9/21/2009

Viikonloppu

Viimeviikonloppuna ma paatin sit hostmumin rohkasemana lahtee tutustumaan Isoon Omenaan ihan yksikseni. Eli lauantaina ku herasin, niin sois aamupalan ja sit kaivettiin juna-aikataulu esiin ja katottiin seuraava juna Hobokeniin. Nyt kannatti kuulemma menna sen kautta, koska mulla olis sunnuntaina mun eka aupairtapaaminenki sia. Sielta oli ensin tarkotus jatkaa lautalla New Yorkiin, mut lautat ei kulje viikonloppusin, nii sit katottiin sellanen metron ja junan valimaastokulkuneuvo, eli path train. Ei mitaan hajuu mita se on suomeks. Eli host mum lanttas mun kateen kartan, johon oli merkitty mista tuun ulos tosta path trainista, ja sit kauppa, jonne olin menos, eli Century 21, ja sit se anto mulle junaliput meno ja paluumatkalle ja metrokorttinsa, joita saisin kayttaa nyt, mut vastaisuudes saisin sit ostaa omat lippuni. Sit se via varmisti et osaan kavella juna-asemalle, ja sit se haipy.

Mulla oli ehka 7min aikaa kattoo kaikki tavarat kasaan ja sit lahtee kiireella juna-asemalle, koska vaikka ma tiesin missa se on, mulla ei ollu hajuukaa kuinka kauan sinne kavelee. Olin sit paikalla ehka 5min ennen junan merkittya lahtoaikaa, eli en yhtaa liian aikasin lahteny. Sit kuulutettiin, et juna on 8min myohas. Eli ei mulla oliskaa ollu kiire. Mut enhan ma sita voinu tietaa.

Sit seuraavaks mun piti selvittaa kuinka junassa toimitaan. Ma menin sisaan ja jain oottamaan. Kohta tuli lipuntarkastaja ja katto mun lipun. Koska se oli hostmumin ostama, se oli NY:n keskustaan asti, mut mahan en ollu sinne menos, enka ma sita sille lipputarkastaallekaa kertonu, annoin vaan liun. Se katto sita, repi sen merkiki siita, et se on kaytetty ja pisti sen kiinni siihen mun penkin kohtaa. Eli siita selvittiin. Sit mun piti laskee pysakkeja ja kuunnella kuulutuksia siita, koska tulis se pysakki, mis mun pitaa vaihtaa junaa. Se tuli, ma jain sinne ja hyppasin seuraavaan junaan. Sen vanhan lipun jatin tietty sinne toiseen junaan, ku en aatellu et sita tarvittas via, eika se varmaan kuitenkaa olis kayny tas junas, kun taa oli menos ihan eri paikaan kun mita lippu sano. Eli sit ku toisen junan lipputarkastaja tuli kysyyn lippua, niin ma vaan sanoin et tulin just toisella junalla enka tienny et olisin tarvinnu toisenki lipun. En ma ees tia kuuliko tai ymmarsiko se mita ma sanoin, ku se ei sanonu mitaa, jatko vaan matkaansa. Ilmeisesti kaikki sit kuitenki oli ok.

Mun maarampaa oli tan junan patepysakki, mika helpotti siina mieles, et ei tarvinnu jannittaa, jaako oikes paikas pois vai ei. Sit ku olin Hobokenis niin lahin ettiin sita path trainia, ja kun loysin sen, meinasin menna sisaan portista silla host mumin metrokortilla. "Stop! You only have 0.75$" Jaha. Silla ei sit menna mihinkaa. Onneks me oltiin kaytetty meteroo silloon ensimmaisella viikolla, ja talla junalla oli samanlaiset automaattilippuluukut, eli ostin sit itelleni lipun sielta, ja paasin sisaan juna-asemalle. Sit piti loytaa oikee juna. Hmm... Maaranpaana oli WTC, eli ohjeita seuraten loyty oikee laituri, mut mikaan sille tulleista junista ei ollu menos WTC:lle. Mikseimukakylmakylttejaosaanlukeejaoonoikeespaikas?! En ma sit muuta voinu ku menna seuraavaan junaan joka tuli sille laiturille ja koittaa paasta ees jonneki. Onneks sia sisalla oli kartta siita, kuina ne junat kulee, ja sia luki, et viikonloppusin ne kulkee eri reittia, ja sellasta junaa ei ees ollu, joka olis menny Hobokenista WTC:lle viikonloppuna. Ei kukaan vaan mulle sita ketonu. Ma sit jain pois siina, mis kartan mukaan kulki se juna, joka oli menos WTC:lle ja jain odottamaan. Ja sielta se sit tuliki. Jee.

