Kotona

Jaa-a... K tuli vähä myöhäs töistä kotiin, kun sen piti mut heittää jo kolmeks lentokentälle, kun 5.50 lähti lento. Se oli kuitenki vasta vartin yli kolme juna-asemalla, ja sitte meni hankalaks, kun L ja N oli B:n kans Maplewoodis ja niitten piti tulla mukaan mut sit piti viedä B kotiin mut sit sen pitiki tulla mukaan mut sit K ei halunnukaa sitä mukaa ja sit lopulta K hetmostu L:ään ja N:ään, kun ne ei kuulemma ollu suunnitellu tätä ollenkaan. Lopulta sit kuitenki kävi niin, et ajettiin L, N ja B viä ensin kotiin, ennenku päästiin lähteen lentokentälle. Sit piti hoitaa kaikki se halailu ja hyvästely siine ulko-ovella. Ne oli ostanu mulle lahjanki, New York mukin, kirjan lentokoneeseen ja sit ne oli kaikki sellases hienos New York kassis. Ihan suht hyvin se loppujen lopuks meni, mut kyl näki, et kaikilla tulee ikävä toisiamme. :/

Sitte lopulta ajettiin K:n kans lentokentälle ja oltiin siä sit 4. Otettiin mun ylipainoset laukut autosta, pistettiin ne kärryyn ja sit piti viä sanoo heippa K:lleki. Ei se heippojen sanominen vaan kovin kivaa oo. Lentokentällä sitte jonottelin lippua, ja sain kauhukseni tietää, että mun molemmat laukut oli ylipainosia. Luulin, et toinen vaan oli. Mut ei siinä sitte mikää auttanu, vähä liikaa jouduin maksamaan, et sain tavarani kotiin, mut ei niitä sinnekää voinu jättää. Sitte turvatarkastuksen läpi ja sitte ettiin mun porttia. Ei mulla siä oikeen paljoo ylimäärästä aikaa ollu, mut sen verran kerkesin pysähtyyn, et jotaki sain syötyä. Sitte pääsin kortille ja huomasin, et mun lento on viivästyny puolella tunnilla. Eli ei mulla mikää kiire ollu.

Kun pääsin koneeseen, aloin heti lukeen sitä kirjaa, minkä olin saanu K:lta lähties lahjaks. En kuitenkaa jaksanu lukee ku ekan kappaleen, kun alko tuntumaan se edellisen yön neljän tunnin yöuni, niin rupesin sit nukkumaan. Ja nukuinki sit koko loppumatkan. Kun illallinen tarjottiin niin heräsin, söin ja menin takas nukkuun niin et heräsin taas vasta kun tarjottiin aamupalaa. Eli se lentomatka ei oikeestaan tuntunu pitkältä ollenkaan. Sitte oltiinki jo Euroopan yllä, ja kun kattoin ikkunasta ulos niin mieleen tuli vaan et tää ei todellakaan oo enää Amerikka. :'(

Frankfurttiin laskeuduttiin ajallaan, ja sit oli tunti aikaa ennenku lento Helsinkiin lähti. Siä turvatarkastukses ne rupes vähä kattoon mun laukkua, kun siä oli päälimmäisenä mun ulkoinen kovalevy, jossa mulla on toivottavasti hyvässä tallessa kaikki mun kuvat ja tiedot. Uuden kuvauksen jälkeen sain kuitenki laukkuni takas ja pääsin jatkamaan matkaa. Mammalta tuli viestiä, että ovat jo matkalla mua hakemaan, ja musta alko tuntua, että kohta sita ollaan kotona. Tälläkin lennolla nukuin aika paljo, mut heräsin taas syömään aamun (amerikan aikaa yön) toisen aamupalan.

20min etuajas laskeuduttiin Helsinkiin, ja sit lähin hakemaan mun laukkuja. Jonku aikaa kesti, mut kyl ne sieltä lopulta molemmat kuitenki tuli suht ehjänä perille. Sitte äiti soitti, että missä terminaalissa oon, mutta mä olin sen verran väsyny ja hukas, etten osannu sanoo mitää. Otin vaan tavarani ja lähin ovesta ulos kattoon mitä sieltä toiselta puolelta löytyy. Kun kävelin ulos, niin näin vaan, et joku siä kovaa heiluttelee, mut ei se mulle heiluta, kun ei se mamma ollu eika pappa eikä Keelakaa. Mut kovaa ja innoissaan se heilutteli. Mä jo koitin kattella, et kelle se oikeen heiluttelee, mut en nähny ketää muuta vaihtoehtoo ku itteni. Sitte piti vähä tarkemmin kattoo, et kuka se ny muka siä heiluttelee, ja siinä vaihees näin, et se oli Iikku! <3 Mä en ollu uskoo silmiäni. Mulla ei ollu mitää hajua, et se olis mua tullu kattoon lentokentälle. Voi sitä ihanaa.

