljo toisinkaan. Eli taa paikka vaikuttaa tosi kivalta. Toivottavasti sielta loytyy joku kiva kurssi minka ma voin ottaa ja sit olis kiva jos tutustuis ihan oikeisiin jenkkinuoriinki eika vaan muihin au paireihin. Ei siina et au paireis olis jotaki vikaa mut on se silti eri asia. Toivotaan parasta.
Las Vegas teksti on tuloillaan, mut nyt tuli jotaki, mista on pakko kirjottaa ensin. Olin meinaan askeen alakerras syomas aamupalaa (ja kello on melkeen 1) ja K oli kans sia keittios haaraas, niin ku vaan puhuttiin kaikkee, niin sit se vaan sano, et "We would love to have you for a second year."
Ne tietaa, et mulla on koulu kotona odottamas, joten se sano kans et se tietaa et ma en valttamatta jaa, mut se sano et taa olis mahdolisuus jota mun kannattas jo nyt ruveta harkittemaan. Ja siis "I would love to stay." Mut se ei ookaa siita kii. Ma en vaan voi jaada. Enhan?
Matkamme alkoi aikaisin aamulla. Yolla oli nukuttu 4h, kun edellinen ilta vaha venahti M:n tykona, kun se jarjesti synttari-illallisen. Aamulla ku kello soi 5 aikaan, ma vaan pistin vaatteet paalle, soin pari leipaa ja lahin kaveleen kohti M:n taloo. Sielta M:n host isi ajo meijat lentokentalle. Me oltiin edellisena iltana tehty online chekin eika kummallakaa ollu muuta ku kasimatkatavarat nii meijan ei tarvinnu jonottaa lipputiskilla, vaan kaveltiin suoraan turvatarkastuksen lapi ja konetta odottamaan. Koneessa meilla ei ollu vierekkaiset paikat, mut onneks mun vieressa istunu rouva suostu mielellaan vaihtamaan paikkaa M:n kans, kun via mainittin, et on M:n synttarit. Eli menomatka suju mukavasti, vaikka loppumatkasta iski nalka, kun koko lennon aikana tarjottiin vaan "aamupala", muutama lusikallinen muroja ja kakunpala.
Kun paastiin perille, etittiin ovi 9, jonka takaa layty meidan valmiiks maksettu kuljetus hotellille. Matkalla saatiin ensimakua Las Vegasista, ja kun paastiin hotellille, mun kommentti oli et "Vau! Taa nayttaa oikeesti samalta kun netis!" Sit mentiin sisaan ja molemmat oli et oo mita nyt tehaan. Ma menin sit ensin tiskille mun papereitten ja passin ja kaiken muun kraasan kans ja sanoin etta oo... mulla on varaus. Mita mun piyaa teha? Seta sit pyysi ID:n ja pankkikortin. Ma annoin ne sille ja se naputteli koneelle jotaki, taytti paperin ja sit se vaan totes, et joo huone on maksettu jo, mut me velotetaan 16$ paivas "palvelumaksua", allekirjota tahan. Ma olin et ha, koska se maksetaan? ja se vaan totes et se otti sen (50$) jo mun kortilta, mun ei tarvi muuta ku allekirjottaa. Ma olin sit ihan hadissani ku tiesin, et tililla ei oo niin paljoo, ku sain palkkani vasta edellisena yona, shekkina. Olis mulla ollu kateista sen verran, mut se ei koskaan kysyny multa et haluunko maksaa kortilla. Se vaan otti ne rahat sielta. Nice. No ma sit allekirjotin, otin huoneeni avaimen ja menin sanoon M:lle, et sanot sit et haluut maksaa kateisella heti ku meet tiskille, koska senki rahat oli in cash. Ku molemmat oli saanu huoneensa, vietiin tavarat sinne ja sit M:n kaveri tuli tapaamaan sita. Ma taas kavin kysymas tiskilta etta missa teilla on lahin Bank Of America. 4 mailin paas. En ma tia paljo se on mut se on paljo. Sinne ei siis kavella. Sinne menee bussi. Ja takas tulee joku toinen bussi.
