Kotona

Jaa-a... K tuli vähä myöhäs töistä kotiin, kun sen piti mut heittää jo kolmeks lentokentälle, kun 5.50 lähti lento. Se oli kuitenki vasta vartin yli kolme juna-asemalla, ja sitte meni hankalaks, kun L ja N oli B:n kans Maplewoodis ja niitten piti tulla mukaan mut sit piti viedä B kotiin mut sit sen pitiki tulla mukaan mut sit K ei halunnukaa sitä mukaa ja sit lopulta K hetmostu L:ään ja N:ään, kun ne ei kuulemma ollu suunnitellu tätä ollenkaan. Lopulta sit kuitenki kävi niin, et ajettiin L, N ja B viä ensin kotiin, ennenku päästiin lähteen lentokentälle. Sit piti hoitaa kaikki se halailu ja hyvästely siine ulko-ovella. Ne oli ostanu mulle lahjanki, New York mukin, kirjan lentokoneeseen ja sit ne oli kaikki sellases hienos New York kassis. Ihan suht hyvin se loppujen lopuks meni, mut kyl näki, et kaikilla tulee ikävä toisiamme. :/

Sitte lopulta ajettiin K:n kans lentokentälle ja oltiin siä sit 4. Otettiin mun ylipainoset laukut autosta, pistettiin ne kärryyn ja sit piti viä sanoo heippa K:lleki. Ei se heippojen sanominen vaan kovin kivaa oo. Lentokentällä sitte jonottelin lippua, ja sain kauhukseni tietää, että mun molemmat laukut oli ylipainosia. Luulin, et toinen vaan oli. Mut ei siinä sitte mikää auttanu, vähä liikaa jouduin maksamaan, et sain tavarani kotiin, mut ei niitä sinnekää voinu jättää. Sitte turvatarkastuksen läpi ja sitte ettiin mun porttia. Ei mulla siä oikeen paljoo ylimäärästä aikaa ollu, mut sen verran kerkesin pysähtyyn, et jotaki sain syötyä. Sitte pääsin kortille ja huomasin, et mun lento on viivästyny puolella tunnilla. Eli ei mulla mikää kiire ollu.

Kun pääsin koneeseen, aloin heti lukeen sitä kirjaa, minkä olin saanu K:lta lähties lahjaks. En kuitenkaa jaksanu lukee ku ekan kappaleen, kun alko tuntumaan se edellisen yön neljän tunnin yöuni, niin rupesin sit nukkumaan. Ja nukuinki sit koko loppumatkan. Kun illallinen tarjottiin niin heräsin, söin ja menin takas nukkuun niin et heräsin taas vasta kun tarjottiin aamupalaa. Eli se lentomatka ei oikeestaan tuntunu pitkältä ollenkaan. Sitte oltiinki jo Euroopan yllä, ja kun kattoin ikkunasta ulos niin mieleen tuli vaan et tää ei todellakaan oo enää Amerikka. :'(

Frankfurttiin laskeuduttiin ajallaan, ja sit oli tunti aikaa ennenku lento Helsinkiin lähti. Siä turvatarkastukses ne rupes vähä kattoon mun laukkua, kun siä oli päälimmäisenä mun ulkoinen kovalevy, jossa mulla on toivottavasti hyvässä tallessa kaikki mun kuvat ja tiedot. Uuden kuvauksen jälkeen sain kuitenki laukkuni takas ja pääsin jatkamaan matkaa. Mammalta tuli viestiä, että ovat jo matkalla mua hakemaan, ja musta alko tuntua, että kohta sita ollaan kotona. Tälläkin lennolla nukuin aika paljo, mut heräsin taas syömään aamun (amerikan aikaa yön) toisen aamupalan.

20min etuajas laskeuduttiin Helsinkiin, ja sit lähin hakemaan mun laukkuja. Jonku aikaa kesti, mut kyl ne sieltä lopulta molemmat kuitenki tuli suht ehjänä perille. Sitte äiti soitti, että missä terminaalissa oon, mutta mä olin sen verran väsyny ja hukas, etten osannu sanoo mitää. Otin vaan tavarani ja lähin ovesta ulos kattoon mitä sieltä toiselta puolelta löytyy. Kun kävelin ulos, niin näin vaan, et joku siä kovaa heiluttelee, mut ei se mulle heiluta, kun ei se mamma ollu eika pappa eikä Keelakaa. Mut kovaa ja innoissaan se heilutteli. Mä jo koitin kattella, et kelle se oikeen heiluttelee, mut en nähny ketää muuta vaihtoehtoo ku itteni. Sitte piti vähä tarkemmin kattoo, et kuka se ny muka siä heiluttelee, ja siinä vaihees näin, et se oli Iikku! <3 Mä en ollu uskoo silmiäni. Mulla ei ollu mitää hajua, et se olis mua tullu kattoon lentokentälle. Voi sitä ihanaa.