Kun ma paasin WTC:n path train asemalle, kaivoin mun kartan esiin ja lahdin ulos. Heti ku paasin ulos niin huomasin, et paikka ei todellakaa nayta samalta ku kartas. Sia oli rakennustyomaa menos, ja osa teista oli sulejttu ja se rakennustyomaa peitti nakoalan ihan kivasti, niin mulla ei ollu hajuukaa siita mista pain sita rakennusta olin tullu ulos, eika mulla siis ollu mitaa hajuu siitakaa, mihin pain lahtee. Ma sit lahin kiertaan korttelii ympari, et loytaisin ees jonku tien nimen, joka lukis kartas, mut en loytany. Aattelin sit lahtee toiseen suuntaan, jos sielta vaikka loytyis. Sen verran ma tiesin, et nyt kavelin merellepain, mika oli toisaalta helpttavaa, koska me oltiin oltu samalla alueella viime viikonloppuna, eli jos loytaisin sen sataman, loytaisin itteni kartalta. Kavelin sit rantaan asti, kattoin vasemmalle ja sia se satama oli. Parin kadun paas. Sinne siis, ja sit taas google earth:sta tulostettu kartta esille, ja uus suunta. Okei, ma oon tas ja kauppa on tua. Pitaa vaan ylittaa kaks isoo tieta. Helppoo ku mika. Eiks nii? Eka tie piti ylittaa ylikulkusillalla, ja niita oli nakyvis kaks. Se mita ma olin tullu tanne, ja yks toises suunnas. Ma en halunnu menna samaa reittia takasi, koska sit tulisin taas sinne raennustyomaalle, enka enaa tietais minne menna, niin valittin sen toisen. Kavelin sinne, ja totesin, et se oli suljettu. No kai tas kohta tulee toinen jos jatkan matkaa eteenpain. Korttelin. Kaks. Kolme... Eiko koko tien yli muka oo ku kaks likulkusiltaa? Varmaan neljannen korttelin jalkeen tuli nakyviin seuraava ylikulkusilta, ja se oli onneks auki. Eli siita yli, ja sit seuravalle isolle tielle, senki yli, ja takaspain kunnes kauppa tulee vastaan. Lopulta se tuli, ja siina vaihees ma tajusin mis ma olin, ja mita kautta ma sinne olin tullu.

Jos saatte mitaa selvaa kuvasta, niin paatelkaa itte, oliko viisasta vai ei, mut ma ainai oon sita mielta, et toi mun reitti oli paljo parempi ja sen olis pitany olla se, joka mulle neuvottiin. Vaan eipa ollu.

No, kun ma paasin kaupan ovelle, oli sia paljo muutaki porukkaa tollistelems. Miks muka? Miks ei ne mee sisaan? No, koska oli juutalaisten juhlapyha ja kauppa oli kiinni. Ovessa oli ilmotus, et olemme kiinni lauantaina ja sunnuntaina ja avaamme jalleen maanantaina. Olipa siis kannattava reissu. Century 21 on siis iso ostoskeskus, joka mainostaa itteensa Ne Yorkin parhaiten varjeltuna salaisuutena. Se on paikka, jossa paikalliset kay ostoksilla, kun turistit tayttaa Times Sqaen ja muutnnetut shoppailumestat. Century 21 saa kuulemma kaikki merkkivaatteet alle puoleen hintaan. Siis iha oikeesti. Ja nayteikkunoitten perusteella paljo kaikkee muutaki tosi halvalla. Mut kuinka halvalla, se selviaa mulle joskus toiste.

Kun en muutakaa voinu, niin ma lahin kaveleskelemaan ympariinsa, poispain satamasta ja laskin tarkkaan paljoko meen ylos ja paljo oikeelle ja sit takas vasemmalle, kavin syomas ja ostin sit ihan tavallisen synttarilahjan, ku en tonne kauppaan paassykaa. Sit kiertelin via vaha ympariinsa, ostin sen pakollisen I <3>

Tas vaihees ma huomasin kattoo kelloo ja juna-aikataulua, et koska paasisin kotii, ja huomasin, et jaa 5 minuutita kii et en ehdi tahan junaan, ja seuraava lahtee vasta 2 tunnin paasta. Ja ma istuin jo path trainis matkalla Hobokeniin. Ja ma olin maksanu siita kyydista. Aivan! Ma olin maksanu kyydista, ja periaattees silla maksulla saa ajella niin kauan, kunnes kulkee porttien lapi maaranpaas, eli kukaan ei pakota mua jaamaan Hobokeniin, kun samalla junalla paasee 33th streetille asti. Jos ma siis jatkaisin sinne asti, pyorisin sia tunnin ja tulisin sit takas niin, et ehdin varmasti seuraavaan junaan.

