1. Viikko

Jaa-a kuulkaas mitahan sita teille ny kertois...
Aluksi voidaan mainita, etta perilla perheessa ollaan, ja hengissakin viela. Paikka vaikuttaa mukavalta, ja huone on jo saatu "sisustettua" ja kaikki tavarat purettua.

Paras varmaan olis alottaa maanantaista, ja kertoo mahdollisimman hyvin kaikki mita muistaa. Ma pahoittelen jo tassa vaiheessa, etta tasta todennakosesti tulee niin pitka, ettei sita kukaan jaksa lukee, mut lupaan, et taa on pisin mita koskaan tulee. Toivottavasti. Sitte pahoittelen myos jos jotain jaa kertomatta, kun on niin paljon muistettavaa, ja jos joku tapahtuma on vaarana paivana tai vaarassa jarjestyksessa, niin sillekaa ma en voi mitaa. Te vaan saatte lukee sen mita ma muistan niin kun ma sen muistan.

Ma 7.9.
Aamulla herattiin liian aikasin, ja lahettiin Espoosta ajamaan kohti lentokenttaa. Kun sinne paastiin, oli matkan vaikein osuus edessa. Piti sanoo hei hei. Eika siita meinannu tulla mitaa. Lopulta oli kuitenki pakko lahtee, kun matkustettiin yhessa toisen suomalaisen au pairin kans. Haettiin siis liput ja mentiin sisalle odottamaan koneen lahtoa. Siita eteenpain olikin sit niin paljo istumista, etta sita tuskin edes laki sallii. Frankfurtissa oli kuitenkin pieni tauko, ja sia ma pelastyin kuoliaakseni, koska luulin, etta olin jattany mun toisen osan viisumia kotiin. Kun ma luulin et se on vaan sita hakemista varte, mut se oliki oikeesti tosi karkee. Sain penkoo mun paperit lapi kolmeen kertaan lapi ennenku loysin sen. Huh. Ma jo kuvittelin kuinka lentaisin seuraavalla lennolla takasi Suomeen ennenku olin paassy ees USA:n asti. Onneks ei. Sen jalkeen oli vuorossa aina vaan lisaa istumista ja satunnaista nukumista, jota vaikeutti viimeyona alkanut kurkukipu ja alkava yska.
Mooonen tunnin jalkeen paastiin Newarkin lentokentalle, ja edessa oli passin/viisumin tarkastus, josta mua oli valmiike peloteltu siita, etta ne on tosi tiukkoa ja kysyy kaikkee mahdolista tyhmaa ja vaikeeta, mihin ei osaa vastata. Kun lopulta paasin tiskille, sen toisella puolella istu mies, joka ei oikeen puhunu mitaa. Se vaan ynahteli ja elehti, jos se halus jotai. Yhessa vaiheessa se viittas sormenalkikoneeseen pain, ja ma menin sinne sit sormieni kans ja alotin, kun olin jo jonon seurannu, mita pitaa tehda: ensin vasemman kaden 4 sormee, sit peukalo, ja sit toinen kasi. Kun ma menin sinne sormieni kans, niin jotain ehka tapahtu, mut kun siirryin seuraavaan sormeen, ei enaa mitaa. Eika se mies sia tiskilla valittany mitaa. Se vaan tutki papereita. Ma siis paatin et antaa olla, kai se pyytaa sita kohta uudestaan. Sit se leimas papereita ja otti sen tarkeen lipuskan mika niitataan passiin mita ei missaan tapauksessa saa hukata tai unohtaa tai ei ikina paase takasi USA:n, ja se vaan pisti sen mun passin valiin. Ei kiinnittany sita mitenkaa, pisti vaan sinne. Hyva jos se pysyy tallella ees hetken. Sitten se avas suunsa. Taala tulee ne kauheet kysymykset. "Behave yourself!" :O YES. "OK good. Merry Christmas!" Ja siina se. Sitte vaan hakemaan matkalaukuja ja tullin lapi kohti kyytia kurssipaikalle. Molempien matkalaukut loyty, mutta sitte ku mentiin ettimaan sellasta karrya, milla ne sais kuljetettua jonnekki todettiin, etta ne maksaa. No mikas siina kyllahan ne saa vedettya. Ma sitte lastasin mun 3 vedettavaa matkalaukkua kasaan niin, etta sain niita vedettya joten kuten tullin lapi, mut muut ihmiset jonossa oli kyl sita mielta, et mulla kesti liian kauan. Ei mun mielesta, ku ottaa huomioon, et kaadoin/melkein kaadoin mun laukut vaan 2 kertaa.
Kun oltiin pasty tullista lapi, kaivettiin esiin ohjeet siita, missa meidan lippu toimis ja kuinka paastais sinne kurssipaikalle. Sitte loydettiin sellanen kyltti ja suunnattiin sinne tiskille, mut meille sanottiin, etta ei, menkaa ovelle jotaki, se on tua ja liukuportaat alas. Varmaan joo, mun matkalaukkujen kans. Ei siina muitenkaa mikaa muu auttanu, ja yhtena kappaleena paastiin alas, mut matkustusasento ei kyl ollu kaikkein paras, koska edessa ja takan olijat kyseli koko ajan et "Are you ok?". Kun oikee kuljetus loyty, se olis muuten ollu ihan mukava, mut ne anki sellaseen 8+kuski istuttavaan autoon 11+kuskin, joten tunnelma oli aika tiivis. Yli tunnin ajomatkan jalkeen oltiin meijan koulutuspaikalla (YMCA) ja saatiin huoneet ja jotain ohjeia. Me saatiin kiva suomihuone, kun huoneen jako vaan 2 suomalaista. Illalla (siis varmaan 8pm pikallista aikaa, eli 3.00 suomen aika) oltiin illallisella laheisessa ruokapaikassa, jossa meille oli maksettu ruoka koko viikoksi, ja juhlittiin samalla 24h hereillaoloo. Kun oltiin syoty kaytiin suihkus ja nukahdettiin varmaan heti ku paastiin sankyyn. Oli sen verran raskas paiva takana.

