Enta sitte?

Multa on jo kysytty, mita teen ekaks, kun paasen takas Suomeen. Suklaa ja sauna kuulostais tahan tosi hyvalta, joten todennakosesti silla mennaan. Mut sit kun mietin vaha sita hetkee pitemmalle, tulee mieleen, etta niin sit pitaa nahda kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset sia kotipuoles. Ja siks ma kirjotan tan merkinnan. Ma tiedan, etta ma en oo ollu hirveen ahkera kirjottaja ja myonnan, etta mun tekstit saattaa olla hankalaa lukee aina valilla, kun mun ajatus vaan hyppii asiasta toiseen. Mutta ei toi teidan kommentointipuolikaan kovin vahvoilla oo. Mamma ja K on ainoon, joihin voi aina luottaa, etta ne jattaa jonkunlaista kommenttia. Ma uskon ja toivon silti vahvasti, etta edes joku muukin edelleen lukee tata mun blogia, ja siks ma haluun palkita ne, jotka on jaksanu seurata mun tapahtumia ja ajatusten hyppelya.

Eli siis ne ihmiset, jotka jattaa kommentin tahan tekstiin, tulee oleen ensimmaisten joukos, joita ma sit meen kattoon kunhan tuun kotiin. Eli jos yhtaan tuntuu silta, etta aikaa loytyy aikavalilla mun kotiinpaluu ja koulun alku, niin kommenttia vaan kehiin. Ma aion ehdottomasti kayda moikkaamas kaikkia, jotka kommentoi, ja todennakosesti myos sellasia ihmisia, jotka EI lue tata, mutta kaikki kommentoijat on siis etusijalla mun "to see when I get home" -listalla.