Suuren järven toiselle puolelle: July 2010

7/31/2010

Boston

Perjantaina 10:30 lahti mun Mega Bussi New Yorkista kohti Bostonia. Edessa oli ohjelman mukaan 4h bussissa istumista, mut se matka sit kyl vaha venahti melkeen 5 tuntiin. Kun paasin Bostoniin perille South Stationille, tapasin Ukraina M:n ja lahettiin ettiin meidan hotellia. Ensin piti selvittaa, kuinka Bostonin metrot toimii. Aluks se oli tosi hankalaa, kun ei loytyny sita metroasemaakaan, vaikka sen piti olla ihan siina vieres. Mut sit piti menna alas ja sit piti kavella ja kaantya ja menna taas alas ja sit piti taas vaha ettia. Lopulta kuitenki loydettiin se metro, ja sitte kaikki alko sujua hyvin. Hypattiin metroon, vaihdettiin kahen pysakin jalkeen seuraavaan metroon ja sitte oltiin kovaa menos meidan Hotellille. Hetken paasta kuitenki huomasin, et nyt pitaa hypata pois metrosta, taa on jo yks pysakki meidan pysakin jalkeen! Ma en oo ikina menny mun pysakin ohi. Vaha oli kauheeta. Onneks ne metropysakit ei oo hirveen kaukana toisistaan, niin sit vaan kaveltiin vaha pitempi matka meidan hotellille. Paastiin perille, chekattiin ittemme sisaan ja mentiin ihailemaan meidan huonetta. Kaikkien niitten hostellejen jalkeen oli taas mukavaa vaihtelua nukkua kunnon hotellihuonees. Mut sit alko sataan. Me ruvettiin sit M:n kans tappeleen langattoman verkkoyhteyden kans ja lopulta paadyttiin aulan ilmaseen tietokonenurkkaukseen katteleen, etta mita taa Bostonis sit oikeen tekis. Me todettiin, et Bostonin kaikki turistijutut loppuu 5, eli etta tanaan ei oikeen voi teha mitaan. Mut ei siina saas oikeen huvittanukaa teha mitaa. Paadyttiin sit vaan katteleen kaikki jutut valmiiks seuraavaa paivaa varte, ja sit ku sade vaha taukos lahettiin kaveleskeleen ympari sita aluetta, jossa meidan hotelli oli ja ettiin jotain ruokaa. Paadyttiin pizzapaikkaan, josta ma tilasin tosi hyvan galzonen ja M otti chiken wings. Ruuan jalkeen kaveltiin via vaha ja loydettiin ihana pikku putiikki, josta loyty kaikkee kivaa kotiinvietavaks. Sen jalkeen paiva oliki pulkas, palattiin hotellille kattoon TV:ta ja ruvettiin aika pian nukkumaan, kun aamulla piti herata ajois, et keritaan tekeen kaikki mita suunniteltiin.

Lauantaina herattiin aikasin, tarkkailtiin saata ja lahettiin matkaan. Ekaks piti loytaa aamupalapaikka. Vaha matkaa ku kaveltiin, niin loyty sopivan nakonen paikka, niin mentiin sit sinne. VIRHE! Tarjoilija oli sita mielta, etta meille on ihan sama miks se meita kutsuu, niin joka kerta kun se tuli meidan poytaan se alotti et "Hi kids!" ARGH! Mulle on ihan sama kuinka vanha se tarjoilija oli, 19v ja 26v ei oo kids. Meinasin jo jattaa kokonaan tippaamatta, kun ruokaki oli vaan ryydyttavaa. Scrambled eggs oli kyl hyvaa, mut ne perunat joitten kans se tarjottiin ei ollu. Ja bageli oli ihan rasvanen ja huoh...