Paivan saldo:
Tooosi iso jumbo lentokone, jossa varmasti oli lisahappee silta varalta, et kone matkan varrella tippuis keskelle Atlanttia ja joutuis veden alle -chek
Komee Munkkipoika look-like Amerikkalainen -chek
"Yksi New Yorkin parhaimmista opiskelija-asunnoista" -chek, mutta eri mielta esitteen kans
Broadway -chek

Ti 8.9.
Aamulla herattiin varttia vaille 7, ja huoneessa oli kuuuma. Sinansa ihme toisaalta etta heattiin, koska ma olin ainut joka pisti kellon herattaan, ja olin laittanu sen soittaan varttia vaille 8. Eika tasta ees voi syyttaa aikaeroo, vaan ainoastaan mua. Ma ku aattelin, et jos herataan varttia vaille 7, niin kello on silloon 07:45. Eika se ollu ees vaikee ajatella noin. Vattia vaille, eli .45, ja seitteman, niin tulee 07:45. Mut kaikkein ihmeellisinta tas oli se, et keskella yota, jokus kolmen mais, ma vaan herasin ja tausin et mun kello soittaa vaaraan aikaan, ja siirsin sen. Siina siis se. kaytiin aamupalalla, ja mentiin alas tunneille, jotka alko 08.00 am. Ja tunnit oli TYLISA. Kaikki asiat mita kasiteltiin, oli itsestaanselvia, tai opetettu jo joskus peruskoulussa. Onneks meilla oli siina tuntien valis pitka ruokatauko, ja kun oltiin syoty, lahettiin 9 au pairin porukalla kaymaan Central Parkis, joka oli ihan meijan koulun takana. Se oli tosi hieno paikka. Me vaan kaveltiin sia ympariinsa ja otettiin kuvai, ja nahtiin ku paikallset pelaili basebalia. Oli aika hienoo. Mut ei me ehditty laheskaan koko puistoo kiertaa, kun piti jo menna takas tunnille. Nyt meilla oli uus opettaja, ja se oli via tiukempi ku edellinen, mut kunnon amerikkalainen. Siita oikeen huhku amerikkalaisuus kun se kaveli ja puhu ja elehti. Ja se kokoajan muistutti, kuinka pitaa kirjottaa muistiinpanoja, kun ne saa ottaa mukaan kokeeseen, mut silloon kun se puhuu, ei saa kirjottaa, vaan pitaa kuunnella. Eli muistiinpanoa tuli 3 rivia.
Sitte ku kaikki sen paivan tunnit oli loppu, mentiin taas syomaan, ja illalla oli vuoros kiertoajelu kaupungilla. Se oli hienoo, ja opas osas hommansa, mut kuvien otto oli aika hankalaa, ku kokoajan liikuttiin kovaa vauhtia, ja ulkona alko olla pimeeta.
Kun paastiin takasi kampille, niin ma en ainakaa pysyny hereilla sekuntiakaa. Mun kamppis lahti suihkuun, ja ma kommin valot paalla peiton alle, ja aattelin, et en millaa voi nukahtaa ennen ku se tulee. No, ku se tuli takas, se kysy oonko pistany kellon herattaan, ja vastaus oli: hiljaisuus.

