Suuren järven toiselle puolelle

Kotona

2010-08-05T17:21:00.002-04:00

Jaa-a... K tuli vähä myöhäs töistä kotiin, kun sen piti mut heittää jo kolmeks lentokentälle, kun 5.50 lähti lento. Se oli kuitenki vasta vartin yli kolme juna-asemalla, ja sitte meni hankalaks, kun L ja N oli B:n kans Maplewoodis ja niitten piti tulla mukaan mut sit piti viedä B kotiin mut sit sen pitiki tulla mukaan mut sit K ei halunnukaa sitä mukaa ja sit lopulta K hetmostu L:ään ja N:ään, kun ne ei kuulemma ollu suunnitellu tätä ollenkaan. Lopulta sit kuitenki kävi niin, et ajettiin L, N ja B viä ensin kotiin, ennenku päästiin lähteen lentokentälle. Sit piti hoitaa kaikki se halailu ja hyvästely siine ulko-ovella. Ne oli ostanu mulle lahjanki, New York mukin, kirjan lentokoneeseen ja sit ne oli kaikki sellases hienos New York kassis. Ihan suht hyvin se loppujen lopuks meni, mut kyl näki, et kaikilla tulee ikävä toisiamme. :/

Sitte lopulta ajettiin K:n kans lentokentälle ja oltiin siä sit 4. Otettiin mun ylipainoset laukut autosta, pistettiin ne kärryyn ja sit piti viä sanoo heippa K:lleki. Ei se heippojen sanominen vaan kovin kivaa oo. Lentokentällä sitte jonottelin lippua, ja sain kauhukseni tietää, että mun molemmat laukut oli ylipainosia. Luulin, et toinen vaan oli. Mut ei siinä sitte mikää auttanu, vähä liikaa jouduin maksamaan, et sain tavarani kotiin, mut ei niitä sinnekää voinu jättää. Sitte turvatarkastuksen läpi ja sitte ettiin mun porttia. Ei mulla siä oikeen paljoo ylimäärästä aikaa ollu, mut sen verran kerkesin pysähtyyn, et jotaki sain syötyä. Sitte pääsin kortille ja huomasin, et mun lento on viivästyny puolella tunnilla. Eli ei mulla mikää kiire ollu.

Kun pääsin koneeseen, aloin heti lukeen sitä kirjaa, minkä olin saanu K:lta lähties lahjaks. En kuitenkaa jaksanu lukee ku ekan kappaleen, kun alko tuntumaan se edellisen yön neljän tunnin yöuni, niin rupesin sit nukkumaan. Ja nukuinki sit koko loppumatkan. Kun illallinen tarjottiin niin heräsin, söin ja menin takas nukkuun niin et heräsin taas vasta kun tarjottiin aamupalaa. Eli se lentomatka ei oikeestaan tuntunu pitkältä ollenkaan. Sitte oltiinki jo Euroopan yllä, ja kun kattoin ikkunasta ulos niin mieleen tuli vaan et tää ei todellakaan oo enää Amerikka. :'(

Frankfurttiin laskeuduttiin ajallaan, ja sit oli tunti aikaa ennenku lento Helsinkiin lähti. Siä turvatarkastukses ne rupes vähä kattoon mun laukkua, kun siä oli päälimmäisenä mun ulkoinen kovalevy, jossa mulla on toivottavasti hyvässä tallessa kaikki mun kuvat ja tiedot. Uuden kuvauksen jälkeen sain kuitenki laukkuni takas ja pääsin jatkamaan matkaa. Mammalta tuli viestiä, että ovat jo matkalla mua hakemaan, ja musta alko tuntua, että kohta sita ollaan kotona. Tälläkin lennolla nukuin aika paljo, mut heräsin taas syömään aamun (amerikan aikaa yön) toisen aamupalan.

20min etuajas laskeuduttiin Helsinkiin, ja sit lähin hakemaan mun laukkuja. Jonku aikaa kesti, mut kyl ne sieltä lopulta molemmat kuitenki tuli suht ehjänä perille. Sitte äiti soitti, että missä terminaalissa oon, mutta mä olin sen verran väsyny ja hukas, etten osannu sanoo mitää. Otin vaan tavarani ja lähin ovesta ulos kattoon mitä sieltä toiselta puolelta löytyy. Kun kävelin ulos, niin näin vaan, et joku siä kovaa heiluttelee, mut ei se mulle heiluta, kun ei se mamma ollu eika pappa eikä Keelakaa. Mut kovaa ja innoissaan se heilutteli. Mä jo koitin kattella, et kelle se oikeen heiluttelee, mut en nähny ketää muuta vaihtoehtoo ku itteni. Sitte piti vähä tarkemmin kattoo, et kuka se ny muka siä heiluttelee, ja siinä vaihees näin, et se oli Iikku! <3 Mä en ollu uskoo silmiäni. Mulla ei ollu mitää hajua, et se olis mua tullu kattoon lentokentälle. Voi sitä ihanaa.

Mä en osaa sanoin kirjottaa, miltä tuntuu nähä joku noin rakas yllättäen melkeen vuoden jälkeen, mut hyvältä se tuntu. Mammalle piti vähä soitella, et ne löyty, kun ne oli väärälle terminaalille sit kuitenki menny. Lopulta löyty neki, ja sit kaikki oli hyvin. Iikun kans kaytiin viä syömäski, ku sillä oli vähä aikaa ennenku sen piti lähtee takas. Sitte meki päästiin lähteen, ja ajettiin pitkään ja pitkään ja lopulta oltiin kotona.

Sinne ei kuitenkaa pitkäks aikaa jääty, vaan mentiin mummulaan syömään nam nam raparperipiirakkaa, ja juomaan maitoo vuoden tauon jälkeen. Ja Neenaaki sai nähä pitkästä aikaa. Vähä se oli kasvanu. Mut ei siäkää keritty sit kauaa oleen, kun mökille piti mennä. Pappa meni edeltä lämmittämään saunaa, niin et sit ku mä pääsin sinne, niin sain juoda ekan laillisen kaljani pitkään aikaan, käydä saunas ja uimas meres, ja sit sain syödä Fatserin sinistä suklaata. Oli kyl ihanaa.

Keskiviikkona sit oli pientä myrskynpoikasta luvattu, mut me oltiin kuitenki mamman kans menos Turkuun kattoon mun uutta asuntoo. Se oli kyl nice. Ja samalla mä sain taas totutella takas suomen liikenteeseen ja ajamaan vaihdeautoo. Hyvinhän se meni, vaikka mäkilähtö on kyl paljo helpompaa automaattivaihteisella autolla.

Mä oon ny koittanu miettiä, miltä tuntuu olla kotona, mut mä en oikeen osaa sanoo. Mä oon koittanu uskotella ittelleni, et oon nyt vaan pidennetyllä lomalla Suomes, ja oon sit kuitenki pian menos takas USA:n. Silloon ku se ei toimi, niin musta tuntuu, et mä oon aina olluki vaan kotona, ja se koko vuosi USA:ssa oli vaan pitkä uni. Sekään ei toimi. Ja viä kun Empire State of Mind soi radios turhanki usein ja New York näkyy ja kuuluu joka paikas, niin ei se aina helppoo oo. Ikäväki on. :/

Tänne mulla on viä suunnitteilla se yks teksti, joka mun piti jo kauan sitte kirjottaa, mut se vähä jäi. Sen jälkeen voi kyl olla, et ei tuu oikeen mitään kirjotettua, paitsi jos yht äkkii lähen tästä jonnekipäin reissuun. Sen näkee sitte, jos mä vaikka jaksaisin tänne kirjottaa ihan elämästä ny tääläki, mut se ei kyl oo läheskää yhtä mielenkiintosta, kun tuo tua Suuren järven toisella puolella.

Viimeista viedaan

2010-08-02T08:34:00.002-04:00

Tanaan on siis mun viimenen paiva. Ihan viimenen. Voi etta. Ma en sita oikeen viakaan tajuu. Ma istun tas mun melkeen tyhjas huonees ja koitan teille kirjottaa viimesen viikon juttuja via, mut nii. Huone on melkeen tyhja siks, etta lievasti ylipainoiset laukut on keskella huoneen lattiaa, eiliset vaatteet on via pakkaamatta, ja roskapussit oottaa nurkas, etta ma olisin lopulta valmis viemaan ne pihalle. Ja Evie nukkuu mun lattialla. Outo olo on.

Mun viimenen viikko oli oikeesti aika lepposa. Maanantaina ja perjantaina mun ainoo tyo oli herata aamulla puol 7, auttaa K:ta tekeen lapsille aamupala, ja maanantaina via ajoin ne juna-asemalle. Perjantaina ne ajo autolla kaikki Nykiin asti. L:lla ja N:lla oli siis viikon kestava paivaleiri New York Cityssa. Ti ja Ke mulla oli sit sen verran enemman toita, etta ton aamun lisaks lahin 2.46 junalla Nykiin, hain lapset leirilta klo 4 ja toin ne 4.36 junalla takas Maplewoodiin. Sit me oltiin kotona pari tuntia, kunnes K tai G tuli kotiin ja ma olin vapaa. Kaikki vapaana olo hetkeni vietin mukamas pakaten, mutta aamupaivat meni yleensa sangys maaten ja tv:ta kattoen, joten sit aina iltasin pakkasin. Joka tapaukses perjantaihin mennes ma olis saanu kaapit ja laatikot niin tyhjiks kun vaan mahdollista, laukut oli kaikki liian painavia, ja via oli tuliaisia ostamatta. Joka tapaukses selvisin mielestani suht hyvin. Torstai oli silla lailla erikoinen, et aamulla kun herasin, niin K sano et sa naytat kipeelta, sun ei tarvi teha aamupalaa. Ei musta tuntunu kipeelta yhtaa, vaha vaan oli pieni plunssa. Mutta kai se oli parempi, et en sita aamupalaa tehnykaa. Ajoin ne sit vaan juna-asemalle ja menin takas nukkumaan. Talla kertaa kun hain ne 4 leirilta, niin sen jalkeen ei tultukaan kotiin, vaan kaveleskeltiin 2h ympari Greenwich Villagee ja kaytiin kaikis pikku putiikeis kun ootettiin, et K paasee toista. Kun se tuli, se otti lapset ja ne lahti jonneki. Muaki pyydettiin mukaan, ja olisin tosi mielellani menny, mut siina vaihees mulla oli via niin paljko pakkaamatta, et oli pakko sanoo et ei pysty.

Sitte paastaanki mun viimeseen viikonloppuun. K ja lapset lahti la aamuna kattoon G:n isaa paivaks. G oli menny sinne jo pe iltana suoraan toista. Ma sit herasin 9 aikaan ja otin junan 11, toka vikaa kertaa Nykiin. Mulla oli pitka lista, mis kaikkialla piti via kayda ja mita kaikkee piti via ostaa. Ekaks suuntasin kuitenki 5th avenuelle, ku loysin sielta sellasen kivan kapmaajan ja halusin leikkauttaa hiukseni Nykis ennenku tuun kotiin. Sia sit sain kivan leikkauksen, mut en viakaan leikkauttanu lyhyeks, vaikka taas oli tarkotus. Mun kampaajan nimi oli Bella, joten meidan nimet ainaki sopi hyvin yhteen.

Kun olin saanu leikkaukseni, kavin ostaas ruokaa ja menin Central Parkiin sita syomaan. Sita puistoo mun tulee kyl oikeesti ikava. Kun olin syony Ukraina M tuli mut sinne tapaamaan. Hengattiin sit sia puiston jonki aikaa, ja suunniteltiin sunnuntaita, kun oli tulos elokuva H:n synttarit. Lopulta lahettiin sit ettiin H:lle lahjaa, ja ruksimaan asioita yli mun listalta. Kalakaupas kaytiis ostaan siimaa papalle, ja lahjatavaraputiikeis hakees viime hetken tuliaisia ja lopulta paadyttiin Bed, Bath & Beondiin ostaan H:lle lahja. Me ei tunneta sita niin hirveen hyvin, niin lahjan keksiminen oli tosi vaikeeta, mutta kortin valitteminen osottautu sitaki vaikeemmaks. Lopulta kuitenki lahettiin ulos kaupasta mukana lahja ja kortti, joten oltiin aika tyytyvaisia itteemme. Sit missattiin just meidan juna, niin paatettiin kayda syomas ja ottaa seuraava juna.

Ja se oli sit mun lauantai. Sunnuntai aamuna ma herasin ukkoseen ja rankkasateeseen. Ei hyva. Mun oli pakko menna via nykiin, kun piti kayda via mones paikas, enka ma vaan ollu valmis via sanoon hyvasteja sille kaupungille. Tunnin makoilin sangys ja sit totesin, etta sade oli loppunu. Taydellista. Eli sit viimesen viikon palkka taskus lahdin viimesta kertaa nykiin. Century 21 ja Times Square. 5 tuntia meni matkat mukaan lukien ja sit olin taas takas kotona. Vaha piti laukkuja uudelleen jarjestella, mutta sain sit kaikki tavaran pakattua.

7 istuttiin host perheen kans vikaa kertaa illalliselle. Oli aika jannaa. Puhuttiin kaikkee mun koulusta ja mita tykkasin Amerikasta jne. Sita yleista. Sitte kello oli niin paljo, et mun piti menna valmistautumaan sinne synttareille lahtoon. K heitti mut Starbucksiin, jos ma tapasin M:n ja sit jaatiin oottaan, et H tulis ja hakis meijat sinne synttaripaikalle, koska meilla ei ollu mitaa hajua missa se on muutaku et se on kaukana, eika meista kumpikaa ees saa ajaa niin kauas. H oli sit ensinnaki 40min myohas, mut ku kerta juhlat on sen, niin periaattees se ei voi olla myohas, kun juhlat alkaa sit ku se saapuu paikalle. Meijan jalkeen ajettiin via hakeen H:n veli J ja sit ajettiin sinne juhlapaikalle. Se juhlapaikka oli pikaruokaravintola, vaha niinku Subway. Naitten kaveri, jalleen H, tyoskenteli sia, niin siks me saatiin kayttaa sita meidan juhlaan sulkemisajan jalkeen. Se oli sinansa kateva, kun me vaan saatiin menna sinne tiskin taa ja teha omat subimme niinku tykattiin (tai kaikki muut, kun ma en voinu syoda enaa mitaa sen illallisen jalkeen) ja sit H ja J tuli juomien kans varustettuna, paikalle oli tuotu kajari, lappari ja miksausvehkeet, niin siina oli ihan kunnon ainekset bileille. Ma tunsin ehka puolet paikallaolijoista. Se H, joka tyoskenteli sia oli meijan UV juhlis, joten ma tunsin sen jotenki, ja se ilmeisesti muisti mut paremmin kun ma sen. Sit Bosnia M, ja Turkki Z & E oli sia kans. Sit oli synttarisankari H, sen veli J, sen sisko R, sit se yks toinen H ja... O ja S. Naa oli siis ne keta ma tunsin. Ja kaikki tunsin sielta UV juhlista siis. Mina ja M istuttiin aika paljo kahestaan, kun jotaki on tapahtunu tas joskus ja mua ei oikeestaan ollenkaan huvittanu menna puhuun Bosnia M:lle ja niille. Ei mitaan muuta ku se pakollinen hei mita kuuluu jne. Vaha juomaa ja puhumista, ja sit mulle selvis, et kukaan naista ei tia, et ma oon lahos tanaan kotiin. Mut niin, en kyl oo nahnykaa niista ketaa yli 2 kuukauteen. Ekaks J tuli kysyyn multa ja M:lta, et niin kuinka kauan te via ootte taa, ja ma sit sanoin, et lahen huomenna. Se oli ihan et hah?!? Sit kavin puhuus M, Z ja E:n kans ihan vaan et neki tietaa, et lahen huomenna. Sit tuli kaikki kolme H:ta vuoron peraan et laheks sa muka huomenna? et kyl lahe! Shut up! You gotta be kidding me. No sori en oo.

M, Z ja E lahti vaha ennen 11:sta, kun E:lla on kotiintuloaika. Sitte mina ja M oltiin melkeen ainoot likat. Poikia paikalla oli paljo, enka ma tuntenu niista puoliakaa. Mut me sit aika paljo puhuttiin vaan M:n kans kahestaan, kunnes J oli juonu niin paljo, et se ei enaa oikeen ees tienny mita se puhuu, ja sit siihen meidan ymparille keraanty iso porukka, ja ne rupes kaikki kiusiin J:ta ja nauraan sen kustannuksella ja kaikilla oli kivaa paitsi J:lla, joka oli vaan et Why do you keep confusing me? Sitte mulle ja M:lle alko tuleen jo vasyki, ku kello oli 1.30 ja meilla oli molemmilla heratys maanantai aamuna klo 7. Tunti sia via kuitenki meni, ennenku H oli valmis lahteen omista juhlistaan ja ajaan meidat kotiin. Taa oli toisaalta hyva tapa viettaa mun vika ilta, koska ma nain kaikki ihmiset viimesta kertaa. Niista puoletkaan ei olis tullu, jos ma olisin jarkanny jotku omat laksiaisjuhlat. Eika mulla olis ollu aikaakaa jarkata mitaa, joten hyva nain. Vaha outoo oli sit kyl halata hyvastit kaikkien kans vikaa kertaa. Ma kyl sanoin, et tuun takas sit joskus, toden nakosesti sit ku oon 21, mutta se tuntuu niin kaukaselta ja kaikkee.

Mutta nain vietin sit viimesen iltani, enka sita kyl olis toisin halunnu viettaakaa. Paitsi vaha aikasemmin oltas voitu lahtee kotii. Kello oli 3am ku olin kotona. Nukuin sit 4h ja herasin tana amauna ajaan K:n juna-asemalle. K ja G molemmat varotti mua aamulla, etta tasta illasta voi tulla vaikee, kun L:n ja N:n tulee mua ikava, ja toden nakosesti kaikki itketaan, kun mun on aika lahtee lentokentalle. Enka yhtaan epaile. Ma tas kans alysin, et se tais olla hyva, et nukuin nain vaha vikana yona, niin saan sit nukuttua lentokonees ja se auttaa toivottavasti aikaeroon. Tas valis sain laukkuniki pakattua valmiiks ja pistettya kiinni, et enaa roskat ja sit pitas varmaan vaha via imuroida ja nain. Ja sitte mun huone on typotyhja ja outo ja 8 tunnin paasta mun kone lahtee Amerikan mantereelta ja 5 tunnin paasta ma oon jo lentokentalla sita odottamas.

Pian nahdaan Suomi ja tuskin maltan odottaa etta paasen takas Amerikkaan. Nain se vaan on.

Boston

2010-07-31T22:19:00.025-04:00

Perjantaina 10:30 lahti mun Mega Bussi New Yorkista kohti Bostonia. Edessa oli ohjelman mukaan 4h bussissa istumista, mut se matka sit kyl vaha venahti melkeen 5 tuntiin. Kun paasin Bostoniin perille South Stationille, tapasin Ukraina M:n ja lahettiin ettiin meidan hotellia. Ensin piti selvittaa, kuinka Bostonin metrot toimii. Aluks se oli tosi hankalaa, kun ei loytyny sita metroasemaakaan, vaikka sen piti olla ihan siina vieres. Mut sit piti menna alas ja sit piti kavella ja kaantya ja menna taas alas ja sit piti taas vaha ettia. Lopulta kuitenki loydettiin se metro, ja sitte kaikki alko sujua hyvin. Hypattiin metroon, vaihdettiin kahen pysakin jalkeen seuraavaan metroon ja sitte oltiin kovaa menos meidan Hotellille. Hetken paasta kuitenki huomasin, et nyt pitaa hypata pois metrosta, taa on jo yks pysakki meidan pysakin jalkeen! Ma en oo ikina menny mun pysakin ohi. Vaha oli kauheeta. Onneks ne metropysakit ei oo hirveen kaukana toisistaan, niin sit vaan kaveltiin vaha pitempi matka meidan hotellille. Paastiin perille, chekattiin ittemme sisaan ja mentiin ihailemaan meidan huonetta. Kaikkien niitten hostellejen jalkeen oli taas mukavaa vaihtelua nukkua kunnon hotellihuonees. Mut sit alko sataan. Me ruvettiin sit M:n kans tappeleen langattoman verkkoyhteyden kans ja lopulta paadyttiin aulan ilmaseen tietokonenurkkaukseen katteleen, etta mita taa Bostonis sit oikeen tekis. Me todettiin, et Bostonin kaikki turistijutut loppuu 5, eli etta tanaan ei oikeen voi teha mitaan. Mut ei siina saas oikeen huvittanukaa teha mitaa. Paadyttiin sit vaan katteleen kaikki jutut valmiiks seuraavaa paivaa varte, ja sit ku sade vaha taukos lahettiin kaveleskeleen ympari sita aluetta, jossa meidan hotelli oli ja ettiin jotain ruokaa. Paadyttiin pizzapaikkaan, josta ma tilasin tosi hyvan galzonen ja M otti chiken wings. Ruuan jalkeen kaveltiin via vaha ja loydettiin ihana pikku putiikki, josta loyty kaikkee kivaa kotiinvietavaks. Sen jalkeen paiva oliki pulkas, palattiin hotellille kattoon TV:ta ja ruvettiin aika pian nukkumaan, kun aamulla piti herata ajois, et keritaan tekeen kaikki mita suunniteltiin.

Lauantaina herattiin aikasin, tarkkailtiin saata ja lahettiin matkaan. Ekaks piti loytaa aamupalapaikka. Vaha matkaa ku kaveltiin, niin loyty sopivan nakonen paikka, niin mentiin sit sinne. VIRHE! Tarjoilija oli sita mielta, etta meille on ihan sama miks se meita kutsuu, niin joka kerta kun se tuli meidan poytaan se alotti et "Hi kids!" ARGH! Mulle on ihan sama kuinka vanha se tarjoilija oli, 19v ja 26v ei oo kids. Meinasin jo jattaa kokonaan tippaamatta, kun ruokaki oli vaan ryydyttavaa. Scrambled eggs oli kyl hyvaa, mut ne perunat joitten kans se tarjottiin ei ollu. Ja bageli oli ihan rasvanen ja huoh...

Aamupalan jalkeen paiva alko kuitenki kulkee parempaan suuntaan. Hypattiin metroon ja ajettiin Bostonin keskustaan. Me oltiin ostettu liput sellaselle Hop on Hop off turistibussikierrokselle. Oikeen bussin loytaminen kuitenki tuotti vaha vaikeuksia, kun eri yhtioita oli niin monta, eika niita pysakkeja oltu kunnolla merkitty. Yhden avuliaan sedan ja kahden varjostetun bussin jalkeen loydettiin kuitenki tarpeeks lahelle yhta pysakkia, et paastiin sit hyppaamaan seuraavan bussin kyytiin. Sita bussia odotelles alotettiin sit turistikuvaaminen.

Massachusetts state house

Sitte tuli bussi ja ajettiin suoraan pysakille numero uno, joka sijaitsi satamas. Me oltiin varattu talle paivalle myos valaskatselureissu, niin kaytiin ne liput lunastamas ja sit kaveleskeltiin ympari satamaa, kun meilla oli tunti aikaa ennen laivan lahtoo. Ostettiin tuliaisia, sit haettiin jatskit ja mentiin istuun sellasen suihkulahteen lahelle, mika on kadus ja jonka lapi saa kavella. Oli kiva kattella, kun pienet lapset aivan onnessaan juoksi suihkulahtees uikkareissaan ja koitti arvata, mista reijasta tulee vesi seuraavana. Odotteluajan kuvasaldo nayttiki sit talta...

Sitte lopulta paastiin lahteen. Aluks oli ihana lammin aurinkoinen ilma, mut ku oltiin tarpeeks ajeltu, alko tuuli tuntua jo kylmalta, ja kun via aurinkoki katos sumun keskelle, niin oli pakko kaivaa hupparit esille. Onneks me oltiin varauduttu sateeseen/kylmaan saahan. Yli tunnin veneilyn jalkeen paastiin perille, alettiin hidastaan vauhtia ja ettiin elamaa. Eka havainto oli pikkunen delfiini, joka hyppas pintaan meidan venetta kattoon. :) Vaha via piti kuitenki ajella lisaa, ennenku valaita alko loytymaan. Oikeestaan meilla kavi tosi hyvin, koska loydettiin 5 humpback whalen ryhma, joka oli syomas silla alueella, niin saatiin niita sit ihailla sellanen 45min, kun ne aika kavi pinnas happee hakemas ja sit ne kaikki sukelsi pohjaan syomaan, ja sit hetken paasta ne tuli taas pintaan. Humpback whale osottautu pienen googletuksen jalkeen ryhavalaaks, eli sellasia siin tassa seuraavaks.

Paljo hienompi kokemus livena, kun mita kuvat antaa nahda. Niitten valaitten parsketta ei millaan saa kuvaan, kun aanet puuttuu, ja muutenki se tunnelma sia keskella merta valaita kattelees on jotain mita ei saa kuvaan. Meidan opas oli joku valasekspertti ja se sia kovaa selitti kaikkee. Ma en kuullu puoliakaa mita se sano, enka ymmartany laheskaan kaikkee siita mita ma kuulin, mut yks asia jonka opin oli se, et kun se valas "parskayttaa", niin sielta ei tuukaan vetta, vaan pelkkaa ilmaa, joka hoyrystyy samalla lailla kun meidan henki talvella, ja siks se nayttaa silta. Interesting. Tas via pari kuvaa valaiden ihailusta, ja meresta, kun se kuulemma oli harvinaisen vihree.

Valasreissulla oli tarkotus menna kolme tuntia, mutta oltiin takas satamas vasta neljan tunnin veneilyn jalkeen, eli kello oli sit jo 4.30. Ja meidan bussikierros loppu 5.30. Eli me sit kiiruhdettiin bussiin, ajettiin pari pysakkia eteenpain ihan vaan kuunnellen selitysta ilman et hypattiin pois kyytista, kunnes oltiin pysakilla numero 6. Sia oli paljo muitaki turisteja, lisaa ostoksia, ja vaha kuvausta.

Sit opittiin myos, et Boston ei oikeen tykkaa Nykista. Tama vaan yks esimerkki.

Taa kuva on otettu ihan Iikkua ajatellen, kun se kaski mun menna konserttiin. No, loydettiin sielta sit tammonen kiva ilmaiskonsertti, jossa kestettiin olla just niin kauan, et ma kerkesin ottaan yhen kuvan. Mut olimpahan konsertis. Enka tykanny musiikista.

Sia meni sen verran aikaa, et meidan bussikierros oli jo lopettanu. Todettiin kuitenki, et ollaan niin lahella sita puistoo, minne via haluttiin, et helpostihan sinne kavellaan. Kunhan vaan ensin alyttiin, etta Bostonin "olet tassa" -kartat oli ylosalaisin. Eli sit oltiin taas takas alkupistees ja paastiin kunnolla ihailemaan sita puistoo, kun aamulla oltiin vaan juostu sen lapi sinne state houselle.

Puistion jalkeen loydettiin kartasta kirkko, mita haluttiin kayda kattoos. Vahanko se oli iso.

Sit alko olla taas paiva meilla pulkas. Niin paljo nahtiin ku ehdittiin. Harvard jai nakematta, mutta luulen et kaikki muu tarkee nahtiin. Kun paastiin takas hotellille, niin ma huomasin, et olin kivastu polttanu selkani sia merella. En kai ma ny aurinkorasvaa varannu mukaan, kun koko paivan piti olla sateinen. Sit pakattiin tavarat valmiiks aamua varte ja mentiin nukkuun.

Sunnuntai meni sit taas matkustaes. M:n hyvastelin heti chek outin jalkeen, kun se oli menos takas host perheensa lomareissulle New Hampshireen, eli sen bussi lahti aikasemmin kun mun. Ma taas kaytin oman ylimaarasen aikani ennen mun bussin lahtoo menemalla Isabella Stewart Garden Museumille. Tai oikeestaan ma kavin vaan kattoos sen rakennuksen. Ma olisin paassy ilmaseks sisaan, mut koska se museo aukes vasta 11, ja mun bussi lahti 12.30, niin mulla ei oikeen ollu hirveesti aikaa sia olla. Ja koska ma loysin sen museon jo 10, niin tyydyin vaan ottaan kuvan ulkopuolelta ja sit lahteen. Ja muutenki mun kamerasta loppu akku heti tan kuvan jalkeen, niin ettei sielta museosta olis muutenkaa tullu kuvia.

Bussiasemalla sit lueskelin kirjaa ja odotin lopun aikaa. Sit oli edes sama bussimatka takas Nykiin. Talla kertaa mulla vaan ei olis ollu hirveest varaa olla myohas, kun mun piti olla klo 6 Hobokenis mun viimeses kuukausittaises au pair tapaamises. Olinki kyl Hobokenin juna-asemalla klo 6, mut sit piti via kavella 10 katua sinne puistoon, mis meidan tapaaminen oli. Kaikkien tavaroitten kans. Paadyin sit oleen 20min myohas ja kun paasin perille en nahny sia ketaa tuttuja. En ees mun CC:ta. Sit nain jonku vaha sen nakosen kavelees pois puiston toisella laidalla. Ma juoksin sen kii parin kadun paasta ja pyysin anteeks, kun oon myohas ja kysyin, jos silti saan nimmarin. Se sano etta tottakai, et sa ees oo oikeen myohas, kaikki muut vaan oli tullu aikasin, niin ne oli vasyneet ja halus lahtee jo pois. Me sit istuttiin penkille hetkeks, puhuttiin mun lahdosta ja sit ma lahinki kaveleen takas kohti juna-asemaa. Kun lopulta paasin takas kotiin L ja N oli heti et "toiks meille mitaa?". Ma vaha yllatyin tasta, kun olin pois vaan viikonlopun, enka tietenkaan ollu alynny ostaa niille mitaa. Onneks ne kysyki sita vaan puoli leikillaan, ja olinhan ma sentaan vaan viikkositte tuonu niille molemmille t-paidat San Fransiscosta, joista ne jopa molemmat tykkas.

Tallasta siis Bostonissa.

Paluu arkeen

2010-07-30T22:01:00.002-04:00

Taytyy myontaa, etta neljan viikon loman jalkeen oli aika outoo palata takas arkeen. Aamusin oli hirvee vasy, ajatus ei kulkenu ollenkaan ja kaikki rutiinit oli hukas. Eika asiaa helpottanu sekaa, et lapset oli kaiket paivat kotona.

Suht hyvin ma kuitenki selvisin mun toiseks viimesesta tyoviikosta, joka yllattaen jopa kutistu vaan neljaan tyopaivaan. Toita oli ma - to, mutta tunteja oliki sit tavallista enemman. 11 tuntia suunnilleen paivas siita, kun piti herata heittaan K juna-asemalle siihen kun K haettiin illalla juna-asemalta kotiin. Meidan paivat L:n ja N:n kans koostu lahinna pitkista listoista askareita, joita K joka aamu jatti meille tehtavaks, ja kun ne oli tehty, niin tapeltiin siita mennaanko uima-altaalle vai ei. Ja tappelu meni siis niin, etta ma sanoin, etta K sano, etta tanaan mennaan uima-altaille, ja sit L ja N sano, et se on tylsaa ja et he ei haluu menna ja sit ne soitti K:lle ja se sano et pitaa menna ja sit ne soitti kohta uudestaa ja sit K sano et ei tarvi menna. Nain kavi siis 3 paivana 4sta. Sit lopun paivaa L ja N oli koneella, tai naapuris kylailemas, jolloin mulla ei oikeestaan ollu mitaan tyollista tehtavaa, piti vaan olla paikalla ja tietonen siita, missa lapset menee. Yhtena paivana kaytiin kattoos Toy Story 3. Leffa oli hyva, ja aikaaki kulu sopivasti paivasta.

Keskiviikkona ku kysyin K:lta, etta onko niilla mitaan erityisia viikonloppusuunnitelmia, etta jos ma menisin Ukraina M:n kans Bostoniin la-su. K sitte sano, etta ei oo mitaan erityisia suunnitelmia, paitsi et han tyoskentelee kotona perjantain, et miks et ottais sita paivaa vapaaks ja menis Bostoniin jo perjantaina, niin saatte enemman aikaa. Ei tarvi kahta kertaa tarjota vapaapaivaa mulle ainakaa, ja kun M:ki oli vapaana, kun ne sattu oleen mokkeilemas Bostonin lahistolla, niin se oli sitte silla selva. Toiseks viimenen viikonloppu USA:ssa vietettiin sitte Bostonissa.

Ja sen verran pakkauspaivitysta, etta mulla on nyt isot laukut suht taynna, ja tavaraa via kaapeis vaikka kuinka paljo. Ja huomenna olis tarkotus menna vikaa tai tokavikaa kertaa Nykiin ostaan sit via vaha sita sun tata. Ei hyva. Sit totesin via senki, et laukkuihin mahtuis kyl enemmanki tavaraa, mut painorajatki alkaa tas vaihees tuleen vastaan. Ja aika alkaa loppua. Mutta jos kaikki ei mahdu mukaan, niin ma alan sit karsimaan via lisaa tavaraa ulos sen lisaks, mita ma oon jo nyt paattany suosiolla jattaa pois kyydista. Kylla taalta kotiin tullaan, ja sen voin taata, etta tavaraa tulee oleen mukana niin paljo kun vaan mahtuu. Etta nain lyhyesti tanaan talla kertaa. Mukavaa vaihtelua kaikkien niitten 500 rivisten reissuselostusten jalkeen.

Green Tortoise

2010-07-29T13:21:00.045-04:00

Tervetuloa!

Meidan bussi, Mercurius

Mun hyvalla kameralla kuvattua Golden Gate Bridgea yolla

Ei asetusten vaihtaminen auttanu yhtaa

Taa on sita Redwoods metsaa

Taa olis varmaan sellanen keskikokonen puu sia

Grater Lake

Jotain uutta... Lunta heinakuus

Se jarvi oli tosi syva ja sininen. Vasemalla nakyy wisard island

Niin taa on siis se velhosaari

Max ja Colin vallotti vuoren. Bob niita kuvaamas

Lisaa sinista jarvee

Mina ja jarvi

Lounastauko 10am

Peuroja oli Ashlandis tosi paljo. Niita oli sia yliopistollaki "lemmikkeina"

Meet Christian, Colin and Max

Maaoravaa koitin kuvata

Sia varjos se piileskelee

Tata vesiputousta kaveltiin kattoon Lassen kansallispuistos

Maxin selka ei kyl oikeen paase oikeuksiinsa tas kuvas, mut niita hyttysenpistoja oli kyl muutama

Sia vuores on kaikkinakeva silma meita tuijottamas

Lahdos tulivuorta vallottamaan

Maisemat naytti hyvalta jo sia juurella

Joku iso vuori sia

Maisemia tulivuoren huipulta

Talta se sitte naytti. Cinder Cone

Ihana jarvi

Mina, Colin, Max ja Christian tulivuoren huipulla

Viimenen leiripaikka

Ei kovin onnistunu kuva Beer Pongista

Vasynytta porukkaa bussissa

Talta sia sisalla sitte naytti

Lava Beds eka pysahdys, kaiverrukset vuoressa

Interesting

Sia oli niin kuuma, et kaikki toivo, et toi lumi olis ollu vaha lahempana

Joku liskoki sia kiipeili

Pysahdys kaks. Inkkareitten piiritys oli taa joskus kauan sitta

Taa on sit sielta laavatunneleista. Naytti, et katos olis ollu kultaa

Tallasia ne tunnelit oli. Paitsi et ne oli ihan pilkko pimeita. Talla kertaa mun kamera siis oli hyva, kun salama valas sen tunnelin nain hyvin

Viimenen tunneli. Paras kohta ylos tullessa luolan suu, kun kuu paisto niin ihanasti. Se vaan ei taas paase oikeuksiinsa mun kuvas

San Francisco, perjantai aamu. Reissu oli sit pulkas.

Tallanen oli meidan reitti. Kiitos seurasta ja nakemiin!

West coast

2010-07-29T12:07:00.044-04:00

Rantaa Santa Monicas

Lisaa rantaa

Kivat aallot

Tollasta siltaa pitkin piti autotie ylittaa

Lisaa rantaa

Iltaelamaa Santa Monicassa

Universal City, Los Angeles

Sita kavelykatya sielta

Tallanen suihkulahdeki oli sia. Sinne sai kavella keskelle, jos halus kastua

Universal Studios

Hollywood walk of fame

Yks niista harvoista kuvista, jossa ma oon ite mukana

Ma vaan tykkaan kuvata naita LAPD, NYPD jne. kyltteja

Hollywood street

Ja reissun paatarkotus suoritettu

Yks niista harvoista, joita sia tunsin

Ja taa oli pakko kuvata

Taa oli sit se Sunset Bulevard

Talta sia naytti.

Taa on sit se puisto, missa pysahdyin

Sia oli palmujaki

Taa oli se ruokapaikka keskella ei mitaan

Talta naytti mun hostellilta kattottuna (San Francisco)

Vaha merinakymaa

Eka huomio San Franciscosta: se ei oo tasanen!

Kiva pikku paatti

Jaljet hiekassa

Veneita

Sita ostoskatua

Taa oli siis se alue, jossa olin

Kiva torni

Sit innostuin vaha kasveja kuvaamaan

Cable Car

Iltakuvaa

Ja sit alko matka kohti Golden Gate Bridgea

Siina meni porukka ykspyorasia, joiden joukos oli muutama tavallinen pyorailija

San Francisco ja sumu

Alcatraz

Mina ja silta

Siina on sit taas San Franciscoo

Janna kuvakulma

Ja matkamme paattyy sillan toiselle puolelle

The Sunshine State

2010-07-26T21:27:00.042-04:00

South Beach aka Miami Beach

Sia oli tosi paljo surffaajia

Ja aika tuulista

Joku seta sia kepin kans keras pahkinoita (?)

Mun lemppari paikka istua beach kenttien vieres kattoos ku toiset pelaa

Koitin ottaa kuvaa hamaraski, mut mun kamera ei oikeen tykanny

Taa on Down Town Miamista. Ei sia oikeen ollu mitaa nahtavaa...

Kiva jahti kyllaki naky matkan varrella

Tasta lahti meidan Everglades reissu

Talta naytti meidan kulkuneuvo

Ja tassa meidan kulkureittia

Eka alligaattori joka nahtiin piileskeli taala

Seuraava uiskenteliki sitte meita kohti

Talla heinalla oli joku tarkee tehtava veden suodattajana

Valilla oli aikaa kuvata lintujaki

Ja sudenkorentoo, jonka saattaa ehka loytaa, jos tan kuvan klikkaa suuremmaks

Siian on kaks vuotias alligaattori. Ma olisin luullu, et kaks vuotias olis jo vaha isompi, mut ei kuulemma oo.

Taa onki sit jo pikkasen vanhempi

Wildlife shown ekat elaimet. Turtle vs Tortoise

Sitte tuli skorppioni

Ja kiva skunkki

Sitte alko alligaattoripaini

Ensin testattiin refleksit

Ja sitte vaan hypattiin alligaattorin selkaan

Nain ne inkkarit teki ennen vanhaan

Siina on mun ihana Juhannusillallinen

Ja se maisema, jonka perusteella ma ravintolani valittin

Sitte ollaan matkalla kohti Key West:a

Vasemmalla Atlantti, oikeella Meksikon lahti

Tas oli kuvattu joku leffa, jossa limusiini tippuu sillalta mereen

Ei ihan se sun perus Hard Rock Cafe

Niitten oma lippu

Maailman (tai ainaki USA:n) laidalla...

Ernest Hemmingway home

Tamakin turistinahtavyys, mile 0 US 1:lla

Harry S Truman little white house

Sitte mentiin snorklaamaan

Oliko vaha hienoo?

Ja via vika kuva Miami Beachilta. Sia tais olla vaha lammin tai jotain...

Californication

2010-07-26T15:06:00.002-04:00

Mun California vacation alko lyhyen yon jalkeen aikasella heratyksella. Kukaan muu ei ollu kotona, joten ma puin, kerasin tavarani ja lahin kaveleen kohti juna-asemaa. Taytyy myontaa, etta rinkan, selkarepun ja kasilaukun kans kavely ei oo helpoin mahdollinen tehtava. Onneks kun paasin junaan, sia ei ollu liikaa porukkaa. Oli via sen verran aikanen. Nykista matka jatku sit ensin metrolla jonki matkaa ylospain, ja sen jalkeen otin ekaa kertaa elamassani New Yorkin paikallis bussin. Vuoden oon nykis kulkenu, mutta kulkuvalineena on aina ollu joko metro tai jalat. Muutaman kerran jopa taxi, mutta kertaakaan aiemmin en oo menny bussilla. Taa bussi kuitenki vei mut suoraan La Guardian lentokentalle.

Kaikista Nykin lentokentista ma tykkaan La Guardiasta kaikkein vahiten. Se oli tosi epaselva ja huonosti organisoitu ja kaikkee. Kun paasin sisaan oikeeseen terminaaliin, menin ekaan jonoon jonka nain. Halusin vaan paasta mun rinkasta mahdollisimman nopeesti eroon. Aikani siina sit jonottelin, niin sit mulle selvis, etta taa jono on vaan armeijaihmisille. Eli siis ei ihan mun paikka. Sit sain ohjeet siirtya jonoon huoneen toises paas. Sinne siis. Hetken paasta sain sit tietaa, et taakaan ei oo oikee jono. WTF? Eli siis nyt sain melkeen kadesta pitaen ohjeet, etta meet ensin tahan itsepalvelutiskille hakeen lippus, sitte meet tohon KOLMANTEEN jonoon, jossa saat jattaa tavaras ruumaan menevaks. Etta nait. Sitte ku vihdoin paasin eroon rinkastani oli olo paljo kevyempi. Menin turvatarkastuksen lapi ja lahin ettiin jotaki aamupalaa. Ja sitte odottelemaan konetta.

Matkalla LA:n oli yks valipysahdys jossaki, mutta lopulta olin LAX:n lentokentalla, Californiassa, Los Angelesissa. Sitte vaan piti via paasta mun Hostellille. Sinne otin sit tallasen kimppakyytiyhtion bussin, mutta kun me oltiin kaks kertaa kierretty kaikki lentokentan terminaalit, eika kukaa muu ollu menos samaan suuntaan kun ma, niin siita tuli sit ihan yksityiskyyti. Mun Hostelli oli siis Santa Monicassa. Se hostelli oli tosi mukava ja siisti, verrattuna Miamin hostelliin. Mutta oli se kalliimpiki. Ku olin saanu tavarani kasaan, lahin katteleen ymparilleni. Ensin kavin tsekkaas rannan, mutta se ei ollu mitaa Miami Beachiin verrattuna. Se oli likanen ja epahoukutteleva. Aallot sia oli isompia ja rannalla ei ollu oikeen ketaa. Ma sit kavelin rantatieta pitkin niin kauan kunnes kyllastyin, jouduin palaamaan melkeen koko matkan takas, kunnes loysin paikan, josta paasee takas tien yli ja sit kavin katsastaas sen "keskusta" -alueen. Se oli sellanen mukava ja kotoisa. Paljo pienia putiikkeja, katutaiteilijoita ja paljo ihmisia ulkona. Sia sit vaan kiertelin, jain kattoon yhta tanssiesitysta ja sitte hain jotaki syotavaa ja palasin takasi hostellille. Sia tapasin osan mun huonekavereista. Yks oli Australiasta, toinen Canadasta. Vaha juteltiin ja sit ne lahti ulos. Ma sen verran kuulin niitten edellisillan reissusta, etta ei yhtaa harmittanu et jouduin sanoon ei kiitos mulla on vasy, kun ne kysy jos haluun lahtee niitten mukaa.