Aamupalan jalkeen paiva alko kuitenki kulkee parempaan suuntaan. Hypattiin metroon ja ajettiin Bostonin keskustaan. Me oltiin ostettu liput sellaselle Hop on Hop off turistibussikierrokselle. Oikeen bussin loytaminen kuitenki tuotti vaha vaikeuksia, kun eri yhtioita oli niin monta, eika niita pysakkeja oltu kunnolla merkitty. Yhden avuliaan sedan ja kahden varjostetun bussin jalkeen loydettiin kuitenki tarpeeks lahelle yhta pysakkia, et paastiin sit hyppaamaan seuraavan bussin kyytiin. Sita bussia odotelles alotettiin sit turistikuvaaminen.

Massachusetts state house

Sitte tuli bussi ja ajettiin suoraan pysakille numero uno, joka sijaitsi satamas. Me oltiin varattu talle paivalle myos valaskatselureissu, niin kaytiin ne liput lunastamas ja sit kaveleskeltiin ympari satamaa, kun meilla oli tunti aikaa ennen laivan lahtoo. Ostettiin tuliaisia, sit haettiin jatskit ja mentiin istuun sellasen suihkulahteen lahelle, mika on kadus ja jonka lapi saa kavella. Oli kiva kattella, kun pienet lapset aivan onnessaan juoksi suihkulahtees uikkareissaan ja koitti arvata, mista reijasta tulee vesi seuraavana. Odotteluajan kuvasaldo nayttiki sit talta...

Sitte lopulta paastiin lahteen. Aluks oli ihana lammin aurinkoinen ilma, mut ku oltiin tarpeeks ajeltu, alko tuuli tuntua jo kylmalta, ja kun via aurinkoki katos sumun keskelle, niin oli pakko kaivaa hupparit esille. Onneks me oltiin varauduttu sateeseen/kylmaan saahan. Yli tunnin veneilyn jalkeen paastiin perille, alettiin hidastaan vauhtia ja ettiin elamaa. Eka havainto oli pikkunen delfiini, joka hyppas pintaan meidan venetta kattoon. :) Vaha via piti kuitenki ajella lisaa, ennenku valaita alko loytymaan. Oikeestaan meilla kavi tosi hyvin, koska loydettiin 5 humpback whalen ryhma, joka oli syomas silla alueella, niin saatiin niita sit ihailla sellanen 45min, kun ne aika kavi pinnas happee hakemas ja sit ne kaikki sukelsi pohjaan syomaan, ja sit hetken paasta ne tuli taas pintaan. Humpback whale osottautu pienen googletuksen jalkeen ryhavalaaks, eli sellasia siin tassa seuraavaks.

Paljo hienompi kokemus livena, kun mita kuvat antaa nahda. Niitten valaitten parsketta ei millaan saa kuvaan, kun aanet puuttuu, ja muutenki se tunnelma sia keskella merta valaita kattelees on jotain mita ei saa kuvaan. Meidan opas oli joku valasekspertti ja se sia kovaa selitti kaikkee. Ma en kuullu puoliakaa mita se sano, enka ymmartany laheskaan kaikkee siita mita ma kuulin, mut yks asia jonka opin oli se, et kun se valas "parskayttaa", niin sielta ei tuukaan vetta, vaan pelkkaa ilmaa, joka hoyrystyy samalla lailla kun meidan henki talvella, ja siks se nayttaa silta. Interesting. Tas via pari kuvaa valaiden ihailusta, ja meresta, kun se kuulemma oli harvinaisen vihree.

Valasreissulla oli tarkotus menna kolme tuntia, mutta oltiin takas satamas vasta neljan tunnin veneilyn jalkeen, eli kello oli sit jo 4.30. Ja meidan bussikierros loppu 5.30. Eli me sit kiiruhdettiin bussiin, ajettiin pari pysakkia eteenpain ihan vaan kuunnellen selitysta ilman et hypattiin pois kyytista, kunnes oltiin pysakilla numero 6. Sia oli paljo muitaki turisteja, lisaa ostoksia, ja vaha kuvausta.

