Vaikeaa

Miten voi olla nain vaikeeta kirjottaa blogia???
Paivan aikana mulla on aina mieles paljo kaikkee hienoo, mita tanne vois kirjottaa, mut sit ku paasen koneelle niin oon yleensa niin vasyny, et en jaksa kirjottaa mitaa. Ja sitte ku on aikaa kirjottaa, niin oon joko unohtanu kaiken mista piti kirjottaa, tai sit se tuntuu siina vaihees niin tyhmalta, ettei siita tee ees mieli kirjottaa.

Muutama esimerkki tosta viimeksmainitusta:
- Viime torstaina, koska lapsilla ei ollu koulua, ja mulla oli siis se 15 tunnin melkeen laillinen tyopaiva, alotin aamulla 8 tekemalla aamupalaa. 10 aikaan oven taakse ilmesty naapurista kaks poikaa, jotka N oli kutsunu edellisena paivana kylaan. Sit puolen tunnin paasta L:n kaveri tuli kans kylaan, eli mulla oli talos viis mukulaa. Aluks tuntu, et taa on helpompaa ku koskaan, ku kaikki oli sovussa ja kiltisti. Hetken paasta ne paatti kuitenki kaikki lahtee eri suuntiin ja sitte mulla oliki laskemista, et onko kaikki viis lasta tallella ja viihtyyko kaikki ja laskinko ma ton lapsen jo ja mita ne nyt tekee? Suihkuttaa hiusvaria toistensa hiuksiin?!? (Halloweenin jalkeinen viikko ku oli, niin poydalla loju oranssia hiusvaria ja L keksi, et se olis hyva idea suihkuttaa sita N:n hiuksiin, kun N kuulemma oli niin epasosiaalien ja tylsa...) Sit ku kaikki ylimaaraset ihmiset lahti pois niin ma sain lapset just ja just siivoomaan huoneensa ennen L:n kuoroo. Silla aikaa ku L oli sia, me haettiin N:n kans intialaista take out ruokaa. Sit haettiin L kotiin ja syotiin olkkaris samalla ku katottiin TV:ta. (Naa tekee sita usein.) Sit sanoin lapsille, et nyt nukkumaan, ja aloin ihmetteleen, kun ei vanhempia viakaa alkanu kuulua kotiin. Ne vaan sano, et joudun oleen tois myohaan, mut en yhtaan tienny kuinka myohaan. Ma sit vaan istuskelin tos portailla hetken, ja L tuli jo sanoon mulle et sa naytat tosi vasyneelta mee jo nukkumaan. Ma jouduin vaan toteen et on vasy joo, mut mun pitaa oottaa, et joku tulee kotiin ennenku voin menna nukkumaan. Kun K ja G tuli 11 kotiin, ma kavin kysymas onko huomenna jotain erikoista ja kuulin et ei oo, 8 alkaa tyot ja sen jalkeen painuin saman tien nukkumaan. (Ja silloin toi oli tosi iso juttu, mut ei se enaa tunnu silta. Ja se olis pitany kirjottaa saman tien, et se olis saanu arvosensa vastaanoton.)

