Californication

Mun California vacation alko lyhyen yon jalkeen aikasella heratyksella. Kukaan muu ei ollu kotona, joten ma puin, kerasin tavarani ja lahin kaveleen kohti juna-asemaa. Taytyy myontaa, etta rinkan, selkarepun ja kasilaukun kans kavely ei oo helpoin mahdollinen tehtava. Onneks kun paasin junaan, sia ei ollu liikaa porukkaa. Oli via sen verran aikanen. Nykista matka jatku sit ensin metrolla jonki matkaa ylospain, ja sen jalkeen otin ekaa kertaa elamassani New Yorkin paikallis bussin. Vuoden oon nykis kulkenu, mutta kulkuvalineena on aina ollu joko metro tai jalat. Muutaman kerran jopa taxi, mutta kertaakaan aiemmin en oo menny bussilla. Taa bussi kuitenki vei mut suoraan La Guardian lentokentalle.

Kaikista Nykin lentokentista ma tykkaan La Guardiasta kaikkein vahiten. Se oli tosi epaselva ja huonosti organisoitu ja kaikkee. Kun paasin sisaan oikeeseen terminaaliin, menin ekaan jonoon jonka nain. Halusin vaan paasta mun rinkasta mahdollisimman nopeesti eroon. Aikani siina sit jonottelin, niin sit mulle selvis, etta taa jono on vaan armeijaihmisille. Eli siis ei ihan mun paikka. Sit sain ohjeet siirtya jonoon huoneen toises paas. Sinne siis. Hetken paasta sain sit tietaa, et taakaan ei oo oikee jono. WTF? Eli siis nyt sain melkeen kadesta pitaen ohjeet, etta meet ensin tahan itsepalvelutiskille hakeen lippus, sitte meet tohon KOLMANTEEN jonoon, jossa saat jattaa tavaras ruumaan menevaks. Etta nait. Sitte ku vihdoin paasin eroon rinkastani oli olo paljo kevyempi. Menin turvatarkastuksen lapi ja lahin ettiin jotaki aamupalaa. Ja sitte odottelemaan konetta.

Matkalla LA:n oli yks valipysahdys jossaki, mutta lopulta olin LAX:n lentokentalla, Californiassa, Los Angelesissa. Sitte vaan piti via paasta mun Hostellille. Sinne otin sit tallasen kimppakyytiyhtion bussin, mutta kun me oltiin kaks kertaa kierretty kaikki lentokentan terminaalit, eika kukaa muu ollu menos samaan suuntaan kun ma, niin siita tuli sit ihan yksityiskyyti. Mun Hostelli oli siis Santa Monicassa. Se hostelli oli tosi mukava ja siisti, verrattuna Miamin hostelliin. Mutta oli se kalliimpiki. Ku olin saanu tavarani kasaan, lahin katteleen ymparilleni. Ensin kavin tsekkaas rannan, mutta se ei ollu mitaa Miami Beachiin verrattuna. Se oli likanen ja epahoukutteleva. Aallot sia oli isompia ja rannalla ei ollu oikeen ketaa. Ma sit kavelin rantatieta pitkin niin kauan kunnes kyllastyin, jouduin palaamaan melkeen koko matkan takas, kunnes loysin paikan, josta paasee takas tien yli ja sit kavin katsastaas sen "keskusta" -alueen. Se oli sellanen mukava ja kotoisa. Paljo pienia putiikkeja, katutaiteilijoita ja paljo ihmisia ulkona. Sia sit vaan kiertelin, jain kattoon yhta tanssiesitysta ja sitte hain jotaki syotavaa ja palasin takasi hostellille. Sia tapasin osan mun huonekavereista. Yks oli Australiasta, toinen Canadasta. Vaha juteltiin ja sit ne lahti ulos. Ma sen verran kuulin niitten edellisillan reissusta, etta ei yhtaa harmittanu et jouduin sanoon ei kiitos mulla on vasy, kun ne kysy jos haluun lahtee niitten mukaa.

Seuraavana aamuna mulla oli vaan yks tavote. Nahda LA yhdessa paivassa. Mahdotonta, mutta ma tein parhaani. Eli aamupalan jalkeen hyppasin bussiin, joka meni down town LA:n. Koska ma en taaskaan ollu tehny mitaan tutkimista etukateen, mulla ei ollu mitaa hajua minne menna, mutta sen tiesin, etta Hollywood kyltti on nahtava. Kun bussi pysahty paikas, joka vaikutti bussi/metroterminaalilta, hyppasin sit pois kyytista, menin sisalle ja ettin metrokartan. Valittin linjoista sen, jossa oli eniten tutun kuulosia nimia (Hollywood mukaan lukien), ostin koko paivan lipun ja paatin, et pysahdyn niin monella pysakilla kun jaksan ja kattelen ymparilleni.