Sit opittiin myos, et Boston ei oikeen tykkaa Nykista. Tama vaan yks esimerkki.

Taa kuva on otettu ihan Iikkua ajatellen, kun se kaski mun menna konserttiin. No, loydettiin sielta sit tammonen kiva ilmaiskonsertti, jossa kestettiin olla just niin kauan, et ma kerkesin ottaan yhen kuvan. Mut olimpahan konsertis. Enka tykanny musiikista.

Sia meni sen verran aikaa, et meidan bussikierros oli jo lopettanu. Todettiin kuitenki, et ollaan niin lahella sita puistoo, minne via haluttiin, et helpostihan sinne kavellaan. Kunhan vaan ensin alyttiin, etta Bostonin "olet tassa" -kartat oli ylosalaisin. Eli sit oltiin taas takas alkupistees ja paastiin kunnolla ihailemaan sita puistoo, kun aamulla oltiin vaan juostu sen lapi sinne state houselle.

Puistion jalkeen loydettiin kartasta kirkko, mita haluttiin kayda kattoos. Vahanko se oli iso.

Sit alko olla taas paiva meilla pulkas. Niin paljo nahtiin ku ehdittiin. Harvard jai nakematta, mutta luulen et kaikki muu tarkee nahtiin. Kun paastiin takas hotellille, niin ma huomasin, et olin kivastu polttanu selkani sia merella. En kai ma ny aurinkorasvaa varannu mukaan, kun koko paivan piti olla sateinen. Sit pakattiin tavarat valmiiks aamua varte ja mentiin nukkuun.

Sunnuntai meni sit taas matkustaes. M:n hyvastelin heti chek outin jalkeen, kun se oli menos takas host perheensa lomareissulle New Hampshireen, eli sen bussi lahti aikasemmin kun mun. Ma taas kaytin oman ylimaarasen aikani ennen mun bussin lahtoo menemalla Isabella Stewart Garden Museumille. Tai oikeestaan ma kavin vaan kattoos sen rakennuksen. Ma olisin paassy ilmaseks sisaan, mut koska se museo aukes vasta 11, ja mun bussi lahti 12.30, niin mulla ei oikeen ollu hirveesti aikaa sia olla. Ja koska ma loysin sen museon jo 10, niin tyydyin vaan ottaan kuvan ulkopuolelta ja sit lahteen. Ja muutenki mun kamerasta loppu akku heti tan kuvan jalkeen, niin ettei sielta museosta olis muutenkaa tullu kuvia.

Bussiasemalla sit lueskelin kirjaa ja odotin lopun aikaa. Sit oli edes sama bussimatka takas Nykiin. Talla kertaa mulla vaan ei olis ollu hirveest varaa olla myohas, kun mun piti olla klo 6 Hobokenis mun viimeses kuukausittaises au pair tapaamises. Olinki kyl Hobokenin juna-asemalla klo 6, mut sit piti via kavella 10 katua sinne puistoon, mis meidan tapaaminen oli. Kaikkien tavaroitten kans. Paadyin sit oleen 20min myohas ja kun paasin perille en nahny sia ketaa tuttuja. En ees mun CC:ta. Sit nain jonku vaha sen nakosen kavelees pois puiston toisella laidalla. Ma juoksin sen kii parin kadun paasta ja pyysin anteeks, kun oon myohas ja kysyin, jos silti saan nimmarin. Se sano etta tottakai, et sa ees oo oikeen myohas, kaikki muut vaan oli tullu aikasin, niin ne oli vasyneet ja halus lahtee jo pois. Me sit istuttiin penkille hetkeks, puhuttiin mun lahdosta ja sit ma lahinki kaveleen takas kohti juna-asemaa. Kun lopulta paasin takas kotiin L ja N oli heti et "toiks meille mitaa?". Ma vaha yllatyin tasta, kun olin pois vaan viikonlopun, enka tietenkaan ollu alynny ostaa niille mitaa. Onneks ne kysyki sita vaan puoli leikillaan, ja olinhan ma sentaan vaan viikkositte tuonu niille molemmille t-paidat San Fransiscosta, joista ne jopa molemmat tykkas.