Mä en osaa sanoin kirjottaa, miltä tuntuu nähä joku noin rakas yllättäen melkeen vuoden jälkeen, mut hyvältä se tuntu. Mammalle piti vähä soitella, et ne löyty, kun ne oli väärälle terminaalille sit kuitenki menny. Lopulta löyty neki, ja sit kaikki oli hyvin. Iikun kans kaytiin viä syömäski, ku sillä oli vähä aikaa ennenku sen piti lähtee takas. Sitte meki päästiin lähteen, ja ajettiin pitkään ja pitkään ja lopulta oltiin kotona.

Sinne ei kuitenkaa pitkäks aikaa jääty, vaan mentiin mummulaan syömään nam nam raparperipiirakkaa, ja juomaan maitoo vuoden tauon jälkeen. Ja Neenaaki sai nähä pitkästä aikaa. Vähä se oli kasvanu. Mut ei siäkää keritty sit kauaa oleen, kun mökille piti mennä. Pappa meni edeltä lämmittämään saunaa, niin et sit ku mä pääsin sinne, niin sain juoda ekan laillisen kaljani pitkään aikaan, käydä saunas ja uimas meres, ja sit sain syödä Fatserin sinistä suklaata. Oli kyl ihanaa.

Keskiviikkona sit oli pientä myrskynpoikasta luvattu, mut me oltiin kuitenki mamman kans menos Turkuun kattoon mun uutta asuntoo. Se oli kyl nice. Ja samalla mä sain taas totutella takas suomen liikenteeseen ja ajamaan vaihdeautoo. Hyvinhän se meni, vaikka mäkilähtö on kyl paljo helpompaa automaattivaihteisella autolla.

Mä oon ny koittanu miettiä, miltä tuntuu olla kotona, mut mä en oikeen osaa sanoo. Mä oon koittanu uskotella ittelleni, et oon nyt vaan pidennetyllä lomalla Suomes, ja oon sit kuitenki pian menos takas USA:n. Silloon ku se ei toimi, niin musta tuntuu, et mä oon aina olluki vaan kotona, ja se koko vuosi USA:ssa oli vaan pitkä uni. Sekään ei toimi. Ja viä kun Empire State of Mind soi radios turhanki usein ja New York näkyy ja kuuluu joka paikas, niin ei se aina helppoo oo. Ikäväki on. :/

Tänne mulla on viä suunnitteilla se yks teksti, joka mun piti jo kauan sitte kirjottaa, mut se vähä jäi. Sen jälkeen voi kyl olla, et ei tuu oikeen mitään kirjotettua, paitsi jos yht äkkii lähen tästä jonnekipäin reissuun. Sen näkee sitte, jos mä vaikka jaksaisin tänne kirjottaa ihan elämästä ny tääläki, mut se ei kyl oo läheskää yhtä mielenkiintosta, kun tuo tua Suuren järven toisella puolella.

Viimeista viedaan

Tanaan on siis mun viimenen paiva. Ihan viimenen. Voi etta. Ma en sita oikeen viakaan tajuu. Ma istun tas mun melkeen tyhjas huonees ja koitan teille kirjottaa viimesen viikon juttuja via, mut nii. Huone on melkeen tyhja siks, etta lievasti ylipainoiset laukut on keskella huoneen lattiaa, eiliset vaatteet on via pakkaamatta, ja roskapussit oottaa nurkas, etta ma olisin lopulta valmis viemaan ne pihalle. Ja Evie nukkuu mun lattialla. Outo olo on.