Paivan saldo:
Central Park -chek
Paalta avoin kaks kerrokisnen turistibussi -chek
Times Square -chek
5th avenue -chek
Kauppa, jonka ovella seisoo kaks mies mallia, ja sisalla paidaton miesmalli -chek
Valot, jotka loista pimeella siina, missa WTC ennen oli -chek
Brooklynd bridge -chek
State of Liberty -chek (Yea right! "Naetteko ton pienen valon tua kaukana merella? Se on vapauden patsas.)
NY sky line -chek


Ke 9.9.
Tana yona huonees oli paljo mukavampi nukkua, ku me oltiin illalla opittu kayttaan sita tuuletinta, joten aamukin oli paljo helpompi. Tana aamuna ma herasin jo 06.16, koska suihkuun oli joka aamu niin pitkat jonot, etta sinne sai oottaa ikuisuuden, ja jos halus ehtia aamupalalle ennen tunteja, piti olla aikasin ylhaalla. Se tosin kostautu silla, etta aamupalan jalkeen ennen tunteja meilla oli puoli tuntia ylimaarasta aikaa, mutta minkas teet. Tan paivan tunnit suju jo paljo paremmin, ku tiesi mita odottaa. Aamupaivatunnit, ruokailu samas ravintolas, ja vaha vapaa-aikaa ennen iltapaivan tunteja. Vapaa-ajaks oli kovat suunnitlmat maksaa $0,10/min hotellin internetliittymasta, etta paasis varmistaan, et perhe on tulos hakeen perjantaina oikeeseen aikaan oikeesta paikasta, mut se sit jai vaha valiin, kun koko se osa kaupunkia oli sekasi ja poliisit ohjas liikennetta ja sulki teita, silla Obama was in town. Me sit seistiin suljetun tien takana joku puoli tuntia, ja paastiin takas koululle just siks, ku seuraavat tunnit alko. Eli se siita sitte. No, ainahan sinne voi menna illalla.
Kun iltapaivan tunnit oli ohi, me kerattiin pieni porukka, ja paatettiin lahtee kattoon vapauden patsasta edes vaha lahempaa, koska se todellakin oli vaan pieni keltanen valo siita lyhdysta edellisena iltana. Me kysyttiin ohjaajalta parasta tapaa paasta sinne, ja se sano, etta taksilla tai metrolla, mutta taksi olis kalliimpi, vaikka sen hinnan sais jakaa kaikkien kesken, koska me oltas mahduttu yhteen isompaan taksiin, kun meita oli vaan 5. Meita houkutti kovasti menna seisomaan keskelle New Yorkin katun kasi pystys ja kuutaa taxi, mut paatettiin kuitenki ottaa halvempi vaihtoehto ja kayttaa metroo. Metroasemalle oli helppo paasta, mut oikeen metron loytaminen ja lipun ostaminen ja sen kayttminen ei sitte enaa ollukaa niin helppoo. Onneks paikalliset on avuliaita, ja kun me eksyneen nakosena yritettiin saada selvaa metrokasrasta, joku nainen tuli kysyyn minne ollaan menos, ja neuvo miten sinne paasee. Sitte piti ostaa lippu. Lippukoneitten kaytto me jopa opittiin ihan itte, kun se oli vaan valita haluuko yhen matkan vai kortin, ja sit syottaa rahat sisaan. Eli kaikki sai lipun, ja sen jalkeen mentiin sisaan sellasista porteista, mihin syotetaan se lippu ja sit se aukee. Ei sen vaikeempaa. Kaks meista kaveli suoraan portille, syotti lipun ja oli toisella puolella, mut ne loput kolme ei. Ne syotti lipun, kone hylkas sen, ne syotti sen uudestaan ja kone hylkas sen taas, sit ne vaihto porttia, mut lippu hylattiin taas. Nain siis saat ryhmasi hajalle metrossa. Puolet paasee sisaan ja puolet jaa ulos. Lopulta ne meni tiskille, ja sano sille sedalle, et niitten lippu ei toimi, ja se hirveesti kummasteli et miks ei, mut lopulta avas niille sivuoven, ja sitte oltiin kaikki oikeella puolella. Meidan piti menna Downtown, joten seurattiin kylttia, nahtiin laituri, ja jaatiin odottaan metroo numero 1. Tuli metro B, sitte metro D, stte taas metro B ja me vaan odotettiin. Sia oli hirveen kuuma, eika kunnon opastusta, mut me vaan odotettiin. Lopulta meinattiin jo menna kysymaan ihmisilta, et onko sellasta metroo ees olemassa ku 1, mut sit me nahtiin kyltti, "metro 1 downtown" ja nuoli ylos. Se kyltti oli sellasen kaupan takana, eika sita nakyny siita mihin me jaatiin, mut jos oltas vaha pitemmalle menty metroo heti aluks odottaan, olats saastytty puolen tunnin turhalta odotukselta sia kuumuudes. Onneks meijan pysakki oli metron paatepysakki, eli kun oltiin kyytis, saatiin vaan odottaa et se ei enaa liiku mihinkaa, koska sen metron kuulutuksista ei saanu mitaa selvaa.
Siela se sitte oli. Vapauden patsas. Tosin viaki se oli liian kaukana kuvattavaks, ainaki tavallisilla kameroilla, mutta nahtiin se ainaki vaha lahempaa. Sinne saarelle oli lauttakuljetuski, mut se oli loppunu tunti sitte, joten me vaan ihailtiin sita kaukaa, ja yritettiin ottaa kuvia, joista tunnistais seka ihmisen, etta patsaan, mut aika huonosti onnistuttiin. Lopulta me kyllastyttiin siihen, ja palattiin metrolle, ja jaatiin talla kertaa Times Squarelle, koska tarkotuksena oli ihailla niita kaikkia kauppoja ja syoda jotaki. Eka suunnattiin Hard Rock Cafe:n, koska yks saksalainen halus otaa sielta paidan ittelleen ja kaverilleen. Loytyko? Joo. Ja vaha jotaki muutaki, koska hintaa tuli yli $100. Sitte kaytiin kiertaas se nayttelypuoli ja ravintola, ja kattottiin jopa hintoja ruoille sia, mut jotenki tama saksalainen oli sita mielta, et voitas kyl syoda jossain muuallaki, ja se sopi kaikille. Eikohan me oltu jo tarpeeks sponsoroitu sita paikkaa. Paadyttiin lopulta syomaan johonki italialaistyyppiseen paikkaan, mista sai tilata palan pitsaa tai annoksen pastaa, ja vaikka kaikki otti pitsan, ei kenellakaa ollu sen jalkeen enaa yhtaa nalka. Se oli yllattavan tayttava pala pitsaa. Sen jalkeen me vaan kierreltiin kaupois ja ostettiin postikortteja sielta ja I <3>