En ma menomatkasta ollu huolissani. Piti vaan menna toiselle puolelle tieta sia on bussipysakki ja hypata kyytiin ja jaada pois kun nakee pankin ikkunasta. Helppoo. Mut milla loydan takas. Ei mulla sit muutakaa vaihtoehtoo ollu, koska tama hotelliseta oli ottanu 50 mun tililta ja jos tililla ei oo tarpeeks rahaa silloon kun siirto tapahtuu (yleensa saman paivan iltana tai seuraavan paivan iltana) pankki ottaa 30$ maksun. Eli mun oli pakko saada ne rahat tilille. Toivotin siis M:lle hyvaa jalleennakemista 6 vuoden jalkeen ja lahin oottaan bussia. Matka suju yllattavan hyvin, vaikka meninki 2 pysakkia liian pitkalle, kun en tienny miten bussin saa pysahtymaan. Lopulta paasin pankkiin ja sain rahat tilille. Huh. Paiva oli pelastettu. Sit takas. Talla kertaa sain jopa bussin pysahtymaan, ja jain pois oikeella pysakilla ja olin takas hotellilla. M:n kaveri oli lahteny jo. Niilla oli joku vartin kahvitapaaminen vaan. Eli sit oltiin valmiita tutustumaan kaupunkiin. Suuntana Las Vegas Boulevard.
Talle paivalle meilla ei ollu mitaan suunnitelmaa, joten kun paastiin perille lahettiin vaan kavelemaan katua pitkin ja ihailemaan paikkoja ja rakennuksia. Meijan oli tarkotus teha tammonen ulkonen pikakierros ja valita sit ne paikat, joissa haluttais sit ma ja ti kayda. Ja sellasia paikkoja loytyki paljo. Me kaveltiin kadulla ja kaytiin tsekkaas kasinoja ja hotelleja ja mita kaikkee matkan varrelta nyt loytykaa. Ja oli lammin. Ulkona tarkeni hyvin t-paidalla. Ja koska me huomattiin, etta kaikki kulkee ulkona alkoholijuomat kadessa, eika me haluttu erottua joukosta, niin M kavi sit kaupas ostaas meille kaljat ja saatiin kippistaa sen synttareitten kunniaks. Eika erotuttu joukosta. Ja kun Vegasis oltiin niin kasinopeleja oli pakko paasta kokeilemaan, vaikka mua vaha arvelutti paasisinko edes sisalle. Mutta ei ongelmaa. Kukaan ei kysyny papereita. Ei ovella eika pelikoneilla. Ja koko 4 paivan aikana kaytiin aika monessa kasinossa sisalla ja vaan yhdessa nain ylipaataan mitaan kylttia kieltamassa alle 21 vuotiaita tulemasta sisaan. Etta nain siis kasinoilla.
Kavelymatkalla nahtiin myos ekaa kertaa suihkulahdeshou Belagion edes ja se oli VAU. Se vaan oli niin hieno. Paivalla.
Illalla kun mukaan lisataan via valot niin sit ei enaa riita sanat sita kuvaamaan. Ensimakuun meille riitti yks esitys sia ja sit taas jatkettiin matkaa ja kuvattiin ja pysahdyttiin ja kuvattiin ja jatkettiin matkaa kunnes kaikki hienot hotellit ja rakennukset loppu ja meidan jalat oli kipeet kavelysta. Ja meilla oli nalka. Ei siina sit muu auttanu ku menna Makkarista hakemaan jotaki syotavaa etta jaksetaan kavella se sama matka via takasi. Ja siks pitaa mainita et mentiin Makkariin, koska M on koko 3 kuukautta sanonu, et han ei syo makkaris. Nyt oli vaan ihan pakko, kun oli niin nalka ja oltiin niin kaukana kaikesta et se oli eka paikka mika loydettiin.
Takasitulomatkasta ei puhuta. Mut kun lopulta paastiin hotellille oltiin ihan poikki. Paatettiin ottaa puolentoistatunnin lepotauko jonka ma kaytin nukkuen ja sit suunnattiin takasi katsastamaan kaupungin yoelama. Kadulta, koska... 21... Murr!!! Saimme sitten selville, etta meijan hotellilta menee hotellin asukkaille ilmanen bussi sinne "strip":lle (en tia siksi me sita katua kutsuttiin...) me vaan ei tiedetty siita aamupaivalla. Mut nyt tiedettiin, eika tarvinnu kahta kertaa miettia otetaanko bussikyyti vai ei. Eli talla kertaa matka suju paljo nopeemmin ja jalkaystavallisemmin ja kun paastiin perille oli suunta selva. Belagio. Ja suihkulahdevaloshou. Ja kun se jo paivalla oli mahtava niin illalla se oli viaki parempi. Se oli ihana. I love it! Me oltas voitu kattoo niita esityksia vaikka koko yo, mut haluttiin vaha kavella ja kattella muutaki ennenku piti lahtee takasi bussille, kun vika bussi meni jo 11.15. Liian aikasin, mut minkas teet. Ja nukkuaki tarvii, kun aamulla oli lahto 5.50. Eli siis hotellille ja nukkumaan.
