The läksiäiset

Kiitos kaikille ihanista läksiäisistä. Vaikka ei me ees mitään ihmeellistä tehty, niin silti oli tosi hauskaa. Ei laulettu SingStaria ku joku 6h, vaikka läsnä oli henkiö, joka on vannonu, ettei se ikinä laula sitä. Ja arvatkaa vaan kuka oli viimeseen asti mikki kädes laulamas ihan innoissaan viä klo 05.00. Sitte se seuraava aamu ei ollu niin mukava, kun piti sanoo ihmisille heippa ja todeta, ettei niitä kyl nyt taida hetkeen näkyy. Eihän se hyvin mitenkää voinu mennä.
Nyt mun sit varmaan oikeesti pitäs ruveta pakkaamaan, kun mulla on alle viikko aikaa ennenku istun autos matkalla kohti Espoota, ja sit yhen serkuilla vietetyn yön jälkeen oon lentokentällä. Mä en oikeen osaa uskoo sitä, niin uskokaa te se mun puolesta. Jooko. :D

Pitkästä aikaa

Nyt on kulunu niin kauan siitä kun viimeks kirjotin blogia, että ihan hirvittää. Vois luulla, et se johtuu siitä, et mulla on ollu niin kiirettä, kun lähtöön on enää alle kaks viikkoo, mutta totuus on se, että mitään ei oo tapahtunu, niin ei oo ollu mitää kirjotettavaa. Mä oon vaan ollu tekemättä mitää ja toivonu, et kaikki tapahtuis itsestään. Ei se näytä niin menevän.
Ainut mitä mä oon tehny niin oon kavereita ja sukulaisia nähny viimestä kertaa ennen matkaa. Ja järjstäny läksiäisiä. Jotka on tän viikon perjantaina, joten ei sitä suunnittelua yhtää myöhempään olis voinu jätääkää. Ja sitte on pitäny tehä kaikkii, mikä ei mitenkään liity matkaan, mutta on vaan jääny hoitamatta aikasemmin. Kuten YO -kiitoskortit. Ne lähtee siis matkaan vasta ens viikolla, vaikka juhlathan oli jo liian kauan sitte.
Nyt on kohta lähtö kampaajalle edes, joten tää jää tällä kertaa tähän, ja mä luulen et jotain kirjottamisen arvosta tapahtuu seuraavan kerran vasta läksiäisi, joten siihen asti...

Helsinki

Nyt ollaan taas kotona Helsingistä, ja kaikki tuli toivottavasti hoidettua mikä pitikin. Pienen huijauksen kohteeksi kuitenkin jouduin ennen matkaa, kun mut peloteltiin, että USA:n suurlähetystössä kävelee kokoajan rinnalla aseistettu vartia ase olkepäällä. No totuushan oli se, että ulkona passin ja paperit tarkasti vartija, jolla tosiaan oli pipstooli, mut se pysy visussti vyöllä omassa pikku kotelossaan. Sisällä oli turvatarkastus ja puhelin jätettiin sinne, ja sen jälkeen toinen setä saatti meijät seuraavalle rakennukselle. Sillä EI ollu asetta, vaikka mä kuinka koitin kattella sellasta vyöltä. Sitte se vei meijät sinne konsulaatin tilaan ja jätti sinne hikoilemaan 20 muun ihmisen kans, jotka odotti pienessä ja kuumassa huoneessa, että pääsis antaan sormenjälkensä koneelle ja vaihtaan pari sanaa jonku naisen kans ja sen jälkeen kävelemään taas vartijan kans pois toiseen rakennukseen ja takaisin ulos.
Ai nii... Se "joku nainen" sano, että your visa is joku sana englanniks, jonka unohdin jo, ja mä sit päättelin, et se tarkottaa hyväksyyyt, koska se ei ollu ainakaa hylätty.
Seuraavaks oli vuorossa ASSE:n toimisto ja aupairin perehdyttämis -tapaaminen. Kun oikee talo lopulta löyty, niin mä en millään voinu ymmärtää, että kun osote oli Hämeentie 153C, niin että kun Hämeentien varrella oli A ja B, niin että se C sitte kuitenki olis jonku toisen tien varrella. Hetken sit pyörin siinä eksyneen näkysenä, kunnes lopulta lähdin epäuskoisena kiertämään taloa ympäri. Siellä se tosiaan oli, se sisäänkäynti C ja sen edessä oli rakennustyömaa. Tai siis ne teki uutta asvalttia. Oli ne kyl jo siä vähä kauempana, niin aattelin, et ei se enää mitää vaikka kävelen siitä yli, ja kun ei mua kukaa estellykää, niin kävelin siitä sitte. Ei muuten mitää, mut kengänpohjat tuli vähä mustaks ja ne narisi kivasti siä lattialla kun kävelin rakennukses.
Siä oli joku iso pomo tullu paikalle sit tänään, niin ne oli just syömäs kun saavuin paikalle, mut mä sit odottelin siä hetken kunnes ne saapu takas paikalle. Sitte kaikki loppu meni hyvin ja oli siä jotaki hyödyllistä tietooki, et kai se reissu kannatti. Nyt sitte viä vähä odottelemista ja pakkaamista ja suunnittelemista ja selvittämistä ennen lähtöö.

Mietteitä

Kyl se on jännä, että tää mun lähtö tuntuu olevan paljo todellisempaa kaikille muille ku mulle. Nyt on täs parin päivän aikana tavannu osaa sukulaisistaan todennäkösesti viimestä kertaa ennen lähtöö, eikä sitä ees itte tunnu huomaavan. Kaikki muut vaan puhuu siitä kuinka kohta lähee ja kaikilla on jotaki sanottavaa kuinka pitäs tehä jne.
Musta tuntuu vaan siltä, ettei matka voi olla viä tulos, kun on niin paljo kaikkee tekemistä viä ennen sitä, enkä mä niitäkään näytä saavan tehtyä. Muuutama esimerkki mainitakseni, niin viisumihaastattelu on viikon päästä ja sitä varte pitäs hankkii passikuva ja täyttää viä joku lappu, sit pitäs käydä hammaslääkäris ja kampaajalla, mut ensin ne pitäs varata jne.
Ja sitte on ne läksiäiset. Niitten järjestämistä on suunniteltu jo vaikka kuinka kauan, mutta mitään ei silti oo viä suunniteltu. Paikka on tiedos, mutta päiväkin on viä epäselvä.
Toivottavasti mä saan kaikki tehtyä. Ja se pakkaus. Siitä en tuu selviämään. Eikä mun perhekään siinä auttanu, kun pistin täs yks päivä s-postia ja kysyin vähä vinkkejä pakkaamista varte, ja sit kysyin et millasta lämpötilaa siä on kesällä ja talvella, et osais vähä varautuu pakkauksen kans, niin vastaukseksi sain, että kesällä on lämmin ja talvella on kylmä. Kiitti hirveesti. Sitä en osannukaa ite päätellä. :P
Tohon on varmaan hyvä lopetta tältä iltaa ja mennä nukkumaan, kun huomenna mennään Tuuriin ostoksille. Ehkä sieltä tarttuis mukaan jotain hyödyllistä matkalle mukaan otettavaa.