- Perjantainakaa ei ollu koulua, mut onneks K oli jarkanny niin, et ma menisin 1 lasten kans junalla Nykiin ja mentais yhteen museoon sia. Junamatkaks ei muistettu ottaa mitaan viihdyketta, niin sit L bongas mun laukusta mun sanakirjan. Aluks ne selaili sita N:n kans ja katto sielta joitaki sanoja ja koitti lausua niita ja kysy jos ma ymmarsin. (Ymmarsin ehka 1/10) Sit ne sai paahansa et hei, ettitaan B word ja sitte F word ja sitte A word ja sit ne etti via jotaki... Ja jotenki kummas kaikki muut sanat ne unohti heti ku ne oli ne lukenu, mut ton jalkeen koko loppu matkan ma sain haveta/pidattaa naurua, kun L ja N oli vaan et nus***... Ma kyl koitin sanoo, et me ei kayteta tota sanaa samalla lailla ku englannin F sanaa, mut ei ne oikeen valittany. (Se museo oli vissiin joku Tennement museum tai joku. "cheep housing for immigrants" joskus -30 luvulla.) Meijan oli kaikkien 4 tarkotus menna museoon, mut oli tullu joku kammi ja ne oli varannu meille vaan 3 lippua, niin K ei sit tullu, ku se oli ollu sia aikasemminki. Ma kyl tarjouduin ettei mun sinne tarvi menna et lapset sais menna aitinsa kans ku ne niin sita odotti, mut kai ne lopulta viihty sia silti, ku se oli sellanen et sia oli esittelija ja me vaan oltiin niis huoneis ja kuunneltiin. Sit ku tultiin museosta niin K lupas vieda meidat syomaan, ja kun L naki sushi paikan, niin sinne oli paastava. Ma maistoin kaikkee mita ne mun eteen toi, mut onneks me vaan otettiin paria sorttia ja jaettiin kaikkien kans. Sit ma otin junan takas kotiin kun L ja N jai shoppaan aitinsa kans ja ma tulin kattoon M:aa. Me mentiin sit syomaan, kun M ei ollu syony illallista, enka makaa kyl tayteen siita kalariisiyhdistelmasta tullu. Sit L liitty meijan seuraan ja mentiin sit sen tyo loppuillaks.

- Lauantaina en tia mis K ja G oli, mut ma olin paivan lasten kans. Vein ne sit kaupungille jatskille ja sen jalkeen kaveltiin ympariinsa ja kaytiin elainkaupas ja lelukaupas ja kaikkee. (Ma ostin ittelleni rubiikin kuution.) Sit illalla ku G tuli kotiin ja kysy N:lta et mita se teki tanaan, niin se sano et ei mitaan. Rentoutu vaan. Se olis siis tarkottanu, et se vietti suunnilleen koko paivan TV tai tietokoneen tai Wiin paris. Ma sit sanoin heti, et ma vein ne jatskille ja kaytiin elainkaupas ja lelukaupas ja kaikkee, mut musta tuntu vaan epamukavalta, ku N ei maininnu sita, ja ma niin kovaa yritin et niilla olis ollu kiva paiva... Ja G ei tykkaa jos ne viettaa liikaa aikaa koneella, vaikka viikonloppuna ei ookkaa mitaan rajotuksia. Mut N sai sen kuulostaan silta, et me ei tehty muuta ku tollattiin vaan... :/


Sit muutamia kohteliaisuuksia, joita ma oon taa saanu:
- L kerto mulle, et ne oli puhunu kavereittensa kans vampyyrihampaista ja joku kaveri oli sanonu, et silla on vampyyrihampaat. Sit L oli sanonu et sen au pairilla on paremmat vampyyrihampaat ku kellaan niista. (Se huomautti mulle siita tas joku aika sitte.) Sit sen kaverit sano et mita jos sun au pairi on vampyyri, niin L sano, et ei se voi olla, se hymyilee liikaa ollakseen vampyyri. :)
- Se sano sit parin paivan paasta sen mulle ihan suoraanki, et se muuten hymyilet aina. (Ja ma otan sen kohteliaisuutena, en tia onko se muille kovinkaan iso juttu.)
- K kertoo mulle aina valilla mita ne puhuu lasten kans ja L ja N sanoo kuulemma molemmat, et Isabella in great in math homework! Kiitosss...
- Sit ma tanaan kuulinki ku N sano aitillensa et ma oon tosi hyva auttaan matikkalaksyissa.

Ja nyt tuli uus esimerkki tohon mista ma aluks puhuin, koska ma oon varma, et mulla oli via joku kohteliaisuus sanottavana, mut ma en ny millaan muista mika se oli.