Sunnuntai oli siis pyhitetty Grand Canyonille. Aamulla herailtiin 5:n jalkeen ja suunnattiin hotellin aulaan oottaan meijan bussia. Me oltiin ensimmaiset jotka otettiin kyytiin. Sit kaytiin hakemas lisaa ihmisia bussiin ja mina ja M arvosteltiin hotelleja ja mietittiin missa yovyttais seuraavalla kertaa. Koska seuraava kerta TULEE ja silloon me EI yovyta Palace Stationilla. Se siis oli meijan hotellin nimi jos en oo sita via muistanu mainita. Ku kaikki oli kyytis me mentiin johonki talolle jossa meille kerrottiin mita paivan aikana tapahtuu ja sit meille annettiin liput ja pieni aamuoalan tapanen joku kaaryle ja mehu ja sit porukka jaettiin busseihin silla perusteella mihin kukakin on menossa. East vai West rim. Meijan suuntana oli West. Se lahempi. Sinne ajo vaan vaha yli 2h ja toiset joutu istuun auton 5h per matka. Hyva meille.
Sit paastiin matkaan. Eka pysahdys meilla oli Hoover Dam. Eli matkaviihteeksi katottiin video sen rakentamisesta. Se oli aika mielenkiintonen. Melkeen mielenkiintosempi ku itse pato. Koska me vaan ajettiin jonneki valokuvauspaikalle ja kuvattiin sielta niin et pato nakyy, mut kuvista ei kuitenkaa saa oikeeta kuvaa siita kuinka iso rakennus taa oikeesti on. Koska Hoover Dam on (kuulemma) 9/11 jalkeen nimetty todennakosimmaks terrorikohteeks kaikki sen yli kulkevat ajoneuvot tarkastetaan, eli meijanki bussi pysahty ja sinne tuli joku tarkastaja, mut meijan kakskerroksises bussis se vaan kaveli portaat ylos ja alas. Ei se mun mielesta kovin hyvin mitaan tarkastanu. Ihan hyvin olis voinu jotaki epailyttavaa olla meilla mukana, mut se ei olis koskaan saanu sita selville. No mut kuitenki siis pysahdyttiin padolla, kuvattiin ja kaytiin pikku putiikissa ja sit jatkettiin matkaa.
Seuraavaks naytettiin video Grand Canyonista, mut sen ohi ma nukuin kyl ihan totaalisesti. Herasin vasta kun tultiin Joshuapuu petsikkoon. Tai siis ku ajettiin sen ohi. Ne oli kyl mielenkiintosia puita ne Joshua puut.
Jossain vaiheessa piti vaihtaa bussia, kun edessa oli hiekkatie niin meijan upouus kakskerroksinen bussi jatettiin turvaan ja otettiin alle 20v vanha bussi jossa jopa oven avaaminen tapahtu kasipelilla. Sitte suunnattiin kohti Grand Canyon west:a, joka muuten sijaitsi "inkkareitten/alkuperaisasukkaiden/miksiikinahaluutteniitakutsua" mailla, joten siela ei sitte pade osavaltion tai valtion lait vaan niitten omat lait. Ja meijan bussikuski varotti et alkaa vaan koittako ottaa mitaan mukaanne maasta (esim kivia tai risuja) koska sia muuten voi muuttua aikakin nopeesti vierailiasta asukkaks. Vankilan asukkaaks. Okei siis emme keraa muistoksi kivia.
Kun paastin perille homma toimi niin et sia oli taa paarakennus ja lahjatavarakauppa, josta sit hypattiin toiseen bussiin joka kulku valia paarakennus-skywalk-eagle point-paarakennus. Eli meidan ensimmainen pysahdys oli Skywalk. Ensin piti toki ottaa kuvia. Paljon kuvia. Ja ihailla kanjonia. Ja tutustua ymparistoon. Sia oli inkkareitten tanssiesitys ja jotaki rakennuksia joihin sai tutustua ja kaikkee. Paastiin jopa kuvaan tanssivien inkkareitten kans.