Paivan saldo:

Presidentin saapumisesta sekaisin oleva kaupunki -chek

Vihaiset poliisit ohjaamassa likennetta ja sulkemassa katuja -chek

Poliisiautosaattue + moottoripyorapoliisit ajamassa arvokkaana ohi presidentin edella -chek

Presidentin musta auto lippu konepellilla ja tummennetut lasit ikunoissa -chek

Obama -chek (paitsi et autot ajo ohi niin nopeesti, et en ehtiny tunnistaa kuka kyytis istujista se oli, mut ma kuiteki nain ne kaikki, joten periaattees oon nahny USA:n ensimmaisen mustan presidentin livena.)

Flirttaileva komehako nuori mies myos odottamassa kadua aukeamista -chek

Vapauden patsas edes vaha lahempaa -chek

Hard Rock Cafe New York -chek

Tieto Missesta -RIP

Ja mainittakoon viela, etta presidentin ohiajaessa erotti paikalliset turisteista silla, etta paikalliset rupes taputtamaan, kun presidenti auto tuli nakyviin, ja turistit rupes taputtamaan, kun poliisi taas avas kadun puolen tunnin odottamisen jalkeen. Ja me todettiin jo edellisena iltana, et tama eka viikko me ollaan turisteja ja saadaan kayttaytya sen mukaan, ja vasta suraavasta viikosta lahtien ollaan paikallisia, kuulu suomalaiset tohon jalkimmaiseen ryhmaan.

To 10.9.