Seuraavana aamuna mulla oli vaan yks tavote. Nahda LA yhdessa paivassa. Mahdotonta, mutta ma tein parhaani. Eli aamupalan jalkeen hyppasin bussiin, joka meni down town LA:n. Koska ma en taaskaan ollu tehny mitaan tutkimista etukateen, mulla ei ollu mitaa hajua minne menna, mutta sen tiesin, etta Hollywood kyltti on nahtava. Kun bussi pysahty paikas, joka vaikutti bussi/metroterminaalilta, hyppasin sit pois kyytista, menin sisalle ja ettin metrokartan. Valittin linjoista sen, jossa oli eniten tutun kuulosia nimia (Hollywood mukaan lukien), ostin koko paivan lipun ja paatin, et pysahdyn niin monella pysakilla kun jaksan ja kattelen ymparilleni.

Eka menin viimeselle pysakille, et sit saisin jatkaa matkaani takasi pain. Se pysakki oli North Hollywood ja sen metroaseman ymparilla ei kyl ollu mitaa nahtavaa. Ma kavelin sia ympariinsa vaikka kuinka kauan, kunnes totesin etta ei, kylla mun taytyy parempiaki paikkoja loytaa. Eli takas metroon ja seuraava pysakki oli Universal City. Eli sia oli Universal Studios. Ma kiertelin ja kuvailin vaha sia kavelyalueella, mut koska mun budjetti ei ollu mikaa paatahuimaava, ma jatkoin matkaa sieltaki aika pian.

Seuraava pysakki oli Walk of Fame. Se oli varmaan koko paivan paras pysahdys. Ma kavelin sita tieta ylos ja alas ja kattelin niita nimia. Loysin paljo tuttuja nimia, mutta en oikeen ketaan, kenen SUURI fani olisin ollu. Tyydyin sit vaan kuvailemaan niita, jotka oli niin kuuluisia, et maki olin kuulu niista. Taa paatin kayda syomaski ja vaha tuliasi ostoksilla. Sitte ku poikkesin vaha pienemmalle sivukasulle, sain paivan paatarkotuksenki tehtya, eli nain ja sain kuvattua Hollywood kyltin. Hyva mina. :) Kun olin via vaha ihaillu niita tahtia sia kaytavalla paatin jatkaa matkaa.

Seuraava tutun kuulonen nimi oli Sunnset Boulevard. Ma taisin kuitenki lahtee kaveleen metroasemalta katua vaaraan suuntaan, koska en loytany mitaan hienoo. (Kun me ajettiin bussilla keskiviikkona siita ohi, niin nain, etta sia oli esim Nickelodeonin studio ja kaikkee muuta hienoo.) Eli kuvasin katukyltin todisteeksi, etta sia on kayty ja sitte jatkoin matkaa. Nyt alko olla jo myoha ja kaikki tutun kuuloset paikat talta metrolinjalta kayty lapi. Ennen paatepysakkia oli via yks stoppi, joka sai mun mielenkiinnon. Se oli nimittain joku puisto. Se oli pakko kayda tsekkaas. Mulle on nimittain tullu joku iso juttu puistoista. Niis on vaan niin mukava istua ja kattella. Taaki puisto oli ihan mukavan nakonen ja nain, mutta ihmiset sia ja siina vieresella kadulla paljasti, et taa ei oo mikaan paras naapurusto. En ma sit sia kovin kauaa ollukaa.

Sitte olin taas takas Down town LA:ssa, ottamas bussia takas Santa Monicaan. Siina se paiva sit meniki. Illalla piti pakata, kun seuraavana aamuna oli chek out ja edessa pitka bussimatka LA:sta San Fransiscoon.

Keskiviikkona siis bussi otti mut kyytiin hostellin edesta. Sitte ajeltiin hetken aikaa ympari LA:ta ja kerattiin kyytiin kaikki loput matkustajat ja sit alettiin meidan matka kohti San Franciscoo. (Niin ma en tainnu muistaa mainita, etta LA ei mun vierailun aikana ollu mikaan lamposin paikka. Olisko ollu 20 astetta sia molempina paivina. Jos nain jalkikateen koitan muistella ja arvioida.) 8 tunnun bussimatkalla pysahdyttiin kerran Makkarissa keskella ei mitaan. Ainut hyva asia tas paikas oli se, etta koska oltiin keskella ei mitaan, niin sia oli ees lammin. Mut pikasen pysahdyksen jalkeen matka jatku taas viilees bussis kohti kylmaa San Franciscoo.

Kello oli paljo ku oltiin perilla San Franciscos. Sitte mun piti taas alkaa raahaamaan naita mun ihania tavaroita kohti Hostellia. Ja se Hostelli (eika mulla oo mitaan hajua miks kirjotan sen isolla, muttaku se tulee niin automaattisesti joka kerta, etten jaksa ruveta site korjaankaan.) oli sen verran kaukana, etta sinne paastakseni mun piti ottaa San Fransiscon tyypillinen paikallisliikennevaline, Cable Car. Yks kyyti oli 5$, et suht tyyrista se oli, mut kai seki oli koettava, ku sia kerta oltiin. C Car pysakilta oli via pitka matka mun Hostellille, joka muutenki oli ihan jonku aidatun rakennelmakokonaisuuden peralla, kello oli paljo, mulla oli vasy ja musta alko tuntua, ettei taa mitaan hostellia ookaa, ja jos onki, niin se sijainti on aivan surkee. Lapolta paasin siihen tiskille, olin ihan uuvuksis, kirjauduin sisaan, sain avaimeni, ja sitte mulle kerrottiin, etta mun huone (joka oli 20 hengen sekahuone) on itseasias tos viereisessa rakennuksessa. Sit piti via vaha raahata mun tavaroita.

Sen yon nukuin hyvin ja pitkaan. Aamulla herasin, soin aamupalan ja lahin tutustumaan tahan naapurustoon niinku paivanvalos. Fisherman's Wharf oli loppujen lopuks tosi mukava paikka. Satama ja pari katua kaikkia kauppoja ja ruokapaikkoja. Aamupaivan ma sit vietinki tuliaisia shoppaillen ja tuttuun tapaan ihmetellen, mita hienoo ruotsissa on, kun joka paikassa on ruotsin lippuja, mutta Suomen lippua ei nay missaan. Kun lopulta nain sen yhessa putiikissa, niin oli pakko ihan vaan sen takia ostaa sielta jotaki.

Ku olin tuhlannu kaikki rahani niin piti palata takas Hostellille, jattaa ostokset sinne ja tulla takas kameran kans. Eli iltapaivan kulutin kavelemalla ympari samoja katuja, mutta talla kertaa en ostanu mitaa, kuvailin vain. Siina kavellessani nain tatuointiliikkeen, jossa mainostettiin, ettei tarvi ajanvarausta, etta sais vaan menna sisaan. Vaha houkutti kayda kattoos, et millanen paikka se oikeen on, mut sit kuitenki mun jarki sano, et ma haluun menna sellaseen paikkaan, minka ma tian varmasti turvalliseks ja hyvaks. Ihan vaan varmuuden vuoksi. (Muuten siina viikon bussireissun aikana koitin saada mun visioo mun tatuoinnista (joka ei oo ees varma et ma haluun sen, mut jos haluun tatskan niin silta se nayttaa) paperille, kun en oikeen sita osaa selittaakaa. Mun piirrustustaidot ei oo kovin kummoset, mut ekaks luonnokseks mun tekemana siita tuli itse asias ihan siedettava.) Sit mua houkutti kans varata seuraavalle viikonlopulle reissu Alcatrazia kattomaan, mutta onneks en varannu, kun muuten mulla olis rahatki loppunu kesken reissun ihan kokonaan. (Tai siis via pahemmin kun mita ne nyt loppu.)

Siina meni sitte torstai. Perjantai aamuna mun piti chekata itteni ulos suht aikasin aamulla. Jatin sit tavarani paivaks sailoon Hostellille. Aamupaivan vietin Hostellin aulas hyvaksikayttaen niitten pistoketta ja ilmasta nettia. Sitte piti kavella Green Tortoisen hostellille, joka oli keskella San Fransiscoo tayttaan yks lappu, mika ei ollu faksaantunu sinne, vaikka ma luulin etta se oli, sit kavelin takas, hain tavarani ja alotin mun loman ehka parhaan viikon, tourin Green Tortoisen kans.

...

Seuraavan viikon perjantaina, kun Colin ja Max anto mulle kyydin takas sinne satamaan, ma vietin aamupaivani istuskellen penkilla ja kattellen ihmisia. Niin ja sit ma menin istumaan Starbucksiin, kayttaan niitten ilmasta nettia ja lataamaan mun elektroniikkalaitteita, joista kaikista kameraa lukuunottamatta loppu akku reissun aikana. (2 puhelinta ja iPod) Kun kello tuli 2 ma suuntasin takas mun vanhaan tuttuun Hostelliin. Talla kertaa mun huone oli vaha pienempi ja mukavampi. Vaan 8 henkee kaikki naisia. Kun paasin huoneeseen eka asia mun mieles oli "suihkuun!!!" Ma taisin unohtaa mainita, etta meidan viikon busseilun aikana me paastiin kerran suihkuun, ja silloonki se oli maksullinen. 4min makso 50snt. Rahastusta sanon mina. Mutta ma en toisaalta muista, koska suihku olis tuntunu niin mukavalta. Hostellilla suihkun raikkaana taisin ottaa venahtaneet paivatorkut, joilta herasin vaan syomaan illallista. Piti kayda kattoos, millanen on Colinin mielesta maailman paras pikaruokaketjun hampurilainen. Sita saa kuulemma In - n - Out Burgerilta. Taytyy kyl myontaa, et niitten purilainen oli tosi hyva, mut ma en tykanny yhtaa niitten ranskalaisista. Mutta Colin ei kyl puhunukaa ranskalaisista mitaan, se puhu vaan hampparista. Kun olin syony palasin takas mun huoneeseen, jossa oli yks uus huonetoveri. Ja se oli au pairi. Se oli eka au pairi, jonka ma tapasin lomailemas mun oman lomani aikana. Oli aika hienoo, kun ei tarvinnu ruveta selittamaan mika au pair on sen jalkeen kun joku kysyy mita sa teet Amerikas. Valitettavasti se oli taa hostellilla vaan yhen yon, niin siita en sit kuitenkaan saanu seuraa mun lauantaille.

Ton jalkeen ma nukahdin ja aamulla kun herasin, mulla oli edes Golden Gate Bridge. Ma paatin, et kavelen sinne, kavelen sen poikki ja sit kavelen takas. Ja nain tein. Ja siina se paiva sit oikeesti meniki. Matkalla sinne ensin kaikki kyseli multa, jos olin tulos viinifestivaaleilta ja jos tiesin missa ne on. Valitettavasti en tienny. Sit ku olin melkeen sia sillalla, niin mun ohitte ajo iso lauma porukkaa ykspyorasilla. En sit tia mista ne tuli, enka oo varma mihin ne oli menos, mutta suurin osa sia pain oli kyl menos sinne sillalle, etta ehka ykspyorailijatki oli menos ylittaan siltaa. Kiva niille.

Sillalle kavely oli mukavaa, sillan ylitys oli hienoo, takas sillan toiselle puolelle paluu suju hyvin, mut sit mun teki mieli pysahtya syomaan jotaki. Sia oli kiska, niin sielta sit ostin jotaki suuhunpantavaa ja sit jatkoin matkaa. Takas Hostellille paluu tuntu vaan kestavan ja kestavan, kun ei oikeen ollu mitaa kiintokhtaa, mita verrata ja kattoo, kuinka se lahestyy ja lahestyy. Ihan hyvin kuitenki loppujen lopuks paasin takas hostellille. Sit mun piti alkaa valmistautumaan huomisaamun lahtoon. Kavin tiskilta kysymas, mika on paras tapa paasta lentokentalle niin aikasin, ne soitti mulle kimppakyydin lahtevaks 6.30am. Sit kerasin tavarani ja rupesin nukkumaan. (Taa mun loma kuulostaa tosi tylsalta nain kun ma sita kirjotan, kun joka ilta vaan menin nukkumaan tekematta mitaan ja aamusin yleensa vaan hengasin aulas tai jossaki, mut oikeesti mulla oli tosi hauskaa koko 4 viikon loman ajan. Nain vaan tiedoks, jos joku ei siis huomannu, etta mulla oli hauska loma.)

Sunnuntai oli sit taas ihan kokonaan matkustuspaiva. Soin aamupalan lentokentalla, ostin hatasesti L:lle ja N:lle tuliais T-paidat lentokentan lahjakojusta, lensin 6 tuntia rannikolta toiselle, otin tutun airtrain, LIRR juna, NJ transit juna -yhdistelman JFK:n lentokentalta SO:n juna-asemalle ja sit kavelin taas rinkan kans kotiin, jossa mua vastas oli vasyny perhe, joka oli ite kans just palannu lasten kesaleirilta. Ma halasin L:n ja N:n, sanoin hei K:lle ja G:lle, purin mun laukut, kysyin kuinka tyot alkaa maanantaina ja menin nukkumaan. (Tarkotus oli univelkoja nukkua pois, mutta kello oli yli keskiyon ennenku paasin sankyyn asti.)

Tallanen oli mun kesaloma. Ens kesana saman lainen? Ei ehka ihan ens kesana, mutta ma oon kovaa meinannu, etta sitte ku oon vahintaan 21 ja oon keranny rahaa ja suostutellu jonku/jotku mun mukaani, niin Green Tortoisella on bussireissua Amerikan halki rannikolta toiselle. Taa kuulostaa aika houkuttelevalta. Etta nain. Ja sit nain ihan muuten vaan kommenttina, etta viikon paasta tahan aikaan ma istun lentokonees toivottavasti kaikki tavarat mukana, suuntana Frankfurt ja sen jalkeen Helsinki ja mun oma rakas Suomi.

Liikaa on tullu tehtya

2010-07-22T23:28:00.004-04:00

Tas nyt istun koneella ja chattaan Ukraina M:n kans. Huomen aamuna oltas nimittain lahos Bostoniin viikonlopuks. Eli kun ma kysyin K:lta, et onko niilla mitaan suunnitelmia viikonlopulle, etta jos ma ja M mentas lauantaista sunnuntaihin Bostonia kattoon, niin han sano et se on liian vaha aikaa, han on perjantain kotona tois niin lahtekaa jo silloon, han ei tarvi sua toihin ollenkaan. Eli nyt mulla on bussiliput varattuna, viimetippaan koitetaan loytaa majotusta, mutta ei olla oikeen via paatetty etta millasta ja mista. Et katotaan ny kuinka myohaan tas menee. Ja ma en oo via kirjottanu puoliakaan mun californian reissusta ja nyt mulla on jo uus reissu tulos... Ja sit ku olis via ne kaikki kuvatki laittamatta. No ehka ma istun tas koko yon.

No nyt sain hotellin varattua, via pitaa tarkastaa, etta mista pain se oikeen loyty ja sitte paasen jatkamaan mun reissutarinoita.

Viimeks taidettiin jaada kuumille lahteille. Elikka erittain huonosti nukutun kylmassa varjotellyn yon jalkeen herattiin syomaan reissun paras aamupala. Se oli joku meksikolainen aamupala, jossa oli juustoo, munaa, tortillanpaloja, paprikaa, sipulia ja kaikkee muuta hyvaa ja terveellista vihannesta. Se onneks piristi, kun ei yolla niin saanu nukuttua. Taa oli muuten se leiripaikka, jossa piti varoo niita myrkkykasveja, joista mulla ei oo mitaan hajua milta ne nayttaa, mutta kukaan ei loytany mulle sellasta naytille, eika ne osannu sita ulkonakoo paremmin selittaa kun etta silla on kolme lehtee. Kun tulin kotiin paatin sit googlettaa ne kasvit ja taltahan ne sitte naytti.

Ei silla, etta ma niita luonnos tunnistaisin ens kerrallakaan, mutta nyt en niihin ainakaa tormanny, kun en mitaa ihottumaa saanu. Samalla ma totesin, etta Californian hyttyset on heikkoja, kun vaikka ne mua kuinka pisti, niin mitaan nappyloita en saanu. Toisin ku Max, joka viihty hirveesti ilman paitaa, ja sen kylla huomas. Sen selka oli nimittain taynny hyttysen pistoja. (Yks paiva kun se rupes laskeen, niin yhes jalas oli 59 hyttysen pistoo ja kasista ja jaolista yhteensa se tais loytaa 128 pistoo. Sit via kun me arvioitiin sen selka siihen mukaan niin mentiin helposti yli 200.) Voi poika parkaa.

Sitte ku oltiin saatu kaikki tavarat takas bussiin lahettiin ajaan kohti Ashlandia. Talla bussimatkalla koko porukka alko olla jo aika vasynytta, ja ma ainaki nukuin ison osan matkasta. Pidennetty vessatauko pidettiin jossain kansallispuistossa, mutta se ei ollu niin pitka, et sita olis oikeesti keriinny mitaan kierteleen ja katteleen, niin ma jatin koko pysahdyksen suosiolla valiin ja nautin yllattaen avartuneesta bussin takaosasta, kun suurin osa porukasta lahti vessaan. Ja sitte taas jatkettiin matkaa. Ashland on siis Oregonin osavaltios, ei Californias, joten nyt saan lisata senki mun kaytyjen osavaltioiden listalle. Joka ei kyl oo hirveen pitka. Mutta kuitenki. Oregan on New Jerseyn lisaks ainut osavaltio, jossa sa et saa pumpata sun omaa bensaa, vaan se pumpataan sulle. En ny sit tia onko se saamista vai joutumista, kun omaa bensaansa pumppaa, mutta taa mun ei oo sita tarvinnu tehda, kun NJ on ainut osavaltio, jossa oon autolla ajanu.

Ashland oli kans sellanen pienehko kaupunki. Me saavuttiin sinne joskus 7 mais ja vietettiin reissun toinen ja viimenen illallinen ulkona. Aikaa oli tata kaupunkia kierrella siihen 11 asti. Sitte oli tarkotus lahtee taas ajamaan. Max oli kuumilla lahteilla tavannu joitaki tyyppeja, jotka asuu Ashlandis ja ne oli tois pitsapaikas, joka alkaa M:lla. Eli meidan alaikasten porukka lahti sitte metsastamaan sita paikkaa. Loydettiin se, syotiin hyvat pitsaslaissit ja sit lahettiin kierteleen kaupunkia. Ashland on kuuluisa vuotuisesta Shakespear festivaalistaan, joka kestaa melkeen koko vuoden. Vissiin. Sen kunniaks sia oli sit jonkimoinen orkesteri soittaas, sita kaytiin nopeesti kuuntelees, mut lahettiin aika pian pois. Colin tiesi, etta sia on puisto, jonka on suunnitellu sama henkilo joka on suunnitellu Nykin Central Parkin joten kaytiin sit tsekkaas se puisto. Ihan mukava se olli. Ei central parkin veronen, mut se oli kyl taysin erilaises ymparistoski kun keskella manhattania. Ennen puistoo pysahdyttiin kuitenki Lithium vesi lahteella, josta sai juoda sita vetta, joka oli taynna kaikkia mineraaleja. Mina ja Colin maistettiin sita, Emma ja Christian vaan haisto sita ja kaikki oltiin samaa mielta, etta haisee/maistuu madalta tomaatilta. Mox vei sen kuitenki askeleen pitemmalle, kun se meni sinne juoma-altaalle, otti suunsa niin tayteen sita vetta kun vaan pysty ja sit nieli sen kaiken. Eika se ees sen mielesta maistunu pahalle.

Myohemmin sen illan aikana me alettiin kyseenalaistamaan sen veden vaikutuksia, kun Max oli vaha turhan ilonen, energinen ja hyppelevainen. Colinilla tosin on enemman kokemusta Maxin kayttaytymisesta, mut ma taisin kyl saada sen vakuutettua siita, etta silla vedella oli jotain tekemista asian kans. Mut siis veden jalkeen lahettiin sinne puistoon. Kierreltiin sia vaha aikaa, mut ei sia mitaa tekemista ollu. Sitte tuli vastaan iso vanha puu. Ja mika ilo siita syntykaan. Colin ja Max kiipes kilpaa vaikka kuinka korkeelle silla aikaa kun ma ja Emma ja Christian istuttiis siihen puun juurelle ihmettelemaan niitten touhua. Ma rupesin siina ihmettelemaan ja miettimaan, etta kuinka moni mun kans ylioppineista olis viime kesana kiivenny siihen puuhun, jos se olis Suomes tullu vastaan, enka keksiny ketaan. Ja jossain naina paivina ma kans ymmarsin, mihin se yks vuosi hukkuu, kun me alotetaan koulu myohemmin kun jenkeissa ja tajusin, etta mun 18v kavereilla on kaikilla ollu synttarit syksylla, eli kun ne on 18 kun ne "valmistuu' lukiosta, niin ne on -92.

Aika pian me saatiin kuitenki muuta ihmeteltavaa, kun meidan ohi ajo kaks juoksupyoraa. Tai en tia miks niita kutsuis, kun ne naytti vaha polkupyorilta, mut niissa ei ollu polkimia, vaan eteenpain liikuttiin juosten/kavellen. Ja ne siis naytti talta.

Taman ihmettelyn jalkeen me todettiin, etta aikaa on via vaikka kuinka. Colin on muuttamas Ashlandiin syksylla, kun se menee sinne yliopistoon, niin me otettiin sit aikamme kuluks kampuskierros sen tulevas yliopistos. Ihan hienolta se yliopisto naytti. Ihan perus jenkki University. Mun mielesta Seton Hall oli kuitenki hienompi ja viihtysampi, enka kyl vaihais koulupaikkaani Turun yliopistos tuohon kouluun. Enka edes vaan kustannusten takia, vaan muutenki. Vaha koulukustannuksia vertailles ma sain naa kolme 18v amerikkalaista kateelliseks. Ma en tia kuinka paljo ma niille valehtelin, mutta ainaki se on selvaa, etta koulu on suomes paljo halvempaa kun taa, ja sen lisaks me saadaan opintotukee ja kaikkee. Ei ne niita summia koskaan tuu tarkastamaan, enka makaan meinaa tarkastaa niita summia, mita ne mulle kerto, joten nain.

Kun kouluki oli kierretty, palattiin bussiin. Tana yona ma halusin varata ittelleni hyvissa ajoin makuupaikan ja varmistaa, etta saan oman makuupussini, joten tein sen ja sit palasin takas bussin etuosaan just kuulemaan, kuinka meidan toisella kuskilla, Solilla on kaks aivan mahtavaa tyota. Se tyoskentelee ympari vuoden, mut silti silla on vaan kaks kesatyota. Jos mulla olis aikaa ma pistaisin teidat miettimaan kuinka se on mahdollista, muttakun ma koitan saada naa tarinani kerrottua, niin mulla ei oo aikaa sellaseen. Eli siis kerron vaan suoraan. Kesasin se siis ajaa naita Green Tortoisen busseja. Sitte ku tulee talvi, silla on toita Anarktikalla. Koska vaan marras-maaliskuussa sia on kesa, eli niin lammin, etta edes jotain tarkenee tekeen, niin silloon se ajaa sia jotaki tavarakuljetuksia ja tekee kaikkee muuta jannaa niitten tutkimuslaitosten hyvaks. Ja vapaa-ajallaan se kuvaa pingviineja. Mukavaa. Kun kello tuli 11 porukkaa alko pikku hiljaa tuleen takas joten ma siirryin nukkumaan. Matkaan ei kuitenkaan paasty via kovin pian, kun vaan osa porukasta tuli takas. Bob oli jaany baariin ja se oli vakuuttanu osan porukasta jaamaan sen kans sanoen, ettei ne lahe ilman meita. Joku lahti niita sit sielta hakeen ja ma nukahdin, ja seuraavan kerran ku herasin, niin oltiin taas vaihteesta lumen ymparoimina.

Mount Lassen national park oli paikan nimi. Kiva luminen vuori ja kylma oli aamupalalla. Mutta hienot maisemat. Eipa siita kai sit muuta. Sia olis ollu yks patikointireitti, mut limivyory oli pari viikkoo sitte tappanu sia jonku patikoijan, niin se reitti oli talla hetkella suljettu. Ajettiin sitte alemmas puiston vierailijakeskukseen, jossa lampotila oli paljo miellyttavampi. Sielta paasi patikoimaan yhta reittia vesiputoukselle, jonne sitte melkeen koko porukka lahti. Matkalla oli hienoja kukkapeltoja ja jotain pienta metsikkoo ja se pieni joki, jossa se vesiputouski sitte oli. Se vesiputous tosin ei ollu kovin kummonen, ja suurin osa porukasta pysahtyki vaan ihailemaan sita ja jatko matkaa, kun ne ei alynny, et taa nyt sitte muka oli se, mita me oltiin tultu kattoon. Onneks meilla oli kartta ja siita nahtiin, et taa tosiaan oli se karttaan merkattu putous ja tiedettiin kaantya sen jalkeen takas kotiin pain. Ei siina matkalla sit muuta tekemista ollu, niin Max rupes kertoon kaikille vastaantulijoille, et olkaa tarkkana, sia alueella on nahty karhu. Kovasti vaan kaikki kiitteli tiedosta ja jatko matkaansa. Ei ihan sellanen reaktio kun mita mulla olis tullu, eika varmaan sekaan mita Max odotti, koska se lopetti aika pian. Kun palattiin bussille kaikilla oli taas hirveen kuuma, me oltiin etuajas eli ei ollu via lahellakaan lahtoaika, ja muutenki lahettiin myohas, kun naa palaili pikku hiljaa naa muut patikoijat, kun ne oli lopulta tajunu, etta se vesiputous oli ja meni.

Meidan illal leiripaikka oli toisella puolella luonnonpuistoo, joka ei linnuntieta olis ollu ollenkaan kaukana, mutta sinne ei menny tieta ollenkaan, vaan meidan piti ajaa ulos puistosta, kiertaa se ympari ja menna toiselle puolelle. Sellanen kolmen tunnin ajomatka, plus pysahdys yhdella toisella patikointireitilla, joka seki oli suljettu puolesta valista, mutta jonka Max valttamatta halus kiiveta niin pitkalle ku paasee. Muu porukka lahti jatesakkien kans meidan wanhojen jatkot -tunnelmissa laskeen pulkkamakee. Eika siis muu alaikanen porukka, vaan taa 24-32v porukka. No paaasia on etta on hauskaa.

Sitte jatkettiin matkaa ja lopulta paastiin sinne meidan leiripaikalle. Viimenen yo nukuttavaks tahtitaivaan alla. Ja ainut kerta kun leiriydyttiin sellases paikas, jossa oli numeroidut leiripaikat kaikille, ja jossa meilla oli myos naapurileiriytyjia. Muina kertoina oltiin leiriydytty melkeen keskella ei mitaan ja saatu olla hyvinki omissa oloissamme niin aanekkaita ku tahottiin. Bussi parkkiin, mahdollisimman nopeesti niin paljo tavaraa bussista ulos kun ehdittiin, etta naytta silta etta me ollaan ahkeria, ja sit meidan viisikko lahti patikoimaan kohti cinder cone tulivuorta. Leiripaikalta vaan 1.5 mailia tulivuorelle ja sitte jonki matkaa ylospain, etta paasee sinne kraaterin reunalle. (Siis taa ei toki mikaan aktiivinen tulivuori ollu, ja muutenki se ei mun mielesta ees oikeen naytany tulivuorelta, mutta ehka ma tietaisin ja osaisin seliitt vaha paremmin jos ma joko a) ymmartaisin mita toi nimi meinaa tai b) olisin menny kattoon sen 20min esittelyvideon tasta puistosta, joka esitettiin amaulla sia turistikeskuksessa.) Vaha matkaa vaan oltiin kavelty, kun Emma yht akkia totes, etta 1.5tunnin torkut kuulostaa paljo paremmalta kun 1.5 mailin patikointi, joten han kaanty takas. Eli se oli sit taas mina ja pojat. Matka sinne tulivuorelle suju suht hyvin, vaikka se polku oli aika vaikeekulkunen, kun se oli jotaki tuhkan ja hiekan valilla. Jotaki kuitenki, joka anto aina jalkojen alla periks kun astuit, eli toita piti teha tuplasti enemman. Kun paastiin vuoren juurelle niin mulle selvis, etta se koko vuori oli oikeestaan vaan iso kasa tata tuhkahiekkajuttua, jota ilmeisesti se nimi cinder cone jotenki anto ymmartaa niille, jotka sen ymmarsi. Ja ettei se olis ollu liian helppoo se kiipeeminen, niin sen lisaks, etta kaveleminen oli yhta raskasta kun hiekalla, niin se polku ylys vuorenrinnetta oli jyrkka. Ma sanoisin et enemman ku 45 astetta, mut ehka se kuumuus ja vasymys ja kaikki vaha heikensi mun arviointikykya. Mulle oli heti selvaa, et taa tulee kestamaan, joten sanoin kahen askeleen jalkeen ylos rinnetta pojille, etta kiivetkaa vaan ylos, ma tuun omaa tahtiani tan maen ylos ja nahaan sit ylhaalla, jos ette oo jo kyllastyny siina vaihees ja oo matkalla alas ennenku ma paasen sinne.

Tan matkan vesupullo oli mun paras kaveri, ja ma totesin, et mun on parempi kattoo jalkoihini kun eteenpain, koska ma vaan turhaudun kun nayttaa silta, etta ma en liiku ollenkaan eteenpain. Puoles valis rinnetta Max jotenki paatti, etta han haluaa sitteki oottaa mua, ja sit se nousu alko mullaki sujua pikkusen nopeempaa, kun ma en enaa kehdannu pysahtya joka kymmenennen askeleen valein, ja kun sia oli joku kiintee kohde mita kohti kiiveta vaha lahempana kun se huippu. Ja sit me kiivettiin huipulle. Ma meinasin kyl siina vaihees ku saavutin Maxin, et onkohan taa muka sen arvosta, mut se vakuutti mut etta on se, ja niin tosiaan kun paastiin ylos niin se kyl oli sen arvosta. Kierrettiin koko kielekkeen ympari, ihailtiin maisemia, ja ihmeteltiin kun sielta naytti niinku maas yhtyis kolme eri planeettaa. Taa meidan oma ja tavallinen metsajarvivihreesininen, sitte isoista kivenjarkaleista ja tuhkasta syntyny musta joku palneetta, ja kaikkein mielekiintosin, keltavihreepunanen joku, mika ylhaalta naytti pienilta hiekkakasoilta, mutta josta mulla ei oo mitaan hajua mika se oikeesti oli, ja jonka ma olisin kyl sijottanu johonki Marssiin tai joleki muulle planeetalle johonki leffaan. Sit ku oltiin Colinin ja Christianin kans kaikki kasas, pummattiin Soli kuvaamaan meidat sia, kun seki oli lopulta paassy ylos yhen party girlin kans ja sitte oliki aika palata takas leiriin ja alkaa valmistaan illallista. Tai mina ja Christian palattiin Solin ja party girlin kans, Maxilla ja Colinilla oli via sen verran aikaa, etta ne paatti menna toiseen suuntaan. Eli ei takas alas vuorenrinnetta, vaan alas kraateria. Matkalla alas me nahtiin kaikki muut meidan bussireissulaiset, jotka oli vaihtelevin tuloksin kiipeemas ylos sita vuorenrinnetta. Ja melkeen kaikilla oli mieles sama kysymys. "Is it worth it?" Kaikille vakuutettiin, etta on se, ja jatkettiin matkaa. Alas oli paljo helpompi menna ku ylos. Se meni melkeen juosten vaan se maki alas, kun ei se vuori sitte loppujen lopuks niin korkee kuitenkaan ollu.

Kun oltiin takas leirissa ma satuin istumaan penkille, enka sit noussu siitta sellaseen puoleen toista tuntiin. Ruokaa oli valmistamas jo niin moni muu innokas, ettei mun ees tarvinnu potee huonoo omaa tuntoo etten ollu auttamas. Sain vaan istua. Sitte syotiin, sitte juotiin (tai muut joi, niinku ma taisin jo mainita, mulle riitti 3 paivaa 7sta.) Sitte pelattiin beer pongia, sit meinattiin pelata flip cuppia, mut tas vaihees Matty sano, etta ei kay, kun kello oli paljo ja naapurileiripaikalla oltiin jo nukkumas. Siispa tyydyttiin istumaan nuotion ymparilla, kuulemaan hyvia, inapropriate, ja hyvin inapropriate vitseja, pelaamaan rikkinaista puhelinta ja nauramaan, kun yks party girlsesista yht akkia paatti, etta han menee kuokkimaan naapuritelttakunnan bileisiin. Ja silla oli erittain kuuluva aani, niin kuultiin kaikki mita se sia humalas selitti ja riehu. Onneks ne toisetki otti sen huumorilla, niin ihan hyvin siitaki sit loppujen lopuks selvittiin. Illan paras vitsi oli woodoo dick told by Matt, rikkinaine puhelin onnistu jokseenkin hyvin, paitsi yks pitka lause saatiin muuttumaan sanaksi Help (joka tuskin johtu siita, et se henkilo oikeesti kuuli help, se muuten vaan tarvi apua) ja sit se mun aksentin johdosta muuttu via kerran sanaksi hemp ja muuten taa ilta vaan meni.

1 mais taisin menna nukkumaan. Talla kertaa sain jopa nukuttua hyvin. Ei ollu yhtaa kylma eika kuuma eika mitaa. Hyva yo oli. Aamulla saatiin puistonvartialta muistutus, etta hiljaisuus olis alkanu kello 10pm, ja etta jotain valituksiakin oli tullu, mutta ihan suht rennosti taa vartia kuitenki meihin suhtautu. Hyva nain. Taalta jatkettiin sitte matkaa Lava Beds monumentille. Taa oli siis sellanen paikka, jossa oli laavan muodostamia maanalasia tunneleita, joihni sai menna kattomaan. Toiset tunnelit oli jopa vaha valaistuja ja korkeita ja hyvia kavella, kun taas toiset oli melkeen ryomimalla eteenpain mentavia ja taysin pilkko pimeita. Ma toki kolautin paani ensimmaisen kerran kun piti vaha kumartaa tunnelis, mut muuten ihan mukava kokemus. Ennen tunneleihin kaivautumista ma jopa ostin ittelleni pienen taskulampun, kun mulla ei siis mukana sellasta ollu, ja pilkkopimeessa sita tarvittiin. (apua kello on 01.11 ja mun heratyskello soi aamulla puol 8 ja site on lahto Bostoniin.) Taa oli joko reissun kuumin paiva tai kuumin paikka, joten me viihdyttiin oikeen mielellamme sia tunneleissa, kun sia oli niin ihanan viilee. Laheskaan kaikkia tunneleita ei kuitenkaan ehitty kiertamana, kun oli taas aika lahtee takas bussiin.

Pysahdyttiin parilla pienemmallaki nahtavyydella. Toinen oli vuoren rinne, joka oli ennen kohonnu vedesta, ja johon ihmiset oli ennen muinoin kaivertanu merkkejansa ja toinen oli paikka, jossa inkkarit oli pystyny vastustamaan "valkosia" oliko vuosia. Ihan kivoja paikkoja molemmat, mut se kuumuus mua vaha hairitti. Tan paivan ja koko reissun viimenen pysahdyspaikka oli via yks laavatunneli vaha kauempana. Tasta tunnelista teki erityisen se, etta sen pohjalla oli jaata ympari vuoden. Siina luolan suuaukon parkkipaikalla ensin kuitenki syotiin viimenen illalline, siivottiin bussia ja valmistauduttiin viimeseen yoajoon ennenku saavuttais San Franciscoon seuraavana aamuna. Kun lopulta paastiin kattoon sita jaata sia tunnelis, niin se oli oikeesti aika moinen pettymys, silla tunneli loppu kalteriin ja sen takaa kun taskulampulla katteltiin niin piti vaha arvailla, etta onko toi nyt jaata vai ei, mutta kai se oli. Reissu oli kuitenki tekemisen arvone, koska kun tultiin ylospain niin pieni kuunsirppi paisto tummansinisella taivaalla, ja se naky ainan ihanasti tunnelin suuaukolla. Taman jalkeen me vaan oleskeltiin ja katteltiin tahtia ja valmistauduttiin hyvastelemaan taa porukka. Tas vaihees mulle iski kahen ja puolen viikon kriisi. Ma yht akkia tajusin, etta kymmenen kuukauden jalkeen mulla on enaa kaks ja puoli viikkoo jaljella tassa maassa ennenku ma tuun takas suomeen. Ja mulla oli taa tunne. Taa janna tunne, josta ma en osaa sanoo onko se positiivinen vai negatiivinen vai mika se on, mutta ma oon varma siita, etta mulla on joku voimakas tuntemus siita, etta oon lahos kotiin. Kaikille jotka on kysyny ma oon sanonu, etta ehdottomasti tuun takas Amerikkaan, mutta todellakaan en tuu ennenku taytan 21. Kuinka pian sen jalkeen ku oon tayttany 21 en tia, kuinka pitkaks aikaa en tia, ja mihinka pain USAa en tia, mut sen tian varmasti, etta tanne tullaan takas.

Ma en oikeen muista mita me tehtiin viimesena yona. Kai me nukuttiin. Seuraavana aamuna kun herattiin, nahtiin San Francisco ikkunan takana vahan matkan paas. Kaikki ulostautu bussista, tyhjattiin kaikki tavarat siihen jalkakaytavalle ja kaikkien oli tarkotus loytaa kaikki hukkuneet tavaransa. Ma olin suht hyvaa huolta pitany tavaroistani, joten mun osalta taa oli nopeesti tehty. Sit hakattiin haiopat enhlantilaiselle pariskunnalle, joka otti Davidin mukaansa, ja kaikki muut hyppas bussiin, ajettiin sinne bussiasemalle mista oli lahetty, ja se oli sitte siina. Kaikki sano pitkat heipat ja todettiin, et paras yhteydenpitotapa on naamakirja, jonne oli jo perustettu oma yhteiso kaikille talle meidan reissulle. Sitte itse kukin lahti omaan suuntaansa yks toisensa peraan. Ma meinasin ensin, et kavelen takas Fisherman's wharftiin, kun kello oli vasta 9am ja 2pm alko chek in hostellilla, etta onhan tas aikaa, mutta kun Colin tarjos kyytia, kun sen porukat tuli hakeen sita ja Maxin, niin paatin sit kuitenki, et ehka rinkan ja selkarepun kans on kuitenki parempi ottaa aotokyyti.

Siina oli suurin piirtein se mun reissu Green Tortuisen kans. San Francisco ja LA on via kertomatta, mutta niitten tarina tulee sitte ku palaan Bostonista, samoin vaha jotaki tasta viikosta, ja tottakai Bostonin kuulumiset. Ja sitte tulee muutama postaus kuvista, joita otin kuukauden lomani aikana. Eli aika paljo tekemista mulla on. Tahan loppuun ma voisin kirjottaa arvoituksen, jonka ma kuulin tan reissun aikana. Ma en viitti ruveta suomentamaan sita, mutta ratkaisu ei oo mitenkaan kielisidonnainen, eli jos haluutte koittaa vastata, niin ihan suomeks kay. Eli se tarina meni nain: "Two spies walked into an enemy bar. One drink one drink slow ant the other one drink three drinks fast. When they left the one whit one drink pased out and dropped dead on the ground. What happened?"

Lisaa busseilua

2010-07-21T19:28:00.004-04:00

Sunnuntaiaamuna sitte herattiin suht aikasin, kuten tavallista, ja alettiin meidan aamupalavalmistelut, syotiin, purettiin leiri, ja ne hurjat, jotka oli edellisena paivana luvannu lahtee whitewater rafting:lle oli lounaansa kans valmiina odottaas, et meijat tultas hakeen kello 9am. Tas vaihees ma paatin, et olis varmaan sopivaa kysya, etta mita ma oon oikeen luvannu menna tekemaan. Ma selitin, etta mulla on talla lomalla sellanen asenne, etta melkeen mita vaan uutta tulee vastaan, niin sita pitaa kokeilla, ja koska melkeen kaikki muutki oli menos, niin kyl maki tahon, mutta kertokaa ny mulle mita ma oon luvannu menna tekeen. Ne koitti sita mulle selittaa, mutta koska ne selitykseski kaytti sanaa rafting, niin se ei oikeen auttanu. Sen verran ma ymmarsin, etta se whitewater tulee siita, kun vesi menee alas ja on ihan valkosta. Se autto vaha, eli kyl ma tan meidan aktiviteetin koskeen osasin jo tas vaihees sijottaa.

Me aikamme odoteltiin, ja alettiin jo uskoo, et ne on huijannu meita koko hommalla, kun rahat oli keratty etukateen, eika kukaan tullu meita hakeen. Lopulta kun kello oli 9.30 niin Matty sano, et hypatkaa bussiin, han ajaa teidat sinne. Niilla oli vissiin jaany vaha epaselvaks taa osa keskustelua silloon kun ne oli soittanu ja varannu, etta me mennaan sinne ja kuinka monta menee ja koska. Sitte via muutenki kavi niin, et kun me kaikki 14 oltiin bussis, kaannyttiin vasemmalle, ajettiin jonku matkaa, mentiin parkkipaikalle, Matty hyppas ulos autosta, tuli ihan kohta takas, kaansi bussin ympari ja ajettiin takas meijan leiripaikalle. Tas vaihees me vaha naureskeltiin et oli hyva kokemus joo, todellakin 60$ arvonen, etta sulleko me nyt annetaan sit se tippi. Jatkettiin sit kuitenki matkaa vaha leirin ohi toiseen suuntaan, kunnes lopulta tultiin oikeeseen paikkaan. Mentiin sisaan, allekirjotettiin naa perus teet taman omalla vastuulla -kaavakkeet, kasattiin varusteet ja ajettiin via vaha matkaa jokee ylospain.

Me hypattiin pois bussista, Matty lahti takas leiriin kattomaan kuinka moni sinne jaaneista halus lahtee kattoon jalkapallon MM finaalia, ja me jaatiin joenpenkalle kolmen ohjaajan kans. Aluks meille jaettiin pelastusliivit, kyparat ja melat. Sitte oli turvallisuusohjeet, mita tehda maalla, mita tehda kumiveneessa ja mita tehda vedessa. Siina vaihees alko vaha jannittaan, kun ohjeet oli mita tehda KUN putoot veteen, ei JOS putoot veteen. Mut en ma siita silti liikaa stressia ottanu. Se joki naytti ihan suht turvalliselta. Kun kaikki oli valmiina, me jakauduttiin kolmeen ryhmaan. Meitahan oli jo valmiiks mina, Christian, Max ja Colin (Emma ei halunnu tulla, kun se oli menos parin viikon paasta laskeen koskee kavereittensa kans), niin sit me otettiin meijan ryhmaan lisaks Matt ja Bridget. Meidan ohjaajaks tuli Alferdo, joka oli vaha niinku se paaohjaaja. Ainaki ma paattelin niin, koska se teki suurimman osan ohjeistuksesta aluks ja me mentiin myos ekana veneena joes.

Kun kaikki oli valmiina, laskettiin vene vesille, hypattiin kyytiin ja alettiin harjotteleen melomista. Max ja Colin edes (Max karkimelojana, eli sita piti seurata) Christian ja Matt keskella ja mina ja Bridget peras. Alferdo oli ihan takana, koska se teki kaiken ohjaamisen. Meilla oli vaan kolme vaihtoehtoo mita tehda. Soutaa eteenpain, soutaa taaksepain ja olla soutamatta. Alferdo hoiti ohjaamisen ja myos ohjeiden huutamisen. Taa alku oli ihan vaan jokee. Ei mitaan koskee. Siina saatiin harjotella veneen hallintaa. Sit ku vene "oli hallinnas" melottiin matalaan rannikkoon, etta kaikki sai pulahtaa uimaan tai edes kahlata ja vilvotella. Odotettiin et kaikki kolme venekuntaa oli valmiina ja sitte lahettiin matkaan.

