Mökkeilyä

Kyllä on kumma, kun aika vaan kuluu, eikä mitään tapahdu. Kokoajan sitä aattelee, et onhan täs viä paljo aikaa löytää se perhe ja päästä lähtemään ajallaan, mutta kun niin on aatellu jo kuukauden, eikä sen yhen perheen jälkeen oo kuulunu mitään, niin nyt mä alan jo oikeesti aatteleen, etten ehkä löydäkään perhettä ja saatan joutua kouluun. Ärsyttävää huomata, että se ainut perhe joka on ottanu yhteyttä, ei tunnu oikeelta, mutta silti en kehtais kieltäytyä, jos ne päättää mua pyytää, kun sit on se pelko, etten pääse ollenkaan. En toki tiä onko se perhe jo peräti päätynytkin muhun, enkä vaan tiä sitä, mutta rehellisesti toivon, että ne valittis jonku muun. Toivottavasti niillä ees on muita vaihtoehtoja.
No nyt mennään kalaan. Kattotaan nyt kuinka täs tulee käymään.