Perhe

Edellinen viesti tuli aika hätäsesti kirjotettua, mutta nyt ollaan takasin Suomessa, joten vois ehkä vähä paremmin selittää tilannetta. Ja tää on muutenki mulle tavallisempi aika kirjottaa, koska jos kattotte tarkkaan niin huomaatte, että suurin osa mun kirjotuksista on kirjotettu yöllä tai myöhään illalla.
Perheeseen kuuluu siis isä, äiti ja kaksoset vm -98. Perhe asuu New Yerseyssä, jossain esikaupungissa, puolen tunnin metromatkan päässä New York Citystä. Siellä pehrheen edelliset au paorot ovat kuulemma viettäneet paljon aikaansa, ja epäilen, ettei seuraavakaan tule tekemään poikkeusta.
Perheen hyvinä puolina sanottakoon vaikka se, että he pitävät urheilusta, ja tytör pelaa lentopalloa. Heillä on ollut au pair jo vaikka kuinka kauan, joten he tietävät miten tämä homma toimii. Sitten vielä se, että lapset ovat jo sen verran isoja, ettei heidän perään tarvitse joka sekunti huolehtia. Perheellä on myös koira, jollaisen olen aina halunnut, ja nyt on siis hyvä aika testata, olisiko minusta todella huolehtimaan sellaisetsa. Perhe asuu alueella, jossa on paljon au paireja, joten kavereitakin pitäisi löytyä. Aluksi ongelmia saattaa tuottaa perheen tarkkuus siitä, että lapset saavat käyttää päivän aikana elektroniikkaa (tv ja tietokano) vain puoli tuntia. Uskon kuitenkin, että jos entisetkin au pairit ovat siitä selvinnee, niin miksen minäkin.
Seuraavaksi on kai edessä viisumin haku, ja sitten pitää selvittää, miten ajokortin kanssa menetellään. Läksiäistekin pitää järjestää, mutta niitten suunnittelu on toki aloitettu jo ennen kuin perhettä oli edes löytyny. Sitten on tietty se pakkaaminen, mutta koska lähtöpäivä on kuitenkin niin pitkän ajan päästä, ei sitä viä jaksa huolehtia.
Lähtöhän tosiaan siirty paria viikkoa myöhäsemmäksi kun mä olin toivonu, mutta en mä viittiny koko matkaa peruuttaa, jos sellasta perhettä, kelle mun aikataulut sopis, ei löytyiskään. Tää aikataulu nyt kuitenki on sellanen, että mun pitäs pystyä koulu sit ens syksynä ihan alottaan.
Eiköhän täs taas ollu jotaki kerrottuna, ja sit tulee toki taas lisää kun tulee jotain mieleen, tai kun jotain uutta selviää.
Ja Espanjassa oli muuten mahtavaa, ja sinne mennään takasi, kun USA:sta on palattu. Se on päätetty. Superi saa odottaa meitä seisomaan ovensa taakse sitten joku kaunis päivä ens vuonna.

Espanjassa

Meidan espanjanmatka sai odottamattoman, mutta makavan alun, kun puhelin soi kesken matkan lentokentalle. Puhelimessa oli ASSE:n suomen toimisto, joka halusi vain varmistaa, etta minulle tarjottu sijoituspikka (siis siina perheessa joka soitta, ja joka tuntuu nyt paljon mukavammalta kin viimepostauksessa) on minulle ok.
No ei kai siihen muuta voi sanoo kun etta kylla, eli matkaan lahdetaan sitten 7.9., joka kyllakin on vahan myahemmin kuin toivoin, mutta talla perhetilanteella ei oikein parane valittaa, joten matkaan ollaan sitten oikeasti lahdossa. Postia oli ASSE:tla tullut todella paljon, mutta siihen perehtyminen jatettakoon kotimaan puolelle.
Etta tallasta tallakertaa ja kerrottakoon kaikille, etta lamminta taala on 33 varjos ja suunnilleen 40 auringos. Enka ees liiottele.

Mökkeilyä

Kyllä on kumma, kun aika vaan kuluu, eikä mitään tapahdu. Kokoajan sitä aattelee, et onhan täs viä paljo aikaa löytää se perhe ja päästä lähtemään ajallaan, mutta kun niin on aatellu jo kuukauden, eikä sen yhen perheen jälkeen oo kuulunu mitään, niin nyt mä alan jo oikeesti aatteleen, etten ehkä löydäkään perhettä ja saatan joutua kouluun. Ärsyttävää huomata, että se ainut perhe joka on ottanu yhteyttä, ei tunnu oikeelta, mutta silti en kehtais kieltäytyä, jos ne päättää mua pyytää, kun sit on se pelko, etten pääse ollenkaan. En toki tiä onko se perhe jo peräti päätynytkin muhun, enkä vaan tiä sitä, mutta rehellisesti toivon, että ne valittis jonku muun. Toivottavasti niillä ees on muita vaihtoehtoja.
No nyt mennään kalaan. Kattotaan nyt kuinka täs tulee käymään.

Ei oo totta

Siis ihminen ei voi olla näin aikaansaamaton. Ja täähän on siis sellanen ominaisuus, mistä tuleva(jos sellasta on ?) host -perhe on niin ylpee, että. Se on niitten ykköskriteeri ku ne ettii aupairia. Nyt tää viikonlopun reissuki viä tulee niin ei taas mitää kerkee tekeen, ja ei aika muutenkaa auttais, ku ei saa mitää aikaseks vaikka sitä oliski!!!

Leiriterveiset

Terveiset täältä Suvirannan kesäleiriltä. Ympärillä pyörii viimeisimpien laskujen mukaan 28 kakaraa, mutta en mee vannomaan, kun laskuissa on niin vaikee pysyä, ja koko ajan tuntuu, että porukkaa on ainaki 2x enemmän. Täs välillä ei oikeen oo keriinny kirjottaan mitään, mutta kerrottakoon, että koulupaikka on varmistunut, mutta se tulee käyttään toden näkösesti vasta vuoden päästä.

Tänään mulle kävi vähä oudosti. Olin ihan normaalisti suunnittelemas iltapäivän ohjelmaa meidän ryhmälle, kun puhelin soi. Näytössä luki vain "Puhelu" joten mä tietysti aattelin, että se on joku tuntematon numero, joka saittaa. Ehkä jopa lehtikauppias. Mä siis vastasin vaan Haloo ja oli valmis sulkemaan puhelimen, jos se on tarpeellista, kun toisesta päästä kuuluikin naisen ääni: "Is Lippa there?". Mä menin melkeen sanattomaks.

Kävi sitten ilmi, että kyseessä oli pariskunta, joka soitteli muutamalle aupair ehdokkaalleen. Heillä on kaksoset 11v ja kuva on lähetetty, mutta tää hidas kone ei oo sitä viä avannu. Toisaalta kuulosti aika tiukalta perheeltä, mutta katotaan ny viä. Aika paljo samaaki löyty.

Leireilen täs loppuun ja sen jälkeen kuullaan varmaan lisää.