Mun viimenen viikko oli oikeesti aika lepposa. Maanantaina ja perjantaina mun ainoo tyo oli herata aamulla puol 7, auttaa K:ta tekeen lapsille aamupala, ja maanantaina via ajoin ne juna-asemalle. Perjantaina ne ajo autolla kaikki Nykiin asti. L:lla ja N:lla oli siis viikon kestava paivaleiri New York Cityssa. Ti ja Ke mulla oli sit sen verran enemman toita, etta ton aamun lisaks lahin 2.46 junalla Nykiin, hain lapset leirilta klo 4 ja toin ne 4.36 junalla takas Maplewoodiin. Sit me oltiin kotona pari tuntia, kunnes K tai G tuli kotiin ja ma olin vapaa. Kaikki vapaana olo hetkeni vietin mukamas pakaten, mutta aamupaivat meni yleensa sangys maaten ja tv:ta kattoen, joten sit aina iltasin pakkasin. Joka tapaukses perjantaihin mennes ma olis saanu kaapit ja laatikot niin tyhjiks kun vaan mahdollista, laukut oli kaikki liian painavia, ja via oli tuliaisia ostamatta. Joka tapaukses selvisin mielestani suht hyvin. Torstai oli silla lailla erikoinen, et aamulla kun herasin, niin K sano et sa naytat kipeelta, sun ei tarvi teha aamupalaa. Ei musta tuntunu kipeelta yhtaa, vaha vaan oli pieni plunssa. Mutta kai se oli parempi, et en sita aamupalaa tehnykaa. Ajoin ne sit vaan juna-asemalle ja menin takas nukkumaan. Talla kertaa kun hain ne 4 leirilta, niin sen jalkeen ei tultukaan kotiin, vaan kaveleskeltiin 2h ympari Greenwich Villagee ja kaytiin kaikis pikku putiikeis kun ootettiin, et K paasee toista. Kun se tuli, se otti lapset ja ne lahti jonneki. Muaki pyydettiin mukaan, ja olisin tosi mielellani menny, mut siina vaihees mulla oli via niin paljko pakkaamatta, et oli pakko sanoo et ei pysty.

Sitte paastaanki mun viimeseen viikonloppuun. K ja lapset lahti la aamuna kattoon G:n isaa paivaks. G oli menny sinne jo pe iltana suoraan toista. Ma sit herasin 9 aikaan ja otin junan 11, toka vikaa kertaa Nykiin. Mulla oli pitka lista, mis kaikkialla piti via kayda ja mita kaikkee piti via ostaa. Ekaks suuntasin kuitenki 5th avenuelle, ku loysin sielta sellasen kivan kapmaajan ja halusin leikkauttaa hiukseni Nykis ennenku tuun kotiin. Sia sit sain kivan leikkauksen, mut en viakaan leikkauttanu lyhyeks, vaikka taas oli tarkotus. Mun kampaajan nimi oli Bella, joten meidan nimet ainaki sopi hyvin yhteen.

Kun olin saanu leikkaukseni, kavin ostaas ruokaa ja menin Central Parkiin sita syomaan. Sita puistoo mun tulee kyl oikeesti ikava. Kun olin syony Ukraina M tuli mut sinne tapaamaan. Hengattiin sit sia puiston jonki aikaa, ja suunniteltiin sunnuntaita, kun oli tulos elokuva H:n synttarit. Lopulta lahettiin sit ettiin H:lle lahjaa, ja ruksimaan asioita yli mun listalta. Kalakaupas kaytiis ostaan siimaa papalle, ja lahjatavaraputiikeis hakees viime hetken tuliaisia ja lopulta paadyttiin Bed, Bath & Beondiin ostaan H:lle lahja. Me ei tunneta sita niin hirveen hyvin, niin lahjan keksiminen oli tosi vaikeeta, mutta kortin valitteminen osottautu sitaki vaikeemmaks. Lopulta kuitenki lahettiin ulos kaupasta mukana lahja ja kortti, joten oltiin aika tyytyvaisia itteemme. Sit missattiin just meidan juna, niin paatettiin kayda syomas ja ottaa seuraava juna.

Ja se oli sit mun lauantai. Sunnuntai aamuna ma herasin ukkoseen ja rankkasateeseen. Ei hyva. Mun oli pakko menna via nykiin, kun piti kayda via mones paikas, enka ma vaan ollu valmis via sanoon hyvasteja sille kaupungille. Tunnin makoilin sangys ja sit totesin, etta sade oli loppunu. Taydellista. Eli sit viimesen viikon palkka taskus lahdin viimesta kertaa nykiin. Century 21 ja Times Square. 5 tuntia meni matkat mukaan lukien ja sit olin taas takas kotona. Vaha piti laukkuja uudelleen jarjestella, mutta sain sit kaikki tavaran pakattua.