Ekaks tuli tason 1 koski (Kosket jaotellaan asteikolla 1-5 niin et yks on oikeestaan vaan joki ja 6 on vesiputous, jota ei pysty laskeen). Siina se meni. Ei oikeen mitaa. Kun me jatkettiin matkaa, niin kosket alko koko ajan kasvamaan. Oli enemman parsketta, isompia "aaltoja" sia pohjalla, ja enemman ohjaamista meilla. Mutta hyvin se meni. Ja oli ihan hauskaaki. Kunnes yht akkia laskettiin ihan tavallista tason 2 koskee, niin yht akkia koko veneen oikee puoli tippu jokeen. Eli sinne meni Colin, Matt ja Bridget. Se oli aikamoinen shokki. Varsinki veteen tippuneille, kun vesi oli yllattavan kylmaa eika kukaan osannu varautua putoomiseen. Kun meidan vene oli kosken ohi taas tasasella vedella, kerattiin porukat takas veneeseen ja katottiin kuinka muitten kay. Niilla meni tosi hyvin. Kaikki pysy kyydis. Jaa etta nain. Onneks meijanki porukka selvis vaan kastumisella ja saikahdyksella, mutta kun paastiin seuraavalle koskelle, niin kaikki otti sen todella varovasti. (Kaikki naa kosket oli nimettyja, mut ma en muista nimista kun tan yhden.) Sitte oli vuoros koski nimelta Hell Hole. Todella lupaava nimi. Sita kun lahestyttiin niin Alferdo selitti mita se tulee toden nakosesti kaskemaan tehda silla aikaa kun ollaan koskessa, etta selvittais siita kunnialla. Kun oltiin suht lahella ja nahtiin se koski, niin joku sano, et nyt ainaki kannattaa laittaa jalat syvalle pehmikkeen alle tiukasti kiinni, johon Alferdo totes, et han varmaan irrottais jalkansa ihan vaan varmuuden vuoksi. Todella lupaava alku. Ja niin tosiaan kun oltiin puolivalis koskee meidan vene alko kallistua oikeelle. Koita siina sit pysya kyytis. Kaikki toki koitti, mutta lopulta Alferdo oli ainut joka pysy kyytis. Kaikki muut tippu oikeelta puolelta yli laidan, ja sitte sita oltiinki vedes. Ja kaiken kukkuraks se kumivene oli kaikkien paalla. Onneks tahan oli osattu varautua turvallisuusohjeistuksessa, eli jos tunnet veneen paasi paalla niin ala kiipeemaan venetta pitkin johonki suuntaan, niin lopulta sun taytyy paasta pintaan.

Ma en oikeestaan muista siita mitaan kun putosin veteen muutaku sen, et en pudonnu omalta puoleltani, vaan oikeelta. Toivottavasti oikeen puolen porukka oli vedes ennen meita, ettei me tiputtu niitten paalle. Sit ma muistan, et vene oli mun paalla joo, eli reunaa kohti aloin kiipeemaan. Kun paasin ylos ma olin ihan kiinni siina venees, enka pastany irti. Eli ma olin eka joka nostettiin takas veneeseen. Melani tietysti menetin kun putosin, vaikka ensimmainen asia mika piti muistaa jos putoo oli, etta melaa ei kannata hukata. Mutta oikeestaan kaikki hukkas, mut sita mukaa kun poimittiin loput ihmiset takas kyytiin niin melojaki alko palautumaan, kun ihmiset pinnalle paastyaan oli loytany kasan meloja ja ottanu ne mukaansa. Lopulta saatiin taas kaikki takasi veneeseen ja alettiin tarkastelemaan et kuinka kavi. Mun ilmeesta varmasti naki, etta kyl ma saikahdin, mut oikeesti musta tuntuu, et ma olin sisalla silti luottavaisempi kun milta se ehka ulospain naytti. Muut veneet tuli kosken alas suht hyvin. Toinen vene tais menettaa kaks matkustajaa ja toinen ei yhtaan.

Tan kosken jalkeen me pysahdyttiin syomaan evaita, joita naa ohjaajat oli tuonu mukanaan. Vetta, sipsia ja kotitekosta salsaa. Oli hyva, et paasi vaha rauhottumaan ton kosken jalkeen. Ohjaajat keskenansa naureskeli, ja sano, etta taa oli Alferdon tan kesan siistein "dump". Yleensa vene kuulemma menee ylosalasin ja ohjaajaki lentaa veteen ja kaikkee. Ja samalla taidettiin rikkoo Alferdon henkilokohtanen ihmistenpudotusennatys, puolitoistaveneellista (9) yhen reissun aikana. Ja huomioikaa via se, etta kaikki putos veneen oikeelta puolelta. Tan tauon aikana Ron (josta ma en oikeen tia mitaan muuta kun mita ma tan keskustelun aikana selvitin, ja sen, et se tykkaa juoda paljo, ja on varmaan joku papan ikanen, ehka vaha vanhempiki) tuli sanoon mulle, etta han ei oo koskaan nahny henkiloo, joka "observe" niin paljo kun mina. Viitaten todennakosesti siihen, et ma seisoskelin sia yksikseni enka oikeen osallistunu mihinkaan ymparilla olevaan keskusteluun, kun elokuvat oli edelleen paaaiheena melkeen kaikis niista. Sitte tuli taa perus mista sa oot mita sa teet taa ja kuinka oot viihtyny osa, mutta se, mita seuras siita, kun ma sanoin et oon au pair oli jotain, mita ma en ollenkaan osannu odottaa. Ron nimittain sano, et han oli 20 vuotta sitte au pair. Se on jotain, mita sa et koskaan oleta kuulevas ison miehen suusta. Aluks ma luulin et se oli vitsi, mut sit kun se rupes kertoon et se just oli kayny tapaas taas sita perhetta 20 vuoden jalkeen niin ma aloin uskoon, et ehka taa onki totta. Oh-hoh sanon mina.

Pian tan jalkeen jatkettiin matkaa. Meilla tais olla nelja koskee jaljella. Kaks niista tais olla tason 3 koskia, yks oli meidan reissun teknillisesti vaativin, yks oli koski, jonka pohjalla on reissun isoin aalto ja yks oli vissiin muuten vaan reissun isoin koski. Me meinattiin vaha, et Hell Holen jalkeenko via on jotaki isompaa, mut niin sita vaan jatkettiin matkaa. Myohasempien keskustelujen perusteella ma voisin sanoo, et koko meidan venekunta tunsi samalla lailla kun mina, kun mentiin seuraavaan koskeen. Hirvee jannitys paalla, kaikki vaan koitti pysyy kyytis. Mun paas pyori vaan et ma en putoo, ma en putoo, ma en putoo. Eika kukaa pudonnu. Mahtavaa. Seuraavaks tuli se isoin aalto putous, joka kasteli kaikki taas kunnolla, kun se heitti kaikki vedet veneen sisalle, mutta onneks sentaan kaikki pysy kyytis talla kertaa. Tan jalkeen porukka alko saada itseluottamuksensa takas, ja kun laskettiin viimesta koskee ma jopa nautin siita. Ma olisin jopa sita mielta, et voitas laskee via vaha pitemmalle. Mut ei sit kuitenkaan menty, kun eteenpain joes oli tulos tason 4 ja 5 koskia. Vaha ennen meidan maihinnousuopaikkaa me via silminnahtiin taistelu meidan kahden muun veneen valilla, kun ne meloilla lappas vetta toistensa veneisiin, tormaili ja koitti varastaa toistensa ohjaajat. Tais sia muutama ihminen veteenki tippua, mut ainaki yks niista hyppas vapaaehtosesti, kun nyt oltiin taas sellases kohtaa, joka oli vaan ihan tavallinen joki, jossa voi hyvin ottaa nopeen uintireissun.

Kun me rantauduttiin, syotiin meidan lounas ja mentiin kattoon, kun tan koskilaskufirman kans toimii yhteistyos kuvaaja, jolla on kamera Hell Holen ylapuolella, koska se on se koski, jossa suurin osa ihmisista putoo. Oli kyl kiva menna kattoon ne kuvat, mita meista otettiin. Se vaha via enemman valas sita tilannetta, etta mita oikeen tapahtu, kun ei sita siina ite laskies oikeen ees ymmartany. Tokavikasta kuvasta nakyy, et ma oon tyyliin viimenen matkustaja joka koittaa sinnitella kyytis, mut sit viimenen kuva paljastaa, et lopulta se vene oli ohjaajaa lukuunottamatta ihan tyhja. Aika tyyriita ne kuvat oli, eika kukaan ollu ottanu rahaa mukaan, kun oli yleisessa tiedossa, etta reissulla tullaan kastumaan, niin ei niita kuvia kukaan ostanu, mut oli niita mukava kattella. Sitte alettiin ihmettelemaan, et kun kello oli jo yli 2, etta missa on Matty. Me tiedettiin, et se meni jonnekki ettiin paikkaa mis se vois kattoo sita pelia, mutta pelin olis kuulunu loppua jo aikaa sitte, eika sita nakyny missaa. Aikamme odottelimme, kunnes Matty soitti, etta peli on toisella jatkoajalla tilanteessa 0-0, etta odottakaa vaan, mehan ei taalta laheta ennenku peli loppuu. Ei meilla sit oikeen ollu muuta vaihtoehtoo kun odottaa. Ja oli kuuma. Mina ja Max sitte paatettiin, et mennaan joen rantaan istumaan ja odottamaan, kun on kerta niin kuuma. Heitettiin leipaa. Tai ma heitin. Eka 2. Eihan se nyt kay laatuunsa et ma muka vaan kaks leipaa heitan. Piti ettia uus kivi ja koittaa uudestaa. Talla kertaa se meniki sit vaha paremmin, ma sekosin laskuis 7 jalkeen ja Max totes, et hanen ei varmaan ees kannata koittaa, kun han vaan nayttais tyhmalta ton jalkeen. Kyl se sit lopulta heitti ja sai 2. Sit saatiin seuraa, kun Katherine, New Jerseylainen Middle Schoolin opettaja liitty meidan seuraan, ja mentiin pulahtamaan jokeen. Tai Max ja Katherine meni, ma tyydyin vaan kahlaamaan, koska ma oli niin hienosti varustautunu tahan reissuun farkkushortseilla, jotka oli viaki ihan vesi tippuu -marat siita Hell Holen uintireissusta.

Lopulta kuultiin uutinen, etta Espanja oli voittanu, ja etta puoli tuntia enaa pitas kestaa ennenku bussi tulee tanne. Mahtavaa. Tipattiin meidan ohjaajat ja lahettiin takas hakeen se porukka leirilta, jotka ei ollu halunnu kattoo jalkapalloo eika laskee koskee, kannettiin loput tavarat bussiin, pysahdyttiin taas koskenlaskupaikalla, kun Matt halus ostaa kuvan siita koskenlaskusta ja sit lahettiin ajamaan. Seuraava pysakki oli Chester. Sia oltiinko varmaan 7 mais. Taa oli meidan eka dinner ulkona niin etta kaikki saa syoda missa tykkaa ja sitte sai menna baareilemaan, meilla oli edes yoajo ja lahto kello 1am.

Lopulta melkeen koko porukka paaty syomaan samaan purilaispaikkaan. Joku paikallinen kapakka se kai oli, joten sia sai perus baaripurilaisia. Miedan viiden hengen alaikasten kerho tilas kaikki erilaisen purilaisen (ja mun oli oikeesti pita eika purilainen), kaikki oli tyytyvaisia ruokaansa ja vatsa taynna saatiin palata takas bussille. Sitte me alettiin miettimaan, etta niin mita me tehdaan, kun kaikki muut menee baariin. Paatettiin palata bussiin, avata olute ja koittaa taskulampun valos pelata korttia. Ei onnistunu. Sitte avattiin seuraavat oluet ja koitettiin taskulampun valos pelata juomapelia nimelta Kings. Ma en oikeen paassy siita kerryille, kun joka kortilla oli oma merkityksensa, Emmalla vaan oli se lista, eika me pelattu kun 10 korttia, ennenku todettiin, ettei tasta tuu mitaa. Ja sitte alko vanhempi porukka palaamaan bussiin, kun ne halus menna nukkumaan. Siis se "englantilainen" pariskunta ja Rebecca. ("Englantilainen" siks, et ne oli kai alun perin Skotlannista, mut nyt ne asu San Fransiscossa ja ne oli kasvattanu perheensaki sia niin en tia voiko niita sanoo oikeen englantilaisiks enaa. Mut oli niilla via se aksentti, niin siks silla mentiin.) Meilla alko loppua ideat, kun uloskaan ei huvittanu menna juomaan, alaikasia kun ollaan, ja poliisiauto ajeli sia paatiella edes takas. Tai ei se oikeesti Emmaa, Maxia ja Colinia niin paljoo hairinny kun mua ja Christiania, mutta meilla olis kyl seurauksetki saattanu olla vaha vakavammat.

Lopulta kuitenki paatettiin, etta ei me bussis voida olla, jos sia ihmiset nukkuu, ettei pideta niita hereilla, joten ulos sita mentiin. Kun paastiin ulos bussista Mattyki alko meista huolehtia, etta olkaa varovaisia sen kaljan kans ulkona, etta bussis olis turvallisempi juoda. Eli siihen kaatu se meidan suunnitelma istua katukiveyksella bussin vieres, kun siina olis ollu valosaaki. Paatettiin sit lahtee kaveleen vahan matkan paahan, kun si oli semmonen mukava pimee syrjakuja. Ja olo oli ku 15 vuotiaalla. Me istuttiin pimeella keskella tieta, juotiin kaljaa ja katottiin tahtia. Ja puhuttiin, kuinka taa kaupunki missa me ollaan nayttaa ihan niinku se olis jostaki kauhuleffasta. Etta nain. Pari kertaa piti palata bussille, kun tuli kylma tai kalja loppu, mutta muuten se ilta meni sit siina todella 15v tunnelmissa. Kun ma olin ite 15 niin ees silloon ma en tuntenu itteeni niin 15 vuotiaaks kun tuona iltana. (15 tuli siita, kun Saksassa juomaika on 16, ja Christian oli eka joka sita ikaa rupes sanoon. Ehka Suomes toi vois olla enemman 16v, mutta kuitenki.)

Lopulta kello tuli 1, porukat palas baariutumasta meita saalimaan, kun oltiin missattu niin hyva ilta, ja sit mentiin nukkumaan. Mun makuupussia ei ollu missaan nakyvilla, joten sit ma vaan tyydyin ottaan ensimmaisen pussin, joka naytti vahakaan mun pussilta ja toivoin, et sen omistaja oli se, joka oli ottanu mun pussin. Sen verran myohaan "loysin" muutenki makuupussini, et koko takaosa oli jo taynna, ja edessa oli via kova meno paalla, niin ma menin sit hattuhyllylle nukkumaan. Ei ollu paras yo talla reissulla, mut ei kyl huonoinkaan. Vaha valia kyl herasin, ja kun pikkusen nain ikkunaa siina maatessani niin aina koitin kattella, etta joko oltas perilla, mutta aina vaan liikuttiin ja liikuttiin.

Sitte lopulta tuli maanantai aamu. Ma en oo oikeen varma missa me syotiin se aamupala, mutta jossain Crater Laken lahella sen tayty olla, koska se oli meidan sen paivan kohde. Pohjoisamerikan syvin jarvi ja maailman kolmanneks (?) syvin jarvi. Joka oli ennen ollu tulivuori mut sit se oli romahtanu ja siita oli tullu jarvi. Ja se oli tosi sininen, kun se oli niin syva. Oli kyl ihanan nakonen. Sia oli sit taas vuoros patikointia seurueella mina, Max, Colin ja Christian. Ma en tia mihin Emma havis. Se vissiin meni enonsa kans kiertaan jarvee jollain toisella tavalla. Kuitenki me koitettiin patikoida jarvee ymparoivien "vuorten" korkeimmalle kohdalle, mutta suunnilleen puoles valis tormattiin muuhun meidan bussiporukkaan ja kuultiin, etta lumivyory on tukkinu polun, etta eteenpain ei paase. (Taas lunta heinakuus. Ei mun juttu.) No ihailtiin sit maisemia siina, lounastettiin ennen kello 10 ja pidettiin muuten vaan pitka tauko, kun meilla kuitenki oli aikaa tuhlattavana 3 asti. Siina sit ku levahdettiin, niin Matt yht akkii kysy, et ei kai mua haittaa, jos se ottaa musta kuvan. Ma sanoin et ei haittaa ei. Sit se otti kamerapuhelimensa, katto sita kuvaa ja alko kavella lahemmas ja lahemmas ja lahemmas. Mun ilme oli varmasti kumma, kun se alko olla parin metrin paassa musta. Se vaan sano et ala valita musta ja ma koitin parhaani mukaan olla valittamatta ja ihmetella mun lounasta, mutta en halunnu kuvaa musta syomas, niin tyydyin vaan ihmetteleen sita. Kun se lopulta oli puolen metrin paassa musta, se otti sen kuvan, kiitti ja varmisti, etta ma en oo vihanen. En ma vihanen ollu, mutta yllattyny. Harvoin sita tullaan puolen metrin paahan kun on ensin kysytty, etta saako susta ottaa kuvan. Mut siita kuvasta tuli tosi ihana, kun lopulta nain sen, ja Matt lupas lahettaa sen mulle, mut ei oo via kuulunu. Mun pitaa koittaa saada se ennenku pistan tanne sen mun postauksen missa on kuvat.

Tan jalkeen me kaveltiin takas parkkipaikalle, meinattiin menna bussiin situmaan, mut Soli ja biletytot oli sia (party girls) niin ei todellakaan haluttu menna sinne istumaan. Sit mentiin kattoon lahjatavarakauppa, nakoalpaikka ja muuten vaan jumittamaan sinne. Max katos jossain vaihees jonnekki, joten sit se oli vaan mina, Colin ja Christian. Kun nahtiin, et biletytot ja Soli lahti pois bussista, kaytettiin tilaisuus hyvaksemme ja mentiin pelaan korttia sinne bussin takaosaan. Nai sit vietettiin se jaljella ollu 2 ja puoli tuntia. Ensin pelattiin lannen nopeinta amerikkalaisilla saannoilla (speed), sitte ma opetin ne pelaan hermoo. Sitte Emma tuli takas ja liitty meidan peliseuraan. Se pelas kierroksen meidan kans hermoo ja sit se oli sita mielta, et han tietaa tasta pelista paremman version, et pelataan ennemmin sita. Kukaan muu ei oikene koko loppuviikon aikana paassy selville kaikista sen pelin saannoista, tai ei ainakaa saanu voittoon tarvittavaa rutiinia, joten Emma voitti joka kerta, mutta se ei myoskaan suostunu pelaamaan hermoo enaa sen jalkeen.

Kun aika tuli tayteen ja kaikki palas vihdoin takas bussiin, lahettiin ajamaan kohti kuumia lahteita. Seuraava uus asia, mita en oo koskaan ennen tehny. Pienten rakennustyomaaongelmien jalkeen paastiin meidan leiripaikalla, (niin lahelle kun mahdollista, kun varsinainen leiripaikka oli rakennustyon alla, mut yks nuotiopaikka oli alueen ulkopuolella, niin sinne leiriydyttiin) kaytiin lapi perus leirinpystytysoperaatiot ja lahettiin kylpeen kuumiin lahteisiin. Ne oli melkeen ku Muumeissa (joka on ainut paikka missa ma oon koskaan nahny kuumia lahteita) mut ne oli vaha pienempia ja ne meni rinnetta alaspain niin et sia oli aina pieni allas, johon mahtu ehka 4 henkee, sit vaha alempana oli seuraava allas jne. Ja aina kun mentiin alaspain niin vesi viileni. Sia sit istuskeltiin ja rentouduttiin, kunnes hyttyset alko voittaan ja oli aika lahtee kattoon, josko ruoka olis valmiina. Kun ma nousin lahteesta ylos niin olo oli saman lainen kun tulee saunasta ulos. Se, kun iho on lammin ja on jotenki rentoutunu olo. Oli kivaa. Kun me paastiin takas niin todettiin, etta kylla, ruoka oli niin valmis kun ne se oli tehny, eli tarvikkeet esilla niin, etta kaikki saa paistaa omat grilled chees sandvitchinsa. Todella amerikkalaista. Ja puoli leipaa syotyani selvitin, et se kuulu myos kastaa tomaattikeittoon samalla kun sita soi. Ma en olis uskonu, et tomaattikeitto on niin hyvaa, mut kyl se leivan kastuttajana oli hyvaa.

Samalla kun palattiin leirille niin huomattiin, etta juominen oli taas taydes vauhdis, ja ihmiset oli innostunu pukeutumaan. Meilla oli sit costume party. Ja sita mukaa kun ilta jatku niin kokeneemmat matkaajat haki repuistaan asusteita, mita niilla nyt sit oliki jaljella ja asusti kaikki muut. Mulle jai jaljelle King Kong pyyhe viitaksi, mika oli kyl oikeesti ihan tarpeeks pukeutumista mulle. Tana iltana ma tutustuin myos mun uuteen lempi juomaan, Bagardilla terastettyyn kaljaan. Aluks kattoin vaha Colini ja Max:n paalle, et oikeestikko meinaatte teha noin, mutta osana mun kaikkee pitaa kokeilla lomaa paatin sit kokeilla sitaki, ja se oli hyvaa. Ihan oikeesti tosi hyvaa. Se ei ees maistunu kaljalta. Tuloksena oli tosin myos se, et se oli vahvaa. Tasta illasta mulla ei valitettavasti oo yhtaan kuvaa, koska viisaasti jatin kamerani bussiin, mutta ehka se on ihan hyva vaan.

Kun porukka lahti takas kuumille lahteille youinnille, mulla oli kolmas terastetty kalja menos. Ja se polku sinne ei ollu mikaan helpoin. Mutta ihan hyvin ma loppujen lopuks paasin sinne. Mulla ei ollu mitaan aikomusta menna enaa uudestaan kylpemaan, mutta seuran vuoks lahin mukaan jalkojani liottamaan. Puoles valis mun kaljaa tuli sellanen tunne, et meinaanko ma muka oikeesti juoda tanki loppuun, mut kun me kerta oltiin sia niin kauan, niin sain senki havitettya kunnialla. Ja taa uintireissu muuttu melkeen heti kattelys clothing optional kylpemiseks ja pian se oli sit ihan pelkkaa naku-uintia koko homma. Ma olin jalkani liottanu, ja kun Christian (alaikasista ainut juomaton) sano, et han lahtee takas leirille, niin ma olin mukana, koska alko jo tulla hamara, eika mulla tietenkaa mitaan taskulamppua ollu mukana. Kuka muka pakkaa LA:n reissulle mukaan taskulampun?

Paastiin takas leirille ja loydettiin paikalle jaany porukka pelaamasta beer pongia. Leffoista tuttu urheilulaji, jonka saannot oon aina halunnu oppia, mutta joka ei koskaan ennen oo mua tan vuoden aikana tullu vastaan. Sita sit katteltiin hetken aikaa, ja nyt mulla on saannot hanskas, toinen juomapeli, mita haluun ehdottomasti pelata Suomeen palattuani. Sitte me vaan oltiin ja vaihdettiin mielipiteita Amerikasta Christianin kans, kunnes Max tuli takas leiriin, ja sen ensimmaiset sanat oli, "Isabella, do you know the way back to the springs?" Mun paa oli odotelles selvinny ihan takas normaaliin tilaan, ja reitin loytaminen onnistuu, jos vaan on valoo. Koska Christianilla oli paras lamppu, lahettiin me sit kaikki kolme takas lahteille "pelastustehtaviin". Max oli niin huolissaan Colinista ja Emmasta, jotka oli edelleen lahteilla naku-uimas. Ja ne oli kolmistaan tyhjentany sen koko niitten repullisen kaljaa ja Bagardia, et me ei ees oikeen tiedetty osaisko ne sielta kotiakaan enaa. Paastiin perille, Max kavi sanomas, et nyt mennaan ja sai vastaukseks etta kiitos mutta ei kiitos, tuli takas meijan luo ja meinas et no ei sitte, mennaan takas, mutta mina ja Colin oltiin sita mielta, et ei kai, kay ny ainaki varmistaas et niilla on taskulamppu ja toisen kierroksen jalkeen se jopa sai ne tulemaan meidan mukaan. Mission accomplished. Ja sit via todettiin, et kyl Colin olis osannu takas leiriin, kun se halus johtaa ja todistaa Maxille, etta kylla han osaa. (Naa oli ihmeelliset kaverit. Ne totes melkeen heti aluks, et ne ei oo hengaa yhes siks et ne tykkaa toisistaan, vaan siks, et ne vihaa toisiaan vahiten kaikista ihmisista koulus.) Sitte ku palattiin takas leiriin ja vakuutettiin Eno Jill, etta nyt on nieceki turvallisesti leirissa, taidettiin menna nukkumaan. Tai ma ainaki menin aika pian sen jalkeen. Taidettiin me Maxin kans hetki naureskella Colinille ja Emmalle, kun ne sia taas jotaki saati, mut sitte ma menin nukkumaan. Ja taa oli mun koko reissun huonoiten nukuttu yo. Mun oli niin kylma etta. Ja mun vieres nukku joku, joka yski ja hytisi ja vaikka mita, eika mulla oo mitaan hajua kuka se oli. Seuraavana aamuna siina ei ollu enaa ketaa, ja kaikki mun lahella nukkuneet kierteli ympariinsa kyselemas kuka melkeen kuoli yolla, kun se silta oikeesti kuulosti.

Ma oon varmaan tata ny ainaki puolitoista tuntia kirjottanu, etta onnittelut, jos joku jaksaa lukee tanne asti. Ma taidan lopettaa tan tahan, ja via ilmottaa, etta mun lentoaikataulu on kyl tullu joo, lahto on Newarkin lentokentalta maanantaina 2.8. kello 5.50pm, frankfurtis vaihto ja Helsinkiin kone laskeutuu tiistaina 3.8. kello 12.35. Silloon nahdaan!

Vihrea maakilpikonna

2010-07-19T21:22:00.003-04:00

Raskas tyo vaatii raskaat huvit. Tai niin sanotaan. Mutta jos taa on totta, niin mun tyo on kyl ollu raskaanpaa kun ma oon huomannu, koska mun huvit oli kyl ihan omaa luokkaansa. Lyhyena yhteenvetona mun neljan lomaviikkoni aikana ma siis kavin snorklaamas koralliriutalla, ilmaveneajelulla alligaattoreiden keskella, laskin alas koskee kumieneella, kiipesin tulivuoren kraaterin reunalle ja kavin uimas kuumilla lahteilla. Nain nama hurjimmat/erikoisimmat asiat mainitakseni. Kyllahan ma oon tienny, et mun tyo on rankkaa ja nain, mut ma olisin ehka kuitenki selvinny vaha lievemmalla irtiotolla arjesta. Jokatapaukses ma aattelin nyt ekaks kertoo teille siita viikon bussireissusta, jonka otin. Bussiyhtion nimi oli siis Green Tortoise, ja meidan reissun nimi Pacific Trek. Reissu kesti viikon, mut ehka ma saalin teita enka kirjota kaikkee samaan postaukseen. Katotaan ny kuinka ahkera ma oon.

Nii ja kuvia Floridasta ja Californiasta tulee sit tekstien jalkeen, kun saan kuvani ite ensin jarjestykseen.

Ma voisin sanoo, et mun Green Tortoise reissu alko, kun lahin hostellilta. (Perjantai 9.7.) Hostellilta bussin lahtopaikalle oli varmaan joku tunnin kavelymatka. Mulla oli kuitenki mukana rinkka, selkareppu ja kasilaukku, joten kavely ei ollu vaihtoehto. Ma olin suunnitellu tan hyvin. Lahen hostellilta kello 6, otan San Fransiscon tyypillisen kulkuvalineen eli Cable Car:n niin pitkalle ku paasen ja sit kavelen loppumatkan. Koska Cable car on niin suosittu kulkuvaline ma varasin ittelleni hyvin aikaa. Perilla piti olla 7.30 ja bussi lahti 8.00pm. No kaikki suju hyvin siihen asti, kunnes paasin Cable Car pysakille. Ma olin ensinnaki lahteny aikataulusta myohas. Eka C Car meni ohi just ennenku paasin pysakille. Onneks mulla oli aikaa. Odotin sit 10min, et seuraava tulis. Se tuli ja meni eika ees pysahtyny. Oli liian taynna. Taas odotin 10min ja taas se C Car tuli ja meni. Mua alko jo vaha hermostuttaan, etta nainko siina sitte kay, et se reissu menee sivu suun koska ma en ees paase ajois perille. Siina oli muitaki ihmisii odottaas mun kans ja me todettiin, et ehka kannattas kavella pari katua alaspain, kun ne C Car:t lahtee sielta, et sit mennaan jonoon ja ootetaan hetki niin paastaan sit varmasti ees jonku kyyttiin. Muuten hyva, mut kello oli vissiin jo 6.45 ja kun me paastiin sinne alas, niin se jono oli mulle ihan liikaa. Lieva paniikki. Mita nyt? Bussi? Sinne pysakille oli liian pitka matka ja se kestaa liian kauan. Ei siina sit muuta vaihtoehtoo ollu kun ottaa taksi. Mut budjetti sano iik pelkalle ajatukselle, mutta toisaalta kun bussireissu oli jo maksettu, niin sita en halunnu jattaa valiin. Yllattavan helposti jopa sain taksinki, kun vaha kattelin yparilleni ja sitte oltiin matkalla bussiterminaalille.

Koko reissu sai loppujen lopuks tosi mainion alun, koska taksilla paastiin perille nopeesti, ma olin melkeen 20min etuajas, ja kaiken kukkuaks kiltti taksiseta oli sita mielta, et mun ei tarvi maksaa matkaa ollenkaa. Ma olin kortti kades etta kiitos ja tasta visa vinkuu, mutta kuski oli vaan etta "No no this is on me." Ihmiset taala tykkaa kovasti yksin matkustavista eurooppalaisista turisteista. Sitte ku olin perilla, niin rupesin ettiin oikeeta poikkikatua, mista se bussi sitte lahteeki. Loysin yhen, mika naytti aika sopivalta, ja sia oli ihmisiaki sen nakosten laukkujen kans odottamas, etta olin aika varma, etta taa se on, mutta koska siina kohtaa katua ei ollu tien nimee ma paatin pelata varman paalle, kavelin vaha eteenpain, istuin penkille ja kattoin karttaa. Siina penkilla istu David (Taa reissu menis liian sekavaks alkukirjaimilla, niin ma kaytan niitten oikeita nimia tas.). Se varmisti mun epailykseni, etta olihan se oikee katu, mutta sia ei ollu oikeen kunnon istumapaikkoja, niin istuttiin sit siina penkilla ja odotettiin, etta kello tulis niin paljo, et paasis bussiin. Sen verran mulle selvis, et David oli nyt kymmenennellaan Green Tortoise bussimatkallaan, eli siina oli oikeen kunnon veteraani. Eika silla ikaa ees ollu paljoo. Suhtees osaan matkustajista siis. Ma en kysyny, mut veikkaisin 32 paikkeilla. (Se oli lukion historian opettaja ja tyoskenteli kesasin baarimikkona.)

Lopulta me raahauduttiin sinne muitten joukkoon. Siian oli paljo yleista keskustelua kanssamatkustajien kans ja bussiin lastautumista, perus amerikkalaista "et voi haastaa meita oikeuteen missaan olosuhteissa" -lappujen allekirjottamista yms ja sitte kivuttiin bussin kyytiin. Tavattiin meidan kuskit, Matty ja Soli (en oo varma kirjotetaanko ne noin), kaytiin lapi saantoja ja yleisia turvallisuusohjeita, nimettiin kaikille kaks buddya, jotka piti bussista aina bongata ennenku lahettiin liikkeelle, ettei kukaan jais matkan varrelle ja sitte lahettiin matkaan. Mun buddyt oli muuten Bob, hullu hippi valokuvaaja, joka oli kuvaamas meidan reissua ens vuoden kalenteriin, ja Sally, "englantilaisen" pariskunnan naisosapuoli. Me ajeltiin yli Golden Gate Bridgen, pysahdyttiin toisella puolella kuvaamaan sita siltaa, vaikka oliki jo niin pimee ja sumusta, ettei mun kameralla ainakaa mitaa kuvia saanu, ja sit jatkettiin matkaa. Tas vaihees ma tutustuin Coliniin, Maxiin ja Christianiin, joiden kans ma sit vietin suurimman osan ajasta koko loppu reissun. Christian oli kakskymppinen saksalainen, joka oli USA:ssa tatinsa host perheen tykona Seatles vierailulla. En sit tia milla se talle bussireissulle oli eksyny. Colin ja Max oli tan kevaan High School Graduateja, hyvat kaverit Santa Crusista. Toinen niista oli saano tan reissun vanhemiltaan yhdistetyks valmistujais/synttarilahjaks ja toinen oli sit maksettu mukaan siihen lahjaan. Sanoisin et Max sai sen lahjaks ja ne sit makso Colininki reissun, mut saatan toki olla vaaraski. Mutta joka tapaukses siis naa tyypit oli 18.

Oliskohan kello ollu 10, kun pysahdyttiin Safeway kaupas. Sia oli tarkotus kayttaa vessoja iltatoimiin, ostaa vesipullo seuraavaa paivaa varte ja sit ostaa jotain muutaki jos tarvi. Sen lisaks me kaytettiin pysahdysaika bussin miracelointiin. Se bussi ei siis ollu mikaan tavallinen bussi. Se oli vaha niinku sohvat molemmilla sivuilla, keskella kaks poytaa ja lisaa sohvaa/sankya. Koko bussin sai yoksi muutettua isoksi sangyksi, johon kuulemma mahtuu nukkuun 36 ihmista. Siihen lasketaan myos ne ihmiset, jotka nukkuu poytien alla + paalla ja ne, jotka nukku hattuhyllyilla. Meita oli vaan 27, et tilaa oli suht hyvin, mut kyl siina silti huomas, etta porukkaa on jonkin verran bussissa.

Kaikki tavarat heitettiin sankyjen alle, ja vaan makuupussit ja kauppaostokset jatettiin kateen. Tan pysahdyksen jalkeen vasyneet meni nukkumaan, ja bussin etuosa taytty ihmisista, kun vaan "englantilaine" pariskunta ja yks vanhempi nainen meni nukkumaan. Ja tas vaihees alko sit se juominen. Ja se muuten jatku sit koko reissun ajan. Saannoissa sanottiin, etta bussissa saa juoda niin kauan kun ei olla kansallispuistossa, eli melkeen niin sit tehtiinki. Bob osti 4 pulloo viinia, joka ei maistunu viinilta ollenkaan, lahinna mehulta. Se sit niista pullosita havitti kaks ekan illan aikana pienella avustuksella muulta, lahinna naispuoliselta, matkustajakunnalta. Ja sitte oli sita olutta. Ja sita oli paljo. Max oli alaikasista se, joka hommas jonku ostaan olutta, ja me kaikki alaikaset sit juotiin sen kaljoja. Etta nain ekana iltana. 1 asti varmaan tais taa ilta menna, kunnes ma hipsin bussin takaosaan, loysin makuupussini ja menin nukkumaan.

Lauantai aamuna herattiin punapuumetsasta. Kokattiin yhteisesti aamupalaa siina parkkipaikalla. Kaikilla oli suunnilleen yks keittiovuoro paivassa, aamusin joko erinaisten hedelmien/vihannestan pilkkomista tai sit ruokailun jalkeen siivousta tai sit illalisella tais olla lisaa pilkkomista, purkkien availua ja ruokien sekottelua. Matty ja Soli yleensa hoiti sen varsinaisen kokkailun. Ma tykkasin kaikkein eniten auttaa aamupilkkomises, joten jos vaan paasin suht hyvin ylos makuupussistani, niin ma olin sit sia auttamas. Ekana aamuna syotiin bageleita ja hedelmasalaattia. Nam! Lounaaks pakattiin ittellemme evasleivat (niinku tehtiin kaikkina muinaki paivina tasta eteenpain). Sitte meille kerrottiin, etta (ensin .5 mailia, sitten 2 mialia ja lopulta 5 mailia) tuohon suuntaan metsan lapi on ranta (shore, ei beach), etta saatte patikoida minne haluatte, mutta se on varmaan paras paikka. Nahdaan 6 tunnin paasta bussilla. Ma en oikeen tienny mita ottaa mukaan, niin otin sit melkeen kaiken mita mun selkarepus oli. Sen verran sita tyhjasin, et sain tilaa mun ja Christianin evaille. Eli sitte mina, Colin, Max ja Christian lahettiin seuraamaan Bobia ja paria muuta ihmista, koska Bob oli ollu aiemminki taa, ja se "tiesi" reitin. Mun mailitietamys ei oo kovin hyva, mut kaveltiin mettas 2000 vuotta vanhojen puitten keskella makia ylos ja alas ja siksakkia vaha loivempaa rinnetta ylos ja kierrettiin polulle katkenneita puunrunkoja ja ihailtiin valtavia (4-5 normaalia suomen mennynrunkoo mahtus sellaseen keskikokoseen puunrunkoon) puita ja ihmeteltiin, kun ei jo kohta olla perilla. Sit ylitettiin joki, kaveltiin pitkin jokee, yritettiin ylittaa joki kengat kuivana (paitsi mina, joka kaselin kenkani ja sukkani ekan kerran kun paastiin lahellekaan vetta, joten ma vaha niinku annoin sen vaan olla ja kavelin joen lapi) kaveltiin pari kertaa vaaraan suuntaan, tormattiin muihin tuttuihin meidan reissluta ja lopulta paastiin niin lahelle, etta naky vetta. Mutta silti siina valis oli hirvee heinikko, joten vaan Max ja Colin lahti sita ylittaan, etta saavat syoda evaansa rannalla. Me muut tyydyttiin retkipoytiin siina parkkipaikan lahella. (Tama on siis ihan eri parkkipaikka kun se, mista lahettiin.)

Ilam oli kuuma, mun vaatetus melkeen huonoin mahdollinen, ja mun reppu todella painava, joten Christian vaati, et se saa kantaa sen paluumatkan, koska senki tavaraa oli sia. Ma koitin kyl aina valilla ehdottaa et vaihdettas, mut se ei kayny. Taytyy kyl myontaa, et mun oli helpompi kavella, mut mun kavi poikaa saaliks, ku se raahas mun tavaroita ympari metsia. Takasitulles me tutustuttiin vaha paremmin bussin viidenteen alaikaseen 18 vuotiaaseen Emmaan. Colinilla ja Emmalla osu asiat ihmeen hyvin yhteen, ja me saatiin sit lahinna Maxin kans aina valilla naureskella niille ja nain. Mutta joo. Takasitulomatkalla nahtiin myos maailman erikoisin katutaiteilija. Viulisti keskella ei mitaan. Hyvin se soitti ja nain, mutta ma epailen, etta naita polkuja ei paivan aikana kovinkaan moni ihminen kulje, etta ehka vaha tuottoisempiakin soittopaikkoja olis.

Meidan 6 tuntia kulu ihan kokonaan siihen patikointiin. Ma en ees tia kuinka paljo me oikeesti kaveltiin, ma kuulin kaikkee 3 ja 14 mailin valilta. Etta nain. Ja osa arvioista saatto olla arvioituna linnuntieta. (Eli siis ma opin reissulla uuden ja hyodyllisen sanonnan enkuks, as the crow flies. Sita kaytettiin talla reissulla moneenki otteeseen.) Kun paastiin takas parkkipaikalle, hyodynnettiin vessamahdollisuus, ma vaihdoin vaha saasopivempiin vaatteisiin, kun olin matkan lahteny San Fransiscon kylmyydesta ja sit kun ajettiin sisamaahan pain, niin lampotila nousi faarenhaiteis melkeen 30 astetta. Kun kaikki oli tullu takas, kiivettiin bussiin, tehtiin buddy chek ja lahettiin ajamaan. Vanhempi vaki odotti kaljatolkit kadessa, etta ajetaan kansallispuiston porteista pihalle, ja taas juotiin. Tosin ma jatin kyl lauantain juomiset kokonaan valiin. Tas vaihees mulla tais vissiin loppua USA puhelimesta akku, ja suomipuhelimes oli yks pykala jaljella ja kuuluvuus nolla, joten ma pistin senki posi paalta. Ma en oikeen muista kuinka kauan me ajettiin, mut sen ma tiedan, et bussissa puhuttiin leffoista. Meita vastapaata istu Matt ja Bridget. 24 ja 26, pariskunta New York Citysta. Ja Matt oli oikeen kunnon leffafani. Ehka se nakyy myos sen uravalinnassa, se oli nimittain elokuvaohjaajan assistentti. Mutta nain. Paivan lause oli "Have you seen the movie called" Ma en oikeen tohon keskusteluun voinu osallistua, kun en oo mitaan klassikkoelokuvia nahny, en tunne muita nayttelioita nimelta kun Jhonny Depp:n ja Will Smith:n ja muutenki elokuvan yhdistaminen suomeks nahdysta naitten keskusteluun ei oikeen onnistunu. Mutta valiako silla.

Jonki ajan paasta ennen pimeeta saavuttiin Trinity joelle. Sia oli meidan sen illan illallinen ja camp out. Osa porukasta rupes pystyttaan telttoja ja sita yleista nukkuma-aluetta, minne kaikki patjat kasattiin niille, jotka nukku makuupussissa tahtitaivaan alla. Sit porukka rupes laittaan ruokaa ja hullut lahti uimaan kylmaan jokeen. Ma kavin koittaas sita vetta ja totesin, etta oon ma kylmemmaski vedes uinu, mut oli sen verran nalka, et paatin jaada odottelemaan ruokaa. En muista mita syotiin, mutta hyvaa se oli. Ruuan jalkeen Max ja Colin luuli, et ne sai mut suostuteltua mukaansa uimaan, mut oikeesti ma olin jo paattany kauan sitte, et kayn testaas Amerikkalaisen jokiveden ruokailun jalkeen. Eli se oli taa meidan neljan porukka, Max, Colin Christian ja mina ainoona likana jokeen uimaan. Emma jatti tan uinnin valiin. Uinnin jalkeen oli vaan tulen ymparilla oleskelua. Ma aikani istuskelin ja kuuntelin, kun viereisessa poydassa pelattiin juomapelia nimelta Bottles. Sen verran aanekkasti sita pelasivat, etta ma opiin saannot, vaikka en ollukaan ite mukana. Hauskalta vaikutti, pitaa kokeilla, kun paasen kotiin.

Sitte yht akkia Max ja Colin ja Emma paatti, etta ne menee drunk night swimming in the river. Great. No sinne ne sitte menivat ja hetken paasta Max tuli takas ja sano, etta halle tuli sellanen tunne, et ehka hanen kannattas lahtee. Ma tiedan sen tunteen, mulla oli sama tunne aina iltasin jos olin missaan yksin Colinin ja Emman kans. Me sit istuskeltiin siina poydan ymparilla, mina, JP, David, Emman seta Jill ja Max aina valilla. Vuoron peraan naureskeltiin Colinille ja Emmalle tai sitte Maxille, joka Colinin kaverina ja Uncle Jillin suosikkina lahetettiin vaha valii sanoon tai tarkastaan jotaki joelta. Oli nailla kans jutut. JP:lla oli uimavalvojan koulutus, mutta han kans sano, etta hanella ei oo kannisen youinnin hengenpelastusarvonimee. Siita riittiki sit juttua koko loppu ilta. Etta nain. Ma tunsin oloni vaha vasyneeks aika aikases vaihees, koska olin hereilla olevista ainut ei alkoholin vaikutuksen alainen, kun Christian oli menny nukkumaan jo jonki aikaa sitte, niin lopulta maki poimin makuupussini, ihailin hetken tahtia ja rupesin nukkumaan.

Nyt multa loppuu aika kesken, kun huomenna on taas edes tyopaiva ja aikanen heratys. Ehka ma jatkan teille tasta satuilua taas joskus, kun on aikaa, ja koitan oikeesti saada niita kuviaki esille. Mut varmaan helpointa kuitenki on, jos teen niille oman postauksen. Hyvaa yota mulle ja Hyvaa huomenta Suomi!

