Family day otto

Kello kay ja vasyki alkaa olla, mutta lupaus on lupaus. Ma lupasin K:lle, etta sunnuntaihin mennessa (mutta siis tarkotin etta mulla on via sunnuntai aikaa) on kaks uutta merkintaa blogissa. Ja onhan mulla via 24min sunnuntaita taala jaljella, joten eiku kirjottamaan.

Eli keskiviikkona herattiin Washingtonissa toista ja viimesta kertaa. Taas piti herata aikasin, koska tanaan piti shoppailla. Eli ylos, tavarat laukkuun, laukut sailoon, huoneiden luovutus ja ulos.

Pikkunen kavelymatka kaupoille oli, mutta ei se meita nain aamutuimaan haitannu. Tosin meidan viisaasti valitsema luomuaamupalapaikka ei ehka ollu paras mahdollinen, mutta jotaki piti syoda etta paastas taas eteenpain.

Eli aamupaiva kaytettiin shoppaillen, vaikka ei me kylla oikeen mitaan ostettu. Ihailtiin vaan lahinna, kun naa kaupat oli vahan kalliimpia. Ja yllattavan pian tuliki jo aika palata hotellille hakeen laukut ja suuntaamaan metron kautta bussin lahtopaikalle. Haluttiin olla hyvissa ajoin paikalla, etta saatas istua vierekkain. Oltiinki sitte melkeen liian aikasin paikalla, kun kukaan muu ei ollu sia. Ei ees kuski.

Siina odotellessamme paatimme sitte syoda oikeen kunnon jenkkilaiset hodarit. Mutta kun senkin jalkeen jai via odotteluaikaa, kyllastyttiin ulkona auringonpaahteessa ja kuumuudessa seisoskeluun ja otettiin ilomielin vastaan bussiyhtiotyomiehen tarjous, etta tulkaa nyt ihmeessa tanne sisalle odotteluhuoneeseen odottelemaan. TOURISTs...

Edes jotaki hyvaa siita odottelusta seuras. Paastiin ekana nimittain bussiin ja saatiin vallattua 4 penkkia. Mulle ja K:lle ja E:lle omat penkit ja mammalle ja papalle yhteinen. Katteltiin sit vaha ymparillemme ja todettiin etta ei todellakaan tuu bussi lahellekaan taytta, joten nain sitte mentiin.

Heitettiin hyvastit Washingtonille bussin ikkunasta viimesten kuvien myota ja sitte oltiin jo matkalla takasin kohti NYC:a.

Kello oli paljo ku oltiin Nykissa, ja via enemman kun oltiin takas Maplewoodissa. Sitte saatiin kuitenki huomata, etta mun host perhe ei ollu via kanskaan kotona, joten me paatettiin kayttaa meidan viimenen ilta taala todella omaperaisesti. Eli mentiin Cryan's:n. Kun kaikki oli kerta siita paikasta niin paljo kuullu, ja meilla oli nalka kun ei mitaan iltaruokaa oltu syoty, ja Cryan's oli oikeestaan ainut paikka, jonka ma tiesin olevan auki, kun kello oli 9.45pm niin sinne sitte mentiin. Paastiin tosin takahuoneeseen syomaan eika sinne baarin puolelle, mutta kumminki. Sama paikka se on. Tassa vaiheessa mulla alko olla jo niin vasy, etta mun jutut oli vaha sita sun tata, mutta mitas siita.

Kun oltiin syoty palattiin kotiin, etittiin kaikille nukkumapaikka, pakattiin (tai siis kaikki muut pakkas, kun enhan ma mihinkaan ollu enaa menos), toivotettiin K, G, N ja L (upouusine korviksenreikine) tervetulleeks takasi kotiin, punnittiin matkalaukut ja mentiin nukkumaan. Etta sellanen paiva meilla talla kertaa.

Ja kellohan on 11.56pm, eli mahan ehdin oikein hyvin kirjottamaan taman sunnuntain puolella. Eli lupaus on pidetty. Ja jos ma vaikka via lupaisin, etta viimenen perhepostaus on tehty viimestaan keskiviikkona, niin ehka ma sitte saisin tan urakkani alta pois.