7 istuttiin host perheen kans vikaa kertaa illalliselle. Oli aika jannaa. Puhuttiin kaikkee mun koulusta ja mita tykkasin Amerikasta jne. Sita yleista. Sitte kello oli niin paljo, et mun piti menna valmistautumaan sinne synttareille lahtoon. K heitti mut Starbucksiin, jos ma tapasin M:n ja sit jaatiin oottaan, et H tulis ja hakis meijat sinne synttaripaikalle, koska meilla ei ollu mitaa hajua missa se on muutaku et se on kaukana, eika meista kumpikaa ees saa ajaa niin kauas. H oli sit ensinnaki 40min myohas, mut ku kerta juhlat on sen, niin periaattees se ei voi olla myohas, kun juhlat alkaa sit ku se saapuu paikalle. Meijan jalkeen ajettiin via hakeen H:n veli J ja sit ajettiin sinne juhlapaikalle. Se juhlapaikka oli pikaruokaravintola, vaha niinku Subway. Naitten kaveri, jalleen H, tyoskenteli sia, niin siks me saatiin kayttaa sita meidan juhlaan sulkemisajan jalkeen. Se oli sinansa kateva, kun me vaan saatiin menna sinne tiskin taa ja teha omat subimme niinku tykattiin (tai kaikki muut, kun ma en voinu syoda enaa mitaa sen illallisen jalkeen) ja sit H ja J tuli juomien kans varustettuna, paikalle oli tuotu kajari, lappari ja miksausvehkeet, niin siina oli ihan kunnon ainekset bileille. Ma tunsin ehka puolet paikallaolijoista. Se H, joka tyoskenteli sia oli meijan UV juhlis, joten ma tunsin sen jotenki, ja se ilmeisesti muisti mut paremmin kun ma sen. Sit Bosnia M, ja Turkki Z & E oli sia kans. Sit oli synttarisankari H, sen veli J, sen sisko R, sit se yks toinen H ja... O ja S. Naa oli siis ne keta ma tunsin. Ja kaikki tunsin sielta UV juhlista siis. Mina ja M istuttiin aika paljo kahestaan, kun jotaki on tapahtunu tas joskus ja mua ei oikeestaan ollenkaan huvittanu menna puhuun Bosnia M:lle ja niille. Ei mitaan muuta ku se pakollinen hei mita kuuluu jne. Vaha juomaa ja puhumista, ja sit mulle selvis, et kukaan naista ei tia, et ma oon lahos tanaan kotiin. Mut niin, en kyl oo nahnykaa niista ketaa yli 2 kuukauteen. Ekaks J tuli kysyyn multa ja M:lta, et niin kuinka kauan te via ootte taa, ja ma sit sanoin, et lahen huomenna. Se oli ihan et hah?!? Sit kavin puhuus M, Z ja E:n kans ihan vaan et neki tietaa, et lahen huomenna. Sit tuli kaikki kolme H:ta vuoron peraan et laheks sa muka huomenna? et kyl lahe! Shut up! You gotta be kidding me. No sori en oo.

M, Z ja E lahti vaha ennen 11:sta, kun E:lla on kotiintuloaika. Sitte mina ja M oltiin melkeen ainoot likat. Poikia paikalla oli paljo, enka ma tuntenu niista puoliakaa. Mut me sit aika paljo puhuttiin vaan M:n kans kahestaan, kunnes J oli juonu niin paljo, et se ei enaa oikeen ees tienny mita se puhuu, ja sit siihen meidan ymparille keraanty iso porukka, ja ne rupes kaikki kiusiin J:ta ja nauraan sen kustannuksella ja kaikilla oli kivaa paitsi J:lla, joka oli vaan et Why do you keep confusing me? Sitte mulle ja M:lle alko tuleen jo vasyki, ku kello oli 1.30 ja meilla oli molemmilla heratys maanantai aamuna klo 7. Tunti sia via kuitenki meni, ennenku H oli valmis lahteen omista juhlistaan ja ajaan meidat kotiin. Taa oli toisaalta hyva tapa viettaa mun vika ilta, koska ma nain kaikki ihmiset viimesta kertaa. Niista puoletkaan ei olis tullu, jos ma olisin jarkanny jotku omat laksiaisjuhlat. Eika mulla olis ollu aikaakaa jarkata mitaa, joten hyva nain. Vaha outoo oli sit kyl halata hyvastit kaikkien kans vikaa kertaa. Ma kyl sanoin, et tuun takas sit joskus, toden nakosesti sit ku oon 21, mutta se tuntuu niin kaukaselta ja kaikkee.

Mutta nain vietin sit viimesen iltani, enka sita kyl olis toisin halunnu viettaakaa. Paitsi vaha aikasemmin oltas voitu lahtee kotii. Kello oli 3am ku olin kotona. Nukuin sit 4h ja herasin tana amauna ajaan K:n juna-asemalle. K ja G molemmat varotti mua aamulla, etta tasta illasta voi tulla vaikee, kun L:n ja N:n tulee mua ikava, ja toden nakosesti kaikki itketaan, kun mun on aika lahtee lentokentalle. Enka yhtaan epaile. Ma tas kans alysin, et se tais olla hyva, et nukuin nain vaha vikana yona, niin saan sit nukuttua lentokonees ja se auttaa toivottavasti aikaeroon. Tas valis sain laukkuniki pakattua valmiiks ja pistettya kiinni, et enaa roskat ja sit pitas varmaan vaha via imuroida ja nain. Ja sitte mun huone on typotyhja ja outo ja 8 tunnin paasta mun kone lahtee Amerikan mantereelta ja 5 tunnin paasta ma oon jo lentokentalla sita odottamas.