L OMA

2010-07-04T23:08:00.002-04:00

Elikka Miami lyhyesti. Lyhyesti siks, etta kello on 11.09pm ja mun lento Californiaan lahtee huomen aamuna 10.30, ma en oo pakannu via ollenkaan ja mulla ei oo mitaan hajua kuinka paasen aamulla lentokentalle. Eli siis niin. Lyhyesti.

South Beach, IHANA <3 Ma olin sia 8 paivana 10sta. Aika hyvin. Sia oli tosi lamminta, ihana hiekkaranta niin pitkalle ku vaan nakee, palmupuita, surffareita ja ihanaa.

Mun hostelli oli ihan ok. Mita silta rahalta nyt voi odottaa. Aulas oli ilmanen netti, niin sita kyl hyodynsin aina aamupaivisin, kun parin ekan paivan jalkeen opin, et mun ei kannata menna aamupaivalla ulos, kun tulee vaan paa kipeeks ja hirvee vasy. Eli ulos lahdin yleensa vasta joskus 2 ja 3 valilla.

Beachkentta. Yks mun lempipaikoista rannan jalkeen. Siina vierella istuskella ja kattella kun ihmiset pelaa. Ja Sunnuntaina kaviki sit niin, et kun ma siina rauhas istuskelin ja kattelin kun ihmiset pelaa, niin pulta tultiin kysyyn et osaaks sa pelata, kun multa puuttuu pari. Sanin et pelaan vaha ja se oli sit tarpeeks. Ma treenasin sen kans sit hetken ja sit me haastettiin jonku pelin voittaja ja sit pelattiin ja pelattiin ja oli tosi hauskaa pelata pitkasta aikaa. Viimenen peli jopa melkeen voitettiin, mut ei sit ihan. Pelin jalkeen nopee pulahdus mereen ja sitte otettiin ilta.

Everglades. Perjantai. Taa oli sellanen luonnonpuisto. Paljo vetta ja heinaa. Sia mentiin airboat ajelulle, kattoon alligaattoreita. Oli tosi uskomatonta. Ma en tienny et alligaattorit syo niin harvoin. Kerran viikos kesalla ja kerran kuussa talvella. Ja ma en myoskaan tienny kuinka pienia alligaattorit on. Tai siis lapsiallgaattorit. Mul on kuva 2 vuotiaasta. Pistan sen sit esille ku on kuvien aika. Sit ma opin kans milla erottaa krokotiilin ja alligaattorin. If it looks mean, it's a krokodile. Airboat ajelun jalkeen oli villielainshou jossa oli esilla alligaattoreita, kilppareita, skunkki ja skorppiooni. Siitaki on muutama hyva kuva esitettavaks tas joskus.

Key West. Maanantai. Tas reissus meni koko paiva. Lahettiin aamulla 7 ja oltiin takas illalla 8. Mut oli reissun paras kohta. Ma nimittain paatin bussimatkalla, et ma meen snorklaamaan koralliriutalle. Bussiselostaja piti vaan niin hyvan myyntipuheen. Ja onneks menin. Koska siina 2h:n aikana ennen snorklausta ehin kaveleen koko sen kylan kaks paakatua lapi ja nakeen kaiken mita sia oli nahtavana. The Southermost point of USA, US 1 mile 0 ja pari kuuluisaa taloo. Mut se snorklaus. Oli tosi mahtava kokemus. Ma en oo ikina tehny mitaa sellasta, joten vaha ihmettelin et kuinka ees uskalsin menna sinne, mut se meni tosi hyvin ja oli aivan alyttoman hienoo. Kaikkein hienoimmat kalat jai nakematta, kun tuuli ja oli vaha hankala suunnistaa paa veden alla, mut sen verran hyva vaikutus jai, et tan haluun teha uusiks.

Juhannus. Mun juhannus ei todellakaan ollu mikaa tavallinen. Ma juhlistin sita oikeestaan vaan perjantai iltana, kun menin ulos ravintolaan syomaan. Mulla oli 2 kriteeria paikan valinnas. A) sielta piti saada pihvi alle kolmella kympilla ja B) piti olla nakyma biitsikentalle. Molemmat ehdot taytty, joten sain syotya hyvin, ja siina oliki sit mun juhannus.

CJ. Ma en tia oonko ma muistanu mainita, mut CJ muutti Miamiin joku kuukausi sitte. Eli mun oli sit sita pakko kayda moikkaas. Tai oikeestaan se tuli mua lauantaina kattoon, kun se on se jolla on auto ja joka ees vaha paremmin tuntee paikkoja ku ma sia. Ja silla oli mukana sen kamppis joka on asunu Miamis jo vuoden, niin etta nain. Mutta siis niin lauantaina USA:n jalkapallohavion jalkeen CJ tuli mua kattoon ja mentiin rannalle. Oli tosi kiva naha sita pitkasta aikaa. Poika parka poti vaha koti-ikavaa, mut muuten se oli sama hauska ittensa. Sen seuras ei oo ikina tylsaa. Sit ma sain tietaa, et silla on synttarit Tiistaina, joten se kutsu sit mut sen synttari-illalliselle, et ees nayttais silta, et silla on kavereita. Eli tiistaina mentiin sellaseen paikkaan kun Benihana. Ruoka oli kuulemma japanilaista, paikka oli aika kallis, mut sen viehatys oli siina, et ruoka tehaan siina sun silmien edes ja kokki yleensa tekee kaikkia temppuja siina kokatessansa. Me saatiin esim ihailla CJ:n kasvoja kaiverrettuna riisiin. Me vaan oltiin paikalla aika myohaan, joten kun 11 mais lahettiin pois, niin tyontekijat ei kovin hyvin kattonu meijan peraan, mut ei oo meidan vika...

Muut ihmiset miamis oli tosi mukavia yleensaki. Jos ma vaan olin istuskelemas ja katelemas maisemia tai jotain, niin yleensa sia joku tuli juttelemaan, ja nain. Etta aivan mahtava reissu oli.

Nyt tosin vaha kaduttaa, et en oo viakaan pakannu, ja muutenki pitas via teha paljo kaikkee. Mua ei sais jattaa yksin kotiin tammosena aikana, kun sit ma en vaan tee mitaan. Tanaan oli 4th of July eli Amerikan itsenaisyyspaiva, mut enpa ma site ittekseni juhlistanu. Illalla kuuli ilotulituksia joka paikas, mut taalta talolta ei niita nahny, ja pihalla on sellanen ruuhka, etten kyl mihinkaan lahteny ajamaankaan niita kattoon. Ja sita paitsi en ma mihinkaan voiskaan menna, kun mun piti pakata.

Ja loppuun via kerrottakoon niille, jotka ei oo via kuullu, etta mulla on alle kuukausi aikaa Amerikassa. Maanantaina 2.8. lahtee mun lento Newarkin lentokentalta, ja Helsingissa ollaan tiistaina 3.8. mun muistaakseni joskus puolen paivan aikaan. Etta nain talla kertaa. Nyt ma meen pakkaamaan. Hyvaa yota ja nahdaan taas West Coast:n jalkeen.

Lentokone

2010-06-21T22:45:00.007-04:00

Siita on tosi kauan kun viimeks lensin koneella jonneki. Silloon suuntana oli Las Vegas. Joten kyl ma oon nyt tan lomani ansainnu. Huomenaamuna lahtee kone Newarkin lentokentalta suuntana Miami! Siita tulee toivottavasti aivan alyttoman hauskaa! Pitais kyl tulla. Kaikki on sanonu sita. Joten niita uskotaan. Aamulla 6.30 pitaa olla ovesta pihalla joten sita mukaa mun pitas olla jo nukkumas, mutta koska ma jatin pakkaamisen vaha viimmetippaan eli sain sen just valmiiks, niin en nyt via voi nukkua. Koska siis lupaan ja vannon, etten todellakaan Miamissa mitaan kirjottele, niin piti nyt tulla paivittamaan. Samalla voin luvata, et kun tuun viikonlopuks Miamista kotiin ennen Californiaa, niin paivitan teille kuulumisia, mutta en varmaankaan pista kuvia via silloon. Ettei vaan kotona kellaan mee toiveet liian korkeelle.

Lapset siis lahti leirillensa. Oli se aika jannaa. Nelja viikkoo niita nakematta. Ja ne via meinas lahtee sanomatta heippaa. Mut kun ma menin sanomaan hyvia leireja niin sit sain ne halaukseniki, mita halusin. Eli siis niin lauantaiaamu meni via pakates tavaroita ja kantaes niita autoon. Sitte ku ne lahti, ma jain siivoilemaan taloo. Eli vaikka se oli mun eka vapaapaiva niin ma tyoskentelin enemman kuin minaan muuna lauantaina. Mutta enpa valita, kun nyt mulla on sit tulos 4 viikon vapaat. Sit illalla kun piti menna nukkumaan, niin oli vaha hankaluuksia. Kaks asiaa. Ekaks, ulkona oli kaks kollikissaa, jotka kilpaa mourus ja piti metelia, ja koska taa on niin kuuma niin mun piti pitaa ikkunaa auki, niin se aani kuulu sisalle tosi hyvin. Ehka kuitenki suurempi hairio oli meidan viimene jaljella oleva kissanpentu, joka paatti, et koska L ei oo kotona, niin han nukkuu sit mun sangys. Ei siina mitaan, mut se vaan ei halunnukaa nukkua, vaan leikkia mun hiuksilla, kiusata mun niskaa, ja kynsia mun vaatteita. Eika se millaan alynny, et jos ma pistan sen pois mun sangysta niin ma en haluu tulla sinne. Se vaan tuli koko ajan takas enka ma jaksanu pistaa sita ovesta ulos, kun en millaan jaksanu nousta sangysta enaa. Lopulta kuitenki 30min nukkumisen, heraamisen, pinene nukkumisen ja taas heraamisen jalkeen pistin sen kaytavalle ja oven kiinni. Ja lopulta kunnolla nukkumaan.

Sunnuntaina oli tarkotus menna Nykiin Ukraina M:n kans, mut sit meidan aikataulut vaha venahti, kun mulla oli via siivousta ja pyykkaysta jaljella ja kaikkee, niin paatettiin sit vaan menna Maplewoodiin leffaan kattoos Shrek Forever After. Oli kylla hauska leffa. Sen jalkeen kaytiin syomas ja sit mentiin molemmat kotiimme tunniks, kun oli via kaikkee pienta mita piti teha, ja sit alettiin ajaan kohti mun kuukausittaista au pair tapaamista. On taa kiva kun melkeen 10kk meni ennenku ma sain luvan ajaa ite autolla mun tapaamisiin. Onneks mulla on niita enaa niin monta jaljellaki ja kaikkee!!! Mut kuitenki siis M tuli mun mukaan, koska K:n mielesta on parempi eksya kahestaan. Ei onneks eksytty, mutta kun mukana oli vaan tulostettu kartta, ja tie oli poikki 3 kertaa silla merkitylla reitilla, niin vaha jannitysta saatiin elamaan. Mut paastiin kuitenki perille, ihailtiin puistoo ja muutamaa hassua ruusua, ma puhuin mun CC:n kans vaha et niin miks lahen aikasemmin ja onko kaikki ok ja siis on, pitaa vaan muuttaa ennen koulua ja sit me tultiin kotiin. K ja G sano, et ne tulee kotiin 5 mais, joten kun am tulin kotiin tapaamisestani 8pm eika ne ollu kotona, aloin vaha ihmetteleen. Sit just ku totesin, et kyl ne pitaa huolen ittestaan ja menin nukkuun, niin kuulin et ne ajo pihaan. Kello oli 11. Et kyl ne on joo hyvia arvioimaan aikaa. Ja sit via yolla oli sama homma kissojen kans. Nice! Tana yona ei oo. Kollikissoja ei oo nakyny piahalla, kun Evie tuli takas ja ma en ota kissanpentua mun huoneeseen.

Tanaan sit mentiin M:n kans sinne nykiin, kun molemmat oli vapaana. Mentiin kattoon Tutankhamun nayttelya, joka on Nykissa vaan kerran 30 vuodes. Muumioista ei saanu ottaa kuvia, joten siks niita ei tannekaa tuu. Se nayttely oli tosi upee ja mielenkiintonen, ja sen lopuks kaytiin via kattoo vartin 3D leffa aiheeseen liittyen. Oli kyl mahtavaa. Vaha vaan tunnelmaa hairitti se, et M voi tosi huonosti. Se voi niin huonosti, et se oksensi ja me mentiin apteekkiin ostaan sarkylaaketta ja sekaan ei meinannu auttaa, niin meinattiin menna laakariin, mut sit monen mutkan kautta paadyttiin kavelemaan kohti ensiapua, mut matkalla se laake alko vihdoin vaikuttaa, ja M oli taas oma ittensa. Kyl oli kummaa. Sit kun kaikki oli taas hyvin niin mentiin tekeen vaha shoppailuja, kunnes ma sanoin, et mun on pakko menna kotiin, kun en oo via pakannu. Ja kun tulin kotiin, mun sangylla odotti mua ihana valkonen D & G laukku. Lahja K:lta ja G:lta. En tia onko se aito vai ei, mut tosi hieno se on. Mut nyt ma oon varmaan kirjottanu tarpeeks et voin menna hyvalla omallatunnolla nukkumaan.

Naa kuvat on otettu joskus silloon, kun N oli erotettuna koulusta, ja meilla oli aikaa keskella paivaa, niin mentiin Maplewoodin puistoon kuluttaan aikaa. Ja se muuten oli kivaa. Kopiteltiin pesapalloo, heiteltiin jalkapalloo ja koitettiin vaha pelata lentopallooki. Ja sit toki tutustuttiin siihen jokeen.

Ai nii, N:n pesapallojoukkue voitti niitten koko sarjan!

Iksu

2010-06-18T23:09:00.003-04:00

Ompa ollu viikko, mutta nytpa se on ohi. Mun tyot on nyt sit 4 viikon tauolla. Ja vaikka ma odotanki tosi innoissani Miamia ja LA:ta ja Sanfransiscoo ja kaikkee, niin tanaan ma just tajusin, et taa tarkottaa myos sita, etta en naa N:aa enka L:aa 4 viikkoon. Siis 4 kokonaiseen viikkoon!

Toista ma otan mielellani sen 4 viikkoo lomaa, mut en ma silti oo hirveen innoissani tasta en naa mun kaksosia kuukauteen. Tas lahiaikoina ma oon huomannu, et kun niitten kans ei enaa leikita, niin niihin muodostuu ihan erilainen side. Ne hetket, kun me puhutaan vaan jotain merkitsematonta, mutta kuitenki niin mielenkiintosta, et se saa ne pois tietokoneelta tai tv:n vieresta. Tai se, kun ne esittaa, ettei ne kuule mua ollenkaan, etta ma tuun henkilokohtasesti hakemaan ne jonneki, enka vaan pyyda niita ovelta kiltisti etta tulkaas nyt tanne. (Ainaki ma haluun uskoo, etta asia on nain, koska jos ne vaan ignorettaa mua niin se ei kuulosta ollenkaan hyvalta.) Kaikkein parasta on kuitenki se, kun L tulee kotiin tai on lahos jonneki, jos ma vaan oon lahella, se tulee ja halaa mua. N ei tee tata, mut silla on taa oma tapansa tulla keskella paivaa ilman mitaan varotusta tai minkaanlaista nakyvaa syyta antamaan sen kuuluisa "death hug".

Ma en ees tia mihin aikaan ne lahtee huomenna ajamaan sinne kesaleirille pain, mut mun pitaa vaan toivoo, et oon hereilla ja kotona silloon, koska mun pitaa ehdottomasti ottaa varastoon muutama noita rutistuksia silta varalta, etta Floridas tai Californias tulee niita ikava.

Evie oli mun huonees mua odottamas kun tulin illalla takas ja nyt se nukkuu mun sangyn alla. Mun pitas varmaan liittya sen seuraan. Oon ma sentaan tehny ihan kunnon tyoviikon pitkasta aikaa. Paitsi tanaan oli kyl vaha helpompi paiva, mutta ei silti oikeestaan. Homma meni nimittain niin, et 8 ylos ja aamupalaa. Lapset herat 9, jolloin K:n toivomat latyt oli valmiita. Ne syotiin sit pihalla, kun kerta oli niin hieno aamu. Sitte mina ja N pistettiin valot terassin aurinkovarjoon, ja jouduttiin kayttaan vaha luovaa ajattelua, kun pienille metalliputkille tarkotetut klipsut ei millaan kiinnittany valoja meidan puusta tehtyyn varjonpidikkeeseen. Sitte ku kello tuli 11.30, K otti lapset mukaansa huutokauppaan. Se sano, et niilla menee tunti tai kaks, et ma oon sen aikaa vapaa. No ma sit puuhasin omia juttujani sen pari tuntia ja sit aloin odotteleen niita kotiin. Ne oli myohas, mut se ei ollu mikaan ihme. K ei oo ikina ollu hyva arvioimaan aikoja. Mut ehka se on saanu sen aitiltaan. Mutta ei siita sit sen enempaa. Niin ma sit vaan nautin (extended) vapaa-ajastani, kunnes multa alko loppua tekeminen kesken. Ja koska ma tiesin et ne voi tulla kotiin mina hetkena hyvansa, niin ei talosta voinu mihinkaan lahtee. Mut niitten tunti tai pari vaan veny ja veny ja kun ne lopulta tuli kotiin, ne oli ollu reissus sellaset 5h. Etta nain tama aikakasite taala pain.

Myohemmin ma sain tosin kuulla, et niilla kesti niin kauan siks, etta niilla oli menny matkalla rengas rikki. Mut siina vaihees se tieto ei enaa tehny mitaa, kun paiva oli muutenki jo ohi. Kun L ja N tuli kotiin, me pakattiin loput niitten leirikamoista niitten arkkuihin (just sellasiin, mita amerikkalaisis kesaleirileffoissa on!) ja sit kirjotettiin listaa, et mita via puuttuu. Sit K lahti lasten kans ostaan shamppoot ja muut tarvittavat tavarat ja ma olin off.

Etta sellanen paiva ja viikko mulla tanaan. Miami kutsuu 4 paivan paasta ja sunnuntaina mulla on todennakosesti toiseks viimenen aupparitapaaminen. Mutta tosiaan niin nukkumaan piti menemani. Evie lahti jonneki, et yksikseni meen sit nukkumaan. Hyvaa yota mulle ja huomenia vaan teille!

Enta sitte?

2010-06-16T10:36:00.002-04:00

Multa on jo kysytty, mita teen ekaks, kun paasen takas Suomeen. Suklaa ja sauna kuulostais tahan tosi hyvalta, joten todennakosesti silla mennaan. Mut sit kun mietin vaha sita hetkee pitemmalle, tulee mieleen, etta niin sit pitaa nahda kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset sia kotipuoles. Ja siks ma kirjotan tan merkinnan. Ma tiedan, etta ma en oo ollu hirveen ahkera kirjottaja ja myonnan, etta mun tekstit saattaa olla hankalaa lukee aina valilla, kun mun ajatus vaan hyppii asiasta toiseen. Mutta ei toi teidan kommentointipuolikaan kovin vahvoilla oo. Mamma ja K on ainoon, joihin voi aina luottaa, etta ne jattaa jonkunlaista kommenttia. Ma uskon ja toivon silti vahvasti, etta edes joku muukin edelleen lukee tata mun blogia, ja siks ma haluun palkita ne, jotka on jaksanu seurata mun tapahtumia ja ajatusten hyppelya.

Eli siis ne ihmiset, jotka jattaa kommentin tahan tekstiin, tulee oleen ensimmaisten joukos, joita ma sit meen kattoon kunhan tuun kotiin. Eli jos yhtaan tuntuu silta, etta aikaa loytyy aikavalilla mun kotiinpaluu ja koulun alku, niin kommenttia vaan kehiin. Ma aion ehdottomasti kayda moikkaamas kaikkia, jotka kommentoi, ja todennakosesti myos sellasia ihmisia, jotka EI lue tata, mutta kaikki kommentoijat on siis etusijalla mun "to see when I get home" -listalla.

Alkuviikkoa

2010-06-15T18:53:00.003-04:00

Maanantaista kehkeyty loppijen lopuks tosi hyva paiva, vaikka sillaki oli huonot hetkensa. Sen jalkeen kun ma lopetin tanne kirjottamisen, oli mulla vaha yleista siivoilua, laakarin vastaanotolla paperipainkan kans odottelua ja muuten vaan oleskelua, kunnes K tuli lasten kans kotiin. L ja N oli ilosia ja kun olin niita ovella vastas sain ihanat kotiintulohalit molemmilta. Aika pian tan jalkeen ma lahin kappaileen kohti SO:ta. Oltiin sovittu Ukraina M:n kans, et mennaan ulos dinnerille.

Meilla oli ihan alyttoman hauskaa. Naureskeltiin ruokalistalle, ihme pitsoille ja paadyttiin tilaamaan 5 juuston pitsa M:lle ja pastaa ja lihapullia mulle. Tarjoilija sitte kysy, et haluunko ison vai pienen annoksen, niin sanoin sitte etta pienen, kun naitten annoskoko on mita on. Sain sit lautasellisen pastaa, vaha kastiketta ja kaiken paalla komeili yks iso lihapulla. Kayhan se nainki. Eika siina mitaa, ei kyl ollu liian vahaa ruokaa.

Kun oltiin syoty paatettiin, ettei nyt via kotiin, niin mentiin sit puistoon, meijan vakkari hengauspaikkaan SO:ssa. Heti ku paastiin lahelle puistoo ma kattoin etta hei jee, taa on tulikarpasia. Eli seuraavaks ihailtiin niita ja sit tuli keskusteluun kaikki muut otokat ja aina valilla palattiin takas tulikarpasiin, kun ne valkky siina meijan ymparilla ja naytti hassulta. Ainut ongelma oli se, etta sitte ku keskustelu tuli siihen, etta niin tosiaan ma lahen tasta kohta lomalle ja sen jalkeen aika pian kotiin, etta mitas sitte? M jaa toiseks vuodeks tanne ja ma lahen pois. M ei oo hirveen laheinen Bosnia M:n tai Z:n kans ja sen toinen tosi laheinen kaveri lahtee Californiaan toiseks vuodeksensa. Ma oon koittanu sanoo, et kyl tanne tulee uusia auppareita ja niin varmasti tuleeki, mut on se silti aika outoo. Ma muistan viaki ku M tuli tanne ja sit sen perhe tuli meille dinnerille sen ekana viikonloppuna.

Mut niin kun tosiaan sanoin, et tas paivas oli huonojakin hetkia, niin tosiaan kun alko tulla pimee niin ma kavelin kotiin. Kotona K oli hirveen vihanen, kun silla aikaa kun se oli ollu pois niin kissanpentu oli pissiny sohvalle. Ei se suoraan mulle ollu vihanen, mut sen kyl kuuli sen puheesta ja ymmarsi muutenki, etta mun vika se on. Vika oli siis siina, etta hiekkalaatikko oli likanen, joten se pentu ei siks ollu menny sinne. Ma koitin kyl vaha sanoo, et G sano mulle sunnuntaina, etta han siivoo sen hiekkalaatikon silloon, ja koska ma en ollu koko sunnuntaina oikeen kotona niin ma en nahny siivosko se vai ei. Mut mulle ei tullu mieleenkaan tarkastaa, kun se kerta sano, et han sen siivoo. No se oli siivonnu alakerran laatikon mut ei ylakerran laatikkoo. G:ki sano kyl K:lle, et hanen vika se on, mut K oli silti sita mielta, et kun mulla ei muuta tekemista ollu, niin mua olis pitany pyytaa sita siivoomaan. No eipa kukaan pyytany.

Taa pahotti kyl mielen hetkeks aikaa, mut sit ma muistin, et viimeks ku oli jotaki tallasta, niin ma murehdin sita koko yon, ja aamulla K oli niinku mitaan ei olis sattunu, kun se oli saanu kans alleen kunnon younet. Niin ma sit paatin antaa asian olla ja kattoo mita aamulla tapahtuu. Ihan ihmeellisia unia ma kyl yolla nain, mut ku herasin 8 mais niin se asia ei mua enaa hirveesti vaivannu. Ja samaa mielta oli K. Kun nain sen aamulla, niin melkeen ekat sanat mita se sano oli et sori eilinen, ei han ollu sulle vihanen, han oli vaan turhautunu, kun loman jalkeen kotiin palates on vaan vastas hirveesti toita. Ja hiekkalaatikon siivous oli siis G:n ei mun vika, mut ens kerran ohjeeks sain kyl et "Don't trust G!" Eli nain mennaan sit ens kerralla.

Tanaanki oli oikeen mukava paiva. Ma en ees oikeen tiia loppuko lasten koulu tanaan vai loppuuko se huomenna vai torstaina, mutta K ja G on paattany, ettei L:n ja N:n tartte menna kouluun ollenkaan enaa vikalla viikolla. Eli ma olin sit niitten kans koko paivan. Mut aika kulu yllattavan nopeesti. Askeen ku menin hakeen K:ta juna-asemalta niin laskeskelin, et ma oon tehny toita ny 10h, mut ei tunnu silta ollenkaan. L heras vasta 11 mais, niin aluks oli vaan N vahdittavana. Sit aika pian sen jalkeen kun L paasi sangysta ylos se soi aamupalan, pesi sen purjeveneen mika sunnuntaina haettiin ja sit pitiki jo menna kaupungille, kun koulu loppu ja L ja N meni B:n kans syomaan paivallista. Siina mulla oli sit joku tunti aikaa rauhas siivota ja pyykata kaikki mita mun piti tanaan teha. Ku ne tuli takas L ja B pystytti lemonade kojun meidan talon eteen. En ny sanois et se oli mikaan hirvee success, mut tayty mun ny ainaki kayda ostaas elamani eka lemanade niitten kojusta. Ja oli niilla muitaki asiakkaita, et saivat kyl kannunsa tyhjaks enneku lopettivat. Sit vaha aloettiin leiripakkausta ja siivottiin alakertaa, N meni kaymaan Gaman kans jossaki, ma vein pyykkia drycleaneriin ja sit me syotiin valipalaa ja pakattiin lisaa ja siivottiin. Sit K soitti, et tuuks hakeen mut taalta juna-asemalta ja nyt ma sit oon tas.

Pitkasta taman paivan to do listasta sain yliviivattua kaikki paitsi kaks asiaa. Eli huomiselle jai lasten kans Target:n reissu, listalla leiritarvikkeita, kuten shamppoota, aurinkorasvaa, hyttysmyrkkya ym x2. Toinen tekematon asia oli elainlaakarilla kaynti, mut kun K soitti sinne, etta koska sopis tulla niin he sanoivat, etta 29.6. Eli se jaa sit jonku muun tehtavaks, koska silloon ma oon Miamissa tutustumassa Floridaan!

Tata laulua ma eilen mietin sia puistos vaikka kuinka kauan, etta mika laulu se oli mis laulettiin nain? Ma oon ihan varma et sellanen laulu on olemas. Mut mieleen tuli vaan se lentokone laulu, ja se ei todellakaan oo oikee. Joten kun tulin kotiin niin oli pakko googlettaa se, ja sieltahan se oikee laulu sitte loytyki.

Raha?

2010-06-14T10:52:00.002-04:00

Sori vaan K, mutta kun ma en nykyaan tee mitaan, niin siina ei sit oo paljoo kirjottamista. Koska sua tuskin kiinnostaa lukee kuinka ma aamulla heraan, sit ma katon vaha Frendeja mun iPodista, sit ma teen jotain tylsaa mita se ikina sattuuki olemaan, sit lapset tulee kotiin ja ma tappelen niitten kans hetken ja sitte ku ma oon off niin ma yleensa katton NCIS:aa pari jaksoo ja sit ma meen nukkumaan. Mielenkiintosta eiko olekki? Ja nyt via, kun K ja lapset tosiaan on Texasis niin mulla on via vahemman tekemista.

Sunnuntaina ma tosin tein kyl jotaki kirjottamisen arvosta, joten siks ma tulin tanna. Ma nimittain herasin sunnuntaiaamuna ennen 9. Ma en muista koska olisin viimeks sunnuntaina heranny niin aikasin. Nyt kuitenki herasin, koska me mentiin G:n kans Livingstoniin. Hakeen 60kg purjemeve, jonka se on ny omistanu kuukauden ja jota se ei oo vaan saanu haettua kotiin. Ja joka kylla muuten paino enemman ku 60kg. Mutta siis nain. Ensin ajettiin sinne ja koko menomatka puhuttiin mun Floridanreissusta. Ja ma totesin, et siihen on enaa vaha yli viikko. Et ehka mun pitas vaha suunnitellaki jo, et mita ma sia teen. Eli ehka rupeen sita sit tekeen seuraavaks. No mut siis kun paastiin perille, haettiin se purjevene, jonka nakoa ma olin koko matkan miettiny, etta milta nayttaa 60kg purjevene, joka mahtuu meidan volvon katolle. No se nayttaa vaha niinku kanootilta, mutta se on leveempi, ja siina on yhden hengen istumapaikan lisaks reika, johon saa maston kii ja pari muuta jotenki sita purjetta varte kai. Kannettiin sit se siihen auton viereen ja meinattiin nostaa se katolle, kun todettiin, etta eipa taa niin helppoo ookaan. Ehka G oli aliarvioinu mun voimat tai se oli kuvitellu, etta se vene on kevyempi tai jotaki, mutta joka tapauksessa me ei vaan siita yht akkia sita nostettu sinne katolle. Piti kaannella ja kattella ja miettia, et milla ihmeella me saadaan se sinne katolle. Lopulta liuutettiin se sinne katolle auton takaa, ja se naytti lopulta tosi hyvlata se meidan saavutus. Sitte koytettiin se kiinni ja ajettiin takas. Takasitulomatkalla puhuttiin sit kaikesta, mita radion kuuntelu toi keskusteluun, esim sen, etta 92.3:n kaikki laulut kasittelee seksia, mika on amerikan suosituin kondomimerkki, ja kuinka afrikan amerikkalaisilla miehilla on vaikeuksia ajaa partansa, kun niitten hius on niin kiharaa. Hyva me.

Kun paastiin kotiin G sano, et han soittaa kyl jonku kaverinsa sit ottaan sen veneen alas sielta katolta. Hyva nain, koska mulla oli muutenki jo kiire, enka tia kuinka hyvin me oltas onnistuttu siina veneen alas saamises. Mut ma juoksin suihkuun, huomasin, et meilla oli sattunu kommunikaatoikatkos siina, koska mun oli tarkotus olla silla talolla ja sit vaan kiireella sinne. Onneks todettiin, et ei ollu mun vika, sovittiin et 11 jos ei kuulu mitaan muuta eika kuulunu, kun ne oli unohtanu lahettaa sen ilmotuksen, et 10.30 olis parempi. Mutta siitaki selvittiin. Ja taa mun paivani kuluki sitte 7pm asti ja kun lopulta tulin kotiin, oli aika lailla vasy. Mut ei niin vasy, etteiko jaksais kattoo yhta NCIS jaksoo. Ma nimittain totesin, etta mulla loppuu aika kesken niitten jaksojen kans, kun kohta alkaa se mun matkustusvaihe.

Tanaan ma sit herasin taas tyhjas talos, koska G on tois ja K ja lapset tulee vasta illalla kotiin. Innostuin sit tekeen vaha laskemista sen mun uuden kampan kans ja totesin, etta vuokran jalkeen mulle jaa rahaa 57.6e kuussa. Ja sit siita via pois sahko. Ja vesi? Mamma? Vai kuuluko se tas tapaukses hintaan? Ei kai siina mitaa muuta, mut taitaa siina olla vaha totuttelemista tan 200$ viikossa jalkeen.

Miles away

2010-06-10T22:40:00.002-04:00

Talla hetkella K ja lapset on Teksasis. G on kotona, koska sen pitaa kayda tois, mutta paivalla sita ei nakyny kotona ollenkaan, joten ma olin melkeen niinku yksin kotona. Eika mulla siis ollu toitakaa. Eika oo toita huomennakaa. Lapset tulee kotiin vasta ma iltana, joten mulle on tulos tosi helpot 5 paivaa. Paitsi et la ja su vaha mietityttaa, etta onko vaha outoo olla kotona vaan G:n kans. Tulee vaan jotenki sellanen janna ja vaivaantunu olo. Mutta ehka jos ma meen la Nykiin ja su:lle mulla on muita suunnitelmia, niin ei valttamatta ees tarvi olla hirveesti kotona.

Ma oon tas huomannu, et vaikka mun loma on kohta tulos ja mun pitais varmaan sita vaha suunnitella ja miettia, tai edes olla innoissaan, niin mun ajatukset on kotona. Suomes. Ma sain mamman ja papan avustuksella loydettya ittelleni kampan Turusta. Taa on jo aika kiva. Eli ma oon taalta tulos kotiinki. Muutenki ma mietin Suomee tosi usein. Mita teen sit ku tuun kotiin, missa pitaa kayda ja keta pitaa naha ja kuinka paljo kaikkee mun muka pitas teha. Ja muutenki on kumma, kun kaveri paasi ylioppilaaks ja mun sisko on talla hetkella riparilla ja ma en oo paikalla. Ma en oo lahellakaan. Ma oon taala.

Kello on paljo ja mulla on vasy, mut ma oon taala. Kuuntelemas YouTube:sta Suomalaista musaa ja ajattelees kotia. Eli Suomee. Kyl se vaan on hieno maa se Suomi. Eiks nain? Ma oon lahettany yhdistykselle ne paperit et lahen aikasemmin kotiin, mutta sielta ei oo via kuulunu mitaa. Kun niitten pitas vaan tilata mulle se lippu. Toisaalta mua pelottaa se hetki, kun saan sen kirjeen, ja sitte mulla on lippu kades ja loppu on lahella. Sitte ma oon oikeesti palaamas takas. Eika tas tekstis taaskaan oo mitaan jarkee, mutta ehka ma annan sen ittelleni talla kertaa anteeks. Nii muuten ma en oo viakaa paattany et mita ma teen sit ku tian sen lahtopaivani. Koska mua oikeesti hirveesti huvittas kertoo teille vaara paiva ja sit vaan yllattaa teiday ja yht akkia olla kotona, mut toisaalta matka Helsingista kotiin vois onnistua ehka Pikkusen helpommin, jos mua oltas vastas. Varsinki naitten mun matkalaukkujen kans. Ma en tajua milla ma muka saan kaikki mun tavarat taalta kotiin. Mut enpa sita ny via murehdi.

Jos ma ny vaikka jattaisin taman tahan. Mulla on mieles yks postaus, jonka haluun kirottaa, mut se on eka ja todennakosesti vika, jota meinaan suunnitella ja miettia huolella etukateen, et saan siita mahdollisimman hyvan. Ja se tarvii ehka via vaha research:kin. Joten se ei via hetkeen taida tulla.

Enka muuten jata tata via tahan, koska ma oon kans huomannu, kuinka huono juttu on, etta elama on kielisidonnainen. Enka ma oo ennen tata ees huomannu kuinka kielisidonnainen se on. Ja sit ku huomasin, niin ensin se oli vaan, et kun mietin jotain suomeks enka osannu kaantaa sita enkuks, niin se harmitti. Mut nykyaan kun mietin jotain enkuks ma tuun melkeen surulliseks, kun ma huomaan, etta tata ei voi sanoo suomeks. Tai jos voi, niin se menettaa merkityksensa ja tarkottaa jotain ihan muuta. Se ei oo reilua! Oikeesti...

Kesa

2010-06-04T18:52:00.002-04:00

Taala on kesa, siis lampotilan puolesta, ja mun mielessa on kesa. Talla viikolla varailtiin K:n kans mun kesalomareissut. Nyt ma vaan odotan, etta naa pari viikkoo menee ohi, etta lapsilla alkaa loma, etta ne menee leirille, etta ma paasen mun reissuille.

Lasten koulu loppuu joskus 17 tai 18 tai joskus siina. 19 K ja G lahtee ajaan niitten kans, etta ne voi sit 20pv jattaa ne leirille. Ma en oikeen tia missa se leiri on, mutta ilmeisesti aika kaukana. Ja L ja N on sia sit niinku sellaset 4 viikkoo, mika tietaa mulle todella paljo vapaa-aikaa. 20pv mulla on au pair tapaaminen, joten silloon via pitaa olla taa, ja maanantain ma varasin pakkaamiseen, muttan tiistaina 22.6. ma lahen Floridaan. Tarkemmin sanottuna Miamiin. Ja viivyn sia sit niinku sellaset 10 paivaa ja tuun kotiin 1.7. Tahan reissuun ma sain lentoliput joululahjaksi perheeltani. :D Vahanko mahtavaa. Nyt mun vaan pitaa suunnitella, etta mita sia sit teen. Varmaan ainaki otan paivareissun Key West:lle. Tai ehka mun ei kannattais pahemmin suunnitella. Taytyy jattaa ittelleni aikaa vaan kattella ymparilleni ja tutustua kaupunkiin. Ja rantoihin.

Sitte siis tuun kotiin ja vietan Amerikkalaisten itsenaisyyspaivan talon- ja koiranvahtina, kun K ja G menee jonneki. Taman jalkeen 5.7. ma lennan Terhin lempi kaupunkiin, LA:n. Sia oon pari paivaa, sit mun pitaa paattaa ja varata milla siirratan itteni LA:sta San Fransiscoon. Sia oleilen kans paripaivaa ja sen jalkeen ma puukkasin itteni tallaselle bussireissulle, joka ajelee 6 paivaa ja kiertaa joitaki ihmepaikkoja, joista en oo koskaan ennen kuullukaa, mutta K sano et ne on kaikki tosi hienoja ja nain. Sen bussireissun aikana nukutaan joko bussissa, tahtien alla tai omas teltas. Kuulostaa kivalta. Toivottavasti ne paikatki on. Ku taa kierros on ohi tuun takas San Fransiscoon ja vietan sia via pari paivaa ja sit palaan Itarannikolle sunnuntaina 18.7. Ite en olis ihan tolla lailla jakanu ajankulutustani LA:n ja San Fransiscon valilla, mutta taas vaihteesta K:lla oli vahva mielipide siita kumpi on parempi. Toivottavasti kiitan sita jalkikateen.

Sitte kun lapset ja mina palataan reissuiltamme, mulla on toita jokunen hassu viikko, ja sen verran ollaan K:n ja G:n kans sovittu, etta en ihan loppuun asti vuottani vie, etta ehdin Suomes muuttaa ennen koulun alkua. Onneks EurAuPairilla on sellanen saanto, et jos 10kk:n jalkeen perhe ja au pair yhdes paattaa, etta homma loppuu ja perhe lahettaa toimistoon suosittelukirjeen, ma saan aikaistetun lahdon, en joudu ite maksaan lippujani ja saan takuurahani takas. Hyva nain. :)

Mutta ku ma tata asiaa tas vaha tarkemmin ajattelin, niin ma totesin, etta mulla loppuu aika kesken. Ma en oo via kayny kaikkialla mis halusin, enka tia riittaako aika. Ja raha. Mut joko ens tai seuraavana viikonloppuna mun hostit on vissiin lahos Teksasiin, niin aattelin, et voisin silloon menna kaymaan Bostonis. Sit jaljelle jaa oikeestaan vaan Niagaran putoukset. Sille olis kyl periaattees aikaa joku viikonloppu sen jalkeen ku oon kesalomani viettany, mut melkeen kaikki mun kaverit on ollu sia jo ja sit en tia milla sinne menisin. Sinne olis ollu kiva ajella, mutta a) yksin ei oo kiva ajella ja b) nain nuorille ei vuokrata autoo. Etta tata asiaa mun nyt sit pitaa selvitella seuraavaks. Mutta eikohan taa tasta.

Ja niinku ma en muka olis tan kesan aikana reissannu tarpeeks, niin mua EDELLEEN huvittais lahtee laivalle sitte ku tuun Suomeen. Etta vink vink vaan!

Pinnan alla

2010-05-31T16:28:00.026-04:00

Tas hiljattain ma oon huomannu, etta mun viikonloput menee enimmakseen Ukraina M:n kans hengaten. En toisaalta valita, koska Bosnia M:lla on ollu ny semmoset 3kk "en kayta yhtaan rahaa" kausi paalla, joten siina ei sit oo kirveen paljoo tekemista. Lahinna puhumista. Joten yleensa viikonloppusin, kun suuntana on NYC, seurana on Ukraina M.

Viikonloppu 16.5. Tai siis tarkemmin sanottuna Sunnuntai 16.5. me siis suunnattiin M:n kans Nykiin, tarkemmin sanottuna New York Aguariumille. Joka sijaitsee Brookly:ssa. Siela en ookaa ennemmin kayny. Ja matka sinne alkoki todella hyvin. Riesana oli nimittain taa jokaviikonloppunen metrojen Servise Change korjaustoiden vuoksi. Niin mun tuuria. Joka viikonloppu ne korjaa vaan muutamaa pienta osaa metroverkostosta, ja se sattuu aina oleen se osa, mita ma tarvisin. Eli siis ensin mentiin vaha ohi ja vaaraan suuntaan, kun metrot kulki eri reitilla, sit piti palata takasi, ottaa H i d a s s s s shoutle buss joku kymmenkunta pysakkia, sit paastiin taas takas metroon, ihmeteltiin latinomiehia, jotka oli selvasti kans ihmeissaan uudesta metroreitista, koska ne puhu kovaan aaneen espanjaa, katteli metroo, naytti sinne suuntaan minne metro ei kulkenu, puhu lisaa keskenaan, ja onneks lahti pois seuraavalla pysakilla. Toivottavasti paasivat perille. Me ainaki paastiin, tosin matka Penn Stationilta sinne kesti 2h.

Kun paastiin perille, loydettiin se akvaario, ja Keela, ala nyt tapa mua, mutta ihan siina akvaarion vieres oli...

ranta...

Me oltiin kuitenki suunniteltu menevamme akvaarioon, ei rannalle, joten suunnattiin ensin sinne. Se paikka oli tosi kiva. Loydettiin melkeen koko Sponksponks pänkspänks perhe...

Patrik

Johtaja rapu

Rouva pöhö

meduusat

No ei siina kyl ollu laheskaan kaikki, mutta ihan kiitettavan monta taytyy myontaa. Naitten lisaks mun lemppareita oli

Merihevonen

Kilppari

Hai

Krokotiili

Sahkoankerias

ja melkeen kaikki muut vedenelavat.

Kun akvaario oli kierretty, kaytiin pikasesti katsastamas se ranta. Ihan mukava se oli, ihan sopivan lahella Manhattania ja kaikkee. Vesi oli kylmaa, mut eipa sia kukaan ollukaan uimas. Kaikki oli vaan rannalla ottamas aurinkoo ja nauttimas ilmasta. Valitettavasti meidan piti kuitenki lahtee, koska mulla oli tapaaminen Hobokenis kello 6. Se oli viimenen tapaaminen Saksa A:n kans, koska se lopetti aikasin ja on varmaan just nyt kotona. Se paasi kouluun ja sai kampan joka sen piti allekirjottaa kesakuun alus tai jotaki niin siks se lahti.

Sunnuntai 23.5. vietettiin kans Ukraina M:n kans Nykis. Talla kertaa saa ei ollu hirveen lammin, niin mentiin vaan shoppailemaan. Ja ma kaytin niin paljo rahaa, et alkaa mietityttaan onko mulla ylipaataan varaa mihinkaan kesalomareissuun. Ja toisaalta jos K ei kohta osta mun lentolippua niin voipi olla, etta jaa reissaamiset vaha vahemmalle.

Taman viikonlopun ma vietin yksin kotona. Mun koko perhe lahti la aamuna telttailemaan, kun tanaan on vapaapaiva. Ne ei oo via tullu kotiin. Oli kyl tosi ihanaa olla yksin kotona. Sai teha mita haluu, oli hiljasta ja kaikkee. :) Mutta tanakin viikonloppuna hengasin M:n kans, tosin talla kertaa vaan SO:n puistossa jatskia nauttien. Mutta kuitenki. Tanaan olis tarkotus menna kattoon SATC 2 H:n elokuvateatterille, mutta kuljetus on via aika iso kysymysmerkki, niin saas nahda kuinka sen kans kay. Toivotaan parasta. Koska ma aion naha sen leffan!