Mä en osaa sanoin kirjottaa, miltä tuntuu nähä joku noin rakas yllättäen melkeen vuoden jälkeen, mut hyvältä se tuntu. Mammalle piti vähä soitella, et ne löyty, kun ne oli väärälle terminaalille sit kuitenki menny. Lopulta löyty neki, ja sit kaikki oli hyvin. Iikun kans kaytiin viä syömäski, ku sillä oli vähä aikaa ennenku sen piti lähtee takas. Sitte meki päästiin lähteen, ja ajettiin pitkään ja pitkään ja lopulta oltiin kotona.

Sinne ei kuitenkaa pitkäks aikaa jääty, vaan mentiin mummulaan syömään nam nam raparperipiirakkaa, ja juomaan maitoo vuoden tauon jälkeen. Ja Neenaaki sai nähä pitkästä aikaa. Vähä se oli kasvanu. Mut ei siäkää keritty sit kauaa oleen, kun mökille piti mennä. Pappa meni edeltä lämmittämään saunaa, niin et sit ku mä pääsin sinne, niin sain juoda ekan laillisen kaljani pitkään aikaan, käydä saunas ja uimas meres, ja sit sain syödä Fatserin sinistä suklaata. Oli kyl ihanaa.

Keskiviikkona sit oli pientä myrskynpoikasta luvattu, mut me oltiin kuitenki mamman kans menos Turkuun kattoon mun uutta asuntoo. Se oli kyl nice. Ja samalla mä sain taas totutella takas suomen liikenteeseen ja ajamaan vaihdeautoo. Hyvinhän se meni, vaikka mäkilähtö on kyl paljo helpompaa automaattivaihteisella autolla.

Mä oon ny koittanu miettiä, miltä tuntuu olla kotona, mut mä en oikeen osaa sanoo. Mä oon koittanu uskotella ittelleni, et oon nyt vaan pidennetyllä lomalla Suomes, ja oon sit kuitenki pian menos takas USA:n. Silloon ku se ei toimi, niin musta tuntuu, et mä oon aina olluki vaan kotona, ja se koko vuosi USA:ssa oli vaan pitkä uni. Sekään ei toimi. Ja viä kun Empire State of Mind soi radios turhanki usein ja New York näkyy ja kuuluu joka paikas, niin ei se aina helppoo oo. Ikäväki on. :/

Tänne mulla on viä suunnitteilla se yks teksti, joka mun piti jo kauan sitte kirjottaa, mut se vähä jäi. Sen jälkeen voi kyl olla, et ei tuu oikeen mitään kirjotettua, paitsi jos yht äkkii lähen tästä jonnekipäin reissuun. Sen näkee sitte, jos mä vaikka jaksaisin tänne kirjottaa ihan elämästä ny tääläki, mut se ei kyl oo läheskää yhtä mielenkiintosta, kun tuo tua Suuren järven toisella puolella.

Viimeista viedaan

Tanaan on siis mun viimenen paiva. Ihan viimenen. Voi etta. Ma en sita oikeen viakaan tajuu. Ma istun tas mun melkeen tyhjas huonees ja koitan teille kirjottaa viimesen viikon juttuja via, mut nii. Huone on melkeen tyhja siks, etta lievasti ylipainoiset laukut on keskella huoneen lattiaa, eiliset vaatteet on via pakkaamatta, ja roskapussit oottaa nurkas, etta ma olisin lopulta valmis viemaan ne pihalle. Ja Evie nukkuu mun lattialla. Outo olo on.



Mun viimenen viikko oli oikeesti aika lepposa. Maanantaina ja perjantaina mun ainoo tyo oli herata aamulla puol 7, auttaa K:ta tekeen lapsille aamupala, ja maanantaina via ajoin ne juna-asemalle. Perjantaina ne ajo autolla kaikki Nykiin asti. L:lla ja N:lla oli siis viikon kestava paivaleiri New York Cityssa. Ti ja Ke mulla oli sit sen verran enemman toita, etta ton aamun lisaks lahin 2.46 junalla Nykiin, hain lapset leirilta klo 4 ja toin ne 4.36 junalla takas Maplewoodiin. Sit me oltiin kotona pari tuntia, kunnes K tai G tuli kotiin ja ma olin vapaa. Kaikki vapaana olo hetkeni vietin mukamas pakaten, mutta aamupaivat meni yleensa sangys maaten ja tv:ta kattoen, joten sit aina iltasin pakkasin. Joka tapaukses perjantaihin mennes ma olis saanu kaapit ja laatikot niin tyhjiks kun vaan mahdollista, laukut oli kaikki liian painavia, ja via oli tuliaisia ostamatta. Joka tapaukses selvisin mielestani suht hyvin. Torstai oli silla lailla erikoinen, et aamulla kun herasin, niin K sano et sa naytat kipeelta, sun ei tarvi teha aamupalaa. Ei musta tuntunu kipeelta yhtaa, vaha vaan oli pieni plunssa. Mutta kai se oli parempi, et en sita aamupalaa tehnykaa. Ajoin ne sit vaan juna-asemalle ja menin takas nukkumaan. Talla kertaa kun hain ne 4 leirilta, niin sen jalkeen ei tultukaan kotiin, vaan kaveleskeltiin 2h ympari Greenwich Villagee ja kaytiin kaikis pikku putiikeis kun ootettiin, et K paasee toista. Kun se tuli, se otti lapset ja ne lahti jonneki. Muaki pyydettiin mukaan, ja olisin tosi mielellani menny, mut siina vaihees mulla oli via niin paljko pakkaamatta, et oli pakko sanoo et ei pysty.