Pian nahdaan Suomi ja tuskin maltan odottaa etta paasen takas Amerikkaan. Nain se vaan on.

Boston

Perjantaina 10:30 lahti mun Mega Bussi New Yorkista kohti Bostonia. Edessa oli ohjelman mukaan 4h bussissa istumista, mut se matka sit kyl vaha venahti melkeen 5 tuntiin. Kun paasin Bostoniin perille South Stationille, tapasin Ukraina M:n ja lahettiin ettiin meidan hotellia. Ensin piti selvittaa, kuinka Bostonin metrot toimii. Aluks se oli tosi hankalaa, kun ei loytyny sita metroasemaakaan, vaikka sen piti olla ihan siina vieres. Mut sit piti menna alas ja sit piti kavella ja kaantya ja menna taas alas ja sit piti taas vaha ettia. Lopulta kuitenki loydettiin se metro, ja sitte kaikki alko sujua hyvin. Hypattiin metroon, vaihdettiin kahen pysakin jalkeen seuraavaan metroon ja sitte oltiin kovaa menos meidan Hotellille. Hetken paasta kuitenki huomasin, et nyt pitaa hypata pois metrosta, taa on jo yks pysakki meidan pysakin jalkeen! Ma en oo ikina menny mun pysakin ohi. Vaha oli kauheeta. Onneks ne metropysakit ei oo hirveen kaukana toisistaan, niin sit vaan kaveltiin vaha pitempi matka meidan hotellille. Paastiin perille, chekattiin ittemme sisaan ja mentiin ihailemaan meidan huonetta. Kaikkien niitten hostellejen jalkeen oli taas mukavaa vaihtelua nukkua kunnon hotellihuonees. Mut sit alko sataan. Me ruvettiin sit M:n kans tappeleen langattoman verkkoyhteyden kans ja lopulta paadyttiin aulan ilmaseen tietokonenurkkaukseen katteleen, etta mita taa Bostonis sit oikeen tekis. Me todettiin, et Bostonin kaikki turistijutut loppuu 5, eli etta tanaan ei oikeen voi teha mitaan. Mut ei siina saas oikeen huvittanukaa teha mitaa. Paadyttiin sit vaan katteleen kaikki jutut valmiiks seuraavaa paivaa varte, ja sit ku sade vaha taukos lahettiin kaveleskeleen ympari sita aluetta, jossa meidan hotelli oli ja ettiin jotain ruokaa. Paadyttiin pizzapaikkaan, josta ma tilasin tosi hyvan galzonen ja M otti chiken wings. Ruuan jalkeen kaveltiin via vaha ja loydettiin ihana pikku putiikki, josta loyty kaikkee kivaa kotiinvietavaks. Sen jalkeen paiva oliki pulkas, palattiin hotellille kattoon TV:ta ja ruvettiin aika pian nukkumaan, kun aamulla piti herata ajois, et keritaan tekeen kaikki mita suunniteltiin.

Lauantaina herattiin aikasin, tarkkailtiin saata ja lahettiin matkaan. Ekaks piti loytaa aamupalapaikka. Vaha matkaa ku kaveltiin, niin loyty sopivan nakonen paikka, niin mentiin sit sinne. VIRHE! Tarjoilija oli sita mielta, etta meille on ihan sama miks se meita kutsuu, niin joka kerta kun se tuli meidan poytaan se alotti et "Hi kids!" ARGH! Mulle on ihan sama kuinka vanha se tarjoilija oli, 19v ja 26v ei oo kids. Meinasin jo jattaa kokonaan tippaamatta, kun ruokaki oli vaan ryydyttavaa. Scrambled eggs oli kyl hyvaa, mut ne perunat joitten kans se tarjottiin ei ollu. Ja bageli oli ihan rasvanen ja huoh...

Aamupalan jalkeen paiva alko kuitenki kulkee parempaan suuntaan. Hypattiin metroon ja ajettiin Bostonin keskustaan. Me oltiin ostettu liput sellaselle Hop on Hop off turistibussikierrokselle. Oikeen bussin loytaminen kuitenki tuotti vaha vaikeuksia, kun eri yhtioita oli niin monta, eika niita pysakkeja oltu kunnolla merkitty. Yhden avuliaan sedan ja kahden varjostetun bussin jalkeen loydettiin kuitenki tarpeeks lahelle yhta pysakkia, et paastiin sit hyppaamaan seuraavan bussin kyytiin. Sita bussia odotelles alotettiin sit turistikuvaaminen.

