Iksu

Ompa ollu viikko, mutta nytpa se on ohi. Mun tyot on nyt sit 4 viikon tauolla. Ja vaikka ma odotanki tosi innoissani Miamia ja LA:ta ja Sanfransiscoo ja kaikkee, niin tanaan ma just tajusin, et taa tarkottaa myos sita, etta en naa N:aa enka L:aa 4 viikkoon. Siis 4 kokonaiseen viikkoon!

Toista ma otan mielellani sen 4 viikkoo lomaa, mut en ma silti oo hirveen innoissani tasta en naa mun kaksosia kuukauteen. Tas lahiaikoina ma oon huomannu, et kun niitten kans ei enaa leikita, niin niihin muodostuu ihan erilainen side. Ne hetket, kun me puhutaan vaan jotain merkitsematonta, mutta kuitenki niin mielenkiintosta, et se saa ne pois tietokoneelta tai tv:n vieresta. Tai se, kun ne esittaa, ettei ne kuule mua ollenkaan, etta ma tuun henkilokohtasesti hakemaan ne jonneki, enka vaan pyyda niita ovelta kiltisti etta tulkaas nyt tanne. (Ainaki ma haluun uskoo, etta asia on nain, koska jos ne vaan ignorettaa mua niin se ei kuulosta ollenkaan hyvalta.) Kaikkein parasta on kuitenki se, kun L tulee kotiin tai on lahos jonneki, jos ma vaan oon lahella, se tulee ja halaa mua. N ei tee tata, mut silla on taa oma tapansa tulla keskella paivaa ilman mitaan varotusta tai minkaanlaista nakyvaa syyta antamaan sen kuuluisa "death hug".

Ma en ees tia mihin aikaan ne lahtee huomenna ajamaan sinne kesaleirille pain, mut mun pitaa vaan toivoo, et oon hereilla ja kotona silloon, koska mun pitaa ehdottomasti ottaa varastoon muutama noita rutistuksia silta varalta, etta Floridas tai Californias tulee niita ikava.

Evie oli mun huonees mua odottamas kun tulin illalla takas ja nyt se nukkuu mun sangyn alla. Mun pitas varmaan liittya sen seuraan. Oon ma sentaan tehny ihan kunnon tyoviikon pitkasta aikaa. Paitsi tanaan oli kyl vaha helpompi paiva, mutta ei silti oikeestaan. Homma meni nimittain niin, et 8 ylos ja aamupalaa. Lapset herat 9, jolloin K:n toivomat latyt oli valmiita. Ne syotiin sit pihalla, kun kerta oli niin hieno aamu. Sitte mina ja N pistettiin valot terassin aurinkovarjoon, ja jouduttiin kayttaan vaha luovaa ajattelua, kun pienille metalliputkille tarkotetut klipsut ei millaan kiinnittany valoja meidan puusta tehtyyn varjonpidikkeeseen. Sitte ku kello tuli 11.30, K otti lapset mukaansa huutokauppaan. Se sano, et niilla menee tunti tai kaks, et ma oon sen aikaa vapaa. No ma sit puuhasin omia juttujani sen pari tuntia ja sit aloin odotteleen niita kotiin. Ne oli myohas, mut se ei ollu mikaan ihme. K ei oo ikina ollu hyva arvioimaan aikoja. Mut ehka se on saanu sen aitiltaan. Mutta ei siita sit sen enempaa. Niin ma sit vaan nautin (extended) vapaa-ajastani, kunnes multa alko loppua tekeminen kesken. Ja koska ma tiesin et ne voi tulla kotiin mina hetkena hyvansa, niin ei talosta voinu mihinkaan lahtee. Mut niitten tunti tai pari vaan veny ja veny ja kun ne lopulta tuli kotiin, ne oli ollu reissus sellaset 5h. Etta nain tama aikakasite taala pain.

Myohemmin ma sain tosin kuulla, et niilla kesti niin kauan siks, etta niilla oli menny matkalla rengas rikki. Mut siina vaihees se tieto ei enaa tehny mitaa, kun paiva oli muutenki jo ohi. Kun L ja N tuli kotiin, me pakattiin loput niitten leirikamoista niitten arkkuihin (just sellasiin, mita amerikkalaisis kesaleirileffoissa on!) ja sit kirjotettiin listaa, et mita via puuttuu. Sit K lahti lasten kans ostaan shamppoot ja muut tarvittavat tavarat ja ma olin off.

Etta sellanen paiva ja viikko mulla tanaan. Miami kutsuu 4 paivan paasta ja sunnuntaina mulla on todennakosesti toiseks viimenen aupparitapaaminen. Mutta tosiaan niin nukkumaan piti menemani. Evie lahti jonneki, et yksikseni meen sit nukkumaan. Hyvaa yota mulle ja huomenia vaan teille!