Ma siis jain pois 33th streetilla, ja heti ku paasin ulos juna-asemlta nain ison ostoskeskuksen ja aattelin tsekata sen. Sita kierrelles kuluki sit koko tunti, ja ma jopa loysin sielta yhen paidan, joka oli alennukses ja makso vaan 5$. Ma olin aika ylpee loydostani. Sit piti lahtee takas Hobokenin, koska mun piti via selvittaa, mista saan ostettua junalipun, koska en viittiny kokeilla suostuisko ne toisen kerran uskoon, et en tenny millasen lipun tarvin. Path train oli tuskin lahteny liikkeelle, kun mun edes yks tytto rupes puristaan kaveriaan kadesta, ja siina vaihees kuulu et Oh my good! Tytolla oli joku kohtaus. Se kramppas ja oli ihan veltto ja sit se makas siina junan lattialla eika liikkunu ollenkaa. Kaikki sen kolme kaveria oli sen ymparilla ja koitti hoitaa sita ja vakuuttaa muille, et ei mitaa hataa, taa on sen kolmas kohtaus tanaa, se ei aamulla ottanu laakettaan ja me ollaanviemas sita kotii. Mut kahen pysakin jalkeen tuli niitten pysakki, ja likka makas viaki maas, eika se pystyny ite liikkumaan, eika en kaveritkaa saanu sita ylos eika pystyny siiraan sita, niin ne pyyi ihmisii seisoon oven valis et juna pysyis siina niin kauan, et ne sais siihen sen verran "eloo", et ne sais sen ulos junasta. (Missaan vaihees tilanne ei siis ollu hengenvaarallinen, se oli selvasti elos koko ajan, mut silla ei ollu mitaan kontrollia omaan kehoonsa, ja se saatto kyl olla hetken tajutunki.) Ku oli tarpeeks kauan odotettu, oven pitajat kyllasty, ja yks mies tuli kysyyn, et jos te vaan haluutte sen ulos junasta niin ma voin kyl kantaa sen, ja sit sita ruvettiin siirtaan. Lopulta siihen tarvittiin vissiin nelja miesta, et se saatiin ulos junasta, ja makaamaan sinne asemalaiturille. Sen kaverit jai siihen sen ymparille ja sit ne vissiin koitti hommata paikalle jotaki apuaki, et ne sais sen taas siirrettyy johonki, mut ma en tia mita lopulta tapahtu, koska via pienen odottelun jalkeen meijan juna lahti lopulta liikkeelle.

Sit ku paasin Hobokeniin, kavin ostaas lipun ja menin junaan. Nyt lippu oli oikee, eli ekas junas se reiitettiin kerran, ja seuraavas monta kertaa, et se on kaytetty loppuun. Sit se taas laitettiin siihen mun tuolin viereen kii. Ja sinne ma sen jatin, kun lahin pois ja kavelin kotii. Kun paasin kotii, sia oli tlo taynna lapsia, ku K ja joku sen kaveri piti lapsille kokkikoulua. Ma sit nopeesi kerroin vaan, et hyvin oli menny ja menin pois jaloista. Ku tilanne vaha rauhottu, puhuttiin kunnolla, mita olin tehny, oliko pelottavaa, oliko vaikeeta, loysinko kaupan ja niin poispain. K:n reaktio ku se sai selville mihin se oli mut lahettany, oli kyl nakemisen arvonen. Se pahotteli hirveesti, et se oli lahettany mut sinne nain, ku path train:t ei kulenu normaalisti ja kauppa oli kii eika sia ollu mitaa tekemista. Mun mielesta se oli silti hauska reissu, ma palautin sen metrokortin, josta ei ollu mitaa hyotya, ja sen toisen junalipun, jonka tilalle ostin oman, ja menin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna oli kiva nukkua pitkaan, ja sit ku herasin, otin vaan rennosti. Soin, olin koneella, kuuntelin musaa, hengasin, ja odotin, et kello tulis viis ja pitas lahtee ekaan au pair meetingiin. Host perhe vietti koko paivan siivoten, suurimmaks osin lasten huoneita, ja sit alakerran eteista.