Sit lopulta paatettiin et on aika menna tekeen se Skywalk. Eli sisaan rakennukseen, laukut sinne, metallinpaljastimen lapi ja matkaan. Sinne ei saanu ottaa kameraa mukaan! Arvatkaa vaan ottiko paahan. Sit paastiin perille ja seisottiin Grand Canyonin ylapuolella. Kun katto alas naki ihan pohjaan asti. Jos naki. Se oli niin kaukana. Oli se kyl hienoo. Kavella lasin paalla ja nahda kokoajan jalkojensa alla pelkkaa tyhjyytta vaikka kuinka kauas.
Koska kaikki haluaa kuvia Skywalkilta eika sinne saa ottaa kameraa mukaan ne on palkannu sinne tyyppeja kameran kans ottaan kuvia vierailijoista ja sit niista saa maksaa ittensa kipeeks ku lahtee pois jos haluaa niita kuvia. Meillahan ei rahaa oo, joten meinattiin skipata koko kuvaussessio mut lopulta paarettiin et otetaan ny muutama kuva ja kattotaan millasia niista tulee ja jos vaikka sit ostettas yks kuva puoliks. Ja naa kuvaajat oli muuten hyvia. Ja niilla oli paljo ideoita kuinka saa hienoja kuvia. Ensin vaan seistiin sia kaidetta vasten. Sit istuttiin lasilla niin et meijan alla nakyy koko avara tyhjyys. Sit tehtiin jotain muuta hienoo. Sit M innostu ottaan yksityiskuvia siita. Istuen, seisten ja hyppien. Kun oltiin valmiit lahettiin pois hakeen meijan laukut ja kattoon millasia niista kuvista tuli. Osa oli hienoja, osa ei. Se missa M hyppas oli tosi hieno. Naytti silta et se olis lentany kun naky vaan kanioni eika mitaan maata sen alla. Lopulta sit paadyttiin ostaan 2 kuvaa yhteishintaan 50$. Ma otin yhteiskuvan meista ja M otti kuvan jossa se istuu yksin lasin paalla.
Seuraava pysahdys oli Eagle point. Kun paastiin perille kuvailtiin taas lisaa koska maisemat oli niin ihania. Sit M:n puhelin soi. Se oli Belma, sen LCC. Se soitti ja sano et niilla oli ollu tapaaminen ja ne oli menny luisteleen ja L oli kaatunu ja loukannu nilkkansa. AUTS! Tan seurauksena L kaveli seuraavat 2 viikkoo kainalosauvojen kans. Tosin nyt se jalka on jo parantunu, mika kertoo vaan siita kuinka hidas kirjottaja ma oon. Pahoittelen. Kun oltiin toivottu jarkytyksesta kiivettiin ylos Eagle point:lle ja kuvattiin ja ihasteltiin. Ja sit syomaan. Meijan pakettiin kuulu ruoka jollain pysahdyspaikalla ja koska me oltiin nyt niin nalkasia paatettiin syoda taa. Ja taa oli eat as much as you want buffee joten se oli hyva. Tosin tyydyttiin vaan yhteen lautaselliseen kanaa, lihaa ja kaikkee muuta hyvaa. Sit palattiin takasi paarakennukselle.
Sielta lahti toinen bussi kohti Hualapai ranch:ia joka oli myos osa meijan pakettia. Sia meilla ei ollu ku tunti aikaa, mut ei me yhtaa enempaa aikaa tarvittukaa. Tavattiin paikallisia asukkaita (inkkareita siis) ja kuvailtiin ja ihailtiin heppoja ja sit lahettiin takas paarakennukselle, koska meijan bussi takas kohti Vegasia oli lahos.
Takasitulomatkalla bussis naytettiin vissiin Star Treck leffa. Ma kattoin vaha alkua ja vaha loppua. Muuten vaan kattelin maisemia ja torkuin. Mut ei sia oikeen nukkuun pystyny koska bussissa oli KYLMA. Hyrr. Sit lopulta paastiin takasi Vegasiin ja vaihdettiin toiseen bussiin joka vei meijat hotellille. Kierrettiin aika pitka lenkki mut se ei enaa tas vaihees haitannu koska taa toinen bussi oli lammin. Ku paastiin hotellille mentiin ravintolaan syomaan. Ma tunsin itteni ala-arvoseks siina ravintolas koska se oli niin hieno ja me oltiin ylta paalta Grand Canyonin polyssa ja tomussa. Saatiin kuitenki syotya ja sit mentiin huoneisiimme ja sovittiin, et aamulla otetaan yhteytta ja tehaan paivan suunitelmat aikasintaan 11. (Vaikka kello oli vasta jotaki 8.30pm ku oltiin syoty.) Kun ma paasin mun huoneeseen pesin mun kengat, kavin suihkus ja menin nukkumaan. Oli kyl niin ihanaa.