Tana yona oli liian kylma, eika se auttanu asiaa yhtaa, et heratys oli taas vaha kuuden jalkeen. Ja mun maanantina alkanu kurkkukipu oli paattany pahentua kunnon yska/nuha flunssaks. Grat! No taa paiva oli vaan esittelyja ja koe, joten ei mitaa vakavaa. Aluks oli ikaryhmaesittelyt, missa ei sinansa ollu mitaa milenkiintosta, mut sitte tuli jokaisen maan esittelyt. Aika oli jaettu niin, et saksalle 15min, koska niita oli eniten, ransa, suomi, tanska ja brasilia 10 min ja turkki ja japani 5min, koska niista oli kummastaki vaan yks au pairi. Alku viiasty kuitenki melkeen puoli tuntia, koska siina valissa oli taas opettajan vaihto, ja niilla sattu oleen niin paljo asioita toisilleen, et ne vaan puhu ja puhu ja puhu luokan perlla silla aikaa ku jotku viimmesteli esityksiaan. Me oltiin aherina suomalaisina tehty se valmiiks jo edellisena iltana, joten me vaan ootettiin ja seurattiin kelloo. Lopulta paastiin alkuun ja se sano, et hoidetaan naa alta pois, pidetaan koe ja lahetaan pois aikasin. Melkein nain. Kaikki maat ylitti reilusti sen annetun aikansa, paitsi kaks viimseta, jotka molemmat oli yksin ja puhu huonohkoa englantia. Tanskan esitys oli hyva. Se sai porukan nauramaan. Suomen oli toki paras, koska me pidettiin se, ja me oltiin ainoot joilla oli tarjota yleisolle jotaki. (Fatserin sinista, jota ma olin pakannu mukaan melkeimpa liikaa.) Saksa ja Ranska oli aika neutraaleja, mut Brasilian esitys rupes melkeen arsyttamaan. Sisalloltaan se olis varmaan ollu hyva, mut esitys mattas, kun lavalla oli kaks tyttoo, joista toinen oli kokoajan aanessa, ja jos toinen sano jotaki, se joko keskeytettiin, tai sen sanomist korjattiin, koska rouvvaparempienglantikaikkitietava oli sita mielta, etta han vain esittelee maansa.

Esittelyjen jalkeen poydille jatettiin sanakirat ja muistiinpanot, ja muut tavarat heitettiin pois. Koe oli ohi 10 minuutissa, eika siina ollu mitaa vaikeeta. Tassa vaiheessa kello oli kuitenki jo melkeen 6, ja silloin sai menna taas syomaan, viimesta kertaa, sinne ravintolaan. Me mentiin, syotiin ja tultiin takasi. Sitte mentiin pakkaamaan, koska huomenamuna 8 mentais ottaan valokuvia ja sen jalkeen haettais laukut ja lahettais. Kun tavarat oli kasas, ma paatin kayda via koneella kattoos, jos perhe olis laittanu jotaki viimehetken viestia, ja sitahan oli tullu. Kysymys, mita sulla on huomenna paalla, kun sua tulee hakeen host -isoaita ja Indra (kuka taa muka on). Varmaan ma osasin siina vaihees sanoo mita pukisin paalleni, mut ilmotin sitte, et mut tunnistaa ruskeesta hatusta. Se siita sitte nukkumaan ja huomista jannittamaan.

Paivan saldo:

Todiste siita, etta suomalaiset ei oo niin juoppoja kun ma luulin -chek (Tansalaiset kerto, etta niilla aikuset jarjastaa juhlia, joissa 13 vuotiaat ja sita vanhemmat saa juoda aikusten valvonnas, ja jos ne juo liikaa, soitetaan vanhemmat hakeen ne kotiin. Seuraavana paivana vanhemmat kehuskelee, kuinka niitten 13-vuotias oli jo niin kannissa, etta se piti hakee kotiin)

Jarkytys siita, etta mut tulis hakeen joku vanha mummi ja joku ilmeisesti naispuolinen henkilo, josta en oo ikina kuullukaa -chek

Aika tylsa paiva, koska lista on nain lyhyt -chek

Pe 11.9.