Tyovoitto

2010-05-28T08:42:00.002-04:00

Finnish pankakes on suurta herkkua tassa talossa. Ma oon vasanny niita jo niin monta kertaa, etta osaan reseptin ulkoo. L rakastaa niita. Ja jopa L:n kaverit tykkaa niista. Eli jos silla on kaveri kylas ja ma kysyn et haluutteko valipalaa niin se on usein se kaveri joka on vaha niinku et L, mun tekis vaha mieli suomalaisia lattyja. Eli sita sitte tehdaan. :) K ja G on kans aina ilosia kun ma teen niita, ja K on sanonu, et ma en saa lahtee kotiin enneku oon opettanu sita tekeen niita.

Ongelmana on vaan N. Yleensa se ei ees maista niita, ottaa suosiolla vaan jotain muuta. Viime viikolla ma kuitenki vihdoin sain sen puhuttua maistamaan yhta. Se soi sen ihan hyvin mut ei sillee muuten mitenkaan kommentoinu sita. Ma olin kuitenki ilonen, et sain sen lopulta maistamaan mun lattyja. Se on kuulemma syony niita ennenki, mut hei, naa on mun tekemia. Se varsinainen tyovoitto tuli tas keskiviikkona, kun N oli kotona koulusta ja me oltiin kahestaan aamupalalla. Kysyin sitte, etta no nii, mita syodaan, niin han sano, et voiks teha mulle yhen suomalaisen latyn. :) Aivan ihanaa. Eli se tarkottaa, etta se oikeesti tykkas niista. Koska se ei ikina pyyda mitaan, mista se vaan vaha tykkaa, vaan jos se saa ite paattaa, niin se haluu sit jotaki tosi hyvaa. Eli hyva mina. :)

Muuten naa tyot on taa vaha muuttunu, kun N on kaiken maailman vaikeuksis koulus ja sit se ei kotona oo yhtaa yhteistyohaluinen niin sit mun kaikki huomio menee siihen ja sit L tulee huomionkipeeks ja sit kaikki on hankalaa. Ja sit kun K ja G via olettaa, etta saan kaiken muun hoidettua yhta hyvin ku ennenki ja sen lisaks hoidan tan uuden N ja L tilanteen. Kyllahan ma tasta selvian, mutta taytyy kyl myontaa, et kotiintulo alkaa tuntua paljo mukavammalta kun pari kuukautta sitte, kun kaikki oli via normaalisti taa.

Mutta eikohan se tilanne taaki taas kohta rauhotu. Koulu loppuu ja kaikkee. Tosin jos K saa suunnitelmansa lapi ens vuodelle, ma luulen, et N saattaa ottaa sen aika raskaasti ja sitte ma en meekaan takuuseen siita, et kuinka se kayttaytyy. Mutta onneks se ei oo oikeen mun ongelma enaa siina vaihees, koska kun koulu loppuu kesakuun puoles valis, L ja N menee leirille, joten mulla on loma. 4 viikkoo lomaa. Ihanaa. Ja ma paasen vihdoin kayttamaan mun joululahjani. Miami! Nyt nain aluksi. Pitais vaan kohta alkaa ostamaan lippuja ja tilaamaan majapaikkaa. Rahaaki pitas via talla hetkella olla, mut jos ma en kohta niita varaa niin sit kyl kaytan rahani johonki muuhun ihan turhaan. Not good!

Sitte lyhyesti

2010-05-20T18:31:00.011-04:00

Eli mita kaikkee on tapahtunu valilla 9.4. - 13.5. ? Nyt havettaa... Mutta siis viikonloppuna heti sen jalkeen kun mun perhe lahti, me maalattiin L:n huone. Tai oikeestaan L ja K maalas kun N ja G oli partioleirilla, ja mulle jai sit se kaikkein HAUSKIN tyo, eli huonekaluje, listojen ja katon suojeleminen. Eli ma sit vaan kuljin ympari L:n huonetta teippirullan ja sanomalehtien kans ja teimmasin suojaan kaiken, mika vahaki naytti valkoselta ja suojeltavalta. Siina meni sitte se viikonloppu.

Seuraavalla viikolla alko baseball kausi, ja ma menin sit kattoon N:n ekaa pelia. Sehan meni hyvin ja ne jopa voitti, vaikka ma en ihan loppuun asti ehtinykaan kattoo sita pelia, kun piti menna hakeen L:aa jalkkisharkoista.

Talla viikolla ostin sit kans lopulta sen kukkakimpun ja kiitoskortin. Kehuja tuli tasta. Hyvin hoidettu homma.

Sitte 16-18pv oli mun viikonloppukurssi Long Islandilla. Se meni suht nopeesti ja oli todella mukavaa. Aiheena Celebration of Holidays mika sisalsi monta videoo, kiitospaivan historiaa, pari tietokilpailua ja aikasta loppumista. Meidan ryhma oli aina ekana valmis. Ruoka sia oli hyvaa ja kamppiksetki kivoja. Illat vietettiin tyypilliseen au pair porukka -tyyliin. Ensin puhutaan lapsista, sitte tyosta, sit host perheesta ja siina se sitte onki. Siina saa hyvin kulumaan monta tuntia. Varsinki kun on kaikki uusia kasvoja, niin kukaan ei oo via kuullu niita tarinoita, joita naa peruskaverit on jo varmaan kyllastyny kuulemaan. Kuten vaikka se mun ja palomiessetien kohtaaminen ekalla viikolla. Oi oi mita muistoja. Ja kamppisten puolesta sattu via niinki hyvin, etta osuin samaan huoneeseen sellasen tyton kans, jolla on mun kans seka sama hammastahna, etta samat yohousut. Taa ihanuus ja kauhistuksen hetki oli pakko ikuistaa valokuvalle. Ainut huono puoli tassa kurssissa oli se, etta sielta tuli kotilaksya, mika piti palauttaa ennenku saa allekirjotuksen ja tarvittavat 3 creditia. (Ma faksasin laksyt koululle 17.5. ja tassa nyt viela sitte odottelen sita todistusta :P)

Cryan's:saki paatettiin taas porukalla kayda. Eka kerta meni hienosti ja oli hauskaa, mutta seuraavalla kerralla taas ma sain jaada oven ulkopuolelle, kun niilla oli joku uus saanto, etta edes 9 ei saanu alaikaset menna sisaan baarin puolelle ostamaan kokista.

Sitte viikonloppuna ma vihdoin sorruin ja ostin ittelleni uuden lelun, iPod touch:n. 36GB... $299 + NYC tax. Ja taa lelu osottautu kyl niin hyvaks hankinnaks. Mutta rahaa siihen kyl kuluu, kun pitaa ostaa kaikki laulut, ja sit silla voi kattoo videoita niin erehdyin ostamaan muutaman tv jakson ja vuokraamaan pari leffaa. Nyt tosin lopetin hetkeks, kun tajusin, etta mun kayttotililla on rahaa 11$ ja mun olis vaha niinku tarkotus SAASTAA rahaa, etta paasen sinne kesalomalleni jonneki joskus... Onneks mulla on oma saastotiliki ja sia on ihan kiitettavasti rahaa, mutta mun suunnitelmat on sen verran kunnianhimoiset, etta via pitaa vaha saastaaki.

Ja taman jalkeen ma oonki sitte luottanu liikaa mun iPodiini, koska oon kirjottanu sinne ylos kaikki asiat, mita mun pitaa muistaa teille tanne kirjottaa. Ja talla hetkella mulla ei oo mun iPodi kaytossa, koska heti kun N ja L paasi sen yli, etta ma olin ostanu iPodin enka kertonu niille, ja niilla meni 5 paivaa ennenku ne sai sen selville, ne on kayttany melkeen joka hetken joko leikkien silla tai kinuten multa lupaa leikkia silla, tai pahimmassa tapauksessa koittaen pollia sita mun selantakaa.

Sen verran ma via muistan, etta Saksa A lahtee ens viikolla kotiin. Se tuli tanne samaan aikaan ku ma ja me oltiin yhta aikaa sia trainingschoolis ja ollaan aina oltu samois kuukausittaisis tapaamisis, mut nyt se sit lahtee pois. Aika kumma.

Mut varmaan sitte kun ma saan mun iPodin takasi, niin ma kerron mita kaikkee muuta on tapahtunu. Mut nyt ma paasin ees vaha eteenpain ja oon aika ylpee. Kylla ma tas kohta saan itteni kiinni ja paasen taas ajantasalle tas kirjottelus.

Hahaa! Kyl vaha ku kattelee kuvia niin muistuu paljo mieleen kaikkee. Eli niin oli Vappu. Ma koitin teha simaa, mut se ei oikeen toiminu. Tai siis se meni niinku viikolla liian myohaan, kun sen kayminen kesti kaks kertaa niin kauan ku suomes. Ehka mulla meni vaha joku mittailu pieleen tai jotaki. Sitte vapun aatoks ma tein munkkeja. Ja voi sita iloo. L:lla ja N:lla oli molemmilla kaveri kylas ja kun ne naki mun tekemat munkit ne alko kiljumaan ja oli aivan innoissaan. Ja sit ne soi niita vaikka kuinka paljo ja sano, etta he haluu kans asua Suomes, kun sia on ihan oma juhlapaiva munkkien syonnille. Osataan me sentaan jotaki.

Sitte 1. paiva, eli lauantaina, mina M ja Z suunnattiin Nykiin, koska meille oli varattu liput au pairien ja kadettien risteilylle manhattanin ympari. West Point Akatemian kadetit oli todella mukavaa seuraa 3 tunnin risteilylla. En oo ihan varma mentiinko koko manhattanin ympari vai kaytiinko puoles valis kaantymas ja tultiin takas, mutta joka tapauksessa meilla oli tosi hauskaa. Sitte ku tultiin takas maihin, kaytiin syomas ja sit alettiin kavella takasi kohti Time Squarea ja Penn Stationia. TS jaatiin vaha ihmettelemaan, etta mita taala on oikeen meneillaan, kun on poliisia ja aluetta eristettyna ja vaha kaikkee. Mut ma en oikeen keriinny jaada sita ihmettelemaan, kun mun piti ehtia junaan. M ja Z jai sinne via, kun ne halus menna via johonki baariin. Maki meinasin, et jos koittais, kun ei ne nykis yleensa oo niin tarkkoja, mutta jos olisin missannu tan 12 junan enka paassy sisalle mihinkaan niin siina olis sit ollu ihan liikaa odottelemista ihan turhaan. Eli ma menin kotiin. Ja sit seuraavana paivana sain selville senki, et miks se TS oli aidattu ja poliisitettu ja sehan oli se, etta sia oli ollu se pommi sia autos 4 tuntia aikasemmin. Hyva ajotus meilla...

Family day neuf

2010-05-19T16:00:00.005-04:00

Ja viimesta viedaan. Ja mun lupaus pitaa via sikali, etta ma ihan oikeesti TARKOTIN, etta viimestaan keskiviikkona kirjotan sen, mutta sunnuntaiyona ei oikee sanavalinta oikeen onnistunu. Mutta jos te haluutte uskoo, etta Iippa on paha ihminen ja petti lupauksensa ja kaikkee muuta, niin be my guest. (Eli siina vaha taman paivan tai alkuviikon fiilista...)

Meidan viimenen yhteinen paiva eli torstai. Mun huoneessa oli yolla tiivis tunnelma, kun K ja E nukku mun huoneen lattialla patjalla ja varasangylla ja vaha meinas tulla kuumaki, mutta ihan hyvin siita loppujen lopuks selvittiin. Aamulla noustiin ylos aikasin, koska haluttiin kayttaa kaikki mahdollinen kaytettavissa oleva aika viela maailman... oo... greatest?... oo... In the greatest city of the world. Ja tassa K oli meille aivan uskomaton apu. Se nimittain tyoskenteli kotona, kun lapsilla oli via lomaa, niin se lupas, etta me saadaan kayttaa sen toimistoo tavaravarastona sen aikaa kun shoppaillaan nykissa ennenku lahetaan lentokentalle. Ihanaa <3 Se pelasti meidan paivan. Ja sit K via lupas ajaa meidat aamu 9 mais juna-asemalle, vaikka ne tuli ite kotiin omalta reissultasa vasts keskiyon aikoihin ja neki oli tosi vasyneita.

Eli me syotiin vaha jotaki, kannettiin tavarat autoon, ahtauduttiin niitten kans junaan ja mentiin viimesta kertaa kohti NYC:a... Vaha kun katteltiin ymparillemme niin loydettiin K:n toimistorakennuski, koska se on ihan Penn stationin vieres. Eli hissilla ylos, eksyneen nakosena sinne sitte sisalle ja etta niin K kai soitti teille ja sano, etta me tuodaan naa tavarat tanne... Ja sinne ne sitte jai.

Koko viikon oli ollu tarkotus menna K:n ja E:n lempikauppaan (vaikka ne ei oo koskaan ennen sia ollu, niin se oli silti niitten lempi kauppa jo ennenku paastiin sinne...) eli Century 21:n joten ihan aluks sitte suunnattiin sinne. Ma oon ollu sia kerran ennenki, mut en silti muistanu, kuinka iso se kauppa on. Muistin, etta se on iso, mutta taa oli meille liian iso. Ja siks me vaha aliarvioitiin meidan aijankayttotarve, koska sovittiin, etta vaha yli tunnin paasta nahtas taas ovella. K lahti sitte ettimaan mekkoa ja mina ja E mentiin haisteleen hajuvesia. Puoli tuntia siina sit haisteltiin, kunnes E tyyty ostamaan sen vanhan luotettavan hajuvetensa, mita se on ennenki kayttany. Mutta saatiinpahan haisteltua hajuvesia...

Sit kaytiin vaha moikkaamas K:ta ja mammaa ja pappaa, ja todettiin, etta lisataan ny via tunti shoppailuaikaa. Eli sit mina ja pappa mentiin ettiin papalle paitaa ja farkkuja, K jatko mekon metsastysta ja E suuntas kenkaosastolle. Nain jatkettiin sit tunti. Mina ja pappa loydettiin paljo kivoja paitoja, mutta farkkutilanne oli vaha huonompi. Sitte ku lopulta loydettiin farkut ja meinattiin menna kokeilemaan, niin pappa sai kuulla, etta koko paikassa on vaan yks miesten sovituskoppi ja siela saa kokeilla vaan pukuja. Mutta etta jos tulee parinkymmenen minuutin paasta takas niin saattaa ehka paasta. Etta nice. Taa ehka vaha pilas meidan tunnelmaa.

Kun sovittu tapaamisaika koitti, mina ja pappa hipsittiin tapaamispaikalle pain, mutta ei me oikeen viittitty kiirehtia, kun tiedettiin, etta kaikki muut on myohas. Niinku ne oliki. Eli sit me vaha vuorotellen odotettiin ja kierreltiin siina lahistolla ja sitte taas odotettiin ja sit mentiin kattoon jos loydettas via jotaki ostettavaa ja sit taas odoteltiin. Kun tapaamisaika oli ylittyny 45min niin alettiin soitteleen ihmisten peraan, etta missa oikeen meette ja tulkaa nyt jo etta paastaan eteenkipain joskus. Tai siis etta paastaan lahteen pois. Kylla siina kesti, mutta lopulta kaikki saapuivat paikalle ja poistuttiin kassit taynna ostoksia, sanottiin heipat WTC:s kuoppaa ymparoivalle aidalle ja palattiin 32nd streatille. Siela sitte mamma ja K ja E halus muka kayda kattoos Mayc's:n mutta ensin piti kayda kenkakaupassa. Papalla oli koko reissun aikana vaan yks kauppa jossa se halus kayda, ja se oli yllattaen kalatarvikekauppa, joten ma kaivoin mun osotteen esille ja lahin opastamaan pappaa sinne silla aikaa kun mamma ja K ja E jai lempipuuhansa, eli shoppailun, pariin.

Me loydettiin papan kans se kalakauppa, katteltiin ymparillemme, etta kyl naa vaha erilaisia kaloja taala kalastelee. Ei loytyny ihan niita perus ahven/hauki valineita mita meilla kotona on. Mutta siimaa pappa oikeesti haluski ostaa, ja lopulta se loydettiinki, vaikka jouduttiin tyytymaan vaaran variseen. Ja tottakai muistoksi jotaki pienta jigia amerikkalaiseen tyyliin. Kun paastiin takas kadulle todettiin, etta meilla on via vaha aikaa ennen ku pitaa menna takas tapaamaan muut, niin mentiin sit syomaan, yllatys yllatys, pizzaa. Ihan kunnon Nykin pizza slice. Ja hyvaa oli. Ja tayttavaa.

Sitte ku oltiin taas kaikki kasas koitettiin paasta takas K:n toimistolle pakkaamaan ostokset laukkuihin ja lahteen kohti lentokenttaa, mutta matkalla loyty via niin monta kivan nakosta kauppaa. Onneks ei kaikkiin ehditty poikkeemaan, mutta tassa vaiheessa opas sai kyl vaha moitteita, kun ei tannekaan oltu heita tuotu. Ja C21 kuulemma sai liian vaha aikaa, etta jos sinne vaan oltas menty koko aikana shoppaamaan niin heille olis kelvannu. Ehka sitte ens kerralla.

Kun lopulta paastiin lentokentalle, oli aika kumma fiilis. Kun naa oli oikeesti lahossa nyt sitte pois. Ehka opas oli jotaki tehny kuitenki oikeen, koska kaikki tyhjas kateisensa mulle tipiksi, kun sita taala kerta joka paikas jatetaan. Se kuitenki menetti vaha merkitystaan, kun kohta ne tuli yks toisesna peraan takas pyytaan et lainaa mulle rahaa kun ma haluun ostaa hampparin ja ma tarvin kuulokkeet ja mita sita ny via sit pitikaan ostaa. Hirveen kauan me sita koitettiin viivyttaa, mutta lopulta kello alko oleen jo niin paljo, etta oli pakko sanoo heipat, ettei naa ihmiset myohastyis koneestaan. Eli heippa sitte vaan ja kyl me taas pian nahdaan.

Ja sitte ne lahti. Tai oikeesti ma lahdin, koska niilla oli via portin ettimista ja paria turvatarkastusta, mutta koska ma en paassy pitemmalle, niin ma sit vaan haippasin. Kotimatka tuntu paljo pitemmalta kun tulomatka, kun se piti teha yksin. Ja kello kavi. Ei se kyl oikeesti liian paljoo ollu, mutta sen verran myoha kummiski oli, etta Penn Stationin kukkakiska 0li kiinni, enka saanu ostettua K:lle kiitoskukkia vieraanvaraisuudesta. Tulin sit kotiin ja menin suoraan nukkumaan. Sen verran raskas viikko oli takana. Viikonlopun yli meni mun toipuminen siita 9 paivasta. Eli paljo nukkumista oli jaany valiin, mut eikohan se ollu sen arvosta.

PS. Sen huomaa, etta kiire meilla oli koko paivan, kun ei yhtaan kuvaa otettu...
PPS. Talla kertaa kello on vasta 8.15pm ja ma oon jo valmis. Eli pidin lupaukseni. Siis sen mita mun oli tarkotus luvata, en sita, mita sit oikeesti lopulta menin lupaamaan.

Family day otto

2010-05-16T23:35:00.007-04:00

Kello kay ja vasyki alkaa olla, mutta lupaus on lupaus. Ma lupasin K:lle, etta sunnuntaihin mennessa (mutta siis tarkotin etta mulla on via sunnuntai aikaa) on kaks uutta merkintaa blogissa. Ja onhan mulla via 24min sunnuntaita taala jaljella, joten eiku kirjottamaan.

Eli keskiviikkona herattiin Washingtonissa toista ja viimesta kertaa. Taas piti herata aikasin, koska tanaan piti shoppailla. Eli ylos, tavarat laukkuun, laukut sailoon, huoneiden luovutus ja ulos.

Pikkunen kavelymatka kaupoille oli, mutta ei se meita nain aamutuimaan haitannu. Tosin meidan viisaasti valitsema luomuaamupalapaikka ei ehka ollu paras mahdollinen, mutta jotaki piti syoda etta paastas taas eteenpain.

Eli aamupaiva kaytettiin shoppaillen, vaikka ei me kylla oikeen mitaan ostettu. Ihailtiin vaan lahinna, kun naa kaupat oli vahan kalliimpia. Ja yllattavan pian tuliki jo aika palata hotellille hakeen laukut ja suuntaamaan metron kautta bussin lahtopaikalle. Haluttiin olla hyvissa ajoin paikalla, etta saatas istua vierekkain. Oltiinki sitte melkeen liian aikasin paikalla, kun kukaan muu ei ollu sia. Ei ees kuski.

Siina odotellessamme paatimme sitte syoda oikeen kunnon jenkkilaiset hodarit. Mutta kun senkin jalkeen jai via odotteluaikaa, kyllastyttiin ulkona auringonpaahteessa ja kuumuudessa seisoskeluun ja otettiin ilomielin vastaan bussiyhtiotyomiehen tarjous, etta tulkaa nyt ihmeessa tanne sisalle odotteluhuoneeseen odottelemaan. TOURISTs...

Edes jotaki hyvaa siita odottelusta seuras. Paastiin ekana nimittain bussiin ja saatiin vallattua 4 penkkia. Mulle ja K:lle ja E:lle omat penkit ja mammalle ja papalle yhteinen. Katteltiin sit vaha ymparillemme ja todettiin etta ei todellakaan tuu bussi lahellekaan taytta, joten nain sitte mentiin.

Heitettiin hyvastit Washingtonille bussin ikkunasta viimesten kuvien myota ja sitte oltiin jo matkalla takasin kohti NYC:a.

Kello oli paljo ku oltiin Nykissa, ja via enemman kun oltiin takas Maplewoodissa. Sitte saatiin kuitenki huomata, etta mun host perhe ei ollu via kanskaan kotona, joten me paatettiin kayttaa meidan viimenen ilta taala todella omaperaisesti. Eli mentiin Cryan's:n. Kun kaikki oli kerta siita paikasta niin paljo kuullu, ja meilla oli nalka kun ei mitaan iltaruokaa oltu syoty, ja Cryan's oli oikeestaan ainut paikka, jonka ma tiesin olevan auki, kun kello oli 9.45pm niin sinne sitte mentiin. Paastiin tosin takahuoneeseen syomaan eika sinne baarin puolelle, mutta kumminki. Sama paikka se on. Tassa vaiheessa mulla alko olla jo niin vasy, etta mun jutut oli vaha sita sun tata, mutta mitas siita.

Kun oltiin syoty palattiin kotiin, etittiin kaikille nukkumapaikka, pakattiin (tai siis kaikki muut pakkas, kun enhan ma mihinkaan ollu enaa menos), toivotettiin K, G, N ja L (upouusine korviksenreikine) tervetulleeks takasi kotiin, punnittiin matkalaukut ja mentiin nukkumaan. Etta sellanen paiva meilla talla kertaa.

Ja kellohan on 11.56pm, eli mahan ehdin oikein hyvin kirjottamaan taman sunnuntain puolella. Eli lupaus on pidetty. Ja jos ma vaikka via lupaisin, etta viimenen perhepostaus on tehty viimestaan keskiviikkona, niin ehka ma sitte saisin tan urakkani alta pois.

Family day sieben

2010-05-15T12:28:00.065-04:00

Nyt pitaa vaha ahkeroitua, kun nyt on jo yli kuukausi siita kun mamma ja pappa ja K ja E lahti kotiin, ja ma en oo viakaan saanu kerrottua mita silloon tapahtu, ja sen jalkeen mulla on sitte kuukauden asiat kirjottamatta. Eli siis tiistai.

Aamulla herattiin liian aikasin. Tai siis se tuntu liian aikaselta. Sitte vaha vaan oltiin ja koitettiin paasta ylos ja tulla valmiiks. Ihan hyvin me siina kai loppujen lopuks onnistuttiin, koska mamma ja pappa oli myohas joten me oltiin valmiita ennen niita. Hyva me.

Kun lopulta paastiin ulos hotellista, piti loytaa aamupalapaikka. Paadyttiin sit tammoseen kivaan kulmakuppilaan. Ma soin bagelin, pappa soi pahaa omenapiirakkaa, E otti hedelmasalaattiia ja K otti leivan, jota se tas ny koittaa pahkailla oliko se kinkkua vai kanaa. Mamma otti pitza aamupalan. Terveellista. Saatiin istuskella pihalla lamposessa aamussa ja kattella, kun rakennusmiehet seisoskeli likasilla kengilla toisilla poydilla mittailemassa ikkunoita.

Kun oltiin syoty, lahettiin metrolle. Matkalla tosin tormattiin poliisisetiin, jotka oli sulkenu teita ja liikenneympyran sairaalal lahelta ja meille heras kysymys, etta mita taala oikeen tapahtuu, mutta eipa sit kuitenkaan jaksettu jaada selvittamaan, kun kello kavi. Tama paiva oli naas varattu nahtavyyksille.

Luettiin hienosti karttaa, paatettiin etta mennaan valkoselle talolle, mina ulkomuistista sanoin ilmailumuseon pysakin, ja sinne sit mentiin. Kun paastiin ulos metrosta katteltiin vaha ymparillemme, etta ei ihan tainnu menna niin ku piti. Naytettiin sitte vaha eksyneelta, niin joku nainen tuli kysymaan, etta minne ootte menos. Sanottiin sitte etta sinne ilmailumuseolle, kun N ja L moelmmat suositteli sita paikkaa ennenku lahettiin. Siispa tama nainen meita sitte kiltisti neovo, etta tasta meette ulos ja kaannytte ja ette paase ohi. Sitte mentiin ulos ja kaannyttiin ja kaveltiin, kunnes tultiin umpikujaan jonku hienon hotellin pihaan. Ei todellakaan paasty ohi.

Sitte piti vaha kattella karttaa, etta missa meni vaarin ja ulkona oli niin kuuma etta ma olin tukahtua siihen kuumuuteen. Sitte todettiin, etta ei oltukaan kavelty ohi, vaan ihan alunperinki vaaraan suuntaan. Eli eiku takasi.

Kun lopulta paastiin oikeille jaljille, nahtiinki sitte yhteen putkeen kaikki Washingtion Mall:n tarkeet ja vaha vahemman tarkeet nahtavyydet. Matkalla pysahdyttiin vain ostamaan K:lle sponksponks spänkspänks jätski ja tuliaisia katukaupasta. JA hoitamaan K:n ja E:n yhteenkolahtaneita päitä.

Mutta siis niin... Se Washington Mall...

Kartta

Washington Monument

Joku tallanen linnarakennus

Avoauto ja sen tyypillinen kuski. Vanha kalju mies!

Linnarakennuksen puutarha.

Air and Space museo

Capitol Building vaha kauempaa

Ette muuten tiakaan kuinka vaikeeta on saada hyva kuva ittesta ja Capitol Buildingista...

Tallanen ihana suihkulahdeaukio

Puutarha

Kaikkine kukkineen

Ja pienimpine yksityiskohtineen

Hieno patsas Capitol Buildingin katolla

Ja heppapatsas sen edessa

Washington Monument ihan toisesta paasta mall:a

Kaunis puu

Pankki

Joku taidemuseo kai

General Hancock

US Navy Memorial

US FBI Building

FBI

Federal Bureau of Investigation

Juuri se!

Yksinainen eksynyt tutti

Ronald Regan Building

Fredom Plaza, jonka skeittipojat saikytti meijat puolikuoliaaks.

Nokia, connecting people

Sitte ku oltiin sia toises paas eli capitol buildingilla, niin alko tuleen vasy. Ja nalka. Mutta tarkein, eli se, mika piti menna ihan ekana kattoon eli se valkonen talo oli via nakematta. Eli ei mihinkaan kotia. Paadyttiin sit varmaan koko reissun aikana papan korkeimmalle rankattuun ruokapaikkaan. Se oli sellanen urheilubaari missa sai syoes kattella 3 eri telkkarista urheilua, ihmises istu pihalla ja joi olutta, eika se ruokakaan ollu pahaa. Eli kaikki oli tyytyvaisia. Talla ruokailulla ei ees kellekaan tainnu tulla mustaa lammasta, toisin ku yleensa.

Tasta voimme siis paatella, etta oli oikea onnen paiva. Jota todistaa myos talla hetkella mun tietokoneen ylapuolella ilmotustaululla kontaktimuovilla paallystetty lappu "6.4.2010 Washnigton DC"

Vatsat taynna jatkettiin meidan kavelymatkaa via vahasen, etta paastiin sinne Obaman talolle. Ja sen lahjatavarakauppaan. Itse valkonen talo oli oikeesti kyl aika pettymys. Tai siis se oli niin paljo pienempi ku mita ma olin kuvitellu. Tosi pieni oikeesti. Ja siita piti olla kaukana aidan takana. Ja muutenki me paastiin ihailemaan sita jonku ison Middle School koululaisryhman kans. Mutta onneks aidan vierella oli tilaa. Ja sen talon ymparisto oli sit taas mielenkiintonen. Valkosen talon katolla oli mies kaukoputken kans vahtimas kaikkia turisteja aidan takana ja vahan matkan paassa aidasta oli mies pitamas pystys 24h leiria, joka vastustaa ydinsotia ja joka on pidetty kahden hengen voimin ymparivuorokautisessa toiminnassa jo niin kauan, etta ma en enaa ees muista kuinka kauan se oli. Since 1981. Eli se olis sit niinku melkeen 30 vuotta. I'm impressed.

Kun oltiin kaikki nahtavyydet lopulta ihmetelty otettiin alle taas tama meidan rakas ystavamme metro ja palattiin hotellille. Ja taa loppuilta oli sit vaha tallanen. Ensin me rampattiin ees ja takas meidan ja mamman ja papan huoneen valilla. Sitte me leikittiin jaakoneella. Sitte mina ja E ja K mentiin leikkimaan hotellin kuntosalille. Piti testata melkeen kaikki laitteet ja toki paasta ekaa kertaa elamassaan juoksemaan juoksumatolla. Siis ekaa kertaa mulle. Sitte kun kaikki laitteet oli testattu ja kuntosalin muut yokayttajat joko peloteltu pois tai muuten vaan saatu tuntemaan ittensa oudoiksi (siis me ei oltu ne oudot sia kuntosalilla vaan ne muut ihmiset jotka sia satunnaisesti oleskeli, kulki lapi tai kuntoili) niin mentiin meidan huoneeseen. Ihme kylla tamankin jalkeen tama oli eka yo koko visiitin aikana, kun kaikki ei ollu ihan uupuneita ja valmiita painumaan suoraan nukkumaan kun paastiin huoneeseen...

Family day seis

2010-05-04T19:51:00.003-04:00

Jos ma olisin alynny, et taa paiva on nain helppo kirjottaa, ma olisin tehny sen jo kauan sitte. Mutta enpa alynny.

Eli maanantai. Aamulla aikasin ylos ja pakkaamaan. Tai aikasin tais kyl olla joskus 9 mais mut kuitenki. Meilla oli hei raskas viikonloppu takana. Eli ylos, pakkaus, aamupala ja laukut mukaan ja juna-asemalle.

Bussi lahti nykista 3 (?) niin me lahettiin taalta vaha 11 jalkeen et ehdittais 12jotaki lahtevaan junaan, etta oltas ajoissa Nykissa, etta ehdittas loytaa bussi hyvissa ajoin ennenku se lahtee. Ja kaikki muu sujuki hyvin paitsi se bussin loytaminen. Penn Stationilta lahtee Amtrack -junia, NJ transit -junia, metroja, PATH -train, LIRR -junia ja busseja. Niin koita nyt sit loytaa ne bussit sielta. Ja jos joku tyontekija tyoskentelee jolleki muulle kulkuvalineelle, niin silla ei oo mitaan hajua mista muut kulkuvalineen lahtee. Eli sit vaha hajaannuttiin evasostoksille ja bussinetsintareissulle ja lopulta loydettiin se paikka, mista bussit lahti, kun mentiin ylos, ulos, kysyttiin neivoa naiselta jonka mukaan ma naytan asianajajalta ja jota ma vissiin kattoin vaha silla silmalla etta ala vaan ryosta mua, koska se totes et "you look like a loyer. I won't rob you." Thanks. Sitte seurattiin sen ohjeita oikeelle, katoksen ali taas oikeelle ja siela oli bussit.

Kun kaikki evaat oli ostettu mentiin kattoon josko bussi jo ottais ihmisia sisaan, kun oli varmaan puoli tuntia lahtoon ja todettiin, etta bussissa oli enaa jaljella noin 7 paikkaa ja kaikki yksikseen. Onneks meilla oli valmiiks ostetut liput ettei sentaan jaaty rannalle ruikuttamaan, mutta matkustusolosuhteet ei silti ollu ihanteelliset. Siita sitte alko 4 tunnin kuuma bussimatka, jonka viimenen 40min suju suht mukavasti, kun osa porukasta jai pois ainoolla toisella pysahdyksella ennen Washington DC:ta.

Eli siela sittte oltiin. Washington DC:ssa. USA:n paakaupungissa. Toivottavasti kaikki sen jo TASSA vaiheessa tietaa. Meidan hotelli oli valmiiks varattu K:n kans joltain hotelli gambling sivustolta puoleen hintaan, etta enaa piti vaan loytaa se. Ja ulkona oli kuuma. Mentiin istumaan lahimmalle puistonpenkille kattomaan karttaa ja lukemaan tien nimia, etta missa sita nyt oikeen ollaan ja missa on lahin metro. Mutta eipa loydetty itteemme kartalta. Sitte mamma kavi kysymas koirantaluttajalta, etta anteeksi vain mutta missahan me ollaan tassa kartalla. Seta kerto ja kiitos halle, mut sit siina vieres oli sellanen vanha keppimies joka oli tosi yli-innokas ja yli auttavainen ja halus vieda meidat metrolle ja vaikka hotellille asti ja se oli etta missa teidan hotelli on ja mika sen nimi on jne jne jne. Ja jotaki sotilastaustaa se ittellensa selitti ja me kyl koitettiin sanoo et kiitos mut kyl me osataan kun vaan loydettiin ittemme kartalta mutta siita ei meinattu millaan paasta eroon. Vasta kun oltiin petroasemalla liput kadessa ja menos portista lapi paastiin siita eroon, ja siihenki vaikutti vaha se, etta metrosedat jotka meita autto ostaan lippua sano sille keppimiehelle etta mees ny johonki naa parjaa nyt tasta.

Sitte otettiin metro, loydettiin meidan hotelli, kirjauduttiin sisaan 2 tiskilla, 2 aulas ja 1 piilos kun meilla oli 2 kahen hengen huonetta, kaytiin viemas tavarat huoneisiin ja lahettiin syomaan. Kaikilla oli hirvee nalka, koska ei oltu syoty kunnolla mitaan koko paivana, mutta jouduttiin kavelemaan aikamoinen matka, kun ei taaskaan paasty yhteisymmarrykseen etta missa syodaan. Lopulta nalka voitti ja kaikki anto periks ja loydettiis paikka, joka sopi meidan budjettiin ja paastiis syomaan. Ruoka oli hyvaa, valkosipulileipa joka ensin unohtu ja sit tuotiin jalkkariks poltettuna ei ollu niin hyvaa kun ma odotin, mut muuten kaikille kelpas. Nalka on kylla hyva maustaja.

Mahat taynna palattiin hotellille, katottiin hetki TV:ta mamma ja papan huonees ja sit mina ja K ja E mentiin takas meidan huoneeseen miettimaan, etta kuinkas tassa oikeen nukutaan kolmisteen tassa sangyssa kun ulkona on muutenki jo niin kuuma. Lopulta kuitenki nukahdettiin vaha keraamaan unta rintaan etta jaksettais seuraavana paivana tutustua tahan ihanaan kaupunkiin.

Family day viisi

2010-04-30T19:53:00.020-04:00

Sunnuntaina herattiin kans ihan hyvissa ajoin ja koska talla kertaa ei tarvinnu lahtee ensin kauppaan, saatiin aamupalaki kunnialla syotya. Sit tavaraa mukaan ja matkaan.

Sunnuntai oli varattu nahtavyyksille. Ensin paatettiin menna kattoon se tarkein, eli Vapaudenpatsas. Niin yksinkertaset reittiohjeet etta: Ottakaa metro 1 kohti Downtownia ja jaakaa pois vikalla pysakilla. Kuka tahansa pystyy sen tekeen. Eli Penn Stationilta metrolle, seurataa kylttia 1, Downtown ja ollaan laiturilla. Tulee metro numero 2. Ei se. Sit tulee numero 3. Ei sekaa. Sit tulee taas numero 2. WTF? Mut laiturilla lukee metro 1 ja alaspain. Kun tarpeeks kauan kattellaan ymparillemme nahdaan, etta metro 1 pysahtyy toiselle laiturille. Ihanaa. Taa on taa NYC metro ja viikonloppu. Niilla on aina jotaki korjausjuttuja ja sit ne vaihtuu enka muista kertaakaan menneeni metrolla viikonloppuna niin, etta kaikki linjat 0lis toiminu niinku kuuluuki. No mut me sit vaihdettiin laituria ja sit alko nakya niita service change lappusia. Etta mikaan metro ei ees mee sinne meijan pysakille asti. Nice. Otettiin siis taa 1 niin kauas kun se meni, sit vaihdettiin 2 pari pysakkia ja sit via otettiin ilmanen bussikyyti viimeselle pysakille asti. Bussilla kun ajettiin niin oltiin maan pinnan ylapuolella, niin siina sit samalla kivasti nahtiin WTC:n kuoppa ja isot aidat ymparilla. Ei siina oikeen mitaan muuta nakemista ookaa.

Sit ku paastiin sinne satamaan niin otettiin lautta. Ihan vaan siks etta taalta rannalta se patsas on tosi kaukana, mut jos ottaa ilmasen lauttamatkan niin sit sen nakee ees vaha lahempaa. Menomatkalla tosin mina ja E ja K vaha niinku missattiin se patsas, kun istuttiin vaaralla puolella lauttaa, mut mamma ja pappa naki sen hyvin jo silloon. Kun oltiin perilla piti oottaa 30min seuraavaa lauttaa, niin ostettiin sit jotaki munkkia ja juotavaa, ja sit lautalla takasi. Talla kertaa matkustettiin oikeella puolella lauttaa ja nahtiinki se patsas paljo paremmin kun rannalta. Mutta on siita siltiki aika hankala ottaa hyvaa kuvaa.

Patsaan jalkeen otettiin metro Central Park:n. Mun oli vaan pakko nayttaa se. Se on vaan niin hieno paikka. Yks mun lemppareista. Ja paivaki oli niin ihana niin sit vaan istuskeltiin sia puistossa hetken aikaa, kunnes todettiin, etta pitaa kai tasta johonki pain taas lahtee, etta ehditaan kaikki muuki naha. Ja muutenki tuli jo nalka.

Eli ravitsimme itsemme ja jatkoimme nahtavyyskierrostamme kohti Rockefeller centeria. Ihailtiin sita kultasta patsasta ja rakennuksen korkeutta ja kaikkee, mutta kun oli aika ostaa liput ja menna ihailemaan maisemia ylailmoista niin hissipelko yllatti ja jaatiinki sitte ihan maan kamaralle.

Sit kaveltiin jo takasi kohti juna-asemaa. Mamman mielesta Macy's on nahtavyys, niin sen naytin niille ulkoo, mutta ei meilla ollu aikaa sisalle menna, niin ei se sit kovin kummonen nahtavyys silleen ollu. Myos Empire State Building ihailtiin vaha kauempaa ennenku palattiin 10 mais eli "aikasella" junalla kotiin. Kun paastiin SO:n niin paatettiin etta halutaan taas jatskia ja hermostutettiin jatskinmyyjat kun just ennen sulkemisaikaa mentiin isolla porukalla tilaamaan kaikkee mita keksittiin. Mutta mitas avaavat ovensa aamusin niin myohaan etta me ei olla enaa siihen aikaan taala.

Lopulta kuitenki paastiin pois jatskipaikasta ja takasi kotiin. Ja sitte alko pakkaaminen, koska maanantaina piti ottaa aikanen juna Nykiin, etta oltas ajoissa meidan bussissa jne. Joten muilla ilta meni pakatessa, ma menin nukkumaan. Oppaana oleminen on kuulkaas raskasta. Ettas sen tiedatte.

Family day fyra

2010-04-26T12:58:00.009-04:00

Lauantai. Oo... 3.4. Joo. Eli lauantaina oli suunnitelmissa lahinna shoppailua. Herattiin suht aikasin, mutta meidan talossa ei ollu "tarpeeks" aamupala-aineksia, joten ihan ensin piti menna kauppaan. Ja kaikki halus kauppaan. Sitte ei K halunnukaa. Ja sit se ei voinu jaada yksin kotiinkaan niin sit pappaki jai kotiin mika vaikutti kyl aika huonolta, koska kauppaan oltiin menos vaan mina, E ja mamma, mika tietaa ainaki sita, etta ihan heti ei olla tulos kotiin.

Kaytiin sit kaupas ja ostettiin ihan liikaa kaikkee ja sit tultiin kotiin, tehtiin aamupala ja mentiin takapihalle sita syomaan. Kyl oli hienoo ku oli niin lammin et tarkeni syoda pihalla. Aamupalaa. Tosin kello tais olla jo lahella noon joten ei se oikeen aamupala tainnu enaa olla. Muuten meni kaikki hyvin, mut vaha perheen sisaisia erimielisyyksia saatiin aikaan. Sit ku oltiin syoty innostuttiin tutustumaan N:n ja L:n takapihaleluvalikoimaan, kun meilla vaha oli aikaa ennenku piti lahtee junalle. Tallasta sit loydettiin:

Sit ajettiin juna-asemalle, parkkeerattiin auto sinne ja otettiin juna Nykiin. Kun paastiin Penn stationille lahettiin kaveleen kohti downtownia. Matkalla pysahdyttiin melkeen jokaiseen kauppaan joka nahtiin, mut lopulta paastiin Union Squarelle. Siela oli kaynnissa valtava tyynysota, jota haluttiin kayda ihailemassa. Omia tyynyjamme ei ruvettu sinne raahaamaan, joten kaytiin vaan rapsimas parit kuvat ja jatkettiin matkaa.

Ma en edes oo ihan varma kuinka alas me kaveltiin. Siis aina valilla kun paastiin johonki suuntaan eika oltu jumis jossain kaupas. Mina ja pappa oltiin jo ihan kyllastytty ostoksiin, mutta K:lla, E:lla ja mammalla kylla riitti virtaa vaikka kuinka. Lopulta kaikille tuli nalka ja sit alko taas taa vaikea ruoanetsinta, koska mikaan ei ikina kelpaa kaikille, ja sit oltiin via just osuttu sellaselle alueelle, missa ei ees hirveesti ruokapaikkoja oo.

Paadyttiin syomaan jonneki Dinerin tapaseen paikkaan mista sai lihaa. Ruoka oli hyvaa ja sit paastiin jatkamaan matkaa. Tosin ulkona oli jo viilenny niin paljo, et jouduttiin vaha uudelleenpukeutumaan. Sit lopulta kavi niin, etta E:lla oli mun huppari, K:lla oli mun toinen pitkahiane paita, mamma pisti paalleen aikasemmin sina paivana ostamansa paidan ja mun paalle joutu mamman villapaita. Ma toivoin, etta sita hetkee ei oltas ikuistettu kameralle, mutta valitettavasti niin kavi, joten kai ma sen sit teilleki julkistan.

Papalle ei ollu mitaan pitkahiasta, joten saatiin hyva syy jatkaa shoppailua. Paadyttiin sit ostaan sille New York huppari, mika oli itseasias tosi hieno.