Eihan sita 11 kumpikaan nukkunu, mut kiltisti M aamulla odotti varttia vaille 11 ennenku soitti mulle etta joko mennaan. Ja sit mentiin. M oli kayttany aamun viisaasti (toisin kun mina) ja ottanu kartan ja merkannu sinne kaikki paikat mitka se haluu nahda. Ja nehan oli siis melkeen kaikki ilmaset + muutama maksullinen. Eli otettiin vanha tuttu bussi LV Boulevardille ja lahettiin kohti paikkaa numero 1 eli Stratosphere toweria. Sinne oli sisaanpaasymaksu mut se oli pakollinen meidan listalla. Eli nakoaloja ihailemaan. Ja ne oli kyl hienot. Ja ne hullut laitteet sia katolla. Oli pakko menna kattoon ku ihmiset kirkuu kun ne roikkuu tyyliin ei minkaan paalla monta sataa metria maanpinnasta. Meilla ei ollu rahaa eika rohkeutta testata laitteita, mut oli se ihan kivaa vaan kattella kuinka hulluja ihmiset on. Paadyttiin sit viettamaan taa paljon enemman aikaa kun alun perin oli tarkotus, mut mikas siina. Meillahan on koko paiva aikaa.
Sit lahettiin kaveleen kohti seuraavaa pysahdysta, joka oli ilmanen. Sirkusesitys Circus Circus:lla. Se oli ihan hieno. Yks esiintyja. Sen jalkeen pysahdyttiin lahjatavarakaupas ostaas tuliaisia. Sinne meni sit viimesetki rahat. Sen jalkeen taidettiin kayda jollaki kasinolla. Nii ja sen jalkeen mentiin kattoon ostoskeskusta, jonka katto nayttaa taivaalta. Sia oli sit joku semmonen Atlantis esitys joka katottiin, mut se oli itseasias aika huono.
Sitte kello oli jo paljo. Ja bussi hotellille oli lahos. Seuraava menis puolentoista tunnin pasta. M halus menna New Yorkin vuoristorataan mut mun jalat oli niin kipeet et en millaan olis halunnu kavella sinne. Lopulta paatettiin sit et M menee vuoristorataan ja ma meen hotellille lepaamaan, et jaksan sit illalla tulla uudestaan ulos. Mun oli tarkotus menna meidan hotellin uima-altaalle, mut kun paasin hotellille se ei enaa huvittanukaa yhtaan nin paadyin vaan kattoon tv:ta ja lepuuttaan jalkojani. Sit M tuli kans hotellille ja sovittiin et lahetaan 8:n bussilla kattoon iltameininkia.
Eli taas mentiin. Meijan bussis tuli joku jatka joka tunki meijan mukaan. Na raahattiin se sit kattoon joku surkee esitys johonki hotelliin. (Se oli niin huono et en ees vaivautunu painaan nimee mieleeni.) Sit jatettiin se kattoon tulivuorishouta kun me oltiin jo nahty se. Ja oltiin vaan onnellisia kun paastiin siita eroon. Seuraavaks meijan oli tarkotus menna kattoon Belagion puutarhaa, mut matkalla meidat yritti raahata baariin pari promoo. Kun kerta sia asti oltiin niin oli pakko kokeilla jos se portsari olis vaikka sokee, mut ei se ollu niin ei sit menty sinne vaan jatkettiin matkaa. Suuntana oli siis Belagio. Kun kerta sia oltiin niin katottiin suihkulahdeshou ja sit mentiin ettiin sita puutarhaa. Oli se ihan kiva, mut ei siakaa kauaa viihtyny. Matkalla takais pihalle loydettiin kahvila joka myo eurooppalaisia pannukakkuja (vaikka ne kutsu niita joksiki ihan muuks). Sit kun paastiin ulos tuli seuraava suihkulahde shou niin kattottiin se ja sit todettiin et kello on niin paljo et pitaa lahtee kohti bussia. Matkalla nahtiis "armeija"tyyliin pokeutuneita jatkia ja selvitettiin et niilla on joku vuosijuhla ja ne on Flamingossa niin kaytiin sia vilkasemas ja sit saatiin juosta bussille. Mut ei silti ehditty. Joten nyt oli vuorostaan M:n jalat ihan kipeet kun kaveltiin koko Boulevardin loppuun asti ja sielta bussipysakille oottamaan tavallista bussia, josta pitaa sit maksaa. Ja vaikka mitaan aikataulua ei ollu missaan niin silti bussi oli myohas.