Sitte paastaanki mun viimeseen viikonloppuun. K ja lapset lahti la aamuna kattoon G:n isaa paivaks. G oli menny sinne jo pe iltana suoraan toista. Ma sit herasin 9 aikaan ja otin junan 11, toka vikaa kertaa Nykiin. Mulla oli pitka lista, mis kaikkialla piti via kayda ja mita kaikkee piti via ostaa. Ekaks suuntasin kuitenki 5th avenuelle, ku loysin sielta sellasen kivan kapmaajan ja halusin leikkauttaa hiukseni Nykis ennenku tuun kotiin. Sia sit sain kivan leikkauksen, mut en viakaan leikkauttanu lyhyeks, vaikka taas oli tarkotus. Mun kampaajan nimi oli Bella, joten meidan nimet ainaki sopi hyvin yhteen.

Kun olin saanu leikkaukseni, kavin ostaas ruokaa ja menin Central Parkiin sita syomaan. Sita puistoo mun tulee kyl oikeesti ikava. Kun olin syony Ukraina M tuli mut sinne tapaamaan. Hengattiin sit sia puiston jonki aikaa, ja suunniteltiin sunnuntaita, kun oli tulos elokuva H:n synttarit. Lopulta lahettiin sit ettiin H:lle lahjaa, ja ruksimaan asioita yli mun listalta. Kalakaupas kaytiis ostaan siimaa papalle, ja lahjatavaraputiikeis hakees viime hetken tuliaisia ja lopulta paadyttiin Bed, Bath & Beondiin ostaan H:lle lahja. Me ei tunneta sita niin hirveen hyvin, niin lahjan keksiminen oli tosi vaikeeta, mutta kortin valitteminen osottautu sitaki vaikeemmaks. Lopulta kuitenki lahettiin ulos kaupasta mukana lahja ja kortti, joten oltiin aika tyytyvaisia itteemme. Sit missattiin just meidan juna, niin paatettiin kayda syomas ja ottaa seuraava juna.

Ja se oli sit mun lauantai. Sunnuntai aamuna ma herasin ukkoseen ja rankkasateeseen. Ei hyva. Mun oli pakko menna via nykiin, kun piti kayda via mones paikas, enka ma vaan ollu valmis via sanoon hyvasteja sille kaupungille. Tunnin makoilin sangys ja sit totesin, etta sade oli loppunu. Taydellista. Eli sit viimesen viikon palkka taskus lahdin viimesta kertaa nykiin. Century 21 ja Times Square. 5 tuntia meni matkat mukaan lukien ja sit olin taas takas kotona. Vaha piti laukkuja uudelleen jarjestella, mutta sain sit kaikki tavaran pakattua.