Sit kello oli jo paljo ja alko vaha vasyttaaki mut koska MEM halus via shoppailla, mina ja pappa paadyttiin istumaas Starbuck's:n. Kaakaoo ja teeta. Eika shoppailua. Nice. Siina siit lueskeltiin juna-aikatauluja ja lopulta lahdettiin hoputtaan muut pois kaupasta, metrolla takas Penn Stationille ja kotiin. Kello oli paljo ja talla kertaa kaikilla oli vasy. Ma kavin koneella laatimas suunnitelman sueraavalle paivalle ja sitte nukkumaan.

Family day three

2010-04-15T19:10:00.054-04:00

Tamahan sujuu hyvin. Nain ahkerasti oon JOKA paiva kirjottanu. Muttaku perjantaina otettiin niin paljo kuvia et mua ei oo yhtaa innostanu kayda lapi niita ja paattaa mita esitetaan ja mita ei ja sit mun niinku via pitas kirjottaaki et mita silloon tapahtu. Mut jos ma ny vaikka koittasin.

Perjantai oli "muuttopaiva" kun mamma ja pappa ja K ja E muutti pois niitten B & B majapaikasta ja tuli asumaan meille, koska mun host perhe lahti kevatloman viettoon RANNALLE! :'( (tahtoo myos) Eli 11 mais aamulla menin kattoon josko ne olis saanu tavaransa pakattua ja aika hyvin olivatki, joten sit kannettiin niitten tavarat autoon ja ajettiin mun talolle. Tuotiin vaan tavarat mun huoneeseen ja lahettiin kaveleen kohti SO:n keskustaa ja juna-asemaa, koska ei haluttu olla K:n tiella kun se teki lahtovalmisteluja.

Ma en koskaan tienny etta 20min kavelymatka meilta SO:n juna-asemalle voi olla niinki mielenkiintonen, mutta kyl se nakojaan kuvien perusteella voi olla.

Mut kyl me sit lopulta paastiinki juna-asemalle ja ostettiin liput New York Penn Stationille. Vaikka oli pitkaperjantai niin junat kulki arkipaivaaikataulun mukaan ja ma siina sit kiireella luin aikataulua vaha vaarin, mut ei siita onneks muuta harmia koitunu ku etta jouduttiin meidan junaa oottaan joku vartin kauemman kun ma luulin. Mutta ei se mitaan, koska juna-asemalla junaa odotellessahan on niin mukava valokuvata. Eiko niin?

Sitte tuli juna ja sit oltiinki Nykissa. Talle paivalle meilla ei oikeen ollu mitaan suunnitelmaa, koska ei ollu aikaa ku muutama tunti, koska illaksi meille oli varattu jaakiekkoliput Newarkiin kattoon Devils vs. Blackhawks. Eli me sit vaan paatettiin kavella 7 ave:a ylospain, jos vaikka ehdittais Central Park:lle asti ja sit takasi. Mut ma en koskaan oo tullu ajatelleeks kuinka paljo aikaa siihen kavelyyn menee kun kaikki on uutta ja joka kaupas pitaa pysahtya ja sit piti syoda ja sit tuli vastaan lisaa kauppoja ja sit kun paastiin Times Squarelle asti niin loyty ensimmainen paikka minne pappakin halus paasta sisaan eli Hard Rock Cafe. Siela pappa sit kavi kaljalla ja kun sielta lopulta paastiin ulos niin piti kaantya takasi.

Onneks saatiin kavella samaa reittia takasi eli kaikki kaupat oli jo nahty, koska muuten me ei oltas millaan ehditty ajoissa peliin. Nytki jouduttiin ottaan myohasempi juna ku oltiin suunniteltu, mutta onneks me oltiin varattu hyvin aikaa tahan Nykista Newarkin Prudential Centerille siirtymiseen. Junasta hypattiin ulos Newark Broad Streatilla ja oltiin G:lta saatu sellaset ohjeet et sit otetaan light rail train (eli vaha niinku raitiovaunu). Sen tarkemmin ei sit tiedetty, mut onneks heti ku paastiin ulos junasta alettiin nakemaan pelipaitasia ihmisia ja paatettiin et naita sit seurataan. Niilta saatiin vaha lipunostoapua ja sit vaan raitsikkaan ja piti varmistaa, etta nahdaan missa kaikki muut jaa posi. Sit niita sillee vaivihkaan seurattiin ja naureskeltiin, etta mista vetoo naa on menos syomaan jonneki ennen pelia ja sit me vaan ilmestytaan sinne ja ollaan et hei meki meinattiin tulla tanne syomaan. Mut eipa nain kayny vaan vaha aikaa kaveltiin niin sit nahtiin pienimuotonen Devils:n fanikauppa niin oli pakko pysahtya. Myyjalta ensin kysyttiin etta onko pelipaikka kaukana ja kun se ei ollu niin sit alettiin katteleen valikoimaa.

Lopulta paadyttiin kolmeen NJD paitaan ja yksiin pariin pirunsarvia. Mamma tyyty oleen ainut joka ei tarvi mitaan kraasaa. Sitte kaveltiin loppumatka pelipaikalle, mentiin sisaan ovesta ja todettiin, etta kun 3 ovesta paasee sisaan, jokaisen oven takana jakaudutaan 3 jonoon josta kahteen otetaan miehia ja vaan yhteen naisia. Yleensa se ehka meneeki nain, mutta kun meidan porukas oli pappa ja 4 naista niin voitte kuvitella etta ei ihan samaan aikaan oltu valmiita. Mitaan ongelmia ei kuitenkaan tullu, joten sit lahettiin ettiin 1) vessaa, 2) papalle virvoitusta ja 3) meidan istumapaikkoja.

Kaikki loyty ja aikaaki jai via. Oltiin paikalla varttia ennen pelin merkattua alotusaikaa ja sit ku se koitti niin sen jalkeenki via oli kaikenlaista tapahtumista, kuten:

lammittelya (joka tapahtu kyl suurimmaksi osin siina vartin aikana ennen pelin alkamista)

odottelua

kentan siivousta

kameran asetusten testaamista

parin suomalaisen loytaminen

pelaajien saapuminen

ihme lipunkantajia

kansallislaulu

kiekon jaahan tippuminen

Koska New Jerseyssa asutaan, niin Devilseja tietysti kannatetaan, mutta koska vastustajan maalissa oli omapoika Niemi niin ei sita oikeen paljoo maalejakaan niille toivonu. Ekassa erassa Devils teki yhden maalin ja ehka suurin asia mika koko pelin aikana kiinnitti eniten huomioo erona SM -liigan peleihin oli se, etta kun kiekko oli maalissa koko hallissa kaiku kaiuttimista "You suck!"

Eka era meni siina ja eratauolla mina ja E haluttiin popparia ja pappa halus lisaa juotavaa ja meki pyydettiin E:n kans jos saatas jaettavaks tallekin eralle yks olunen. Kyl on ihanaa kun on isi < 3

Toinen era oli via vaha vahemman mielenkiintonen kun ensimmainen. Ei yhtaan maalia ja tunnelma oli lievasti sanottuna surkee. Mita nyt omasta kokemuksesta tiedan niin ne SM -liigapelit missa oon ollu on kaikki ollu tunnelmaltaan parempia, samoin se valioliigan jalkapallopeli minka oon livena nahny ja jopa SM tason koripallo mita tuli kotona kaytya pari kertaa kattomas oli ihan eri luokkaa. Tai sit ma vaan pistin odotukset liian korkeelle, kun kyseessa oli kerta NHL. Myohemmin G kerto etta tunnelma saatto olla vaisu siks, etta peli oli yks viimesimpia ennen playoffseja ja se oli jo varmaa, etta Devils on sinne menossa. Mutta kuitenki.

Ja kolmas era jatko kahden ensimmaisen tahtia. Valilla oli vaikee keskittya kattoon pelia. Ajatukset vaan harhaili. Tilanne oli 1-0 ja voitto varma. Kuvia otettiin muutama, mutta ei niissakaan oikeen mitaan erikoista tapahdu. Kaljan voimalla jaksettiin kolmannen eran eka puoliska ja sen jalkeen vaan yritettiin selvita. 5min enaa. 2min enaa. 1min enaa. WTF???

Siis kuinka just meille kay nain? Me oltiin niin valmiita lahteen kotiin. No ei siina sit muuta ku jatkoaika. Se tasta ny via puuttuis jos me kaiken tan jalkeen havittas. 5min jatkoajasta ma ehka ensimmaisen minuutin oikeesti kuvittelin, et joku muka tekis jatkoajalla maalin, mutta kun sita pelia katto niin sen jalkeen se oli selva etta rankkareiksi taa menee. Ei siina muu auta.

Eli sitte oli rankkarit. D eka oli huti. B teki maalin. Sitte Niemi torju D:n seuraavan yrityksen ja B tais talla kertaa ampua hutin. Tai en ma oikeen muista kuinka se meni mut kuitenki lopputulos oli se, et Niemen maali pysy tyhjana ja B teki kask maalia eika sen ees tarvinnu kayttaa viimesta ampujaa, joten voitto oli niitten.

Me tultiin, me nahtiin ja me havittiin. Mutta onneks edes oli Suomalainen maalivahti voittajalla. Ja Devilsien suomalaispelaaja ei saanu pelata tassa pelissa joten ne saavat syyttaa vaan itteensa ku havisivat. Kylla suomen poika olis nayttany kuinka kiekkoa pelataan.

No sit ku peli kerta oli ohi ja kello oli paljo niin me muisteltiin samaa reittia takasi juna-asemalle, sit juostiin Newark Broad Streat:lla portaat ylos ja todettiin etta ollaan vaaralla laiturilla niin sitte toiset portaat alas, laitureide ali ja toiselle puolelle ja sielta junaan ja kotiin. Kello oli melkeen 11 kun oltiin SO:ssa ja meilla ei ollu autoo, joten sit via piti kavella kotiin.

Kun paastiin perille niin oltiin aikaskin vasyneita ja mamma ja pappa painukin suoraan ylakertaan nukkumaan. Mina ja K ja E jaatiin hetkeks via ylos mutta aika pian mekin simahdettiin. Oli pakko menna nukkumaan ja keraamaan voimia, koska lauantain ohjelmassa oli shoppailua, ja kaikkihan rakastaa shoppailua.

Family day II

2010-04-11T15:38:00.002-04:00

Eli sitten on vuorossa Torstai. 5 tunnin nukkumisen jalkeen herasin heittamaan lapset ja K:n kouluun ja juna-asemalle. Muuta mun ei tarvinnu teha. Sit tulin kotiin ja painuin takasi nukkumaan. Herasin kuitenki aika pian, kun pappa 9 mais laitto tekstaria, etta he ovat kohta menossa aamupalalle. Ei vissiin aikaero antanu nukkua pitempaan. No ma sit vaan nousin ylos ja siivosin keittion ja sit menin sinne niita kattoon. Ja ne oli vasta alottamas aamupalaa. Ja sit ne soi sita ja sit niitten piti kayda suihkus ja muuten vaan valmistautua ja mua alko jo hermostuttaa etta eiko tasta nyt jo pian paastas johonkipain.

Lopulta mamma ja pappa tuli valmiiks, mutta K ja E ei ollu via lahellakaan valmista, joten mentiin sit mamman ja papan kans lenkittamaan Evie. Se oli sellanen vaha yli puolen tunnin keikka ja sit mentiin takasi hakeen K ja E mut ei ne viakaan ollu valmiita. Kun ne lopulta tuli valmiiks kello oli jo niin paljo, etta mulla ei ollu enaa hirveesti aikaa ennen ku piti tyot alottaa. Ajettiin sit vaan nopeesti Maplewoodin keskustan lapi etta ne nakevat sen ja sit ajettiin SO:n keskustaan. Sia jatettiin auto parkkiin ja vaha katteltiin ymparillemme ja paadyttiin ostaan jatskia. Ja smuutia. Ja sitte me vaan istuskeltiin siina pihalla mukavassa auringonpaisteessa ja syotiin jatskia. Mamma hermostu sellaseen istuskeluun, mutta taala ei oikeesti oo mitaan muuta tekemista ja multa alko aika loppua, joten ne meni sit papan kans kaymaan kaupas ja me jaatiin K:n ja E:n kans istuskelemaan ja kaipailemaan rantaa.

Kun mamma ja pappa tuli takas oli mun aika aamupaivalta loppu. Eli ma heitin ne Maplewoodin keskustaan etta menisivat syomaan ja koitin niille sit selittaa etta kuinka ne paasis kotiin. Ja sit ma menin kotiin oottaan N:aa ja L:aa koulusta kotiin. Ne tuli eika me sit oikeen mitaan kovin kummosta niitten kans tehty ja valilla sain tekstarivarmistuksen etta tama mun porukka oli saanu syotya ja loytany tiensa takasi kotiin ja sitte vaan alettiin oottaan iltaa, kun K ja G halus vieda mun perheen Amerikkalaiselle purilais pirtelo illalliselle.

Kun K tuli kotiin se sano et ma voin menna hengaamaan mun perheen kans kunne on illallisen aika, mut oikeesti ei siina ollu ku puoli tuntia aikaa meidan sovittuun tapaamisaikaan, et suurin osa siita meni kyl ajeluun kotoo niitten majapaikalle ja sielta purilaispaikalle.

Kun paastiin sinne kaikkia jannitti ja mietitytti et kuinak tas ny sitte oikeen ollaan ja kayttaydytaan ja kaikkee, mut hyvinhan se meni. G ei ollu tullu via toista ja N voi huonosti joten sia paikalla oli vaan K ja L. Eli tilattiin ruokaa ja todella hyvaa pirteloo ja keskusteltiin ja vaihdettiin mielipiteita ja kehuttiin mua niin et me en enaa meinannu kehdata kuunnella. Sit G tuli toista ja haki N:n mukanaan kun se jo voi paremmin ja sit vaan istuskeltiin ulkona hampparipaikas syomas ja keskusteltiin. N ja L oli niin innoissaan selittamas kaikkee, et niitten peras ei kyl meinannu kukaan pysya.

Kun kaikki oli syony, toin mun perheen kierrokselle meijan taloon ja ne jatti kaikki suomituliaiset mita ne oli tuonu mukanaan. N tykkas erityisen paljo Suomi -t-paidastaan. Sitte alko kaikki vasyttaa ja huomiselle oli hirveesti kaikilla suunnitelmia, joten ma vein mun vasyneen perheen takasi majapaikalleen ja meinasin jaada pitaan niille seuraa hetkeksi, mutta ei siita oikeen tullu mitaan kun ne kaikki simahti melkeen saman tien ku paastiin perille. Etta ei siina sit muu auttanu ku hyvaa youta ja huomenna nahdaan.

Ja justiin huomasin, etta talta paivalta ei ollu yhtaan kuvaa. Harmi sinansa, mut ei me kyl oikeen tehtykaa mitaan kuvaamisen arvosta.

Family day 1

2010-04-10T18:44:00.006-04:00

Ma ny paatin, et jos kerron paiva kerrallaan kuinka mun 9 paivaa perheen kans suju niin saan joka kerta kirjotettavan maaran tekstia ja teki jaksatte sit lukee sen. Eli jos ma ny koittaisin joka paiva kirjottaa yhen postauksen niin saan sen sit pois paivajarjestyksesta.

Ja tanaan paasen helpolla, silla day 1 on ke 31.3. Se paiva, jolloin porukka matkusti tanne. Niitten lennon piti saapua JFK:n lentokentalle illalla 8.10pm. Ma olin aamupaivan tois, mut oltiin tiistaina sovittu K:n kans, et saisin 6 mais sit lahtee, et ehdia ajoissa perille. K oli kotona tois, joten ma en mitaa murehtinu, kun tiesin, etta sille voi sit vaan jattaa lapset kotiin, vaikka se ei oliskaan ihan toitten kans valmis via. Mutta sitte 5.55 K tulee alas ja sanoo et niin hanen piti menna hakemaan auto korjauksesta, etta koska se sun juna lahtee? No se lahtee 6.30 ja sinne kavelee 25min. No sitte se sano et han kavelee nopeesti hakemaan auton ja jos ma laittaisin lapsille ruokaa ennenku lahen. Tai ees alottaisin sen. Laitoin sit uunin paalle kun piti lammittaa kanaa, mut sit K soitti, et kyl sa voit menna, sano lapsille, etta vahtivat uunia eivatka polta taloo, niin kyl ne selviaa. Vaha jannalle kyl tuntu jattaa ne sinne yksin uunin kans, mut toisaalta K:n piti tulla vartin paasta takasi ja mun oli oikeesti pakko menna, etta ehdin junaani.

Siita alko sitte mun matka kohti JFK:n lentokenttaa. Ensin junalla New York Penn Stationille, sielta LIRR Jamaica stationille ja sielta Air Train lentokentalle. Juna Penn Stationille oli ainut mita oon ennen kayttany, et muitten toimivuus piti sit selvittaa matkalla sita mukaa kun tuli vastaan. Onneks kaikki oli aika hyvin opastettu ja maalaisjarjella ja yhdella aikatauluvihkosella saatiin ostettua liput ja loydettiin oikeeseen junaan.

JFK:n kentalle saavuin 8.15 ja niitten lento ei ollu via laskeutunu. Ja mulla oli nalka. Sit kiertelin hetken aikaa etisen jotain syotavaa ja saavuin lahtevien lentojen puolelle, ja loysin makkarin. Sielta ostin ranskalaiset ja limun ja tulin takasi saapuvien lentojen puolelle ja aloin odottamaan. Siina vaiheessa ilmoitustaulu sano etta niitten lento oli laskeutunu kello 8.33. Eli mulla oli ihan hyvin aikaa ruokailla ja odotella, koska niilla oli via edessa matkatavaroiden haku, passin tarkastus ja tulli. Oli mulla siina sit vaha ylimaarasta aikaa kuvaillaki, koska kamera oli jo esilla, etta saisin niista kuvan kun ne astuu ovesta ulos.

9 mais menin sit lahemmas seisoskelemaan ja odottamaan. Ja odottamaan. Ja odotin tunnin. Sit sain papalta tekstarin, et taala on tosi pitka jono. Se kuitenki helpotti, kun tiesi etta ne on maassa ja etta vaan pitaa sit rauhas odottaa, etta jono lyhenee. Eli odotustunti numero 2 suju yllattavan nopeesti. Sit toisen tunnin aitaannojailun ja odottelun jalkeen alko taas vaha ajankulu hidastumaan, kun niita ei viakaan alkanu nakya ja kello vaan kulu. Siina sit soittelin niitten majapaikkaan, etta ei olla 11 siela, et menee kyl vaha myohemmalle. Sit pappa soitti, etta viaki on pitka jono, mut nyt alkaa edes jotain tapahtumaan taala passintarkastuksessa. Taman jalkeen aika kulu tosi hitaasti ja ihmiset mun ymparilla vaihtu, kun kaikkien muitten odottamat ihmiset pikku hiljaa vasyneina mateli ulos ovista. Mutta sitte lopulta ovesta asteli ulos mulleki tuttuja ihmisia!

Kun oli 3 tuntia odottanu, niin toi valokuva ei kyl ollu niin hyva kun ma toivoin, mut ei sille mitaan voi. Sitte halailtiin ja vaha katteltiin ymparillemme ja sit ihmeteltiin E:n hirveeta matkatavaramaaraa, mutta se vaan totes, etta "Mulla on Isa!". Eli kai se sit pitaa ymmartaa. Kaikilla matkustajilla oli kova nalka pitkan matkan jalkeen, mutta tassa valissa ei keriitty syomaan, kun tassa aulassa ei ruokavaihtoehdot kovin kummosia ollu.

Sitte matkustettiin mun reitti kaanteisessa jarjestyksessa, eli JFK, Jamaica station ja Penn Station New York. Nykista Maplewoodiin tulevasta junasta myohastyttiin ehka 10 min, joten sitte meille jai sopivasti aikaa syoda tassa valissa. Aiti ja Pappa jai laukkujen kans odottamaan, kun mina ja E ja K mentiin hakemaan ruokaa Makkarista. Vaha kylla ihmeteltiin, kun Aiti pasti K:n mun ja E:n kans kahestaan Nykin keskustaan keskella yota ostamaan ruokaa, mutta nain silti tehtiin. Haettiin purilaisia ja ranskalaisia ja muutama juoma ja tultiin takasi. Seuraava juna oli lahtemas, joten ma kavia hakemas liput ja sit mentiin junaan syomaan. Ruoan maara jo makkarista haettuna ihmetytti mun seuruetta, mutta ei me sita ruokaa nyt hirveen paljoo tuhlattu.

Kello oli 1.15 kun saavuttiin SO:n juna-asemalle. Sitte heitettiin tavarat mun autoon ja ajettiin niitten makuupaikalle ja aika pian sen jalkeen kun oltiin saatu tavarat niitten huoneisiin, ne halus nukkumaan, joten se oli bye bye Bella, jonka pitaa muutenki nousta huomenna ennen 8 heittamaan lapset kouluun. Nama meinas 12 asti nukkua, et sit joskus siihen aikaan mun oli tarkotus menna sit niita torstaina kattomaan.

huoh

2010-04-09T14:14:00.002-04:00

Elossa ollaan. Tosin puolitoistaviikkosen perheen viihdytyksen jalkeen olo on aika vasyny. Yksityiskohtia tulee tarkemmin, mutta aattelin nyt vaan nain kayda ilmottamassa, etta tosiaan en ole hukkunut, vaikka ei hetkeen ookaan tullu mitaan kirjotettua ja etta vieraat oli ja meni.

Kylla onnistuu

2010-03-26T23:25:00.002-04:00

Tanaan oli sit L:n koulumusikaalinaytelman ensi-ilta. L laulo ja N oli back stagella kuten oon varmaan jo maininnuki muutamaan kertaan. Mutta siis koska molemmat lapsoset osallistu naytelmaan niin pitihan se kayda kattomas. Odotukset ei todellakaan ollu korkeella, koska kyseessa on middle school eli 6-8lk koulunaytelma Cinderella. Mutta ihan kannustuksen ja hyvan tavan vuoksi kattomaan.

Kun naytelma alko 7 niin K anto ohjeet et ainaki 20min ennemmin pitaa olla paikalla. Ja hyva ohje sinansa, mut koska kaikki tuli eri suunnista niin ma olin ainut joka oli paikalla siihen aikaan. K tuli 10 vaille ja G varmaan 5 vaille. Mutta joo. L ja N oli jo paikalla valmiiks, kun ma kiltisti kuskasin ne paikalle viimehetken valmisteluihin hyvissa ajoin ennen esitysta.

Koska ovia ei avattu ennenku 10min ennen 7 niin koulun aulassa oli aika tiivis tunnelma siina varttia vaille, kun ne, joilla oli jo lippu seisoskeli sia ja ne joilla ei ollu lippua seisoskeli naitten peras koska ne luuli jonottavansa lippua. Kun ovet avattiin ja ihmiset paasi istumaan niin vaha helpotti.

Amerikkalaiseen tapaan naytelma ei alkanu ennenku vasta 20 yli, mutta mikas siina. Ma olin koukus ekasta minuutista ihan loppuun asti. Uskomatonta! Naa laulo ja tanssi ja naytteli ja puvut oli upeet ja niilla oli orkesteri ja hienot lavasteet (ja hyvin toimiva back stage crue ;P ) ja kaikki oli aivan vau. Valilla ma ihan unohdin et vanhimmat esiintyjat on ehka 14. Olis menny ihan ammattilaisista mulle. Mahtavaa. Ja sanoinko ma jo et ma tykkasin?

Ainut mika jai vaha harmittamaan oli se et ma luulin et L laulais enemman. Mut ilmeisesti kuoro ei laula paljo mitaan tallases ku prinssi ja tuhkimo ja mahtavat aitipuoli ja tytarpuolet ja kuningas ja kuningatar ja hyva haltiatar laulo omat osuutensa mahtavasti. Oli L:lla alkupuolella yhen rivin soolo, mut sita ei oikeen kuullu ku en tia oliko silla mikkia ollenkaa vai oliko se vaan rikki. Mutta kumminki. Aivan mahtavaa. Nii ja sit joo lakeija. M.H. josta ma kuulen todella usein L:n ja N:n suusta. Taa on esiintyny broadwaylla ja vissiin kuulemma "asuu" L:n teatteri ja laulukoululla ja sen kylla huomas. Tyyppi oli kyl pikkasen hyva. Ma en aluks tienny keta se esittaa, mut ei tarvinnu kauaa naytelmaa kattoo kun arvasin, etta taman herran taytyy olla M.H. ja sit tarkastin kasiohjelmasta etta nainhan se on.

Huomenna on toinen esitys ja sunnuntaina viimenen. Sunnuntaina en varmaan ainakaa mee, kun on se mun kuukausittainen tapaaminen, mut huomenna vois kyl harkita menevansa. Oon ma huonomminki elamani aikana tuhlannu 10$. (Tassa tuli mieleen mun ja M:n, jonka nimi alkaa K:lla ja E:n joku kesa vuosituhannen vaihteen paikkeilta, kun kokispulloissa oli joku kilpailu) Pitaa ny kattoo. Mut ma kato jo suunnittelin et meen ja kuvaan sen esityksen ja sit tuon sen kotiin ja vien Isojoen Koulukolmion 6-9lk ja sanon et pistakaa paremmaks. Vaha epailen.

Uskomatonta

2010-03-23T22:32:00.011-04:00

mutta totta. Ma siis sain sunnuntain kuvat koneelle ja meinaan laittaa niista osan tanne teille jopa nakyville.

Toinen uskomaton asia on tama mun tyoviikko. Koska siis tanaan ei ollu yhtaan sen raskaampi tyopaiva ku eileenkaan. Oikeastaan viaki helpompi, koska mun ei tarvinnu aamulla nousta ajamaan lapsia kouluun vaan sain nukkua. Siispa nukuin 5 vaille 11 asti, ja kun koulu alkaa 11.30 niin viimestaan 11.05 taytyy olla ovesta ulkona jos kavellen meinaa ehtia. Et ei onneks ollu kiire tai mitaa. No olin ajoissa paikalla, mutta meidan professori oli aluttanu puhumisen etuajassa. Mutta onneks talla kurssilla on ainaki 2 oppilasta, jotka ei oo ikina ajoissa ja muutenki koska tunti ei ollu via virallisesti alkanu niin ovi kavi mun jalkeen via useampaanki kertaan.

Koulun jalkeen mun paiva piti sisallaan lisaa pyykkaamista ja muuta siivoomista, mut puol 5 mais K soitti et han on junassa, tuutko vartin paasta hakemaan asemalta ja nain. Eli hain sen kotiin ja se sano et se hoitaa lasten dinnerin, joka siis pitkina paivina viedaan teatteriharjotuksiin 5 ja puol 6 valis. Eli mun ei tarvinnu hoitaa sitakaa. Tuntu vaan pahalta, kun paivalla lupasin N:lle, et vien ruoat 5 mais ja sit K tuli ja sano et han hoitaa sen ja sit se kuitenki rupes tekeen via toita kotona ensin (kuulostaako tutulta kellekaa? ma teen via tan ja tan ja tan...) ja sit kello oli jo 5.30 ja N pisti viestia etta hanella on nalka etta missa ruoka on. Kiva siina sit selittaa etta joo sun aiti tuli kotiin ja sano et se tuo teille ruokaa ja nyt se lahti ostamaan teille sita ruokaa et kyl se kohta varmaan tulee. No ehka huomenna taas mun hommaksi jaa tama ruuan kuljettaminen koululle niin saavat lapset ruokansa vaha aikasemmin. Toivottavasti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin lapset saivat ruokansa ja aiti paasi kattomaan teatteriharjotuksia.

Mutta siis nyt ne kuvat...

Central park ja muita isoja rakennuksia, joita siis ma oon koko ikani tottunu kattelemaan Etelapohjanmaalla.

Tassa on vaha parempi kuva siita pikku puistosta missa on ihana viettaa kevatpaivia. Ja vahanko haluun naha tan maiseman kesalla kun noi puut on vihreet.

Tais sia vaha tuulla, mutta muuten oli hienot nakymat.

Joku joki Manhattanin jommalla kummalla puolella ja joku niista silloista jotka ylittaa sen joen...

Empire State Building ja muita isoja rakennuksia.

Sitte jos vaha leikkii kameran asetuksilla niin saa auringonki nayttamaan hienolta tahan aikaan iltapaivasta.

Ei me kovin korkeella oltu. Eihan?

Niin ja sitte oli nainki

2010-03-22T15:34:00.002-04:00

Tos eilenillalla/yolla tajusin, et oli viimeviikos paljo kivaaki, mita en alkuviikosta ollu kirjottanu, joten paivitetaan ny neki tanne ettei ihan surkeudeksi mee mun koko viimeviikko.

Maananataina mentiin ISOLLA porukalla vihdoin kattoon Alice in Wonderland 3D. Vasta nyt siksi, etta Brasilia P palas takasi Californiareissultansa ja han halus ehdottomasti nahda sen viimesena leffanaan jenkeissa meidan kans ennen kotiinpaluuta. Siispa maanantai-iltana leffateatterissa oli nyt ainakin siis mina, Bosnia M, Z, E, tietty P, sitte oli H ja J ja CJ ja J.D. ja T ja sit via sellasta porukkaa jota ma en niin hyvin tunne. Leffa oli hyva ja leffan jalkeen leffa H vei meidat esittelykierrokselle ylakertaan missa nahtiin kuinka tuo leffateatteri nyt oikeastaan niinku toimii. Kyl on hyva kun on naita suhteita. Ei sita ihan joka leffakerralla paase Suomes kattomaan kun isot rullat filmia pyorii koneessa ja heittaa kuvan kankaalle. Leffan ja esittelykierroksen jalkeen vietettiin meidan tavallinen venytetty aula-aika ja mietittiin et mita sitte (oli varman past midnight). Sit paatettiin et mennaan Dunki'n Donut:lle, koska America runs with Dunki'n. H:n piti ajaa P:n kans edella ja Z:n seurata sita mina, E ja M kyytis, mut ku aikamme oltiin ajeltu niin todettiin et auto meidan edessa ei todellakaan kuulu H:lle. Sit soiteltiin etta missa mennaan ja saatiin vaha ristiriitasta ja vaaraa tietoa ja lopulta paadyttiin kaantymaan ympari ja ajamaan kotiin, kun luultiin et sinne neki on matkalla, mut sit ne kuitenki meniki donitsille ja jotain nain. Mut me kuitenki mentiin kotiin.

Tiistai-ilta oli P:n viimenen, joten me mentiin sit 8 mais illalla antaan sille laksiaislahja ja kattoon millases kunnos se on. Silla oli 2 vuotta melkeen pakattuna 3 matkalaukkuun, mut oli silla via paljo tekemistaki. Ei viittitty hairita sita liian kauaa vaan sit mentiin Z:n ja M:n kans kahville kun G ja E meni kotiin. Kahvilla sit paatettiin, et mennaan sanoon P:lle viimesen kerran heipat kun se lahtee aamu 4 mais lentokentalle. Eli sit kotiin ja unta sellaset 4 ja puoli tuntia, sit ylos ja P:n talolle. Raukka oli valvonu koko yon ja pakannu tavaransa ja askarrellu perheelleen muistolahjan, mut se oli taydellisesti ajottanu kaiken tan, koska kun se sai tyonsa valmiiks me kuultiin ylakerrasta, et sen host isi housi ylos ja sit kannettiin tavarat autoon ja sanottiin heipat P:lle. Ja tamahan ei ikina oo kivaa. Varsinki nain pain kun se menee kotiin eika talla tietoo oo tulos takasi tanne. Kotoo on helpompi lahtee kun tietaa et sinne voi aina palata silloon ku haluaa. Mutta tanne ei. Ei ainakaa samaan paikkaan ja samaan tilanteeseen ja samojen ihmisten tyo. Nain se vaan on.

Taman jalkeen loppuviikko suju vaha hiljasemmis tunnelmis ja sit tuli se viikonloppu. Nyt on maanantai ja ma oon tehny niin hirveesti toita etta. Aamulla mut heratettiin heittaan lapset kouluun ja K juna-asemalle ku sato. Sit kuulin, et L:lla on naytelmaharjotukset tanaan ilta 8 asti. Ja N on kasn back stage harkat mut en tia kuinka kauan. Et mun pitaa vieda niille ruokaa 5.30 mut muuten mun ei oikeen tarvi teha toita tanaan. Mita nyt tiskit ja vaha pyykkia + koira, mut oikeestaan ei mitaan. Eli kaytin sit aikani tutkiessani TV:n OnDemand osioo ja loysin pari kivaa sarjaa mita vois kattoo taas lisaa kun on aikaa. Siis niitten sarjojen lisaks mita ma kattoin jo kotona ja jatkoin kattomista taala.

Viikonloppu ulkoilmassa

2010-03-21T21:44:00.002-04:00

Oli oikeen ihana ja kevainen viikonloppu. Paalle 20C molempina paivina. Perjantaina kyselin mita tyypit meinaa lauantaina teha ja lauantai aamuna kans mut kaikki vastaukset oli vaha epaselvia tai ei vastausta ollenkaan, joten paatin sit viettaa laatuaikaa itseni kans. Eli lauantaina kun vihdoin paasin ylos sangysta pakkasin mukaan viltin, mp3:n ja lehtia ja suuntasin kaupan kautta South Orangeen. South Orangesta saa maailman parasta jatskia joten jatskikiskallakin poikettiin enne ku saavuin puistoon, levitin vilttini ja aloin nauttia paivasta. Jatski oli hyvaa ja oli aikaa ihan vaan olla ittensa kans lamposes saas ja lueskella mamman joululahjalehtea. Nain arviolta tais kuluu hyvinki 4h matkojen kans taman homman parissa ja koska mahan en lauantaina kovin aikasin nouse sangysta ylos niin sit oli jo aika myoha kun tulin takasi kotiin. 7.30 mulla oli sovittu "tapaaminen" ja sia meniki sit loppupaiva. Oli ihan mukavaa kun huomas et kevat on taa ja raitis ulkoilma vasyttaa sopivasti et paasin talla kertaa ihmisten aikaan nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna herasin 10 tekstariin. Z sano et 11 mennaan Nykiin jos haluun mukaan. Ja miks en haluis. Paattelin et kaikki on varmaan menos niin nakee taas ihmisiaki vaihteesta. Ja tosiaan juna-asemalla oli E ja M ja Z. G otettiin mukaan Times Sguarelta ja mentiin Central parkiin. Siela istuskeltiin aikamme ja sit lahettiin ettimaan turkkilaista ravintolaa. E ja G sano et ne ei tuu mukaan, ne menee chinatown:iin. Eli se oli sit bye bye niille ja mina ja M ja Z lahettiin ettiman Istambul Cafe:ta. Lopulta loydettin se ja sia tavattiin myos H (ei leffa H vaan se toinen) ja J. H oli vaan sellaset 2 tuntii myohas. Sen oli tarkotus tulla meijan kans puistoon mut se vaha nukku pommiiin ja sit se soitti J mukaan ja se vasta heras ja seli seli seli ne oli sit sellaste pari tuntii myohas mut kai se on parempi myohaan kuin ei milloinkaan. Nautimme sitten turkkilaista ruokaa, kebabbia mina ja J ja kanaa Z, M ja H.

Kun ruoka oli syoty ja yli 100$ lasku maksettu (mika tosin sisalsi 5 hangen ruoat ja juomat ja parit jalkiruoat eli ei kai se oo kovin paha) niin jatkettiin matkaa. Koska suunnitelma A eli Statue of Liberty:lle johtava lautta oli jo kiinni (onneks selvitettiin taa ennenku lahettiin aivan toiselle puolelle kaupunkia turhaan. On se kateva ku kaikki jenkit kantaa nettia taskussaan.) niin vuorossa oli suunnitelma B eli Top of the Rock. Nakymat oli ihanat, mutta ihan vaha vaan erilaiset ku mihin ma oon tottunu suomes. Ma otin kyl kuviaki mut viimeks ku lupasin laittaa kuvia myohemmin (Central Park Zoo) niin ne tais jaada kokonaan laittamatta niin talla kertaa ma en lupaa. Naamakirjaan ne joskus ilmestyy varmasti. Nakoalojen kattomise jalkeen mentiin lahjatavarakaupan kautta kohti juna-asemaa. Mun olis varmaan kannattanu jattaa lahjatavarakauppa valiin, koska onnistuin rikkomaan sia snapsilasin. Ma lupasin kyl maksaa sen mut kassatati sano et ei tarvi.

Ennen junaa pysahdyttiin via H&M:lla ja voitte varmaan arvata et J ja H oli niin innoissaan etta. Mut ihan kiltisti ne odotteli ku me kierreltiin. Paitsi et mua ei huvittanu kierrella hirveesti niin sit lopulta me ooteltiin vaan M:aa ja Z:aa. Onneks juna-aikataulu pakotti meidat lahtemaan, koska jos me oltas missattu 8:11 juna niin oltas jouduttu odottaan 9 asti ja se olis ollu jo aivan liian pitka paiva.

Nyt oon kotona ja takana on siis pitka paiva Isossa Omenassa. Oli meilla hauskaa, mut koko ajan mulla oli vaha sellanen etanen tunne. En tia miks. Musta vaan tuntu koko paivan et ma en kuulu tahan porukkaan niinku ennen. Ehka se menee ohi ja ma oon vaan harhaluulonen tai jotaki pitaa ny kattoo, mutta mun paiva vaan ei ollu paras mahdollinen. Eika asiaa auttanu yhtaa et ma nain viime yona unta et M ampu mut. Tai oikeestaan ampu mua. Et kiva nain. Mut nyt ma meen kohta nukkumaan ja alotan uuden viikon ja ilman mitaan ampumisunia koitan selvittaa mun paikan tas porukas.

Seli Seli Seli

2010-03-15T09:26:00.002-04:00

Mun piti kirjottaa teille mun MAHTAVASTA perjantai-illasta heti perjantaina, mutta netti ei toiminu. Sit lauantaina oli muuta tekemista ja sit unohdin ja sit muistin eilen yolla mut sit oli myoha ja koko viikonlopun sato. Oliko tarpeeks selittelya? Nyt kuitenkin lopulta aion kertoa teille kuinka kolme au pairia viettaa perjantai-iltaa New Jerseyssa.

Paivahan oli siis perjantai ja alkuviikon auringonpaisteen ja kevatsaan jalkeen torstai ja perjantai ja lauantai ja sunnuntai sato vetta ihan kaatamalla. Eli siis torstaina ei tehty mitaan. Sit perjantaina ma aloin kyllastya siihen sateeseen ja sisallaistuskeluun ja koitin kysella, josko ihmiset on menos ulos jonnekki minne ma en paase. No, M oli tois, Z ei vastannu mitaan, mutta G sano, etta han ja Turkki E on suunnitellu ulkona hengaamista, mutta ei mitaan baareilua, eli ma voin liittya seuraan. Hienoa! Ne haki mun 9 mais ja sit ajettiin South Orangen kaskustaan, parkkeerattiia auto ja alettiin kattoon ymparillemme etta mitas sita nyt sitte tekis. Sataa kaatamalla, eli ulkona ei vaan voi olla, pitaa menna johonki sisalla. Kun oltiin aikamme pohdiskeltu paatettiin menna Cryan's:n siksi aikaa et keksittais mita sits sit oikeen tekis. Kun me paastiin sisalle, kukaan ei olis voinu uskoo et kysees on oikeesti sama paikka jossa me tavataan viettaa torstai-iltaa. Tunnelma oli aivan erilainen. Paikalla oli pianisti ja laulaja soittamassa kantri musiikkia. Meinattiin kaantya saman tien takasi ulos, mut paatettiin kuitenki antaa musiikille tilaisuus ja tilattiin limut.

Siina sit aikamme kuunneltiin ja yht akkia musiikki loppu ja alko kuulua rumpujen parinaa ja sakkipillin soittoa. Newarkin Saint Partick's Day:n paraati saapui Cryan's:iin. (Siis tamahan on Irish pub ja Saint Patric's day on kai Irlantilainen juhla.) No paraati oli ihan jees paitsi et osanottajat alko olla jo vaha humalas. Ja sitte ne alko pitaa puhetita vuoron peraan. Ja ne kiitteli isan aitin veljen vaimoa ja siskoa ja lapsia ja sit ne pyysi serkkua tai velipoikaa jatkamaan ja sit ne puhu ja puhu ja puhu ja meilta alko oikeesti loppua mielenkiinto. Jonku puoli tuntia ne siina varmaan kiitteli kaikki toisiaan ja Cryan's:n omistajua ja niitten isia ja isoisia ja me ei oikeen ees kuunneltu. Koitettiin vaan hopottaa omia juttujamme ja oottaa etta ne lopettaa ja alkaa karaoke ja DJ. Mut olishan meijan se pitany arvata, et ei taa porukka mihinkaan oo menos kun ne saa puheensa puhuttua vaan ne jai laulamaan karaokee ja sita me ei enaa jaksettu kuunnella. Eli me otettiin jattisuuret sateenvarjomme ja jatkettiin meidan iltaa muualla.

Ainut jarkeva vaihtoehto mika oltiin keksitty oli et mentais elokuviin joten mentiin kattoon jos ne esittais jotain via niin myohaan. No eipa esittany. Ovi oli lukos ja viimenen esitys oli alkanu puoli tuntia sitte. No sit me paatettiin palata autoon miettimaan plan C:ta. Tai D:ta tai jotain. Siina sit mietittiin ja pohdittiin ja paadyttiin istumaan puoli tuntia autos PERJANTAI-iltana ja toteemaan, kuinka aupparit osaa viettaa perjantai-iltansa ikimuistoisella tavalla. Kun poliisit rupes pyorimaan alueella me paatettin etta jotta tama ei nyt kay painsa ei sitte ollenkaan. Kello oli 11.15 ja me mentiin sit kattoon jos Dunkin Donuts olis via auki. Ja olihan se. 15min. No ostettiin sit donitsit ja syotiin ne sia ja sen jalkeen palattiin takasi autoon ja ajettiin kotiin. Ei siita tullu enaa mitaa. Mutta paaasiahan oli, etta ei oltu kotona koko perjantai-iltaa. Eiko nii?

No sit lauantaina sama saa eli kaatosade jatku mut nyt me otettiin koko porukka koolle eli M, Z, G ja E ja mentiin ensin Starbuck's:n kahville ja sit ajettiin Maplewoodiin, kun South Orange ei nayttany Brooklynd's Finest elokuvaa. No Maplewood naytti, mutta vasta kahen tunnin paasta. Siina sit oltiin ja mitetittiin et pitasko itkea vai nauraa kun perjantai-ilta alko toistaa itteaan. Sit lopulta paadyttiin pitseeriaan istumaan puoleksitoista tunniksi ennen leffaan menoa. Leffan jalkeen kaikki kiiruhti kotiin kun se meni vaha myohemmalle ku oltiin suunniteltu ja kaikilla oli vaha muitaki suunnitelmia.

Sunnuntai ei ollu mitenkaan erikoinen. Ma kavin Boy Scouts of America, Malpewood, Troop 5:n jarjestamas varainkeruu spahetti-illallisella ja siihen sen paivan tapahtumat sitte jaiki. Kelloja siirrettiin tunnilla eteenpain niin nukkumaan olis pitany menna aikasin mut ei siina ollu oikeen ehtiny ees olla hereilla kun aamulla nukku pitkaan mut tana aamuna piti herata toihin niin ei siina muuta auttanu ku koittaa vaan nukkua. Ja tana aamuna ku herattiin niin saatiin tietaa et K oli valvonu koko yon meidan kissan kans ja me oltiin saatu 2 kissanpentua (+ yks joka synty kuolleena :'( ). Tassa nyt via ootellaan et olisko lisaa tulossa, kun vaha nayttais silta mutta saas nyt naha.

Puoli vuotta

2010-03-07T19:31:00.002-05:00

Tuli sitte tanaan tayteen. Ja sita juhlittiin aamupalalla Dinerissa Bosnia M:n ja Puola G:n kans. Matkalla Dinneriin mina ja M loydettiin kevaan eka kukka, joten kevat on virallisesti alkanut. Ja se tarkottaa, et mun pitaa TAAS ostaa kengat. Koska mulla ei taas vaihteesta oo tahan vuodenaikaan ja lampotilaan sopivia kenkia. Mut talvikenkienki kans mein taa osto aika pitkalli niin katotaan ny kuinka talla kertaa kay.

