Hieman taustatietoja

Suunnitteluhan alki jo lukion ensimmäisellä luokalla. Jostain syystä koko homma kuitenkin unohtui yli vuodeksi, kun alkuhuuma laantui. Abi-vuoden aluilla suunnitelma alkoi taas muistutella itsestään, ja tällä kertaa se oli tullut jäädäkseen. Ihan hyvinhän se otettiin vastaan, kun lopulta uskaltauduin muillekin kertomaan suunnitelmistan. Hyvin kaikkialla muualla, paitsi kotona. Siitä hetkestä, kun suunnitelmat olivat huuliltani karanneet, alkoi kohta vuoden kestänyt tahtojen taisto ja tunteiden myllerrys. Se ei kuitenkaan ole muuttanut minun suhtautumistani asiaan, ja toivottavasti myös toinen osapuoli alkaa pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen.
No, kun asia oli omalta osaltani loppuun mietitty ainakin viiteen kertaan, olin varma, että olen tosissani. Siinä vaiheessa mahdolliset järjestötkin olivat karsiutuneet alkuperäisestä 3:sta enää kahteen. Sitten vain tilasin esitteet ja aloin vertailemaan niitä. Suureksi kauhukseni toinen esitteistä oli englanninkielinen. Olisin voinut saman tien heittää sen roskikseen ja valita toisen järjestön, mutta onneksi en tehnyt niin. Lähemmän tutkimuksen jälkeen totesin, että ensiksi mainuttu järjestö oli paljon parempi kuin se toinen, joten sitten oli sekin asia selvillä. Eikä abi-vuosi ollut kuin puolessavälissä.
Tästä eteenpäin piti olla helppoa. Piti vain täyttää netissä hakemus ja painaa "Lähetä" nappia. Mielessä oli kuitenkin paljon kaikkea muuta: ensin koulutöitä ja prelejä, sitten lukuloma ja sitten kirjoitukset. Joka välissä ajattelin, että sitten kun tämä on tehty, niin sitten on hakemuksen aika. Lopulta kirjoituksetkin olivat ohi, ja koulu oli loppu. Nythän on täydellinen aika täyttää se hakemus. No, kouluunkin pitää hakea. Asiat siis tärkeysjärjestykseen. Kun ensin on haettu kouluun, niin sitten voidaan hakea muualle. No arvatenkin se sitten venyi.
Huhtikuu 19, 19:28, Facebook: Isabella Norrbo uskalsi painaa "lähetä" painiketta. Siinä se nyt sitten lopulta oli. Se kauan odotettu, ja pelätty hetki. Nyt ei ollut enää kuin odottamista. Kaikki tarvittavat ennakkotiedothan oli hankittu jo puolivahingossa paljon ennen kuin tätä ruvettiin edes suunnittelemaan.
Seuraavaksi odottelen haastattelun ajankohdan varmistumista. Silloinhan lopulta selviää, kuinka tässä käy. Sitä odotellessa kaikkihan pitää mulle peukkuja, eiks nii?! Ei se nii kova homma oo, ja palkkiokshan setään pääsette musta vuodeks eroon!
Et heippa sit vaan hetkeks, tää flikka lähtee simalle ja munkeille!
Miss you! (näin jo etukäteen)