Massachusetts state house

Sitte tuli bussi ja ajettiin suoraan pysakille numero uno, joka sijaitsi satamas. Me oltiin varattu talle paivalle myos valaskatselureissu, niin kaytiin ne liput lunastamas ja sit kaveleskeltiin ympari satamaa, kun meilla oli tunti aikaa ennen laivan lahtoo. Ostettiin tuliaisia, sit haettiin jatskit ja mentiin istuun sellasen suihkulahteen lahelle, mika on kadus ja jonka lapi saa kavella. Oli kiva kattella, kun pienet lapset aivan onnessaan juoksi suihkulahtees uikkareissaan ja koitti arvata, mista reijasta tulee vesi seuraavana. Odotteluajan kuvasaldo nayttiki sit talta...

Sitte lopulta paastiin lahteen. Aluks oli ihana lammin aurinkoinen ilma, mut ku oltiin tarpeeks ajeltu, alko tuuli tuntua jo kylmalta, ja kun via aurinkoki katos sumun keskelle, niin oli pakko kaivaa hupparit esille. Onneks me oltiin varauduttu sateeseen/kylmaan saahan. Yli tunnin veneilyn jalkeen paastiin perille, alettiin hidastaan vauhtia ja ettiin elamaa. Eka havainto oli pikkunen delfiini, joka hyppas pintaan meidan venetta kattoon. :) Vaha via piti kuitenki ajella lisaa, ennenku valaita alko loytymaan. Oikeestaan meilla kavi tosi hyvin, koska loydettiin 5 humpback whalen ryhma, joka oli syomas silla alueella, niin saatiin niita sit ihailla sellanen 45min, kun ne aika kavi pinnas happee hakemas ja sit ne kaikki sukelsi pohjaan syomaan, ja sit hetken paasta ne tuli taas pintaan. Humpback whale osottautu pienen googletuksen jalkeen ryhavalaaks, eli sellasia siin tassa seuraavaks.

Paljo hienompi kokemus livena, kun mita kuvat antaa nahda. Niitten valaitten parsketta ei millaan saa kuvaan, kun aanet puuttuu, ja muutenki se tunnelma sia keskella merta valaita kattelees on jotain mita ei saa kuvaan. Meidan opas oli joku valasekspertti ja se sia kovaa selitti kaikkee. Ma en kuullu puoliakaa mita se sano, enka ymmartany laheskaan kaikkee siita mita ma kuulin, mut yks asia jonka opin oli se, et kun se valas "parskayttaa", niin sielta ei tuukaan vetta, vaan pelkkaa ilmaa, joka hoyrystyy samalla lailla kun meidan henki talvella, ja siks se nayttaa silta. Interesting. Tas via pari kuvaa valaiden ihailusta, ja meresta, kun se kuulemma oli harvinaisen vihree.

Valasreissulla oli tarkotus menna kolme tuntia, mutta oltiin takas satamas vasta neljan tunnin veneilyn jalkeen, eli kello oli sit jo 4.30. Ja meidan bussikierros loppu 5.30. Eli me sit kiiruhdettiin bussiin, ajettiin pari pysakkia eteenpain ihan vaan kuunnellen selitysta ilman et hypattiin pois kyytista, kunnes oltiin pysakilla numero 6. Sia oli paljo muitaki turisteja, lisaa ostoksia, ja vaha kuvausta.

Sit opittiin myos, et Boston ei oikeen tykkaa Nykista. Tama vaan yks esimerkki.

Taa kuva on otettu ihan Iikkua ajatellen, kun se kaski mun menna konserttiin. No, loydettiin sielta sit tammonen kiva ilmaiskonsertti, jossa kestettiin olla just niin kauan, et ma kerkesin ottaan yhen kuvan. Mut olimpahan konsertis. Enka tykanny musiikista.

Sia meni sen verran aikaa, et meidan bussikierros oli jo lopettanu. Todettiin kuitenki, et ollaan niin lahella sita puistoo, minne via haluttiin, et helpostihan sinne kavellaan. Kunhan vaan ensin alyttiin, etta Bostonin "olet tassa" -kartat oli ylosalaisin. Eli sit oltiin taas takas alkupistees ja paastiin kunnolla ihailemaan sita puistoo, kun aamulla oltiin vaan juostu sen lapi sinne state houselle.