Pannareitten jalkeen ma lahin Nykiin ja M ja G jai nauttimaan kevaasta ihan meidan kotikulmille. Mun oli pakko paasta Nykiin kun ne kengat vaha houkutti ja sit kun piti VIHDOI ostaa synttarilahja jolleki, joka tayttaa 12 talla viikolla. Ja lahja onneks loyty, kenkia ei. Sen sijaan ostin ittelleni kasilaukun. Ihan niinku ma sita muka joskus kayttasin, kun en taa mihinkaan paase. Ja se on liian pieni jokapaivaseen kayttoon. Mut ostimpa kummiski.

Nyt oon taas kotona ja raittiinilmanmyrkytys teki mut niin vasyneeks etta. Mut eipa siina ei oo noista tyypeista kuulunu mitaan niin eipa me varmaan sit mennakaa leffaan ku H ei oo toissa tanaan. Ja Oskarit alkaa vissiin TV:sta kohta mut ne ei mua oikeen innosta.

Loppukuun vierailijoita tas jo kovaa odotellaan ja kovaa on suunnitelmat paassa etta mita sita sitte tekis mut en ma oikeesti tia via yhtaan mita siita sit tulee. Mut kyl sen sit nakee. Kuhna muh host perhe nyt ensin paattas lopullisesti omat suunnitelmansa niin se auttais kans muaki vaha. Mut onhan tas via aikaa. (<-- Varmaan mun lempi tekosyy ikina!) Huomenna olis tarkotus hoitaa tekemattomia hommia kun L toivottavasti on huomenna jo terveena ja menee kouluun. Kattotaan nyt. :)

Hippi

2010-02-28T14:13:00.002-05:00

Perjantaina oli taas snow day eli koulut oli kiinni kun sato lunta. Hienoo! Eli siis auppareille paljo toita. Mulla tosin kavi vaha parempi tuuri kun suurimmalla osalla muista. L oli menny torstaina kaverilleen yoksi niin se oli sit aaumpaivan sia. Ma herasin tekeen N:lle aamupalaa ja sit me mentiin vaha hiihteleen pihalle. Mut ei me sia kovin kauaa viihdytty kun N meni ja kaatu vesilatakkoon ja tuli ihan maraks. Eli sit paatettiin tulla takasi kotia. Kun paastiin kotiin naapurin lapset tuli kysymaan jos N ja L haluis menna niitten kans syomaan aamupalaa/lounasta kaupungille. N sano et L ei oo kotona ja han ei haluu menna. Sitte G tuli alas ja kysy kuka kavi ja N kerto ja sit G sano et N:n pitas menna. Eli soitettiin niille et kyl N sitteki haluu tulla ja ne tuli ja haki N:n mukaansa. Sit ma soitin L:lle et tuun hakeen sen kotiin ja vaikka se ei ollukaan kovin innoissaan niin lopulta sain sen sielta kotiin.

Sovittiin sit et B tulee syomaan meijan kans lounasta kun paastaan siihen asti. Eli L:n kans pelattiin hetki Marioo ja sit tehtiin lounas ja saatiin B kylaan. Sitte N tuli takasi ja sano et naapuissa on juhlat et han hakee vaan tavaransa ja menee takasi. Sit ma kysyin et kai L:ki on kutsuttu ja tottakai se oli. Eli kun oltiin syoty lounas niin L ja B meni kans sinne juhliin ja ma jain oleskelemaan kotiin. Mulla ei ollu mitaan hajua kuinka kauan ne sia viihtyis mut aattelin et saan ny ees parin tunnin tauon. Sopivasti tohon Suomen jaakiekkopelin ajaksi. :D

G kavi toteemas et mulla kavi hyva tuuri kun sain tauon tahan valiin (se teki tyot kans kotona lumen takia) ja sit se vaan sano et JOS lapset tulee kotiin niin me voitas menna pihalle vaha lumitoihin siivoomaan auto ja tekeen koiralle reitti paasta ulos ovesta takapihalle. Siina ma sit vaan kattelin pelia ja oottelin josko ne tulis kotiin. Lopulta N tuli, mut vaan koska G haki sen kotiin kun niitten piti pakata ja lahtee partion hiihtoreissulle. Eli mun ei viakaa tarvinnu teha toita. Sit K soitti et jos hakisin sen kotiin. Kello oli vissiin 7. Hain sen sit kotiin ja olin virallisesti vapaa. Eika L viakaan ollu kotona.

Bosnia M:n ja Z:n kans oltiin sovittu et 8 lahettais Puola G:n tyo pyjamapartyille kun sen perhe oli jossaki ja silla oli tyhja talo. Eli sinne sit Dunkin' donutsin kautta pienesta lumisateesta ja mun nuhasta huolimatta. Mut kun olin lahos ovesta ulos niin G sit paatti valittaa mulle siita, et en ollu siivonnu autoo lumesta. No siis eihan se mun tehtava oo. Lasten kans olisin sen tehny, mut ne ei tullu kotiin. Ja se via sano et JOS lapset tulee kotiin niin voitte siivota auton. Muuten sa oot vaha niinku vapaa. Mut kun paastiin G:n talolle niin tota ei enaa muisteltu. Me vietettiin oikeen kunnon tyttojen ilta. Syotiin herkkuja ja kattottiin leffaa ja puhuttiin tyttojen juttuja. :) Oli hauskaa. Mulla oli mukana mun yokkarit jotka sain perheelta joululahjaksi. Ma en oo koskaan oikeen hirveesti kiinnittany niihin mitaan huomioo. Oon vaan aatellu et ne on punaset ja et niis on jotaki kuvioita. Mut M rupes katteleen niita kuvioita ja sano et cool, your PJ's are so HIPPI. Ma olin et hah? Sit rupesin tarkemmin katteleen et mita kuvioita niis mun housuis oikeen on ja siela loytyy peace ja sydanta ja kissaa ja jotaki. En ma paljoo hipeista tia mut ainaki se peace kai kuulu niitten kuvavalikoimaan. Et sitte nain.

Joskus 2 mais ruvettiin nukkumaan. Olkkarin lattialla. Koska sia ei ollu vierashuonetta tai mitaan sellasta. Mut yllattavan hyvin kaikki sai nukuttua. Aamulla piti suht aikasin lahtee kotiin kun M ajo ja sen perhe tartti auton ennen 11. Kun paasin kotiin mietin josko menisin kaymaan Isossa Omenassa mut mun flunssa oli ainut joka ei tykanny eilis illasta niin paatin sit vaan jaada kotiin kattelemaan TV:ta ja vaan hengaamaan.

Kiireinen viikonloppu

2010-02-22T18:05:00.002-05:00

Oli kyl tosi mukava viikonloppu tas nyt, mut tekemista oli sen verran paljo, et nukkuminen jai vaha vahemmalle. Perjantai-iltana alko valvominen silla, et ensin katottiin olympialaisia koko perheen kans puol 12 asti ja sit keskiyolla alko Suomi -Saksa jaakiekko. Ja tamahan oli pakko kattoa. Ja sen jalkeen nukkumaan. Aamulla oli tarkotus herata oleen lasten kans kun K:n ja G:n oli tarkotus menna Nykiin johonki K:n tyohommaan. Tarkemmasta ajasta ei ollu puhetta, joten pistin heratyskellon soimaan vaha ennen 9 ja toivoin et lapset nukkuis ny ainaki siihen asti, ku kerta heki illalla valvoivat aika myohaan.

Lauantaina herasin siis vaha vaille 9 (6 tunnin nukkumisen jalkeen) ja totesin, etta kukaan ei ollu viela ylhaalla. Talo oli ihan hiljanen. Paatin sit torkkua vartin ja tutkailla tilanteen uudestaan. Kun herasin, kuulin et N oli ylhaalla, mut samalla kuulin kans G:n aanen. Sen oli tarkotus lahtee nykiin 6, mut se oli kotona. Siina sit sangys makoilin ja mietin et pitasko mun nyt sit menna toihin vai ei kun G kerta oli kotona ja sen takia piti herata oleen lasten kans kun kenenkaan muun ei pitany olla kotona. Paatin sit et ei tarvi ja jos tarvii niin kyl ne tulee mut kiskoon ylos. Siispa jatkoin nukkumista. Jonku tunnin siina sit nukuin ja sen jalkeen nousin ylos. Ja nainhan se oli, et ei tarvinnu toita teha, G vaan totes et kai sa ymmarsit et ei tarvikaan teha toita. Eli oikein ymmarsin.

Lauantai aamupaivan vietin skypessa ja puhelin kotiin ja sit aloin kattoon makihyppya. Eipa olis kannattanu. Oli niin surkeeta naytosta etta ei mitaan rajaa. Mutta siina sita kuitenki tuli istuttua kaks tuntia ja kulutettua aikaa. Onneks sain ees N:sta seuraa hetkeks niin ei yksin tarvinnu haveta huonoa hyppytulosta. N osas olla tosi kannustava. Ja N on muuten siis suomi fani. Se kanustaa suomee, ei edes Finland:a. Se on vaan aina etta SUOMI, SUOMI! Ei siina muuta voi ku hymyilla.

Kun hypyt oli hypatty syotiin dinnerin puolikas ja sit Z tuli hakeen mua ja mentiin Brasilia P:n laksiaisiin. Niitten piti olla 8 ravintolas joten mina ja Z oltiin paikalla 8.10. Sit soitettiin P:lle et mika sen paikan nimi oli kun osote oli joku tie 118 mutta talojen 120 ja 116 valissa ei ollu mitaan. Oikea rakennus oli sitten se numero 116 mutta P sano et han ei oo via ite perilla mutta etta menkaa vaan jo sisalle. Paatettiin etta ei menna vaan odotetaan sita. Ensin kaveltiin vaha ympariinsa ja sit lopulta paatettiin menna autoon oottamaan kun sita ei alkanu nakya. Lopulta kun P tuli paikalle parin kaverinsa kans niin kello oli 8.50. Sitte mentiin sisalle ja saatiin huomata, et paikka oli ihan taynna. Ei yhtaan vapaata poytaa. Mentiin sit baain muolelle istuskelemaan ja odottamaan. Puolen tunnin odottelun jalkeen saatiin yks pieni poyta ja vaha sen jalkeen toinen isompi siita vieresta. Ja sit saatiin alkaa katteleen ruokalistoja. Porukkaa alko pikku hiljaa tuleen paikalle lisaa ja kohta meita oli joku 13 ihmista poudan ymparilla. Tasta porukasta noin puolet tilas ruokaa ja toinen puoli vaan istuskeli ja ymparoi P:n ja otti kuvia ja kaikkee hauskaa. Kun ruoka oli syoty oli suunnilleen kaikki paikalla. Bosnia M tietysti puuttu koska se oli via kotona Bosnias mut mun ja Z:n ja P:n lisaks paikalla oli Gosia, CJ, Harley, Tatjana, Jawad, C:ta ja M:aa edeltany auppari ja paljo porukkaa jota ma en tuntenu ollenkaa. Taa paikka ei ollu mikaan tanssipaikka vaan yhdistetty baari ja ravintola, mut eihan se estany meita tanssimasta ja seisoskelemasta sia ja pitamasta hauskaa. Joskus puolenvalin loppupuolella CJ:lla valahti ja se vaan rupes kattoon mua ja sit se kysy et "kuinka sa tulit sisalle?" Ihan ovesta tulin ja kello oli 9 niin ei mitaan ongelmaa. Sit se vaan valasi tata tilannetta et myohemmin kun se tuli niin ne oli kysyny ovella papereita. Ei oo kivaa olla vauva. Mut silti kukaan ei koskaan muista sita. Tuaki kaikki oletti et ma tunnen vaikka kuinka monta muutaki ihmista naista ja sit ne vasta loppuvaihees alys et hei et sa tunnekaa naita ku sa et oo koskaan meijan kans ulkona perjantaisin. Niin joo mikskohan en oo???

Meijan piti Z:n kans lahtee kotiin 11. Sit meijan piti lahtee kotiin 12. Sit kello oli yli 12.30 ku me lopulta lahdettiin ja saatiin CJ, H ja J kaikki vihaamaan meita, koska sanottiin et meijan pitaa menna me herataan aamulla 6 mais ja mennaan Snow tubing. Ja suuttumisen syy ei siis ollu se et me lahettiin ja jatettiin ne sinne (tama siis olis ollu syyna jos tilanne olis ollu toisin pain ja ne olis lahteny ja jattany meijat sinne) vaan ne suuttu kun me ei oltu kutsuttu niita. Mutku Cultural Caren LCC kutsu meijat sinne. Se oli Cultural Caren reissu mut mina ja Z ollaan mukana niitten melkeen kaikis tapahtumis joten mentiin sitte sinne.

Eli tosiaan sunnuntaina herattiin 6.30 ja 7.20 oltiin juna-asemalla josta Belma tuli meidat hakemaan ja lahdettiin matkaan. Younia takana 5h. Ajettiin sit sinne ja matkalla kuultiin, et Tanska M oli edellisena iltana potkastu pihalle jarjestosta, ajettu lentokentalle ja lahetetty kotia. Taa tuli vaha yllattaen. Mutta siis nain. Lopulta oltiin perilla ja via tuntia liian aikasin. Ihailtiin sit laskettelijoita ja ma rupesin haluumaan kans laskeen slaalomia. Sit allekirjotettiin paperit jotka sano et snow tubing on vaarallista ja me tehdaan se omalla vastuulla ja taysin tietosina kaikista riskeista ja blaa blaa blaa eika haasteta tata paikkaa oikeuteen. Sit lopulta kello oli 10 ja paastiin makeen. Aikaa oli 2h ja se kulu ku siivilla. Kuviaki tuli otettua mut ma en nyt ainakaa pista niita tanne. Ehka joskus myohemmin.

Takasitulomatkasta kaikki oli tosi vasyneita. Sit ku paasin kotiin, kavin suihkus, ja melkeen saman tien lahin omaan kuukausittaiseen tapaamiseeni Hobokeniin. Naa meidan tapaamiset ei oo mitaan verrattuna Cultural Caren tapaamisiin. Mut se ei vissiin johdu jarjestosta vaan LCC:sta. Tai siis meidan jarjestossa Community Caunselorista. Mutta siin mun CC:n tapaamiset on aina Hobokenissa. 40min junanna sinne, sit paatetaan mennaanko kahvilaan vai pitseeriaan istumaan, 45min katotaan kun CC syo ja kerrotaan et kaikki on hyvin ja sit se on ohi. Sit mun pitaa oottaa puolitoista tuntia et mun juna lahtis ja sit taas 40min junalla kotiin. Jarkevaa eiko?

Kun paasin kotiin menin saman tien nukkumaan. Ensin K sano et se vois haluta mut aamulla ylos auttaan ja ma sanoin et okei toki, sit ma meen heti nukkumaan kun pitaa 12 nousta ylos kattoon Ruotsi - Suomi. Sit se sano et ai jaa en ma tavikaan sua. Musta tuntu pahalta jos se vaan sen takia jatti mut pyytamatta kun sanoin et katton pelin, mut koitin kyl sanoo et kyl ma nousen ylos ei mitaan ongelmaa mut se vakuutti mut et ei tarvi. Ei sitte. Parempi mulle.

Yolla tosiaan noustiin 12 kattoon peli mut siita ei sen enempaa. Aamulla K heratti mut soittamalla vartti sen jalkeen kun ne oli lahteny kouluun et he unohti pistaa Evie:n pihalle et paastatko sen nyt pihalle? Eli koira pihalle ja takasi sankyyn. Sit ku koira sai tarpeeksensa niin se heratti mut haukkumalla eli taas ylos ja koira sisaan. Ja taas yrittamaan vaha univelkoja pois. 9.30 Bosnia M soitti et ootko valmis vartissa, mennaan kahville. Kun kerta sita ei ollu nahny 10 paivaan niin tottakai olin valmis jopa 5min ennenku se tuli. Eli mentiin kahville mina, M, Z ja P. Oli kyl niin kiva naha taas M:aa. Sita oli ikava!

Valttiässä

2010-02-18T13:54:00.002-05:00

Miksi nama on niin hyvia pelaamaan tata pelia? Ma en tykkaa! Vaihdetaan lajia! Pelataan vaikka liaria, jossa ei tarvi aina uskoo kaikkee mita toiset sanoo. Se kuuluu pelin luonteeseen, etta jos jokin on liian hyvaa ollakseen totta niin sen voi olla uskomatta, kaantaa kortit ympari ja paljastaa toisten valheet. Mutta tassa pelissa ei oo sellasta vaihtoehtoo. Tassa voi vaan hiljaa istua ja kuunnella kun toiset paljastaa korttejaan ja mita pidemmalle peli etenee, sita selvempaa on, etta munki on aika paattaa oma pelini, paljastaa korttini ja tyytya kohtalooni.

Taa viimesin kortti minka pistivat poytaan oli kyl kova veto. Valttiässä! He nimittain sanoivat, etta jos menisin kesaksi kotiin ja tulisin sit syksylla takasi toiseksi vuodeksi. Tietenkaan se ei oo ihan noin yksinkertasta, mutta kieltamatta TODELLA houkutteleva vaihtoehto. Toisaalta ma oon suunnitellu kesalle et kiertais Amerikkaa, nakis Floridan, Californian ja ehka Havajin. Ja jos jaa aikaa niin kaikkee muutaki. Mut toisaalta sit taas SUOMI. Ja visiitti kotiin poistaisi ainaki sen ajokorttiongelman (toivottavasti) ja paasis pikasesti nakemaan kaikki ihmiset. Mut sen verran mita Bosnia M:n kotireissusta tiedan niin viisumi vissiin kieltaa matkustamisen USA:n ulkopuolelle 3kk ennen viisumin umpeentumista. Eli siina olis sit vaha keskustelemista perheen kans et saisinko viikon vapaata ennen kesakuun 7 et paasisin kaymaan kotona. Ym ym ym... Mut taa on nyt sellanen tarjous josta ma en meinaa saada paatani ympari.

Pian pitas vissiin paattaaki jotaki. Mutkun... En tieda. Tahtoo jaada, mutta koti... Ja koulu... Ja kaikki ihmiset taala. Ja kaikki ihmiset kotona. Ja koulu. Ja ajokortti. Ja ja ja ja...

Mut tanaan oli muuten koulus tosi mukava tunti. Maki jopa avasin suuni ensimmaisen kerran yleisessa keskustelussa. Joka ei periaattees liity mitenkaan meidan aiheeseen mut heratti suurta keskustelua. Kun taa on suunnitteilla joku uudistus et 16v lukiolaiset ottais jonku testin et jatkaako ne lukion loppuun vai tekeeko ne jotaki muuta en ma tia se meni vaha ohi mut sit naa kaikki jenkit oli sita mielta et 16v ei tieda mita se haluaa niin siina vaihees piti auppareitten astua kehiin ja sanoo et kyl 16v osaa paattaa mihin kouluun se haluaa menna ainaki meilla euroopas et kyl on kumma jos te ette osaa paattaa. Jos te via otatte jonku testin jonka tarkotuksena on kertoo teille onko joku muu kun lukio teille hyva vaihtoehto. Meilla loppu aika kesken, mut taa oli kyl mielenkiintonen keskustelu. Etta nain talla kertaa. Oottelen tas et K soittais ja sanois et onko L menos johonki reissulle koulun jalkeen ja voiko N menna sinne kans ja mita ha...

Sauna

2010-02-13T17:58:00.002-05:00

En muuten oo ollu pitkaan pitkaan aikaan saunas. Enka tuu oleen via hetkeen. Mut enkohan ma selvia.

Eilen alko olympialaiset. Ja oli vaan pakko kattoo se avajaisseremonia. Varsinki maitten sisaantulo. Oli janna kuunnella mita USA:n selostajat hopotti siina kun kilpailijat asteli areenalle. Yleensa ne muhu sen maan olympiamenestyksesta tai sen puuttumisesta, joten aloin innolla odottamaan mitahan ne suomen kohdalla sanoo. Ja mita ne sano yllatti mut todella. Ne puhu saunomisen maailmanmestaruuskisoista. Ja siita kuinka he varmasti voittaisivat jos vaan osallistuisivat. Niin varmaan. Mutta siis tallasella puheella USA toivottu suomen tervetulleeks olympiastadionille. Muuten se lahetys oli ihan ok. Ei mikaan kovin ihmeellinen. Viimeseks tunniks ma vaihdoin taloa jossa sita kattoin ja tulin kotiin kattomaan lopun. Sit ku tulin kotiin niin L kovaa sano et me nahtiin kun suomi tuli stadionille. "Ja ne naytti kaikki ihan sulta!" Kiva kiitos maki nain sen. Sit hyva seremonia sai mukavan paatoksen, kun tekniikkaheput menivat ja mokasivat soihdun sytytyksen. Tai siis ne hukkas yhen neljasta pilarista joitten piti nousta maasta ymparoimaan soihtua. Pitkan odottelun ja soihdunkantajan tuskastuneisuuden jalkeen maasta kohosi VAIN kolme pilaria. Mutta saatiin tuli sit kuitenki syttymaan. Ja sitte oli aika menna nukkumaan.

Tanaan mentiin Tanska M:n kans Nykiin. Se kuuli tanaan et sen perhe ei haluu sita enaa ja se on ollu taa vasta 3 viikkoo. Not kiva. Et aluks meidan reissua vaha vaivas taa tosiasia, etta se joko loytaa uuden perheen kahen viikon sisalla tai lahtee kotiin. Mut sit loppupuolella oltiin jo paremmis fiiliksis ja osteltiin kaikkee mita nyt vaan mieleen tuli silta varalta jos se ei tulis Nykiin enaan kovin montaa kertaa. Ja mun piti ostaa L:lle ja N:lle synttarilahjat, kun ne menee ja tayttaa vuosia maanantaina. Paadyin sit ostamaan kirjoja kun niita ne tykkaa lukee. En vaan oo varma mita kaikkia kirjoja ne on jo lukenu, mut ostin silti jotaki. Toivotaan et tykkaavat. Ja sit ostin kivat pussukat joihin pakata ne. Ja sit kun totesin et toivottavasti L ja N ei oo mua vastas kun tuun kotiin kun ne yleensa kysyy mita ma ostin, niin M totes et sanot vaan et ostit niille lahjapussit joihin ne voi sit laittaa kaikki muilta saamansa lahjat. Taahan on hyva idea. Ei mun olis mitaan lahjaa edes tarvinnu ostaa. Se lahjapussihan olis ollu ihan tarpeeks hyva ja hyodyllinen lahja. Mut ostimpa nyt kuitenki.

Sit muuten niin jee. Yks asia, jonka ma halusin teha kun tuun tanne oli seista keskella Manhattania kasi pystys ja huutaa Taxii! Ja se me tehtiin tanaan M:n kans. Ja jopa saatiin taksi. Ehka viidennella yrityksella, mut kuitenki. Nyt se on tehky. Chek!

Ei kai tas sit muuta erikoista oo tiedos. Huomenna on ystavanpaiva mut en tia tuleeko silloon tehtya mitaan. Kun Valentinesday on periaattees sama kun ystavanpaiva mut ei kuitenkaan ihan sama. Joten saas ny naha jos vaikka viettais ystavanpaivan w/ Wentworth Miller. <3

Subject Ö

2010-02-09T09:38:00.004-05:00

Onko ruoho aina vihreampaa aidan toisella puolella? Ma en tieda. Enka oo edes varma haluanko tietaa. Ma oon taysin tyytyvainen elamaani aidan talla puolella. Kaikki on hyvin ja ihmiset on ilosia. Taala on paljon tuttuja kasvoja. Mutta aidan toisellakin puolella on tuttuja kasvoja ja nekin nayttaa voivan hyvin. Niin siis miksi ei?

Tama tallanen miettiminen ei olis mun kohdalla tullu mieleekaan puoli vuotta sitte. Ei todellakaan. Mutta 5kk taala ja nyt ma jo saan itteni kiinni miettimasta tallasia. Alkaa jo herata kysymys et kuka ma oon, mista ma tuun ja mihin ma oon menos? Tai niinku me Niikan kans aina tavattiin sanoo, kuka sa oot, mista sa tuut ja mita sa oot vetany?

Jos ei muuta niin ma ainaki saan tasta hyvan muiston johonki parin vuoden paahan kun ma luen tata merkintaa ja muistelen millasta se oli. Miksi sita pitas aina juosta vihreeman ruohon peras kun sita kuitenki on ihan tyytyvainen siihen mita on nyt? Ja sit kuitenki jos se vihreampi ruoho on VAIN aidan toisella puolella niin se ei todellakaan ole kaukana. Jos se kerta on niin lahella, niin miks ei sita sit menis sinne toiselle puolelle?

4 paivaa jaljella

2010-02-08T12:25:00.002-05:00

Tanaan oli ehka huonoin aamu ikina. L ja N heras myohas, ei millaan meinannu nousta sangysta ylos, (koksa edellinen ilta meni myohalle kun katottiin Super Bowl, siis Amerikkalaisen jalkapallon finaali (?) ) vietti koko aamun toistensa kimpus eika muuten vaan ollu yhtaan yhteistyohaluisia. Ja ma olin niitten kans yksin. Ihme et sain ne suht ajallaan lahemaan ovesta ulos naapuriin, josta ne sai kyydis kouluun, kun ma oon ilman autoo tan paivan.

Sit kun sain keittion siivottua niin pitka ihana suihku. Autto kyl hetksks, mut nyt mun pitas hoitaa loppuun se perjantain faksausurakka, kun silloon oli parikyta paperia ilman numeroo tai vaaralla numerolla niin nyt mun pitas selvittaa ne oikeet numerot. Kyl ma jo paremmalla puolella siina oon. Enaa on jaljella ne henkilot, joiden nettisivuilla on vaan puh mut ei fax niin niille pitaa soittaa ja sit on ne henkilot, joita ei oo olemas tai joilla ei oo virallista nettisivua.

Mut niin M lahtee 4 paivan paasta Bosniaan. Toivottavasti me tehaan jotaki kivaa talla viikolla JOKA paiva ennenku se lahtee. Tanaan pitaa selvittaa jos vaikka leffaa? raprap Tai jotaki. Huomenna ainaki nahaan ku mennaan kouluun ja ehka sita sais aikaseks kaytya kahvillaki tai jotaki. Pitaa nyt kattoo. Mut tasta viikosta on kyl tulos rankka kun keskiviikkona K ja G molemmat lahtee bisnesmatkalle ja tulee kotiin vasta perjantaina. Eli mulla on hyva syy sanoo et pitaa teha jotaki tanaan.

diii, dii-i-i-iii, di, piiip

2010-02-05T22:03:00.002-05:00

Ma en ees ite alynny kuinka kauan siita on ku oon viimeks kirjottanu. Niin siina vaan kay ajan myota et kaikki mika aluks oli niin jannaa ja uutta tuntuu nyt jo tylsalta eika siita jaksa sitte kirjottaa. Siispa anteeks kauheesti. Nyt yritan kirjottaa useemin.

Tanaan ma istuin koko paivan faksikoneen aares. Ja siita mulle jai soimaan paahan tuo otsikon piipitys ja kaiken muunkin lainen aantely jota se faksikone piti. Mulla oli ihan alyttomasti paperia faksattavana. Ehka just sen takia mentiinki sit Z:n ja Bosnia & Tanska M:n kans ulos dinnerille ennenku ne lahti bilettaan. En ole katkera mutta kuitenkin. Onhan mulla torstait. Tai oli. Mut eilen ei ollukaa. Cryan's alkaa tarkastaan paperit ovella klo 10, joten me mennaan aina ennen sita. Silloon ei tarvi ees maksaa mitaan. Mut eilen meni lahto vaha myohalle ja kello oli 10.05 ku oltiin perilla. Maksaan ei via jouduttu, mut mua eivat huolineet. Siina sit seisoskeltiin hetken aikaa tyttojen kans oven ulkopuolella, kunnes ne lahtivat sisalle ja ma lahin kaveleen kotiinpain. Ma tiesin et se paiva via joskus tulis, mut en vaan ajatellu et se tulis nain pian.

Mut oli kyl oikeesti ihanaa kavella kotiin. Oli sellanen ihana viilee ilma niin sai ihan rauhas jarjestella ajatukisansa. Mut ei sia kyl oikeesti ollu paljoo jarjestelemista. Tai ehka ma en vaan saanu siltikaan mitaan jarkee mun ajatuksiini. Mut ainaki nautin kavelysta. Kun tulin kotiin menin Google Mapsiin selvittamaan, mita se tykkas mun reitista. Matkaahan Cryan's:lta kotiin on Google Mapsin mukaan 0.9 mailia. Mut mua ei huvittanu menna kotiin mua huvitti kavella vaha enemman. Ja sit via huvitti kavella vaha lisaa. Paadyin muun muassa Bosnia M:n talon eteen ja siita jatkoin matkaani en kotiin pain vaan vastakkaiseen suuntaan. Kun olis pistany reittini kartalle, Google Maps kerto mulle et matkaa oli kertyny 2.7 mailia. Ihan kiva. Me likes.

Huomen aamuna olis tiedos Skypen kautta tukiopetusta kotipuoles. Ja sit pitaa kattoo jos tekis jotaki jonku kans. Mut M on ainaki tekemas toita. Ja se on lahos kohta kotiin!!! Ens torstaina se hyppaa koneeseen ja lentaa Bosniaan! Onneks se tulee takasi 10 paivan paasta, mut se on silti 10 paivaa ilman M:aa. Milla me kestetaan? Meidan porukas se on yleensa se kenen kautta kaikki suunnitelmat ja toteutus hoituu. Taytyy vaan koittaa selvita.

Viikonloppuna vois kans kayda Nykis. Sia ei oo tullu kaytya hetkeen. N:n ja L:n synttarit on pian ja ma voisin vaikka hyvissa ajoin ruveta ettimaan niille lahjaa. Ja muutenki vois vaan menna pyorimaan sinne ja miettimaan mihin vieda sit porukoita kun ne tulee tanne. Niin jaakiekkoliput New Jersey Devilsin peliin on jo varattu sille viikolle. Et ainaki jotaki on hoidettu. Majotuksen hankkiminen niille on tosin via tyon alla. Olin kokonaan unohtanu sen. Toi koulu jotenki sekotti kaiken kun oli tottunu siihen, ettei koskaan oo mitaan tekemista paivalla niin nyt kun yht akkia joka toinen paiva pitaa menna kouluun keskella paivaa niin sit kaikki muut pakolliset tyot kuten siivous ja pyykkays pitaa ankee niihin muihin paiviin ja sit yht akkia on muka niin kiireinen etta. Ja sit via kun kahvillakaynti Bosnia M:n kans ennen ku lapset tulee kotiin on niin houkuttelevaa et sia yleensa kaydaan vahintaan 1-2 kertaa viikos. Mut silti aina ku oon skypes puhuus T:n kans niin sano et ai niin jotaki pitas tehaki. Et en oo tehny mitaan koko paivana. Oon ma kans outo ihminen. Enka oikeen osaa kirjottaa blogia kun tassa ei oo mitaan jarkee. Mun ajatus aina vaan hyppii asiasta toiseen.

Kuten nyt huomaatte. Mun piti kirjottaa teille siita, et keskiviikkona saatiin lunta. Ehka 1 cm. Mut silti aamulla kun nousin ylos tekeen lapsille aamupalaa ja pistaan niita valmiiks kouluun niin G tuli sanoon et koulun alkua on lykatty kahella tunnilla lumen takia. Com'on! 1cm lunta. Mut mikas siina. Lapset tykkas. N sai nukkua pitkaan ja L:lla oli muuten vaan ylimaarasta aikaa, kun sen sisainen kello herattaa sen nalkaan aamulla ennen 7. Niin vietettiin sit lasten kans rauhallinen aamu kun K oli tyomatkalla Washingtonis ja G lahti aamulla normaalisti toihin. Syotiin aamupala hitaasti ja sit vaan oleskeltiin ja sit mentiin pihalle siivoomaan meijan terassi, auto, pihatie ja kavelytien meidan talon edes oleva patka. Se on nimittain lakina, et 24 tunnin aikana lumen tulosta jokaisen talon pitaa siivota niitten edes oleva kavelytie tai tulee sakkoa. Sit lopulta lahettiin kouluun.

Mut siis niin mistakohan ma tonneki hyppasin. No onneks yks syy tan blogin alottamiseen olis et ma voin itte joskus myohemmin lueskella sita ja muistella mita kaikkee sita tulikaan tehtya sia "Suuren järven toisella puolella". Mut asiaa ehka auttais jos ma kirjottaisin vaha useemin. Toivossa on hyva elaa ihmiset. Ehka taa oli sit tas talla kertaa.

PS. Jos ma yhtaan lukijakuntaani tian niin A:lle synttari onnittelut. (Taala on viela perjantai vaikka siela ei enaan oo.) Ja sit nimpparionnittelut T:lle ja toiselle T:lle. Tapelkaa keskenanne siita kumpi on ensimmainen ja kumpi toinen. Mulle ei oo vaila kumpi on kumpi. (Niin siis taala on viela perjantai eika siis oo teidan nimipaiva viela, mutta siela suomessa jo on, ja muutenki sit ku te tata luette niin mullaki on jo lauanatai.) Ja kun tahan onnitteluun paastiin ja ettei kukaan tuntis itteensa ulkopuoliseks niin hyvaa Runebergin paivaa kaikille tasapuolisesti!

Valilla taytyy olla asiat huonosti, etta ne voi taas seuraavana hetkena olla hyvin

2010-01-27T19:45:00.002-05:00

Niin se vaan on. Jos kaikki on koko ajan "hyvin" ja saman laista joka paiva niin sit se lopulta lakkaa olemasta hyva ja alkaa olla okei tai normaalia tai jotaki muuta vastaavaa. Joten eilen kun ei ollu niin hyva mieli, niin olin vaha niinku tyytyvainen. En oo taysin sokeutunu taa ja vaan tuudittunu ajatukseen et kaikki on hyvin ja kaikki tulee olemaan hyvin ja nain mennaan forever.

Ei se oikeesti mitaan ihmeellista ollu. Mulla oli vaan vasy kun K oli matkoilla ja L ja N ei taas vaihteesta halunnu totella mua samalla sekunnilla ja sit puhuttiin L:n kans niitten muista au paireista ja niista tytoista, joita ne oli haastatellu samaan aikaan kun mua ja sit lopulta paatyny muhun. Ja silloon ma huomasin, et ma en oikeesti tee naitten lasten kans mitaan. Ma teen niille. En niitten kans. Ja se veti mielta vaha maahan. Mut sit puhuttiin M:n kans ja todettiin, et niin naa on jo melkein "teineja" niin ei niitten oikeen kuulukaa teha mun kans mitaan. Ja sit kirjottelin kotivaen kans ja ettin meille NHL lippuja siksi ku ne tulee tanne niin sitte oli taas kaikki hyvin. Siihen vaan tarvi sellasen oman ajan et sai ajatukset kasaan ja muisti et kukaan ei oo taydellinen, ei elamakaan.

Ja eilisen illan kruunas sit via Sherlok Holmes med M, Z, CJ, H ja kaks tyttoo joiden nimi ei jaany paahan. Et illalla kun meni nukkumaan niin kaikki oli hyvin. Paitsi et tiesin et heratyskello soi alle 5 tunnin paasta. Se vaha huolestutti. Mutta kylla siitakin selvittiin.

Tanaan paasin zumbaan pitkasta aikaa. Siita on oikeesti kuukausi ku oon viimeks ollu sia. Ja sen kylla huomaa. Mut nyt parannan tapani ja rupeen taas kaymaan joka viikko. Ja mun puolustukseks taytyy seki sanoa, et zumba on jaany valiin vaan sen takia, etta mulla on ollu muuta tekemista. En siis oo laiskotellu ja nukkunu ohi zumban vaan mulla on ollu ihan oikeeta tekemista silloon.

Sitte kotoo on tullu valitusta siita, et en oo kirjottanu mitaan koulusta. No en oo ehtiny, mut nytpa kirjotan. Eli siis koulu alko viime viikon tiistaina. Kovalla vaivalla ettin ittelleni kaks kurssia, jotka sopii seka mun aikatauluun etta EurAuPairin vaatimuksiin. Eli niilla on jotain tekemista Amerikan kans. Paadyin kursseihin Women and politics ja Topics in American History. Molemmat ti ja to perakkain. Heti ensimmaisen tiistain jalkeen oli selvaa, etta Women and politics = great, opettaja on mahtava, ryhma mukava ja kurssi kiinnostava, Topics in American History = s***, opettaja ei ollu mitenkaan ymmartavainen meille auppareille, jotka ei haluta arvosanaa eika siks haluta ostaa kirjoja 100$ ja kirjottaa esseita yms. ja kurssin sisallolla ei ees ollu oikeen mitaan tekemista Amerikan historian kans. Joten ma lopetin sen kurssin yhteen tuntiin. Samoin M joka tuli sille kurssille vaan koska se ei saanu mitaan muuta niin se tuli sinne mun seuraks. Mut se vaihto sit mun toiselle kurssille, eli muun ei tarvi ees olla yksin mun tunneilla. Ja loput 3 creditia otan sit Long Islandin viikonloppukurssilta tas joskus kevaalla. Sita odotellessa. :)

Loppuviikko nayttaa kans hyvalta. Huomenna olis tarkotus menna Cryan's:n jos vaan en joudu tekeen "ylitoita" myohaan illalla. Ja lauantaina aamupaivalla mennaan varmaan tutustuttamaan viime viikolla jenkkeihin tullut Maria (Tanska) Manhattaniin. Ja sunnuntaina on Cultural Caren porukalla LCC tapaaminen ja ne menee keilaamaan, mut mina ja Z mennaan kuokkimaan niitten tapaaminen. Ihanaa. Paasee keilaamaan. Sita odotellessa.

Kevat?

2010-01-16T19:18:00.002-05:00

Nyt ei kyl kaikki oo kohdallaan kun tanaan astuin ovesta ulos ja ensimmainen asia joka tuli mieleen oli etta "taa tuoksuu ihna kevaalta." Nyt on kuulkaa tammikuu. Nyt ei kuulu tuoksua kevaalta. Mut niin sita kuitenki teki. Aurinko paisto eika ollu ollenkaan kylma. Lunta ei nay missaan. Ja me mantiin M:n kans kavelylle. Ihan vaan viettamaan aikaa ulkona kun oli niin hieno paiva. Ja koska ei nahda illalla, koska M ja Z ja G ja CJ ja ehka H ja toinen H ja en tia kuka muu menee illalla ulos ja ma jaan kiltisti kotiin. It's the 21 thing. Aina valilla ottaa paahan tama. Mut sit aina valilla kaikki on ihan hyvin. Ja mulla on muutenki tipaton tammikuu.

Eilen sain vihdoin rekisteryoitya kursseille. Eli alotan koulun ens tiistaina. Mulla on opiskelijakortti ja kaikkee. Eli oon virallisesti vieraileva opiskelija in Seton Hall University. Olkaa kateellisia. Tai ei valttamatta tarvi olla. Mut kyl se mulle on hienoo. Kayn koulus tiistai ja torstai aamupaivisin opiskelemas Topics in American History ja Women in Politics. Mut en kyl mee takaamaan et oikeesti oppisin mitaan. Kunhan meen sinne kuluttaan aikaa. ;) No ei oon ma jo sen verran ollu pois koulusta et vois ihan menna kunnon asenteella kouluun oppimaanki jotaki.

Torstai-iltana oltiin Cryan's:ssa meidan tavalliseen tapaan puol 10 aikoihin ja lahdettiin vasta valomerkin jalkeen 2, kun paikka suljettiin. Ihan kummaa touhua taa Amerikas kun ulos mennaan torstaina eika keskiviikkona, ja paikat menee kiinni jo 2. Se on ainaki 2 tuntia liian aikasin kun on tottunu tahan Suomen tapaan hoitaa nama hommat. Mut kivaa kuitenki oli vaikka vasy vaha hidastiki vauhtia. Sit kun perjantaina tosiaan mentiin M:n kans koululle teettaan meijan opiskelijakortit niin saman tien kun astuttiin ovesta sisaan niin seta tiskin takana oli et "Weren't you on Cryan's yesterday?" How weird is that?

Mun piti pyhittaa taa viikonloppu kirjottamiselle, mutta kaikki mita tanaan oon kirjottanu on taa teksti. Huomiselle jaa sit kaikki muut. Jos jaksan. Postia pitas kirjottaa ja lahettaa, mut aina loytyy muka niin paljo parempaa tekemista. Yea right! Kuten tanaan. Pako. <3 En oo pitkaan aikaan kattonu sita ja nyt tanaan kattoin kaks jaksoo ja sit menin koneelle kattoon et mis jaksossa Suomessa mennaan niin totesin et ma olin teita jaljes. Tanaan just kattoin sen jakson mika tuli TV:s tiistaina. Eli nyt ollaan tasois. Kyl ma oon ollu laiska. Mut kun on sellasia kavereita ku mulla taa on niin ei sita oo aikaa istua kotona ja vahdata DVD:ta. Mut alkaa olukkaantuko on mulla ihan yhta hyvia kavereita Suomes, ne ei vaan koskaan asunu niin lahella et olis voinu vaan vartin varotusajalla soittaa ja sopia et nyt kuulkaan nahdaan ja mennaan sinne ja sinne.

Tieda mista tulet

2010-01-12T21:03:00.003-05:00

Taa kirjotus ei kyl mitenkaan liity tohon otsikkoon. Mut kuvat tavallaan liittyy. Joten koittakaa kestaa.

Jos ma alottaisin maanantaista vaikka talla kertaa. Mentiin M:n kans MVC:lle etta M sais otettua ajokortin kirjallisen kokeen. Matkaan lahdettiin aamulla aikasin M:n auton ja mun GPS:n mukaan. Pistettiin osote laitteeseen ja menoks. Girls in the car with him. Koska mun GPS on mies. Se on harvinaisuus. Tai en tia ma ainaki oo tavannu enemman nais ku mies GPS:a. Matka suju mukavasti, mut vaha vaan mietitytti, kun tahan asti oon ollu siina uskos, et mun ei tarvi hankkia tota paikallista korttia, vaikka laki niin velvottaaki, niin edellisena iltana kun kerroin K:lle et mihin mennaan jos saan GPS:n lainaan niin han sano et niin sunki pitaa hankkia se kortti. Onneks kerrottiin nain hyvissa ajoin joo. No mut nyt pitaa sit ruveta vaan opiskeleen. Ja opiskeleen. Ja vaha lisaa via opiskeleen.