Eka menin viimeselle pysakille, et sit saisin jatkaa matkaani takasi pain. Se pysakki oli North Hollywood ja sen metroaseman ymparilla ei kyl ollu mitaa nahtavaa. Ma kavelin sia ympariinsa vaikka kuinka kauan, kunnes totesin etta ei, kylla mun taytyy parempiaki paikkoja loytaa. Eli takas metroon ja seuraava pysakki oli Universal City. Eli sia oli Universal Studios. Ma kiertelin ja kuvailin vaha sia kavelyalueella, mut koska mun budjetti ei ollu mikaa paatahuimaava, ma jatkoin matkaa sieltaki aika pian.

Seuraava pysakki oli Walk of Fame. Se oli varmaan koko paivan paras pysahdys. Ma kavelin sita tieta ylos ja alas ja kattelin niita nimia. Loysin paljo tuttuja nimia, mutta en oikeen ketaan, kenen SUURI fani olisin ollu. Tyydyin sit vaan kuvailemaan niita, jotka oli niin kuuluisia, et maki olin kuulu niista. Taa paatin kayda syomaski ja vaha tuliasi ostoksilla. Sitte ku poikkesin vaha pienemmalle sivukasulle, sain paivan paatarkotuksenki tehtya, eli nain ja sain kuvattua Hollywood kyltin. Hyva mina. :) Kun olin via vaha ihaillu niita tahtia sia kaytavalla paatin jatkaa matkaa.

Seuraava tutun kuulonen nimi oli Sunnset Boulevard. Ma taisin kuitenki lahtee kaveleen metroasemalta katua vaaraan suuntaan, koska en loytany mitaan hienoo. (Kun me ajettiin bussilla keskiviikkona siita ohi, niin nain, etta sia oli esim Nickelodeonin studio ja kaikkee muuta hienoo.) Eli kuvasin katukyltin todisteeksi, etta sia on kayty ja sitte jatkoin matkaa. Nyt alko olla jo myoha ja kaikki tutun kuuloset paikat talta metrolinjalta kayty lapi. Ennen paatepysakkia oli via yks stoppi, joka sai mun mielenkiinnon. Se oli nimittain joku puisto. Se oli pakko kayda tsekkaas. Mulle on nimittain tullu joku iso juttu puistoista. Niis on vaan niin mukava istua ja kattella. Taaki puisto oli ihan mukavan nakonen ja nain, mutta ihmiset sia ja siina vieresella kadulla paljasti, et taa ei oo mikaan paras naapurusto. En ma sit sia kovin kauaa ollukaa.

Sitte olin taas takas Down town LA:ssa, ottamas bussia takas Santa Monicaan. Siina se paiva sit meniki. Illalla piti pakata, kun seuraavana aamuna oli chek out ja edessa pitka bussimatka LA:sta San Fransiscoon.

Keskiviikkona siis bussi otti mut kyytiin hostellin edesta. Sitte ajeltiin hetken aikaa ympari LA:ta ja kerattiin kyytiin kaikki loput matkustajat ja sit alettiin meidan matka kohti San Franciscoo. (Niin ma en tainnu muistaa mainita, etta LA ei mun vierailun aikana ollu mikaan lamposin paikka. Olisko ollu 20 astetta sia molempina paivina. Jos nain jalkikateen koitan muistella ja arvioida.) 8 tunnun bussimatkalla pysahdyttiin kerran Makkarissa keskella ei mitaan. Ainut hyva asia tas paikas oli se, etta koska oltiin keskella ei mitaan, niin sia oli ees lammin. Mut pikasen pysahdyksen jalkeen matka jatku taas viilees bussis kohti kylmaa San Franciscoo.