7 istuttiin host perheen kans vikaa kertaa illalliselle. Oli aika jannaa. Puhuttiin kaikkee mun koulusta ja mita tykkasin Amerikasta jne. Sita yleista. Sitte kello oli niin paljo, et mun piti menna valmistautumaan sinne synttareille lahtoon. K heitti mut Starbucksiin, jos ma tapasin M:n ja sit jaatiin oottaan, et H tulis ja hakis meijat sinne synttaripaikalle, koska meilla ei ollu mitaa hajua missa se on muutaku et se on kaukana, eika meista kumpikaa ees saa ajaa niin kauas. H oli sit ensinnaki 40min myohas, mut ku kerta juhlat on sen, niin periaattees se ei voi olla myohas, kun juhlat alkaa sit ku se saapuu paikalle. Meijan jalkeen ajettiin via hakeen H:n veli J ja sit ajettiin sinne juhlapaikalle. Se juhlapaikka oli pikaruokaravintola, vaha niinku Subway. Naitten kaveri, jalleen H, tyoskenteli sia, niin siks me saatiin kayttaa sita meidan juhlaan sulkemisajan jalkeen. Se oli sinansa kateva, kun me vaan saatiin menna sinne tiskin taa ja teha omat subimme niinku tykattiin (tai kaikki muut, kun ma en voinu syoda enaa mitaa sen illallisen jalkeen) ja sit H ja J tuli juomien kans varustettuna, paikalle oli tuotu kajari, lappari ja miksausvehkeet, niin siina oli ihan kunnon ainekset bileille. Ma tunsin ehka puolet paikallaolijoista. Se H, joka tyoskenteli sia oli meijan UV juhlis, joten ma tunsin sen jotenki, ja se ilmeisesti muisti mut paremmin kun ma sen. Sit Bosnia M, ja Turkki Z & E oli sia kans. Sit oli synttarisankari H, sen veli J, sen sisko R, sit se yks toinen H ja... O ja S. Naa oli siis ne keta ma tunsin. Ja kaikki tunsin sielta UV juhlista siis. Mina ja M istuttiin aika paljo kahestaan, kun jotaki on tapahtunu tas joskus ja mua ei oikeestaan ollenkaan huvittanu menna puhuun Bosnia M:lle ja niille. Ei mitaan muuta ku se pakollinen hei mita kuuluu jne. Vaha juomaa ja puhumista, ja sit mulle selvis, et kukaan naista ei tia, et ma oon lahos tanaan kotiin. Mut niin, en kyl oo nahnykaa niista ketaa yli 2 kuukauteen. Ekaks J tuli kysyyn multa ja M:lta, et niin kuinka kauan te via ootte taa, ja ma sit sanoin, et lahen huomenna. Se oli ihan et hah?!? Sit kavin puhuus M, Z ja E:n kans ihan vaan et neki tietaa, et lahen huomenna. Sit tuli kaikki kolme H:ta vuoron peraan et laheks sa muka huomenna? et kyl lahe! Shut up! You gotta be kidding me. No sori en oo.

M, Z ja E lahti vaha ennen 11:sta, kun E:lla on kotiintuloaika. Sitte mina ja M oltiin melkeen ainoot likat. Poikia paikalla oli paljo, enka ma tuntenu niista puoliakaa. Mut me sit aika paljo puhuttiin vaan M:n kans kahestaan, kunnes J oli juonu niin paljo, et se ei enaa oikeen ees tienny mita se puhuu, ja sit siihen meidan ymparille keraanty iso porukka, ja ne rupes kaikki kiusiin J:ta ja nauraan sen kustannuksella ja kaikilla oli kivaa paitsi J:lla, joka oli vaan et Why do you keep confusing me? Sitte mulle ja M:lle alko tuleen jo vasyki, ku kello oli 1.30 ja meilla oli molemmilla heratys maanantai aamuna klo 7. Tunti sia via kuitenki meni, ennenku H oli valmis lahteen omista juhlistaan ja ajaan meidat kotiin. Taa oli toisaalta hyva tapa viettaa mun vika ilta, koska ma nain kaikki ihmiset viimesta kertaa. Niista puoletkaan ei olis tullu, jos ma olisin jarkanny jotku omat laksiaisjuhlat. Eika mulla olis ollu aikaakaa jarkata mitaa, joten hyva nain. Vaha outoo oli sit kyl halata hyvastit kaikkien kans vikaa kertaa. Ma kyl sanoin, et tuun takas sit joskus, toden nakosesti sit ku oon 21, mutta se tuntuu niin kaukaselta ja kaikkee.

Mutta nain vietin sit viimesen iltani, enka sita kyl olis toisin halunnu viettaakaa. Paitsi vaha aikasemmin oltas voitu lahtee kotii. Kello oli 3am ku olin kotona. Nukuin sit 4h ja herasin tana amauna ajaan K:n juna-asemalle. K ja G molemmat varotti mua aamulla, etta tasta illasta voi tulla vaikee, kun L:n ja N:n tulee mua ikava, ja toden nakosesti kaikki itketaan, kun mun on aika lahtee lentokentalle. Enka yhtaan epaile. Ma tas kans alysin, et se tais olla hyva, et nukuin nain vaha vikana yona, niin saan sit nukuttua lentokonees ja se auttaa toivottavasti aikaeroon. Tas valis sain laukkuniki pakattua valmiiks ja pistettya kiinni, et enaa roskat ja sit pitas varmaan vaha via imuroida ja nain. Ja sitte mun huone on typotyhja ja outo ja 8 tunnin paasta mun kone lahtee Amerikan mantereelta ja 5 tunnin paasta ma oon jo lentokentalla sita odottamas.

Pian nahdaan Suomi ja tuskin maltan odottaa etta paasen takas Amerikkaan. Nain se vaan on.