Miles away

Talla hetkella K ja lapset on Teksasis. G on kotona, koska sen pitaa kayda tois, mutta paivalla sita ei nakyny kotona ollenkaan, joten ma olin melkeen niinku yksin kotona. Eika mulla siis ollu toitakaa. Eika oo toita huomennakaa. Lapset tulee kotiin vasta ma iltana, joten mulle on tulos tosi helpot 5 paivaa. Paitsi et la ja su vaha mietityttaa, etta onko vaha outoo olla kotona vaan G:n kans. Tulee vaan jotenki sellanen janna ja vaivaantunu olo. Mutta ehka jos ma meen la Nykiin ja su:lle mulla on muita suunnitelmia, niin ei valttamatta ees tarvi olla hirveesti kotona.

Ma oon tas huomannu, et vaikka mun loma on kohta tulos ja mun pitais varmaan sita vaha suunnitella ja miettia, tai edes olla innoissaan, niin mun ajatukset on kotona. Suomes. Ma sain mamman ja papan avustuksella loydettya ittelleni kampan Turusta. Taa on jo aika kiva. Eli ma oon taalta tulos kotiinki. Muutenki ma mietin Suomee tosi usein. Mita teen sit ku tuun kotiin, missa pitaa kayda ja keta pitaa naha ja kuinka paljo kaikkee mun muka pitas teha. Ja muutenki on kumma, kun kaveri paasi ylioppilaaks ja mun sisko on talla hetkella riparilla ja ma en oo paikalla. Ma en oo lahellakaan. Ma oon taala.

Kello on paljo ja mulla on vasy, mut ma oon taala. Kuuntelemas YouTube:sta Suomalaista musaa ja ajattelees kotia. Eli Suomee. Kyl se vaan on hieno maa se Suomi. Eiks nain? Ma oon lahettany yhdistykselle ne paperit et lahen aikasemmin kotiin, mutta sielta ei oo via kuulunu mitaa. Kun niitten pitas vaan tilata mulle se lippu. Toisaalta mua pelottaa se hetki, kun saan sen kirjeen, ja sitte mulla on lippu kades ja loppu on lahella. Sitte ma oon oikeesti palaamas takas. Eika tas tekstis taaskaan oo mitaan jarkee, mutta ehka ma annan sen ittelleni talla kertaa anteeks. Nii muuten ma en oo viakaa paattany et mita ma teen sit ku tian sen lahtopaivani. Koska mua oikeesti hirveesti huvittas kertoo teille vaara paiva ja sit vaan yllattaa teiday ja yht akkia olla kotona, mut toisaalta matka Helsingista kotiin vois onnistua ehka Pikkusen helpommin, jos mua oltas vastas. Varsinki naitten mun matkalaukkujen kans. Ma en tajua milla ma muka saan kaikki mun tavarat taalta kotiin. Mut enpa sita ny via murehdi.

Jos ma ny vaikka jattaisin taman tahan. Mulla on mieles yks postaus, jonka haluun kirottaa, mut se on eka ja todennakosesti vika, jota meinaan suunnitella ja miettia huolella etukateen, et saan siita mahdollisimman hyvan. Ja se tarvii ehka via vaha research:kin. Joten se ei via hetkeen taida tulla.

Enka muuten jata tata via tahan, koska ma oon kans huomannu, kuinka huono juttu on, etta elama on kielisidonnainen. Enka ma oo ennen tata ees huomannu kuinka kielisidonnainen se on. Ja sit ku huomasin, niin ensin se oli vaan, et kun mietin jotain suomeks enka osannu kaantaa sita enkuks, niin se harmitti. Mut nykyaan kun mietin jotain enkuks ma tuun melkeen surulliseks, kun ma huomaan, etta tata ei voi sanoo suomeks. Tai jos voi, niin se menettaa merkityksensa ja tarkottaa jotain ihan muuta. Se ei oo reilua! Oikeesti...