Aikanen aamu ja loput tavarat kasaan. Hirvee helpotus siita, et host perhe asuu niin lahella a) siksi, etta mun laukku olis varmasti ollu ylipainonen ja taala siita joutuu maksaan heti, ku se on vahaki yli ja b) siksi, etta tanaan oli 11.9., jonka kans todennakoesti patee sama kun perjantai 13. (vahemman auto-onnettomuuksia ku tavallisesti), mutta ei lentaminen sillooin kuitenkaa hirveesti houkta. Kaytiin siis aamupalalla ja kaytiin luokas ottaas ryhmakuvat kaikkien kameroilla (mika vei huomattavasti vahemman aikaa ku tavallisesti, koska meita oli vaan 23, eika 100 niinku yleensa). Sitte saatiin kokeet takasi ja allekirjotus siita, et on osallistunu tahan koulutukseen ja sit tavaroita hakemaan. Ennanku huomattiinaan istuttiin pikkubussissa, ja kaikki 7 Newarkin lentokentalle menevaa au pairia kaivo kukkaroonsa, koska kuski oli ilmottanu, etta paikallisen tavan mukaan jokainen antaa hanelle $1, kun saa matkalaukkunsa, eika kellaan tietenkaan ollu sen kokosta rahaa, eika oikeen $20 viittiny tipata. Monen vaihtokaupan jalkeen kaikilla kuitnki oli kadessaan $1, ja oltiin ensimmaisella pysakilla, eli siina, mista NJ:n menevat haettais (2 tunnin paasta). Tipattiin kuski ja mentiin sisalle oottaan. Kaikki haki jotaki kahviosta ja sitte me nelja istuttiin lentoaseman lattialla ringis, pelattiin hermoo, puhuttiin tulevista perheista, jannitettiin ja odotettiin. Lopulta siirryttiin ulos ja aina ku ohi ajo auto tai naky ihminen kaikki hiljeni ja katto, tulisko se hakeen jotain meista. Lopulta paikalle kaveli vanhahko rouva ja parikymppinen tytto, ja kyseli Tinaa. Huh. Siihen loppu odottaminen. Isoaiti, ja perheen edellinen au pair, joka lahtis sunnuntaina, tuli mua hakeen. Ja ne vaikutti heti tosi mukavilta. Sitte istuttiin autoon ja lahdettiin kohti Maplewoodia.

Matkalla ei paljoo puhuttu, mut tietysti WTC nousi esiin, olihan sentaan sep. 11th. Pian oltiin kuitenin perilla ja isoaiti jai kotiinsa ja Indra toi mut mut uuteen kotiin. Iso se on. Ja hieno, mut ei mikaan uus ja moderni. Ihan kodias. Se naytti mulle kierroksen talos ja sitte me tuotiin mun tavarat mun huoneeseen ja se teki meille ruokaa. Kun oltiin syoty tein nopeeta tuttavuutta mun huoneen tietokoneen kans, ja totesin, etta mina ja nappaimisto ei tulla toimeen keskenamme. Tapasin myos talon koiran ja toisen kissoista, ennenkuin lahettiin autolla hakemaan lapsia koulusta (autolla siks, koska sato. Tavallisesti se tehtais kavellen.).

Lapset ilmeisesti osas odottaa mua, koska ku ne hyppas auto kyytiin oli se vaan "moi", ja oltiin jo matkalla kohti kotia. Periaatteessa mun tyot ei ollu via alkanu, joten vanha au pairi oli vastuussa kaikesta, mika oli hyva, niin ma sain seurata vaha kuinka hommat koituu. (Vaikka hommat ei vissiin hoidukaa oikeesti ihan niin rennosti kun tama ne hoiti.) Toinenki perheen kissoista tuli jossain vaihees mua moikkaamaan, mut taytyy myontaa, et kumpikaa kissoista ei oikeen piittaa musta. Koira kyllai tykkaa, se jopa hengaa mun huonees aina silloon talloon. Sitte vanhemmat tuli kotiin ja oli taa tavallinen mita kuuluu, mita tykkaat tasta ja tasta ja meilla tehaan nain ja nain yms. Oikeesti siis aiti oli vasta kotona tos vaihees, ja sitte ku isi tuli kotii, hyppas koko perha ja uus au pairi autoon ja ajo kaupungille. Vanha au pairi lahti kavereittensa kans ulos, koska oli toiseks viimenen ilta. Me siis ajettiin johonki ravintolaan, tais olla Bunnie's tai joku sellanen, josta kuulemma saa naapurikupungin parhaat pitsat. (Maplewood ja sen naapurikaupunki on niin lahella toisiaan, et paikan vaihtumisen huomaa vaan kyltista, jossa lukee "saavut nyt...", jos sattuu oleen niin onnekas, et kukee silla tiella, missa se on. Muuten vaihtaa vaan kaupunkia tietamatta siita mitaa. No me siis ajettiin sinne, parkkeerattiin auto ja juostii sateessa sisalle. (Tanaan oli siis koko viikon ainut sateinen paiva, ja samalla kylmin paiva.) Tilattiin kaks isoo pitsaa ja syotiin ne porukalla, puhuttiin niita naita ja tutustuttiin toisiimme. Ruokailun jaleen tuli lasku, ja sen mukana 5 suklaata, jotka sit jaettiin tasan ja pakkohan se oli syoda, joten mun vuoden, yheksan kuukautta ja 10 paivaa kestany karkkialko on viralliseti ohi. Sitte oli aika lahtea kotiin. Mutta kuka ajaa? Isa, joka on juonu 3 kaljaa, aiti, joka on juonu 2 lasii punaviinia, vai au pairi, joka on juuri saapunu kaupunkiin? prrrrrrrr..... ISI! Eika siita ees keskusteltu. Kaikki vaan hyppas autoon, isi otti avaimet ja lahettiin. Ja ma olin varmaan ainut, jonka mielesta siina oli jotain ihmeellista.