Lopulta paastiin hotellille ja nukkumaan. Seuraavana aamuna oli aikanen heratys, koska huone piti luovuttaa ennen 12. Me tehtiin se 11 ja lahettiin kohti bussia ja viimesta kertaa kattomaan mita kaupungilta loytyy. Leilla oli nakematta via mun suosikki, eli Welcome to fabulous Las Vegas kyltti. Se oli ihan kadun toises paas joten otettiin bussi sinne, kuvailtiin ja lahettiin kaveleen takasipain.
Ei meilla ollu oikeen enaa mitaan nakematta niin paatettiin sit kippistaa viimesen kerran M:n synttareitten kunniaks ja menna kattoon Belagion shouta. Mut sia meita odotti vaha erilainen shou ku mita me oltiin kuviteltu.
Kun paastiin paikalle nahtiin et sia vedes oli mies ja vene. Okei. No me aateltiin, et se mies ja vene on siivoomas sita vetta, kun se ei kovin puhtaalta nayttany. Mut kun hetken aikaa sita katteltiin niin ma rupesin miettimaan, et onkohan asia kuitenkaan ihan nain. Tultiin sit siihen tulokseen, et eipa taida olla, ja tan miehen ei vissiin ees kuuluis olla sia. Tehtiin vaha tutkimusta muilta kanssakatsojilta ja saatiin selville, et 2 ja puoli tuntt sitte ku esitys oli loppunu, taa mies oli hypanny veteen ja alkanu kaveleen ympariinsa sia. Ja taa vene yritti saada sita sielta pois mut taa mies vissiin halus nolata ittensa aivan totaalisesti eika tullu pois. Ja suihkulahteitten takia ne ei paassy sen veneen kan tarpeeks lahelle. Aikamme sita sit siina katteltiin, ja sit todettiin, et kun on nain kauan kattottu, niin pitaa naha kuinka se loppuu. Poliiseja ja ambulansseja alko tuleen paikalle lisaa ja yleiso jarven reunalla alko lisaantya tapahtumien edetessa. Taa mies paatti sit lahtee meista kattottuna kaukasimmalle rannalle, niin me ei ihan tarkkaan nahty kaikkee, mut lopulta ne sai sen ylos sielta vedesta ja pienen tappelun (silta se naytti, kun testattiin mun uuden kameran zoomia) jalkeen ambulanssiin. Sit me lopulta saatiin se suihkulahdeshou mita oltiin odotettu!
Eli me oltiin aika lailla tyytyvaisia. Yks ilmanen juttu oli via nakematta eli lion exhibition. Sia oli lasin takana leijonia joita sai ihailla. Ne oli kyl ihan nakemisen arvosia. Sen jalkeen lahettiin bussille, etta oltas ajoissa. Me ei todellakaan haluttu myohastya siita bussista, joka tulis hakeen meijat hotellilta ja veis lentokentalle.
Ehdittiin bussiin ja oltiin hotellilla niin hyvissa ajoin, et mun piti kayda testaas oman hotellin casino. Et voin sanoo kotona et oompas pelannu casinolla. Ja jopa voittanu. Se vaan et "voitin" vahemman rahaa kun pistin koneeseen, mut voitimpa silti. Ja paasin kokemaan myos voiton lunastuksen. Koska siis ei mitaan valia kuinka paljo voitat, kone tulostaa sulle lippulapun ja sit pitaa menna sellaselle pankkiautomaatin nakoselle laitteelle ja se antaa sulle rahat. Melkeen havetti menna lunastaan mun 4$ kun rouva mun edes otti koneesta ulos yli 200$. Mut minkas teet. Taa casinolla nahtiin myos M:n kauhee saikahdys, kun poliisiseta kaveleskeli ympari kasinoo. Onneks poliisiseta ei sentaan nahny sita, koska se olis nayttany tosi epailyttavalta. Mun puolesta se siis pelasty, mut hyvin se meni. :)
Sit alko kello lahestya sita aikaa kun bussin piti tulla ja mentiin ulos oottamaan. Ja ootettiin. Ja ootettiin. Ja lopulta M kyllasty oottamaan ja soitti et missa se bussi viipyy. Ja koh koh... bussi ei tule 7.15 se tulee 7.50. En ma kovin paljon vaarin kuullu. Eli sit mentiin sisalle oottaan ja kun OIKEESTI oli bussin aika tulla niin se tuli ihan ajallaan ja vei meidat lentokentalle.