Tallasta siis Bostonissa.

7/30/2010

Paluu arkeen

Taytyy myontaa, etta neljan viikon loman jalkeen oli aika outoo palata takas arkeen. Aamusin oli hirvee vasy, ajatus ei kulkenu ollenkaan ja kaikki rutiinit oli hukas. Eika asiaa helpottanu sekaa, et lapset oli kaiket paivat kotona.

Suht hyvin ma kuitenki selvisin mun toiseks viimesesta tyoviikosta, joka yllattaen jopa kutistu vaan neljaan tyopaivaan. Toita oli ma - to, mutta tunteja oliki sit tavallista enemman. 11 tuntia suunnilleen paivas siita, kun piti herata heittaan K juna-asemalle siihen kun K haettiin illalla juna-asemalta kotiin. Meidan paivat L:n ja N:n kans koostu lahinna pitkista listoista askareita, joita K joka aamu jatti meille tehtavaks, ja kun ne oli tehty, niin tapeltiin siita mennaanko uima-altaalle vai ei. Ja tappelu meni siis niin, etta ma sanoin, etta K sano, etta tanaan mennaan uima-altaille, ja sit L ja N sano, et se on tylsaa ja et he ei haluu menna ja sit ne soitti K:lle ja se sano et pitaa menna ja sit ne soitti kohta uudestaa ja sit K sano et ei tarvi menna. Nain kavi siis 3 paivana 4sta. Sit lopun paivaa L ja N oli koneella, tai naapuris kylailemas, jolloin mulla ei oikeestaan ollu mitaan tyollista tehtavaa, piti vaan olla paikalla ja tietonen siita, missa lapset menee. Yhtena paivana kaytiin kattoos Toy Story 3. Leffa oli hyva, ja aikaaki kulu sopivasti paivasta.

Keskiviikkona ku kysyin K:lta, etta onko niilla mitaan erityisia viikonloppusuunnitelmia, etta jos ma menisin Ukraina M:n kans Bostoniin la-su. K sitte sano, etta ei oo mitaan erityisia suunnitelmia, paitsi et han tyoskentelee kotona perjantain, et miks et ottais sita paivaa vapaaks ja menis Bostoniin jo perjantaina, niin saatte enemman aikaa. Ei tarvi kahta kertaa tarjota vapaapaivaa mulle ainakaa, ja kun M:ki oli vapaana, kun ne sattu oleen mokkeilemas Bostonin lahistolla, niin se oli sitte silla selva. Toiseks viimenen viikonloppu USA:ssa vietettiin sitte Bostonissa.

Ja sen verran pakkauspaivitysta, etta mulla on nyt isot laukut suht taynna, ja tavaraa via kaapeis vaikka kuinka paljo. Ja huomenna olis tarkotus menna vikaa tai tokavikaa kertaa Nykiin ostaan sit via vaha sita sun tata. Ei hyva. Sit totesin via senki, et laukkuihin mahtuis kyl enemmanki tavaraa, mut painorajatki alkaa tas vaihees tuleen vastaan. Ja aika alkaa loppua. Mutta jos kaikki ei mahdu mukaan, niin ma alan sit karsimaan via lisaa tavaraa ulos sen lisaks, mita ma oon jo nyt paattany suosiolla jattaa pois kyydista. Kylla taalta kotiin tullaan, ja sen voin taata, etta tavaraa tulee oleen mukana niin paljo kun vaan mahtuu. Etta nain lyhyesti tanaan talla kertaa. Mukavaa vaihtelua kaikkien niitten 500 rivisten reissuselostusten jalkeen.