Kun tultiin takas, meni kaikki suoraan nukkumaan, koska kello oli jo paljo. (Mutta mulla ei oo mitaa tietoo kuinka paljo, koska mun kannykasta oli akku loppu, eika mun adapteri ollu oikeen lainen, joten ma en saanu sita ladattua. Ja ainut mun huoneessa oleva kello oli heratyskello, joka oli liian pimee niin ettei siita nahny mitaa, kun ei osannu sita kayttaa, ja muutenki se oli vaaras ajas. Sen huomasin jo paivalla.)

Paivan saldo:

Vain yks vaarin kokeessa -chek

Uus talo, perhe ja oma huone -chek

Ensimmaiset kehut lapsilat -chek (Isi puhelimeen "What is Tina (nyt ne on jo oppinu, et en oo Sn) like?" Poika "She's great!")

Kunnolla laksynsa lukenut tytto -chek ("I red your papers! You have a really Finish family. And you have a Fnish face.")

Yks todella mielenkiintonen ajaja matkalla kotiin ruoailusta -chek

Ensimmainen ryhmahali -chek

La 12.9.

Aamulla oli ihana herata, kun ei ollu mitaan hajua siita, mita kello on. Hyva asia oli kuitenki se, etta mun nuha oli kadonnu. Yska vaan oli enaa jaljella. Aamulla isi ja poika lahti partioretkelle telttailemaan. Alunpein sinne piti lahtee perjantaina, mutta se siirrettiin sateen taia. Meidan naisten oli sitte tarkotus menna ensin kattoon tyttaren jalkapallo matsia ja sen jalkeen New York City:n. No, pelikin peruttiin huonon saan takia, joten me suunnattiin suoraan Isoon Omenaan. Viaki oli aika kylma saa, mut sade oli jo loppunu, tai ainaki muuttunu satunnaisiksi tihkusadekuuroiksi.

Me kierreltiin kauppoja silla aikaa kun aiti etti ittelleen uusia laseja, ja kaytiin aina valilla makutuomareina paikalla, ja sitte taas kauppoihin. Oli ihan mukavaa kierrella sia, mut sen tyton maku ei kyl ollu yhtaa sama ku mulla. Mut mikas siina oli hauskaa vaan kierrella ja kattella. Lopulta aiti loysi lasit, tai oikeesti kahdet, ja sen jalkeen pitiki suunnata kohti katujuhlia, joissa perheen ystava soitti bandinsa kanssa. Juhlat oli jo melkeen ohi, mut bandiahan me tultiinki kattomaan. Se soitti hyvin ja niilla oli laulamas joku alle 10v tytto, joka yllatti meijat kaikki silla, kuinka hyvin se oikeesti osas laulaa. Nostan hattua sille. Sitte aitilla oli via joku tyo asia hoidettavana ja sen jalkeen lahettiin pois. Kaytiin ostaas jatskit laheiselta ostoskeskukselta ja ma sain selville, etta se rakennus oli ihan WTC:n vieres. Siis oli silloon ku se via oli. Hyvin sanottu. Jaatalo oli joka tapauksessa hyvaa ja sen jalkeen me lahettiin kotiin. Ei kai me sit enaa illalla oikeen muuta tehty ku syoty, koska kello oli niin paljo ja sitte mentiin nukmaan.

Paivan saldo:

SOHO -chek

Just scandinavia -chek (kauppa, jota perhe rakastaa taynna skandinavia design tuotteita.)

Kauppa, jossa vaatteet on niin kalliita, etta niisa ei oo ees hintalappua -chek

Blockparty -chek

NY liikenneruuhka -chek

Hullut kuskit -chek (matkalla kotii 3 autoo meinas tormata mehin, kun ne vaan ajo niin ku ne halus.)