Kello oli paljo ku oltiin perilla San Franciscos. Sitte mun piti taas alkaa raahaamaan naita mun ihania tavaroita kohti Hostellia. Ja se Hostelli (eika mulla oo mitaan hajua miks kirjotan sen isolla, muttaku se tulee niin automaattisesti joka kerta, etten jaksa ruveta site korjaankaan.) oli sen verran kaukana, etta sinne paastakseni mun piti ottaa San Fransiscon tyypillinen paikallisliikennevaline, Cable Car. Yks kyyti oli 5$, et suht tyyrista se oli, mut kai seki oli koettava, ku sia kerta oltiin. C Car pysakilta oli via pitka matka mun Hostellille, joka muutenki oli ihan jonku aidatun rakennelmakokonaisuuden peralla, kello oli paljo, mulla oli vasy ja musta alko tuntua, ettei taa mitaan hostellia ookaa, ja jos onki, niin se sijainti on aivan surkee. Lapolta paasin siihen tiskille, olin ihan uuvuksis, kirjauduin sisaan, sain avaimeni, ja sitte mulle kerrottiin, etta mun huone (joka oli 20 hengen sekahuone) on itseasias tos viereisessa rakennuksessa. Sit piti via vaha raahata mun tavaroita.

Sen yon nukuin hyvin ja pitkaan. Aamulla herasin, soin aamupalan ja lahin tutustumaan tahan naapurustoon niinku paivanvalos. Fisherman's Wharf oli loppujen lopuks tosi mukava paikka. Satama ja pari katua kaikkia kauppoja ja ruokapaikkoja. Aamupaivan ma sit vietinki tuliaisia shoppaillen ja tuttuun tapaan ihmetellen, mita hienoo ruotsissa on, kun joka paikassa on ruotsin lippuja, mutta Suomen lippua ei nay missaan. Kun lopulta nain sen yhessa putiikissa, niin oli pakko ihan vaan sen takia ostaa sielta jotaki.

Ku olin tuhlannu kaikki rahani niin piti palata takas Hostellille, jattaa ostokset sinne ja tulla takas kameran kans. Eli iltapaivan kulutin kavelemalla ympari samoja katuja, mutta talla kertaa en ostanu mitaa, kuvailin vain. Siina kavellessani nain tatuointiliikkeen, jossa mainostettiin, ettei tarvi ajanvarausta, etta sais vaan menna sisaan. Vaha houkutti kayda kattoos, et millanen paikka se oikeen on, mut sit kuitenki mun jarki sano, et ma haluun menna sellaseen paikkaan, minka ma tian varmasti turvalliseks ja hyvaks. Ihan vaan varmuuden vuoksi. (Muuten siina viikon bussireissun aikana koitin saada mun visioo mun tatuoinnista (joka ei oo ees varma et ma haluun sen, mut jos haluun tatskan niin silta se nayttaa) paperille, kun en oikeen sita osaa selittaakaa. Mun piirrustustaidot ei oo kovin kummoset, mut ekaks luonnokseks mun tekemana siita tuli itse asias ihan siedettava.) Sit mua houkutti kans varata seuraavalle viikonlopulle reissu Alcatrazia kattomaan, mutta onneks en varannu, kun muuten mulla olis rahatki loppunu kesken reissun ihan kokonaan. (Tai siis via pahemmin kun mita ne nyt loppu.)

Siina meni sitte torstai. Perjantai aamuna mun piti chekata itteni ulos suht aikasin aamulla. Jatin sit tavarani paivaks sailoon Hostellille. Aamupaivan vietin Hostellin aulas hyvaksikayttaen niitten pistoketta ja ilmasta nettia. Sitte piti kavella Green Tortoisen hostellille, joka oli keskella San Fransiscoo tayttaan yks lappu, mika ei ollu faksaantunu sinne, vaikka ma luulin etta se oli, sit kavelin takas, hain tavarani ja alotin mun loman ehka parhaan viikon, tourin Green Tortoisen kans.

...

Seuraavan viikon perjantaina, kun Colin ja Max anto mulle kyydin takas sinne satamaan, ma vietin aamupaivani istuskellen penkilla ja kattellen ihmisia. Niin ja sit ma menin istumaan Starbucksiin, kayttaan niitten ilmasta nettia ja lataamaan mun elektroniikkalaitteita, joista kaikista kameraa lukuunottamatta loppu akku reissun aikana. (2 puhelinta ja iPod) Kun kello tuli 2 ma suuntasin takas mun vanhaan tuttuun Hostelliin. Talla kertaa mun huone oli vaha pienempi ja mukavampi. Vaan 8 henkee kaikki naisia. Kun paasin huoneeseen eka asia mun mieles oli "suihkuun!!!" Ma taisin unohtaa mainita, etta meidan viikon busseilun aikana me paastiin kerran suihkuun, ja silloonki se oli maksullinen. 4min makso 50snt. Rahastusta sanon mina. Mutta ma en toisaalta muista, koska suihku olis tuntunu niin mukavalta. Hostellilla suihkun raikkaana taisin ottaa venahtaneet paivatorkut, joilta herasin vaan syomaan illallista. Piti kayda kattoos, millanen on Colinin mielesta maailman paras pikaruokaketjun hampurilainen. Sita saa kuulemma In - n - Out Burgerilta. Taytyy kyl myontaa, et niitten purilainen oli tosi hyva, mut ma en tykanny yhtaa niitten ranskalaisista. Mutta Colin ei kyl puhunukaa ranskalaisista mitaan, se puhu vaan hampparista. Kun olin syony palasin takas mun huoneeseen, jossa oli yks uus huonetoveri. Ja se oli au pairi. Se oli eka au pairi, jonka ma tapasin lomailemas mun oman lomani aikana. Oli aika hienoo, kun ei tarvinnu ruveta selittamaan mika au pair on sen jalkeen kun joku kysyy mita sa teet Amerikas. Valitettavasti se oli taa hostellilla vaan yhen yon, niin siita en sit kuitenkaan saanu seuraa mun lauantaille.