Lentokoneessa nukuttiin ja 4 tunnin jalkeen oltiin kotona, mutta aikaeron takia taala oli jo aamu. Olipa pitka yo. Onneks kun paasin kotiin sain menna nukkumaan pariksi tunniks kun L ja N meni kouluun, ja kun herasin loysin mun oven alta Welcome Home kortin. :) <3>
A: Astrid. Saksalainen au pair ekan viikon koulutuksesta. Asustaa New Jersey City:ssä.
C: Christina. Saksalainen au pairi, takasin kotonaan jo. I:n kaveri.
CJ: CJ on vaan CJ. Meidän lempi East Orange jätkä. C jätti sen meille "läksiäislahjaksi" ja se on niin hyvää seuraa että. Kun CJ on paikalla niin kellään ei oo tylsää.
E: Emma. Suomalainen au pair tältä alueela. Vaihdetaan kuulumisia silloin harvoin kun satutaan toisiimme törmäämään.
Evie: Perheen koira. Ainut eläimistä, joka tykkaa musta. Tienaan 5$ päiväs ylimäärästä, jos vien sen lenkille.
G: Gordon. Perheen isä. Jotenki sukua Ruotsiin. Yrittää kaikin keinoin löytää mulle lentopallojoukkueen.
G: Gosia, kotimaa Puola, nykyinen asuinpaikka Livingston
Gama: Lasten isoäiti. Todennäkösesti äidin puolelta. Asuu ihan parin korttelin päässä.
H: Hamad. Meidän "Man with contacts". Eli meidän vapaalippu leffaan. Mut älkää käsittäkö väärin. Hamad on meidän kaveri ja hyvä sellanen.
H: Harley. Se oudompi H. Puolet ajasta se käyttäytyy niinku se ei tuntiskaan meita ja puolet ajasta se on niinku se olis meidän paras kaveri. Eli ota nyt sit selvää tästäki jätkästä.
I: Indra. Perheen entinen (saksalainen) au pairi. Nyt jo kotona.
J: Jawad. Hamad:n veli. Se reissaa aika paljo niin me ei nähdä sitä yhtä usein kun CJ:tä ja H:ta ja toista H:ta mut silti. Ja hei, J on ollu suomes! Päivan... Mut silti.
K: Katherine. Perheen äiti. Otti musta mallia ja lähti treffeille miehensä kans täs yks ilta.
L: Lily. Likka, jota hoidan. Kaksosista se wannabe päällikkö.
L: Louise. Tanskalainen au pairi meidän kulmilla. Uuden vuoden jälkeen löysi "parempaa" seuraa kun me.
M: Malin. Ruotsalainen au pair. Oli kiva tavata muitaki pohjoismaalasia, varsinki ku sai vaihteesta puhua ruotsia.
M: Maria. Taas uus M. Tanskasta tällä kertaa. Se tuli USA:n tammikuus. Saas nähdä mitä tästä tulee. Potkittiin pihalle jarjestosta ja lahetettiin kotiin kuukauden jalkeen.
M: Marina. Ukrainalainen au pairi. Meijän host -perheet on parhaat ystävät tjn.
M: Marjukka. Suomalainen au pairi ekalta viikolta + mun matkustuskumppani. Asusti Coloradossa jossain pikkukylässä. Nykyään tavattavissa Washington DC:n lähimaastossa.
M: Minela, kotosin Bosniasta. Korvas C:n. Koska ikää on jo 26, ja kutominen sujuu, L on päättäny kutsua M:ää mummoks.
N: Noel. Kaksosista se poika. Totes kerran ruokapöydäs, et hän on oikee tyttömagneetti.
S: Sofia. Saksalainen au pair, joka tutustutti mut kaupunkiin mun ekana maanantaina. Ei olla nähty sen jälkeen.
Z: Zeynep, Turkki. Uusin tuttavuus. Omistaa liian vaikeen nimen mun kielitadolle.