Nyt junamatkustus oli mulle jo vanha tuttu homma, eli ku kello tuli puol viis, lahin kaveleen juna-asemalle, ostin meno-paluun (naille round trip, eli ympari matka, tai joku sellanen) Hoboeniin ja hyppasin junaan. Ekas junas lipuntarkastaja otti mun lipun, reiitti sen tayteen ja sit vasta katto, mita siina lukee. "Ai ooks sa menos Hobokeniin? Ma luulin et sa oot menos Nykiin." Sit se kirjotti siihen et se reiitti sen vahingos ja anto takas. Kyl ne sit seuraavas junas hyvasy sen.

Ku paasin perille, en ollu ihan varma, mihin mun olis tarkotus menna, mut kavelin kohti juna-aseman kauppoja, ja sit nain tan saksalaisen tyton, joka oli kans sia ekan viikon koulutukses, ja jonka nimen joudun lunttaamaan. Mina ja Astrid vaihdettiin kuulumiset, ja ruvettiin katteleen ymparillemme, et minne ihmeeseen meijan pitas menna. Lopulta mentiin sisaan odotushuoneeseen ja sia tavattiin meijan communitu canselor, Marita. Olin kuullu etukateen jo vaha juttua, et M on omaperanen tapaus, ja se oli ihan totta. Paikalla oli meijan lisaks vaan yks aupairi, joka oli just saanu loppuun kahe vuoden au pair putkensa ja oli menos kotiin. Se siis otti vaan nimmarin ja haipy. M vei mut ja A:n kavelemaan ympari rantaa, naytti meille NY:n maisemaan taalta kattottuna, ja sit se halus pizzaa. Se vei meijat sit johonki pizzapaikkaa ja tilas kaks slicee pitsaa. Me tyydyttiin limsaan.

Siina sit samalla ku se soi puhuttiin koulusta ja perhesita, ja sit paikalle tuli toinen au pairi, joka oli hieman myohas. Sellasen tunnin vaan. Se oli kans just lopettamas, eli taa oli sen viimenen tapaaminen. Se kyl osas kertoo joitaki hyodyllisia vinkeja, joten ihan hyva et se tuli, mut ei se ollu ku jonku vartin, sit M allekirotti meijan vihkoset ja me lahettiin. Seuraava tapaaminen olis mun synttaripaivana ja luvassa olis mahdollisesti picknic, tai vaan kavelya ympari Hobokenia. Muut community canselorit jarestaa vaha vaihtelevampaa ohjelmaa, mut tan tapana on vaan tavallita kaupunkikavelyy, tai kerran tai kaks vuodes, picknic.

Sit K tuli hakeen mua juna-asemalta, ku oli jo myoha, ja vasta talla matkalla ma olin oppinu sen, et ne lipunroskat pitas itte ottaa mukaan ja heittaa roskiin ku lahtee junasta. Mista ma sen olisin voinu tietaa? Kotona kuulin, et Indra oli tullu takas Havajilta, mut se oli jo havinny johonki, niin en sit nahny sita illalla. Sit sain via tietaa, et K olis maanantain tois kotona, eli mun ei tavis herata aamulla puol 7. Voiko tyytyvaisempana menna nukkumaan? En ma ainakaa nyt heti keksi kuinka se olis mahdollista.

4 comments:

  1. Pelottavaa.. Miten mä ikinä selviäisin sielä, jos mun pitää jo Oulussakin soittaa poikaystävälle, että kattoon netistä, missä oon? :D Eksyin nimittäin hieman kartan ulkopuolelle.. :)
    -Terhi

    ReplyDelete
  2. Oho. Hupsista. Kuinka sa sillee? Mut taa naa ihmiset on oikeesti tos avuliaita ja ne kyl auttaa yleensa kysymattaki, jos naytat yhtaa eksyneelta. :)

    ReplyDelete
  3. Olin menossa Mariaa moikkaamaan, ja sinne oli semmonen seittemän, kaheksan kilometrin matka. Enkä oo ikinä siäpäin pyöräilly! Menin sitte pyöräreittejä pitkin, ja ilmeisesti käännyin jotain sitten väärään suuntaan... Kovasti olin Kuusamooon päin menossa :D Ja sitten en löytäny vetoporontietä kartastani, niin päätin, että on parempi soittaa. Onneks on ilmaset puhelut :) Ja noin kaks tuntia se matka kesti :D Takaisin tulin kuitenkin alle tunnissa, ihan omin avuin vielä :)

    ReplyDelete
  4. No nii eli nain voi kayda. :D En siis oo ainut, joka saa lyhyen ja helpon matkan kestamaan yli kaks kertaa niin kauan ku sen on tarkotus kestaa. :) Mut matkailu avartaa, ja ton harhailun ansiosta ma tian nyt, et sia pain Nykii ei oo yhtaa mitaa. Eli kaikki Century 21:sta alaspain on turhaa.

    ReplyDelete