Ton jalkeen ma nukahdin ja aamulla kun herasin, mulla oli edes Golden Gate Bridge. Ma paatin, et kavelen sinne, kavelen sen poikki ja sit kavelen takas. Ja nain tein. Ja siina se paiva sit oikeesti meniki. Matkalla sinne ensin kaikki kyseli multa, jos olin tulos viinifestivaaleilta ja jos tiesin missa ne on. Valitettavasti en tienny. Sit ku olin melkeen sia sillalla, niin mun ohitte ajo iso lauma porukkaa ykspyorasilla. En sit tia mista ne tuli, enka oo varma mihin ne oli menos, mutta suurin osa sia pain oli kyl menos sinne sillalle, etta ehka ykspyorailijatki oli menos ylittaan siltaa. Kiva niille.

Sillalle kavely oli mukavaa, sillan ylitys oli hienoo, takas sillan toiselle puolelle paluu suju hyvin, mut sit mun teki mieli pysahtya syomaan jotaki. Sia oli kiska, niin sielta sit ostin jotaki suuhunpantavaa ja sit jatkoin matkaa. Takas Hostellille paluu tuntu vaan kestavan ja kestavan, kun ei oikeen ollu mitaa kiintokhtaa, mita verrata ja kattoo, kuinka se lahestyy ja lahestyy. Ihan hyvin kuitenki loppujen lopuks paasin takas hostellille. Sit mun piti alkaa valmistautumaan huomisaamun lahtoon. Kavin tiskilta kysymas, mika on paras tapa paasta lentokentalle niin aikasin, ne soitti mulle kimppakyydin lahtevaks 6.30am. Sit kerasin tavarani ja rupesin nukkumaan. (Taa mun loma kuulostaa tosi tylsalta nain kun ma sita kirjotan, kun joka ilta vaan menin nukkumaan tekematta mitaan ja aamusin yleensa vaan hengasin aulas tai jossaki, mut oikeesti mulla oli tosi hauskaa koko 4 viikon loman ajan. Nain vaan tiedoks, jos joku ei siis huomannu, etta mulla oli hauska loma.)

Sunnuntai oli sit taas ihan kokonaan matkustuspaiva. Soin aamupalan lentokentalla, ostin hatasesti L:lle ja N:lle tuliais T-paidat lentokentan lahjakojusta, lensin 6 tuntia rannikolta toiselle, otin tutun airtrain, LIRR juna, NJ transit juna -yhdistelman JFK:n lentokentalta SO:n juna-asemalle ja sit kavelin taas rinkan kans kotiin, jossa mua vastas oli vasyny perhe, joka oli ite kans just palannu lasten kesaleirilta. Ma halasin L:n ja N:n, sanoin hei K:lle ja G:lle, purin mun laukut, kysyin kuinka tyot alkaa maanantaina ja menin nukkumaan. (Tarkotus oli univelkoja nukkua pois, mutta kello oli yli keskiyon ennenku paasin sankyyn asti.)

Tallanen oli mun kesaloma. Ens kesana saman lainen? Ei ehka ihan ens kesana, mutta ma oon kovaa meinannu, etta sitte ku oon vahintaan 21 ja oon keranny rahaa ja suostutellu jonku/jotku mun mukaani, niin Green Tortoisella on bussireissua Amerikan halki rannikolta toiselle. Taa kuulostaa aika houkuttelevalta. Etta nain. Ja sit nain ihan muuten vaan kommenttina, etta viikon paasta tahan aikaan ma istun lentokonees toivottavasti kaikki tavarat mukana, suuntana Frankfurt ja sen jalkeen Helsinki ja mun oma rakas Suomi.