Puistion jalkeen loydettiin kartasta kirkko, mita haluttiin kayda kattoos. Vahanko se oli iso.

Sit alko olla taas paiva meilla pulkas. Niin paljo nahtiin ku ehdittiin. Harvard jai nakematta, mutta luulen et kaikki muu tarkee nahtiin. Kun paastiin takas hotellille, niin ma huomasin, et olin kivastu polttanu selkani sia merella. En kai ma ny aurinkorasvaa varannu mukaan, kun koko paivan piti olla sateinen. Sit pakattiin tavarat valmiiks aamua varte ja mentiin nukkuun.

Sunnuntai meni sit taas matkustaes. M:n hyvastelin heti chek outin jalkeen, kun se oli menos takas host perheensa lomareissulle New Hampshireen, eli sen bussi lahti aikasemmin kun mun. Ma taas kaytin oman ylimaarasen aikani ennen mun bussin lahtoo menemalla Isabella Stewart Garden Museumille. Tai oikeestaan ma kavin vaan kattoos sen rakennuksen. Ma olisin paassy ilmaseks sisaan, mut koska se museo aukes vasta 11, ja mun bussi lahti 12.30, niin mulla ei oikeen ollu hirveesti aikaa sia olla. Ja koska ma loysin sen museon jo 10, niin tyydyin vaan ottaan kuvan ulkopuolelta ja sit lahteen. Ja muutenki mun kamerasta loppu akku heti tan kuvan jalkeen, niin ettei sielta museosta olis muutenkaa tullu kuvia.

Bussiasemalla sit lueskelin kirjaa ja odotin lopun aikaa. Sit oli edes sama bussimatka takas Nykiin. Talla kertaa mulla vaan ei olis ollu hirveest varaa olla myohas, kun mun piti olla klo 6 Hobokenis mun viimeses kuukausittaises au pair tapaamises. Olinki kyl Hobokenin juna-asemalla klo 6, mut sit piti via kavella 10 katua sinne puistoon, mis meidan tapaaminen oli. Kaikkien tavaroitten kans. Paadyin sit oleen 20min myohas ja kun paasin perille en nahny sia ketaa tuttuja. En ees mun CC:ta. Sit nain jonku vaha sen nakosen kavelees pois puiston toisella laidalla. Ma juoksin sen kii parin kadun paasta ja pyysin anteeks, kun oon myohas ja kysyin, jos silti saan nimmarin. Se sano etta tottakai, et sa ees oo oikeen myohas, kaikki muut vaan oli tullu aikasin, niin ne oli vasyneet ja halus lahtee jo pois. Me sit istuttiin penkille hetkeks, puhuttiin mun lahdosta ja sit ma lahinki kaveleen takas kohti juna-asemaa. Kun lopulta paasin takas kotiin L ja N oli heti et "toiks meille mitaa?". Ma vaha yllatyin tasta, kun olin pois vaan viikonlopun, enka tietenkaan ollu alynny ostaa niille mitaa. Onneks ne kysyki sita vaan puoli leikillaan, ja olinhan ma sentaan vaan viikkositte tuonu niille molemmille t-paidat San Fransiscosta, joista ne jopa molemmat tykkas.

Tallasta siis Bostonissa.

Paluu arkeen

Taytyy myontaa, etta neljan viikon loman jalkeen oli aika outoo palata takas arkeen. Aamusin oli hirvee vasy, ajatus ei kulkenu ollenkaan ja kaikki rutiinit oli hukas. Eika asiaa helpottanu sekaa, et lapset oli kaiket paivat kotona.

Suht hyvin ma kuitenki selvisin mun toiseks viimesesta tyoviikosta, joka yllattaen jopa kutistu vaan neljaan tyopaivaan. Toita oli ma - to, mutta tunteja oliki sit tavallista enemman. 11 tuntia suunnilleen paivas siita, kun piti herata heittaan K juna-asemalle siihen kun K haettiin illalla juna-asemalta kotiin. Meidan paivat L:n ja N:n kans koostu lahinna pitkista listoista askareita, joita K joka aamu jatti meille tehtavaks, ja kun ne oli tehty, niin tapeltiin siita mennaanko uima-altaalle vai ei. Ja tappelu meni siis niin, etta ma sanoin, etta K sano, etta tanaan mennaan uima-altaille, ja sit L ja N sano, et se on tylsaa ja et he ei haluu menna ja sit ne soitti K:lle ja se sano et pitaa menna ja sit ne soitti kohta uudestaa ja sit K sano et ei tarvi menna. Nain kavi siis 3 paivana 4sta. Sit lopun paivaa L ja N oli koneella, tai naapuris kylailemas, jolloin mulla ei oikeestaan ollu mitaan tyollista tehtavaa, piti vaan olla paikalla ja tietonen siita, missa lapset menee. Yhtena paivana kaytiin kattoos Toy Story 3. Leffa oli hyva, ja aikaaki kulu sopivasti paivasta.

