Ihmisia

Eilen oli kiva paiva. Aamulla kun sain lapset kouluun, C tuli hakeen mut aamupalalle. Silla oli mukana niitten perheen uus Bosnialainen au pairi, jonka nimee en nyt millaan muista. Sit haettiin via mukaan Itavaltalainen S ja suunnattiin aamupalalle. Ja ma soin ekaa kertaa elamassani Amerikkalaisia pannukkkuja. Mustiikkapannukakkuja. Oli ne hyvia, mut kyl ma silti tykkaan enemman meijan versiosta. Varsinki ku mummi tekee kuutamolattyja. ;)

Aamuplan jalkeen mun oli tarkotus menna Lunch:lle Ruotsalaisen M:n kans, mut silta tuli viesti, et se on kiireinen, joten mennaan joku toinen paiva. Se sopi mulle, koska me suunnattiin sit aamupalan jalkeen hakeen S:n tykoo leffa ja mentiin kattoon se C:n kellariin. Sia me sit vaan hengttiin, juotiin teeta ja katottiin Crash. Sit vaan oltiin ja puhuttiin, kunnes kello tuli kaks ja meijan piti lahtee takasi kotia, etta paastaan hakeen lapsiamme koulusta ja tekeen kaikkee muuta tyon tapast.

Tyopaiva oli ihan tavallinen, mut aamulta jai niin hyva mieli, et se tuntu tavallistaki helpommalta. Ku K tuli kotii varttia yli 7, ma olin jo vaha huolissani, et ehtisinko junaan, mut ku kerroin sen K:lle, se lupas heittaa mut asemalle, niin ehdin hyvin. Otin siis suunnaks Hobokenin ja tapasin sia saksalaisen A:n. Me kaveltiin ympari kaupunkia ja ihailtti NY:n maisemaa veden (meri/lahti/joku sellanen) toisella puolella ja sit mentiin syomaan saksalaiseen ravintolaan. Ei me ees tehty mitaan muuta jarkevaa ku syotiin, mut oli vaan niin hauskaa. On kiva ku on seuraa, ja varsinki ku viihtyy siina seuras.

Takas kotona olin lahempana puol 12:sta, joten sit vaan suoraan nukkumaan, ja aamulla tavalista vasyneempana uuteen aamuun.
Ainut huono asia eilisessa oli se, et en paassy zumbaan, mut ei se mitaa, koska sinne voi menna kaikkina muina keskiviikkoina. Aamupalalle ei.