Su 13.9.

Ma olin jopa saanu heratyskelloni eilen oikeeseen aikaan, eli nyt tiesin, mita kello on. Ja se oli liian vaha. Ei sunnuntaiaamuna saa herata ennen 9. Tai no vanha au pairi oli lahteny aamulla viidelta, ku taksi oli tullu hakeen sita lentokentalle, ja se oli matkalla kohti Havajia. Vahanko epista. No kun ma sitte olin ylhaalla, niin host mam piirsi mulle kartan ja lahetti mut kavellen hoitaan nelja asiaa kaupungilla. Piti ostaa adapteri ittelleni, bagels (jotain munkkepullaleipajuttua vissiin) perheelle, vaihtaa gym membership mun nimille ja lopuks ostaa ittelleni kahvi palkkios Starbucks:lta. Itseasias ma en tehny noista mitaa. Ainakaa oikein. Ensin kiersin koko kaupan lapi, enka loytany adapretia, joten kysyin myyjalta. Se sano et niita oli viime vuonna, mutta ei ollu varma onko enaa. Se kavi kattoos ja totes etta ei oo. Ei siina mitaa, sitte sauraavaan kauppaan. Sielta piti ostaa 10 kunta niita bagels juttuja, jotka sitte pistettais pakkaseen, joten luulin, et se haluu valmiiks pakastetuja. (Kaupassa siis oli tuoreita ja pakastettuja.) Sitte niita tietty oli montaa eri makua, niin otin kahta, ja toinen vissiin oli oikeeta ja toinen ei. Sitte seuraava paikka, eli gym oliki vaikeempi loytaa ja kun se lopulta loyty, se oli kiinni. Yleensa se kuulemma on sunnuntaisin auki, mut host mami ei osannu sanoo miks ei se tanaa ollu. Sit lopulta paadyin sinna kahvilaan, mutta en todellakaan ostanu kahvia, koska kahvi on pahaa, vaan teetatin sitte banaani-mansika -smoothien.

Kun tulin kotiin kerroin sitte kuinka oli kayny, eika kuulemma haitannu etta oli vaaraa bagessia ja etsittais uus kauppa mista sais sen adapterin ja suuri ihmettely, miksi gym oli kiini. No sitte piti kuitenki ruveta harjottelemaan ajamista autolla. Ajettiin ihan vaan ympariinsa, ja kierrettiin aluetta. Kaytiin ruokakaupas hakemas jotaki illaks ja sitte ajettiin takasi. Myohemmin illalla kaytiin koeajamas myos perheen toinen auto. (Automaattivaihteisia molemmat.) Aitin mukaan ajoin hyvin, joten hyva nain. Oikea suunta oli tosin aina valilla via vaha hukassa. Kun tultiin kotiin, host mam halus et soitan jolleki niitten tutun saksalaisella au pairille, niin ei kai siina sitte mikaa muu auttanu. Se oli silloon NYC:ssa, mutta se lupas huomena toitten jalkeen nayttaa mulle kaupunkia. Kuulostaa hyvalta. Illalla isoaiti tuli syomaan illallista, ja me syotiin koko porukka pihalla todennakosesti viimesta kertaa tana kesana. Saa oli ollu koko paivan ihanan lammin, ja via puol 8 aikaan illalla sia tarkeni t-paidalla pihalla. Ma sain vasta tas vaihees annettua perheelle niitten tuliaiset, koska taa oli oikeesti eka erta kun koko perhe oli kotona ihan rauhas kaikki paikalla, eika ollu kiire menna minnekaa. Ne tykkas muumiastioista ja marimekkopyyheista, ja uson, etta karitki tulee syotya. Sitte ollaan tassa, eli ma kirjotan ylos viikon tapahtumia, ja oon ihan kohta sangys ja nukkumas.

Paivan saldo:

Kierros kaupungissa -chek (and like it)

Soitto au pairille -chek

Suomen tuliaisista eroon paaseminen -chek

Jos joku on jaksanu tanne asti, onnittelen. Ma en jaksa. Eli oon kirjottanu tan parin paivan aikana monessa osassa, enka todellakaan aio lukee sita enaa lapi ja ettia kirjotusvirheita. Sori vaan. Sitte kuvista sen verran, etta niita on otettu ja niita tulee esille sitte joskus, kunhan ensin saan ne kamerasta tietokoneelle asit.

Kiitos ja nakemiin, toivottavasti en enaa koskaan kirjota mitaan nain pitkaa.