Keskiviikkona ku kysyin K:lta, etta onko niilla mitaan erityisia viikonloppusuunnitelmia, etta jos ma menisin Ukraina M:n kans Bostoniin la-su. K sitte sano, etta ei oo mitaan erityisia suunnitelmia, paitsi et han tyoskentelee kotona perjantain, et miks et ottais sita paivaa vapaaks ja menis Bostoniin jo perjantaina, niin saatte enemman aikaa. Ei tarvi kahta kertaa tarjota vapaapaivaa mulle ainakaa, ja kun M:ki oli vapaana, kun ne sattu oleen mokkeilemas Bostonin lahistolla, niin se oli sitte silla selva. Toiseks viimenen viikonloppu USA:ssa vietettiin sitte Bostonissa.

Ja sen verran pakkauspaivitysta, etta mulla on nyt isot laukut suht taynna, ja tavaraa via kaapeis vaikka kuinka paljo. Ja huomenna olis tarkotus menna vikaa tai tokavikaa kertaa Nykiin ostaan sit via vaha sita sun tata. Ei hyva. Sit totesin via senki, et laukkuihin mahtuis kyl enemmanki tavaraa, mut painorajatki alkaa tas vaihees tuleen vastaan. Ja aika alkaa loppua. Mutta jos kaikki ei mahdu mukaan, niin ma alan sit karsimaan via lisaa tavaraa ulos sen lisaks, mita ma oon jo nyt paattany suosiolla jattaa pois kyydista. Kylla taalta kotiin tullaan, ja sen voin taata, etta tavaraa tulee oleen mukana niin paljo kun vaan mahtuu. Etta nain lyhyesti tanaan talla kertaa. Mukavaa vaihtelua kaikkien niitten 500 rivisten reissuselostusten jalkeen.

Green Tortoise

Tervetuloa!

Meidan bussi, Mercurius

Mun hyvalla kameralla kuvattua Golden Gate Bridgea yolla

Ei asetusten vaihtaminen auttanu yhtaa

Taa on sita Redwoods metsaa

Taa olis varmaan sellanen keskikokonen puu sia

Grater Lake

Jotain uutta... Lunta heinakuus

Se jarvi oli tosi syva ja sininen. Vasemalla nakyy wisard island

Niin taa on siis se velhosaari

Max ja Colin vallotti vuoren. Bob niita kuvaamas

Lisaa sinista jarvee

Mina ja jarvi

Lounastauko 10am

Peuroja oli Ashlandis tosi paljo. Niita oli sia yliopistollaki "lemmikkeina"

Meet Christian, Colin and Max

Maaoravaa koitin kuvata

Sia varjos se piileskelee

Tata vesiputousta kaveltiin kattoon Lassen kansallispuistos

Maxin selka ei kyl oikeen paase oikeuksiinsa tas kuvas, mut niita hyttysenpistoja oli kyl muutama

Sia vuores on kaikkinakeva silma meita tuijottamas

Lahdos tulivuorta vallottamaan

Maisemat naytti hyvalta jo sia juurella

Joku iso vuori sia

Maisemia tulivuoren huipulta

Talta se sitte naytti. Cinder Cone

Ihana jarvi

Mina, Colin, Max ja Christian tulivuoren huipulla

Viimenen leiripaikka

Ei kovin onnistunu kuva Beer Pongista

Vasynytta porukkaa bussissa

Talta sia sisalla sitte naytti

Lava Beds eka pysahdys, kaiverrukset vuoressa

Interesting

Sia oli niin kuuma, et kaikki toivo, et toi lumi olis ollu vaha lahempana

Joku liskoki sia kiipeili

Pysahdys kaks. Inkkareitten piiritys oli taa joskus kauan sitta

Taa on sit sielta laavatunneleista. Naytti, et katos olis ollu kultaa

Tallasia ne tunnelit oli. Paitsi et ne oli ihan pilkko pimeita. Talla kertaa mun kamera siis oli hyva, kun salama valas sen tunnelin nain hyvin

Viimenen tunneli. Paras kohta ylos tullessa luolan suu, kun kuu paisto niin ihanasti. Se vaan ei taas paase oikeuksiinsa mun kuvas

San Francisco, perjantai aamu. Reissu oli sit pulkas.

Tallanen oli meidan reitti. Kiitos seurasta ja nakemiin!