Mutta siis ajeltiin rauhas ja mietittiin kyl et taa reitti ei oo sama mita kaytettiin viimeks, mut kaikki tiet vievat roomaan ja ehka tanneki on kaks tieta. Puolen tunnin ajon jalkeen GPS sano et Turn right. You have reached your destination. Jaa mita? Ei oo kyl yhtaan tuttu alue. Eli auto lahimmalle parkkipaikalle ja mietintatauko. Etta mita nyt sitte? Koitettiin pistaa osote uusiks GPS:n mut se sano edelleen et meidan maaranpaa on meidan takana. Mutkun ei oo. Ilmeisesti GPS ei erottanu eroo osotteessa US 46 West 481 ja US 46 East jotaki. Onneks sit GPS:aa voi kayttaa vaha niinku karttana jos zoomaa vaan tarpeeks kauas ulos ja loydettiin ees se kaupunki mihin oltiin menos. Ja tiehan oli oikee, niin paatettiin sit ajaa sita itaan kunnes alkaa nayttaa tutulta. Tai ma paatin. M vaan ajo hermona. Osaks koska GPS ei tuonu mieta perille ja osaks vaan sen takia et se oli menos sinne kokeeseen. Hetken aikaa ku ajeltiin niin nahtiin Target. Mika helpotus! Sinne me viimeks pysahdyttiin kysymaan ajo-ohjeita ku oltiin sia L:n kans. Eli nyt osattiin perille. Kun paastiin sinne M tarisi jannityksesta. Ma pistin sen jonottamaan ja menin ite istumaan penkille ja lukemaan sen kirjaa. Jos kerta munki pitaa se testi ottaa. M jonotti ja sit tuli joku ongelma ja se meni jonneki ja sit se jonoti uudestaan. Ja ma vaan luin. Sit yht akkia M oli sia jonos et psttt... Your man is in here. Ma kattoin sinne pain ja saman tien pois. Pliis pliis pliis ala nae mua. Ma vaan yritin keskittya mun kirjaan ja olla mahdollisimman huomaamaton. Onneks lopulta nain sen lahtevan jonku naisen kans. Ehka sen aiti. Tai vaimo. Tai ex-vaimo. Tai ihan kuka vaan I don't care. Ja lopulta M:ki tuli takas ja se lapas kirjallisen testin. Mut koska Bosnia ei oo osa jotaki juttua niin sen taytyy ottaa "inssi":ki. Road test. Se on sit helmikuun alus. Silla on pari viikkoo aikaa harjotella taskuparkkeerausta.

Ku tultiin kotiin ma sain suunnilleen saman tien alottaa tyot. Ja maanantai ei ollu hyva paiva N:lla ei sitte ollenkaa. Sen vanhan puhelimen naytto oli menny rikki niin sille hankittiin uus puhelin. Se uus puhelin oli silloon ekaa kertaa kaytos ja sia ei ollu nimeroita eika mitaa. Ja N oli niin vihanen. Ja K oli sina aamuna lahettany vanhan puhelimen takas tehtaalle. Ei hyva. N oli ihan hyvteerinen. Se otti uuden puhelimensa ja paiskas sen seinaan. Sit se juoksi keittioon ja repi laksynsa. Siina vaihees ma sain sen sit kii ja koitin saada sita vaha rauhottumaan. Autto se ainaki vaha. Sit se juoksi huoneeseensa ja lukittautu kaappiin. Sit tuli ulos taas kaikki koulusta ja luokan vaihdosta ja sit mentiin siihen kuinka han rikkoo uuden puhelimensa ja sit aiti ryostaa postin ja hakee takas hanen vanhan puhelimensa. Ja ikaahan oli kuukautta vaille 12v. (Niin mun pitas vissiin jotaki lahjantapasta ruveta suunnittelemaan.) Lopulta N rauhottu ees jonki verran. Onneks. Ja kun G tuli kotiin olin ilonen et M oli vartti sitte soittanu et jos oot kohta vapaa niin mennaan ulos. Eli tottakai. Z oli taas kuskina. Eli mina, M, Z ja B (Brasiliasta) istuttiin autoon ja oltiin et niin mihin mennaan. Paatettiin kayda syomas ensin kun oltiin menos leffaan mut se alko vasta 10 vaille 9. Syotiin ja sit kohti rte 22:sta. (Jossa muuten tapahtuu eniten liikenneonnettomuuksia koko NJ:n alueella. Mut minkas teet ku meijan uus vakkarileffateatteri on sia.) Paastiin perille ja kello oli 7 vaille 9. Sit tajuttiin et H ei oo tois tanaan. Jaahas. No mut me oltiin sovittu toisen H:n ja CJ:n kans et tullaan tanaan niin me luotettiin siihen et ne on jarkanny homman toimimaan. Kun seisoskeltiin vaha orvon nakosina leffateatterin aulas niin yks tyontekija kysy et "Are you looking for Harley?" Me oltiin vaan et joo. "He is coming. He is late. Harley is alvays late." Okei hyva tietaa. Ja kohtahan se H tuli paikalle. Eika se ollu ees leffan kannalta liian myohas. Ihan hyvissa ajoin niin ei jouduttu kaikkia mainoksia kattomaan. Ja siis tama H nro 2 on myos tan leffateatterin ex tyontekija niin sen takia kaikki tunsi sen sia.

Meidan leffana oli 3 tunnin Avatar in 3D. Oli se ihan jees mut ma en koskaan ollu hirveen innossani menos kattoon sita toisin ku kaikki muut niin ne ehka tykkas siita via enemman ku ma. Kun leffa loppu oltiin et niin, koska seuraava leffa? Ja paatettiin et keskiviikkona. Sen jalkeen vietettiin melkeen tunti leffateatterin aulas hopottaen kaikkee mahdollista.

Aika myohaan tultiin kotiin ja sit tana aamuna herasin siihen kun K koputti oveen et N jaa tanaan kotiin. Aijaa! No ei siina sitte muuta ku ylos ja pitaan herralle seuraa. Ja siina se paiva sitte meniki. Nyt K sano et N saattaa olla huomennaki kotona, ku talla kertaa se on oikeesti kipee. (Tanaan se oli kotona vaan koska silla oli "mental day".) Mulla oli kyl vaha toisenlaisia suunnitelmia huomiselle. Mut oli mulla muita suunnitelmia talleki paivalle, mut toisin vaan kavi. Et saas ny naha.

Nii ja sit ne kuvet mista aluks puhuin. Niin sunnuntaina kaytiin Ukraina M:n kans Nykis ja ku kulejttiin rockefeller centerin ohi niin kattoin et ompas sia paljo lippuja. Onkohan sia mun lippua? Menin kattelemaan ja nain et sia on ruotsin lippu niin paati et kotiin en lahde ennenku oon loytany oman lippuni. Ja kyllahan se sielta lopulta loyty kaikkien muitten lippujen joukosta. Ja sen lisaks via ku sain tanaan valmiiks Bosnia M:n innoittaman kaulahuivin niin totesin etta nyt on kyl pakko pistaa kuvia blogiin taman otsikon alle.

PS. On pakko via mainita, et ku sunnuntaina oltiin Nykis niin meijan ohi ajo paalle 20 poliisiautoo vilkut paalla. Mut mulla ei oo mitaan hajua minne ne meni. Enka yhtaa tia mita oli tapahtunu mut varmasti jotaki tollasella maaralla poliisiautoja.

Going out?

2010-01-09T19:00:00.002-05:00

"Joululoman" ja uudenvuoden jalkeen ma oon ollu aika lailla koko ajan menos. Lahinna M:n ja Z:n kans ollaan menty koska minneki ja G on liittyny meijan seuraan aina silloon talloon. Eika me ees teha mitaan erityista. Ollaan vaan jossain. Ja aina on hauskaa. Kaks kertaa kun ollaan menty M:n kans yrittaan tuhlaamaan sen joululahjalahjakorttia ma oon paatyny ostaan kengat ja M ei oo loytany mitaan. Eli nyt ma en voi enaa menna sen kans ostoksille hetkeen, koska mun kaapis ei oo tilaa enaa yksillekaa kengille. Eika niille oo mitaan kayttookaan. Taa on kumma, koska ma en yleensa oo ollu mikaan kenkashoppailija.

Kun mulla on tyopaiva kayn yleensa M:n kans "kahvilla" aamupaivasta kun lapset on koulus ja hyvalla tuurilla nahdaan uudestaan illalla ja mennaan leffaan tai ulos tai jotaki. Tipattoman tammikuun paatin pitaa minka pitas olla itsestaanselvyys taa, mut nyt on vasta tammikuun 9. ja oon ollu jo kaks kertaa "irish pub":ssa juomas limuu kun muut juo. Mut kyl se mulle sopii. Ei ongelmaa. Ainakaa via. Tosin sit voi tulla pulmia kun K kerto et he on lahos hiihtoviikonloppureissulle sina viikonloppuna kun on 23. Ja se kysy et haluunko tulla mukaan vai jaada yksin kotiin pitamaan bileet tyhjas talos. Ja mulla ei ollu ees aikaa paattaa mita haluisin teha kun se jo paatti et ma paatin et haluun jaada kotiin. Mika ei toisaalta oo yhtaan huono idea. Et saa pitaa vaha omaa lomaa. Toilaalta olis kyl ollu kiva menna hiihtaanki, mut enkohan ma selvia. Ei se oo niin kiva olla hiihtaas "yksin perheen kans". Mut en sit tia tuleeko mitaan bileita vai vaan yksin kotona lepaamista. Tai hyvalla tuurilla uusvuosiporukka (naa kaikki ihmiset sielta bileista jotka viettaa meijan kans niin paljo aikaa ku mahdollista, ja joitten kaikkien nimia ma en viakaa muista. Ainaki on kaks H:ta, CJ tottakai ja sit on joku O jotaki ja sen tyttoystava S. Mut paasen paljo helpommalla jos sanon vaan uusvuosi people.) keksii jotaki mukavaa tekemista sille viikonlopulle ja talo jaa tyhjaks. Saas ny naha.

Tanaan on luvas leffa M:n TAAS tyhjas talos. Ihan vaan tyttojen kesken. Ja huomenna to NYC and spending some money. En ma vaan kotona tehny nain paljoo kaikkee. Se saattaa toki johtua siita, etta siela mista ma tuun ei oo mitaan tekemista eika mun kaverit asu kavelymatkan paas. Mut silti. Ehka mun pitas ottaa vaha mallia tasta sit ku tuun kotiin niin et kuinka vapaa-aikaa kuuluu viettaa. Niinku torstaina tyoskentelin 8am-9.15pm ku L vietti koulupaivan kotona ku se oli niin vasyny. Kun tulin L:n kans kotiin illalla 9.15 sen laulutunnilta, sanoin K:lle hei ja nakemiin, G ja Z ajo pihaan 30 sekkaa mun jalkeen ja taas oltiin menos. Suuntana Cryan's. Sia oli hauskaa, mut ens kerralla mun pitaa palkata joku parempi vartia ku M. Z oli parempi, mut ei sekaa taydellinen. Ei sia kotona olis vapaaehtosia? Ma maksaisin hyvin. Tyotehtavat: pitaa 40v looklike herra erossa musta.

No mut nyt mulla ei oo enaa mitaan hajua mita ma olin muuta kirjottamas ja musta tuntuu et mun lauseet on epataydellisia ja katkonaisia ja mun ajatus vaan hyppii paikasta toiseen eika tas tekstis oo mitaan jarkee mut koittakaa kestaa. Ehka tama oli tassa talla kertaa.

Tai no jos ma ny via mainittisin et tas parin viikon aikana ma oon vakavasti herkinny et ma voisin hyvin olla taa toisenki vuoden, mutta mulla on kotona niin paljo asioita mitka pitas hoitaa et en usko et voin jaada. Mut tata mielta oon talla hetkella. Se voi olla et mun mieli muuttuu via monta kertaa ja voihan naaki muuttaa mielensa ja paattaa ettei ne enaa tarvikaa au pairia mun jalkeen. Me ollaan M:n kans vitsailtu, et ma en ees oo mikaan au pair ma oon muistuttaja. Mun tehtavat on lahinna muistuttaa niita et leipa on loppu ja et koiralle pitaa ostaa lisaa ruokaa. Naa on siis ne helpot paivat. On mulla vaikeempiaki paivia ja Helmikuus on kuulemma tulos tosi raskaita viikoja kun K lahtee pitkille tyomatkoille. Nahaan sit mita mielta oon sen jalkeen. Jos vaikka paattaisin et yks vuosi on sitteki tarpeeks.

Uuden vuoden alkumetrit

2010-01-06T14:16:00.002-05:00

Naihin pariin tan vuoden ekoihin paiviin on mahtunu niin paljo kaikkee. Hyvia JA huonoja juttuja. Ehka ma alotan niista huonoista, niin sitte ehka jaa hyva miele lopulta paallimmaiseks ku saa tan postauksen loppuun.
ELi HUONOT ASiAT
1) N:lla ei menny koulu hyvin viime vuoden puolella ei sitte ollenkaan. Silla oli jarjestelmallisyysongelmia ja laksyt tekematta ja hukas ja se sai opettajat vastaansa. No, asioita yritettiin korjata ja N ja L vaihto luokkika kun palattiin kouluun joululaman jalkeen (siis vaha niinku 6a ja 6b) ja N ei tykanny siita sitte ollenkaan. Nyt on menty 2 paivaa nain ja molempina paivina kun se on paassy kotiin asti se on ollu yhta kiukkua ja itkua koko ilta. Ei kiva. Ja ma oletan et sama homma jatkuu koko loppu viikon. Ja ehka seuraavanki, jos opettajat/vanhemmat ei tee mitaan. Ei se mulle oo vihanen, mut mun pitaa saada se tekeen laksynsa ja jos mainitsen sanan homework tai school niin se alottaa joko itkemisen tai mykkakoulun. Eilen se lukitti ittensa huoneeseensa ja mun piti kommunikoida sen kans tekstareilla oven toiselta puolelta.
Eli nyt mun pitaa vaan kattoo kuinka taa tilanne tasta etenee.

2) L on enemman tai vahemman poissa kuvioista. Sen ja Bosnia M:n valit on ollu kireet Halloweenista lahtien ja uus vuosi oli M:lle viimenen pisara. Nayttaa silta et 5 vuotta vanhat tapahtumat haluis tulla takas mun elamaan. Ei kiitos. Mun 8 luokka oli mita oli ja ma en todellakaan tullu tanne asti kokeen sita uudestaan. Mut nain se viimekski alko. Mun pitaa vaan kattoo mita tasta nyt tulee. Ma oon tana iltana menos kattoon L:aa. Jos saisin ees jotaki jarkee tahan touhuun.

JA SiTTE NE HYVAT ASiAT
1) Mamma, Pappa, Keela ja Elsa tulee kattoon mua! Kun luin mamman sahkopostin olin niin ilonen. En oikeen muista mitaan muuta siita illasta sen jalkeen. Olin vaan niin ilonen. Ja oon edelleen.

2) We now have friends with connections. Naa tyypit keiden kans vietettiin uutta vuotta on tosi mukavaa seuraa ja kaiken lisaks niilla on yhteyksia. Tai tarkemmin sanottuna yks niista ON se yhteys. Se nimittain tyoskentelee yhes leffateatteris mika on noin vartin paase meilta ja meijat (mina, Z ja Bosnia M) pyydettiin sit eilen niitten kans leffaan. Ilmaseks. Eli sen taytyy olla aika korkeella tyontekijalistalla. Koska en usko et kaikki tyontekijat saa jarkattya 7 kaveriaan ilmaseks leffaan vaikka joka ilta. Eilen kaytiin kattoos It's Complicated. Ja kun leffa loppu niin meille tarjottiin esittelykierros "up stears" missa on kaikki laitteet et oltas nahty kuinka se homma toimii. Mut kello oli 12.30am ja kaikilla oli toita seuraavana aamuna niin paatettiin jattaa talla kertaa valiin mut tulla sit seuraavalla kerralla. Eli taa on nyt virallisesti meidan uus lemppariteatteri. Tana iltana taa heppu (H:lla sen nimi alkaa mut naitten kaikkien nimet on niin vaikeita et ma en millaan voi niita kaikkia muistaa) nayttaa kavereilleen (12.30am) leffan, joka "tulee teattereihin" tana perjantaina. Meijatki kutsuttiin, mut meista kellaan ei oo autoo tohon aikaan yosta. Eli everything is fine when you have connections. Well, now we do!

Huomenna koitetaan menna islooa porukalla Cryan's:n. Saas naha kuinka mun kay. Toivottavasti hyvin. Toi on niin ihana porukka et sen kans menee minne vaan mielellaan.

(meksikolainen) uusi vuosi.

2010-01-02T13:30:00.002-05:00

Jaa etta nyt olis niinku sitte 20010? Vai oliko se 2010. No kuitenki vuosi vaihtu ja onko silla ny niin valia mika vuosi on? Taala ma ainaki koitan ajatella mahdollisimman vaha lukuja. Ja ihan hyvin elama silti kulkee eteenpain.

Kun mua pari viikkoo sitte pyydettiin ylimaarasiin toihin lapsenvahdiks uuden vuoden aatoks ma sanoin etta kiitos mutta ei kiitos. Ma haluun viettaa mun uuden vuoden kavereitten kans. Eli sen pohjalta lahettiin sit tekeen suunnitelmia. L ei viettany uutta vuotta meijan kans, silla tuli kaveri Tanskasta ja se ja kaikki muut Tanskalaiset aupparit vietti omaa uutta vuottansa Nykis L:n host perheen kampas. Meita ei kutsuttu. Mun juhlaseurana oli siis Bosnia M, Ukraina M, Puola G ja uus tuttavuus, Turkki Z. Ekaks me meinattiin, et lahettas aamulla aikasin junalla nykiin ja mentas Times Squarille kattoon minkalainen meininki sia on kun vuosi vaihtuu. Mutta jos me oltas haluttu naha jotaki meijan olis pitany lahtee aamulla varmaan 9 mais junalla ja seisoo paikallamme yoi 12 tuntia ennen keskiyota. Ja sit todennakosesti ei oltas ehitty vikaan junaan kotiin, niin oltas jouduttu oottaan aamun ekaa junaa 7. Joten pari paivaa ennen uuden vuoden aattoo paatettiin etta ei kiitos.

CJ jarkkas bileet kavereittensa kans jossain hotellihuoneessa. Ja meidat oli kutsuttu. Eli me sanottiin et joo otetaan kaverit mukaan ja me tullaan. Ja sehan sopi. Eli nyt meilla oli suunnitelma. Hienoa.

Uuden vuoden aattona oli myos K:n synttarit joten sita juhlittiin ensin kotona. G jarkkas sille yllatysjuhlat mut vieraat ei tullu ajois joten se meni vaha niinku pilalle mut sit ku kaikki lopulta saapu niin kaikki oli hyvin. Se yllatys siita puuttu mut muuten kaikki oli hyvin. Ma sain selvilel 2 paivaa aikasemmin et K:lla on synttarit joten en keriinny ostaan sille mitaan, mut paatin sit leipoo kentakilaisen juhlia varte. Ja se oli hyva koska kaikki naytti tykkaavan siita ja K sano, et se ei halunnukaa mitaan lahjaa taa kakku oli taydellinen lahja. :) Ja vieraat kaikki kehu mun kakkua. Paran kommentti tuli yhelta naapurilta, joka sano, et han ei edes tykkaak kauista mutta han rakastaa tata kakkua. Eli taito nakyy olevan via tallella. Ainaki kentakilaisen teos. Sit samalla huomasin et vuosi vaihtuu Suomes niin piti toki kaikkia ihmisia kotipuolessa muistaa viestilla.

Kun oli kippistetty ja kakku syoty (kello 7 illalla) ma hipsin ylakertaan laittautumaan valmiiks ja sit toivotin perheelle ja vieraille hyvat uudet vuodet ja lahdin Bosnia M:n luo. Z oli sia jo. Me tehtiin ruokaa ja alotettiin... JUHLIMINEN. Paitsi M, koska sen piti ajaa. Harmi sille. G tuli 8 mais mukanaan GPS, jotta me loydettais perille, silla kellaan ei ollu mitaan hajua missa ne bileet on. Meilla oli vaan osote ja GPS. 9 mais lahettiin ajamaan. G:n GPS on vaha hitaan puoleinen ja silla kesti yli 10 minuuttia loytaa meidan reitti, mut lopulta se loyty ja paastiin matkaan. Kaytiin hakees Ukraina M kyytiin ja sit kohti Parsippanya. Me loydettiin perille yllattavan hyvin. Ja oltiin ekat ihmiset paikalla. Tai siis ekat vieraat.

Taa "hotelli" oli nimeltaan jotaki suits eli se oli iso rakennus taynna sviitteja. En ny sit tia miksi sita pitas kutsua. Mut huone oli iso ja mukava. Ja paljo parempi paikka pitaa bileet ku oma koti, koska sia voi jattaa siivoomisen muille. Naa on fiksuja naa jenkit. Eli siis me paastiin perille, maksettiin 10$ hengelta etta ne saa katettua sen huonekustannuksen ja sit oli aika juhlia. Pojat oli tuonu pitsaa ja kaljaa ja jotaki ja kaikkee sai syoda ja juoda niin paljo ku tykkas. Aluks oli kyl aika hiljasta kun niitten musiikkilaitteet ei ollu via saapunu eika porukkaa ollu paljoo mut kun ihmisia alko pikku hiljaa saapua paikalle lisaa niin meno alko parantua.

Bileet oli parhaimmillaan 11 mais, mut 11.30 ihmiset yht akkia hiljeni ja kaikki siirrettiin pois keittio/olkkarista kahteen makuuhuoneeseen, ovet kiinni ja hiljaa. Respan nainen tuli sisaan ja oli vihanen. Olkkaris oli vaan 2 ihmista joten se naytti TODELLA epailyttavalta. Se kavi laskees molemmat makuuhuoneet, totes et paikalla oli liikaa ihmisia (vain 10 henkee saa olla tan kokoses 2 makkaris sviitissa) ja sit se oli via vihasempi koska "me pidettiin sita tyhmana". Varmaan 2 henkee joo pitaa metelia tas huonees ja ihan sattumalta kaikki ovet oli kiinni ku se tuli. Se siis sano et 5 ihmisen on haivyttava (mika todistaa et se oli tyhma, koska meita oli kyl paljo enemman ku 15) tai se soittaa poliist. Siina oli sit pojilla miettimista, et kenet heittaa pihalle. Yks Brasilialainen sai sit idean et mennaan autoihin odottaan et mita paatetaan silta varalta et sa naine paattas tulla takas tarkastamaan.

20min vaille keskiyon vieraat siirty autoihin (ja tas valis sellanen huomio, et bileitten kaikki likat oli auppareita. Pojat sai kyl tosi kansainvaliset bileet.) odottamaan et mita tehtas. Ja keskiyo lahesty kavaa vauhtia. Lopulta pojat paatti, et ei me taa haluta olla, mennaan toiseen hotelliin. Eli pitsat ja juomat kannettiin autoihin ja sit jarjestaydyttiin jonoksi etta kaikki loytais perille. Onneks kaikki oli tullu autolla ja kaikilla oli kuski, niin paastiin hyvin jatkaan matkaa. Kun oltiin parkkipaikalla valmistautumas lahtoon radio rupes laskeen 10 viimesta sekuntia vuodesta 2009. Eli me otimme uuden vuoden vastaan M:n autossa istuen. Ei ehka ihan meidan suunnitelmien mukaan menny taa, mut ma sanoin silloon 2 viikkoo sitte, et ei mitaan valia mita teen kunhan saan olla kavereitteni kans. Ja niin olin. Ja tan varmasti muistan via monen vuoden paasta. Jos joku kysyy mita tein uutena vuonna 2010 ma voin sanoo et istuin autos.

Paikan vaihto suju hyvin, ajettiin pitkana letkana muuten melkeen pitkalla high waylla ja ehka vartin paasta oltiin perilla seuraavassa sviittihotellissa. Me muut jaatiin takaparkkipaikalle odottamaan kun paajehu lahti sisalle hommaamaan meille huonetta. Taa sviitti nro 2 oli paljo hienompi ku se eka. Eli kohta ketaan ei enaa haitannu et oltiin vaihdettu paikkaa. Kun saatiin kaikki kamat bileet paasi jatkumaan. Kaikilel jaettiis kuoharilasit ja sit alettiin oottaan, et vuosi vaihtuu meksikossa. Koska taytyhan meijanki paasta koko porukalla kippistamaan hyvaa uutta vuotta. Ja koska omamme missattiin, niin meksikon uus vuosi kelpas meille ihan yhta hyvin. TV vaan auki ja seuraamaan 2009 count down. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, Happy new year! Ja Kippis!

Ja sitte tanssitaan. Ja juodaan. Ja juhlitaan. Pari kertaa joku kavi ovella sanomas et jos vaha hiljempaa pistaistte sita musiikkia mut samalla toivottivat meille hyvaa uutta vuotta, eli ei niita oikeesti paljoo haitannu. Ja jos kulki kaytavalla niin melkeen joka toisen oven takaa kuulu musiikkia niin ei todellakaan oltu ainoot jotka piti bileet sia. Meksikolaisen ksekiyon jalkeen pikku hiljaa porukka alko kaikkoontumaan, mut me viihdyttiin niin hyvin, et oltiin viimeset likat paikalla. Nainhan se kuuluu menna. Ekana paikalla ja vikana pois. Thanks CJ! Kello 5 me lopulta paatettiin et kyl nyt vois lahtee kotiin. Etta M ei ihan taysin rattiin nukahtais. G:n GPS oli vaha outo takastulomatkalla, koska se pisti meijat ajaan 9 mailia yhta tieta lanteen ja sit kaantymaan ympari ja ajamaan melkeen saman verran samaa tieta itaan. Mut lopulta (tunnin ja vartin jalkeen) oltiin kotona. Ja se on paaasia.

6 maissa nukkumaan ja paivalla 3 ylos. Aivan mahtava uus vuosi takana! Kiitos vuodesta 2009 ja tervetuola kaikki mita 2010 tul tullessaan! Tuskin maltan odottaa.
Ja PS. Mulla ei oo yhtaan julkaisukelposta kuvaa niista juhlista. Jos naamakirjaan joku eksyy niin voitte sielta kayda kattomas mut ehka olis parempi mulle jos ne pysyis poissa sielta.

Jjjjjjjjjoulu

2009-12-30T14:42:00.007-05:00

Niin tosiaan taala oli joulu. Ja via valkonen sellanen. Sita en todellakaan osannu odottaa.

Mun host perhe jarjesti joulun alla 4 juhlat, joten siina parin viikon aikana oli juhlaa ja parin paivan taukoo ja seuraavaa juhlaa ja sit taas taukoo. Juhla nro 2 oli ti 22.12. Siihen oli kutsuttu kaikki naitten vanhat naapurit jotka siis asuu naitten vanhan talon ymparilla parin korttelin paas. Tama juhla alko meidan talos keitolla ja sen jalkeen siirryttiin seuraavaan taloon syomaan ruokaa. Kun tuli aika vaihtaa taloo kaikki rupes kyselemaan multa ensinnaki et kai tuun ja sit et kenen hyytissa haluun menna. Autolla? Two blocks!?! Ma en ees tia mihin taloon ollaan menossa, mutta mahan kevelen. Ja niin tein. Onneks sain seurakseni jonku vanhemman mieshenkilon niin loysin sitte perille ja oikeeseen taloon. Tassa juhlaporukassa oli vaha enemman nuorempaa porukkaa ku siina ensimmaisessa, mutta ne nuoret oli kaikki kasvanu yhessa niin niilla oli oma porukka jossa ne tunsi valmiiks kaikki toisensa joten kyl ma silti itteni vaha ulkopuoliseks tunsin. Yks talonvaihto ja jalkiruoka myohemmin ma kuitenkin lahin kaveleen kotiin mun perheen kans saatuani kutsun lahtee naitten nuorten kans yolla ulos. Tottakai oli pakko sanoo joo. Eli kun paasin kotiin otin laukun ja kohta oltiinkin jo down town South Orangessa pelaamassa Shuffleboardia. (Googlettakaa, en loytany sille suomenkielista nimee.)

Taman juhlan jalkeen oli vaan paiva valis ja 24pv oli seuraava juhla. Se oli vissiin vaha niinku ystaville. Maki sain kutsua mun kaverit mutta koska oli jouluaatto vaan Ukraina M saapu paikalle. Johtu varmaan siita, et sen host perhe tuli myos juhliin. Taa juhla oli ihan ok ja M pelasi sen. Mut heti ku se haipy ma poistuin takavasempaan ja menin nukkumaan.

Aikasemmin jouluaattona ma soitin skypepuhelun kotisuomeen kuokkimaan meidan omaa joulujuhlaa. :) Teki hyvaa kun sia oli kaikki kerralla paikalla niin sai puhua kaikille. Sitte ku se puhelu loppu niin me lahdettiin kirkkoon kattomaan kun L laulaa. Se oli mun eka kerta kirkossa taa ja se kyl oli vaha erilaista kun kotisuomessa. (Mutta ei sentaan niin villia meininkia mita joskus leffoissa nakee.) Heti aluks mulla tuli vaikeuksia paattaa tehdako niinku suomalaiset perinteet vaatii ja olla taputtamatta kirkossa (ja samalla nayttaa epakohteliaalta) vaiko liittya muiden aploodien joukkoon kun musiikkiesitykset loppuu ja samalla tuntea etta ei nain saa tehda. Lopulta tein molempia. Aluksi koitin olla taputtamatta mutta loppua kohdes aloin sit pikkasen taputtamaan. Toinen outo juttu tassa kirkossa oli se, etta meidan (kalju nais-) pappi kutsu just ennen kirkon loppumista alttarille kaikki joilla on synttarit seuraavalla viikolla, kaikki joilla on vuosipaiva seuraavalla viikolla ja kaikki jotka on lahdos matkalle seuraavalla viikolla ja sit se siunas ne. Ja sitte oltiin valmiita. Ja kaikki sano kuinka kauan se kirkko kesti, mutta mun mielesta se ei ollu mitenkaan liian pitka. (Ehka voi johtua siita, etta yleensa kotona kun oon tas hiljan ollu kirkos niin kyseessa on ollu konfirmaatiokirkko ja sehan kestaa aina aivan LIIAN kauan.) Niin ja PS. L laulo hienosti.

Kirkon jalkeen illalla oli siis se juhla. Ma en osaa enaan kirjottaa asioita edes aikajarjestykses. Kyl tasta tulee sekava teksti.

Jouluaamuna ma herasin yllattavan varhain, mut olinhan ma menny hyvissa ajoin nukkumaanki. Kun paasin alakertaan liityin muiden seuraan alakerran sohvalle lahjoja avaamaan. Oli se vaan niin outo avata lahjat aamulla eika illalla. Ja mun lahjasaldo naytti sitte talta:

-tohvelit

-rannekoru

-yokkarit

-kaks paria sukkia

-karkkia

-kaikki mita luulit tietavasi onkin vaarin! -kirja

-korvikset

-cosmopolitan tilattu joksikin aikaa

-ja...

LENTOKONE

eli meno paluu lentolippu itse valitsemaani kohteeseen Amerikan sisalla. Oliko vaha mahtava lahja?

Naiden lisaks posti kiikiti mulle ison kasan Fatserin Sinista. <3>

Myos mun perhe naytti tykkaavan lahjoistansa. L:lle ostin laavalampun ja se vaha epailytti et tykkaiskohan se, mut kyl se tykkas. N:lle oli helppo valinta ostaa leegoja ja K:lle kun en mitaan muuta keksiny niin ostin kynsienhoitopaketin. Kynsilakkaa ja jotaki rasvoja. Tuli kuulemma tarpeeseen. G:lle oli kans tosi vaikee keksia mitaan, mut koska ma tas joku kuukausi sitte rikoin yhen sen syomapuikon tiskikonees niin ostin sille paketillisen uusia. Ja kirjan suomesta.

Kun paketit oli avattu niin koko porukka suuntas naapuriin yovaateaamupalalle. Eli kaikki oli yovaatteillaan ja syotiin aamupalaa. Tai kaikki muut oli yovaatteillaan paitsi mina. Koska kaikki Jenkit vissin viettaa joulupaivan yovaatteillaan. Ma puin vaatteet paalle heti ku herasin. Mut siis niin se aamupala oli mukava. Naa naapurit on tosi kivoja ja ne jopa anto mulle pienen lahjan kun lahettiin kotiin. Taa perheen vaimo rouva miksi sita ny pitas kutsua on joku nayttelia, mut ma en kyl ainakaan tunnistanu et olisin nahny sita missaan mut siis on se vissiin joku aika kuuluisa ainaki taa niin se osas viihdyttaa vieraitaan.

Aamupalan jalkeen tultiin kotiin ja sit parin tunnin paasta lahettiin jonneki toisaalla illalliselle.

26.12. oli meidan viimenen juhla. Ja se oli niinku sukulaisille. Tas vaihees ma olin jo niin kyllastyny naihin juhliin etta ei oo tosi. Kaikki jotka puhu mulle kysy et kauanko oon ollu taa ja mita oon tykanny. Eli sain sanoo 3 kuukautta ja tykkaan niin monta kertaa et se alko jo kauhistuttaa. Ja joka juhlas musta tuntu et aina vaan harvempi ihminen puhuu mulle mitaan ja makun en oo mikaan paras meneen puhuun joukolle tuntemattomia niin tan viimesen juhlan sain olla aika rauhas. Tosin parille mukavalle vanhalle naiselle puhuin jotka osas puhua vaha ruotsia koska niitten joku on kotosin ruotsista. Tai jotain.

Mut siis nain joulu oli ja meni ja nyt odotellaan uutta vuotta. Mutta ei joulu kyl yhtaan joululta tuntun. Se vaan tuntu joltain juhlalta missa ihmisille annetaan lahjoja. Kyl Suomalainen joulu on vaan paljon parempi. Tai oman perheen kans vietetty joulu. Mut taa oli yks kokemus muiden joukos ja kyl se ehdottomasti kannatti kokea.

Let it snow!

2009-12-20T13:19:00.002-05:00

Me saatiin lunta. Siis ihan oikeeta lunta. Ja paljo. Niin paljo, et ette osaa ees kuvitella. Koska ma just talla viikolla valitin M:lle et ma haluun Suomeen jouluks ku ne saa valkosen joulun ja ma en. Ja se vaan sano et oota vaan kyl sa saat valkosen joulun. Mut ma en uskonu sita... Olis ehka kannattanu.

Ens kerralla ma uskon kaiken mita se sanoo.

Nyt on muutenki niin hyva mieli koska on lunta ja eileen oli hyva ilta. Ensin aamulla leivoin pipareita koska itsepaisyyspaivana leivotut piparit oli kaikki syoty. Sit menin down town South Oragneen hakeen Ukraina M:aa. Sita odotellessa nain sen K:n jota en haluis naha, mut onneks se ei millaan voi muistaa kaikkia ihmisia keille se on puhunu mut kaikki muistaa sen, joten kun se tulee niin osaa olla varuillaan ja teha kaikkensa ettei se jaa pitkaks aikaa. Ja eilen ma onnistuin siina tosi hyvin, koska se ei jaany jutteleen muutaku sen tavallisen "Hello stranger!". Kun M tuli mentiin dineriin syomaan jotaki ja sit meille. Katottiin tv:sta piirrettyja tunti ja sit lahettiin L:n tyo, koska sen host vanhemmat jarjesti isot juhlat ja L kutsu sit kaikki kaverinsa sinne.

Lumisade alko eilen illasta, joten kavelymatka ei ollu kovin miellyttava, mut onneks L ei asu kaukana. Kun paastiin perille L:n host aiti oli tervehtimas meita ja sano et kiva ku paasitte, suurin osa 80 vieraasta on paivan aikana soitellu ja peruuttanu koska tulee lunta ja kukaan ei haluu ajaa lumes ja junaa ei uskalla ottaa kun ei tia jos seuraava juna onki peruttu eika paase kotiin. Ei se keli mun mielesta nyt niin paha ollu, mut naitten talvirenkaat ei vissiin oo samaa laatua ku meijan.

Meita ei pahemmin haitannu et ei ollu talo taynna porukkaa. Meita oli mina, L ja kaks M:aa, joten meilla oli kaikki mita tarvittiin. Ja viinia. Ja kun kerta suurin osa vieraista ei tullu niin meille jai enemman. :P

5 tuntia me sit sia oltiin ja syotiin hyvaa ruokaa ja juotiin viinia ja puhuttiin kaikkee maan ja taivaan valilta. Kun kello lopulta tuli 12 me lahettiin kaveleen kotiin. Olkona tuli viaki vaha lunta. Ei siina mitaan mut meijan piti kavella vastatuuleen ja se ei ollu kivaa. Paastiin kuitenki perille ja Ukraina M jai meille yoks kun silla olis ollu liian pitka matka kavella yksin yolla kotiin.

Tanaan en oo tehny mitaan. Mulla ei viakaa oo yhtaan joululahjaa mun hostperheelle eika naille ihanille ihmisille jotka taa oon tavannu. Kello on vasta puol 2 joten periaattees mulla olis hyvin aikaa menna Nykiin ja ostaa jotaki kivaa. Mut ei sillee oikeen huvittais. Koska mulla ei oo kunnon kenkia. Neki pitas siis ostaa. Mut siina onki ongelma kun en haluu menna ulos ostaan kenkia kun mulla ei oo kunnon kenkia milla menna ulso. No saas ny naha. Tanaan piti olla au pair tapaaminenki mut se on peruttu saan takia. Mut nyt saas ei oo mitaan vikaa. Ulkona vaan on lunta.

Apartment in NYC

2009-12-16T14:10:00.003-05:00

Eli mennaan perjantaissa. Mun tyot loppu eika mitaan suunnitelmia ollu. Sitte soi puhelin. Tai siis tuli viesti. Se oli L. Se kysy jos tulisin sen kans sen hust vanhempien kampalle Nykiin yoksi ja sit aamulla mentas jouluostoksille. JOO JOO JOO JOO! Eli siis joo.

L:n tyot loppu 8 ja meijan piti kavella juna-asemalle, joten otettiin 9.06 juna. Kun paastiin perille Cityyn, oli KYLMA. Oli ihan saidaan kylma. Varmaan ekaa kertaa kunnolla pakkasta. Siis taala kunnolla. (veikkaisin et -4C) Joka tapaukses kun lopulta paastiin sinne kampalle oltiin ihan jaas. Ja matka kesti tavallista kauemman koska L:n jalka ei via oo taysin parantunu, niin silla ei paase via niin lujaa ku tavallisesti. Se kamppa oli ihan ok. Ei mikaan luksus, mut paaasia oli, ettei oltu vaan kotona tekematta mitaan. Suunnitelmana oli aluks et mentas kaymaan 19+ klubilla, mut sit paatettiin olla menematta. Oltiin niin kylmissamme ja vasyneita. Tyydyttiin juomaan teeta ja kattoon tv:ta. Ensin joku tunnin verran uutisia/juoruja/talk shouta (jossa oli vieraana Gordon Ramsey joka kerta matkastaan SUOMEEN!) ja sen jalkeen loydettiin kanava, josta tuli "Say Yes to the dress" ja sit kattottiinki 2 ja puol tuntii haamekkoja. Eli tyttojen ilta. Lopulta kello tuli 2 ja todettiin et jos meinataan nousta ylos 8.30 niin on pakko menna nukkumaan.

Vaikka kampas oliki vaha kylma niin yo meni silti mukavasti ja kello soi liian aiaksin. Ulkona oltiin vaha 9 jalkeen. Aluks oli kylma, mut pikkuhiljaa se helpotti. Kaytiin syomas aamupala ja sit mentiin shoppaileen. M ja puolalainen G tuli 10 junalla kans Cityyn joten sit tavattiin niitten kans ja jatkettiin shoppailua. Oli tarkotus ostaa joululahjoja, mut kaikki mita ma ostin oli talvitakki ja fakut. Mut ma tarttin ne! Joten annan ittelleni anteeks. Tosin mulla ei oo host perheelle via mitaan lahjaa. Mut on mulla via taa viikonloppu aikaa.

L:n piti lahtee kotiin jo 2 mais ku silla oli 4 toita. Sit mina ja M ja G lahettiin kattoon joulukuusta Rockefeller centerilla. Se oli hieno ja iso. Mut se olis ollu varmasti via hienompi pimeella. Matkalla nahtiin pari luistinrataa ja mun rupes tekeen mieli kans menna luisteleen. Mut silloon ei ollu aikaa koska mun piti lahtee kotiin 4.11 junalla.

Olin kotona sit 5 mais ja sia oli kauhee haslinki paalla. 6 oli alkamas juhlat, joten tarjouduin sit auttamaan. Ja melkeen kaikki oliki sit valmiina 6, vaikka pari ikavaa yllatysta tuliki meita hidastamaan. Ja sit tuli vieraita. Ja niita tuli paljo. Enka ma tuntenu niista oikeen ketaa. Ja vaikka mut esiteltiin aika monelle niin en silti oikeen muista ketaan.

Mun kannalta ainoot hyvat asiat nais juhlis oli et ruoka oli tosi hyvaa ja loppuillasta tapasin vieraista ainoon lahes mun ikasen likan. Se vissiin asuu jossain meijan tiella (niinku melkeen kaikki muutki nais juhlis) silloon ku se ei oo koulus ja se oli tosi mukava. Ku se lahti niin sanottiin et olis kiva naha toisteki mut en sit tia jaako se vaan puheeks. Toivottavasti ei jaa.

Kun suurin osa vieraista lahti seuraavaan taloon (jalkiruaka tarjottiin jossain muualla) niin ma hipsin omaan huoneeseeni. Ma olin edustanu jo tarpeeks. Ja sitapaitsi ei kukaan valittany enaan siina vaihees, kun ma jo hetkisitte kuulin jonku vieraista kysyvan et kuka tas talos asuu. Mun mielesta jos menee juhliin jonku taloon niin pitas ees tietaa kuka sia asuu. Mut taa se ei vissiin oo ollenkaan kummallista.

Nyt ma sit vaan jaan odottaan niita 3 muita juhlia jotka mun host perhe joulun alla jarjestaa. Ja L:lla on yhet juhlat. En tosin tia onko ne samaan aikaan ku jotku meijan juhlat. Jos on, niin...

Huom!

2009-12-12T21:27:00.002-05:00

Okei eli Las Vegas lostaus on vihdoin valmis, mutta te ette loyda sita, koska blogger on viisas, mutta samalla niin tyhma. Ma alotin Las Vegas postauksen kirjottamisen jo marraskuun puolella, ja aina tallensin sen, mut en julkassu sita. Sit siina valis kirjotin pari lyhytta postausta teille nakyviin ja sit taas jatkoin Las Vegasista kirjottamista. Ja kun lopulta sain sen valmiiks ja laitoin sen teille nakyviin, niin se tuli aikajarjestyksessa siihen valiin, missa se olis ollu, jos ma olisin kirjottanu sen valmiiks kerralla. Ja ma tian et te kaikki kaytte aina taa kattomas ja huomaatte, et uusin teksti on joku minka ootte jo lukenu, jotet te ette koskaan tuu loytaan sita. Ja se ei todellakaan kay mulle, koska ma kaytin aika lailla aikaa sen kirjottamiseen ja vahintaan yhta paljon aikaa kaikkien kuvien lataamiseen siihen, joten syt saatte luvan rullata pari postausta alaspain ja lukee mun Las Vegas postauksen. KIITOS!

SHU

2009-12-03T23:03:00.002-05:00

Tanaan vihdoin sain aikaseks mentya sinne yliopistolle kysymmaan etta mita mun oikeen pitas teha et ma paasen tanne kouluun tammikuus suorittamaan ne vaaditut 6 creditia jotka mun pitaa tan vuoden aikana suorittaa.

Ma olin kyl kartasta kattonu missa se on ja huomannu et se alue on iso, mut vasta kun ma paasin perille huomasin kuinka alyttoman iso alue se oikeesti onkaa. Se oli siis ihan kunnon jenkkiyliopisti kaikkine asuntoloineen jne. Vau. Iippa is imprest. Sia sit heti portilla selitin et joo oon au pair ja mun pitaa opiskella et siks tulin tanne. Se koitti aluks tarjota mulle kirjastoo mut sit selitin et ei kun siis ma haluun ilmottautua kurssille. Ja sitte alko loytya reittia. Piti piirtaa kartta. Tai kartta oli valmiina siihen piti vaan piirtaa mun reitti. Onneks ma osaan ees jotenki suunnistaa. Karttaan on nimittain merkitty 43 rakennusta. En tia teista mun mun mielesta se on paljo kun otetaan huomioon, et taa on koulu. En eksyny ku kerran matkalla rakennukselle numero 28. Sia sit selitin et oon au pair (ja totesin et silla kannattaa aina alottaa. se helpottaa asioita huomattavasti.) ja et haluun rekisteroitya kurssille. Ne ohjas mut ilmottautumispisteelle. Sia tati selitti et mun pitaa ensin kirjautua systeemiin eli mun pitaa menna huoneeseen 102 ja tayttaa hakemus non jotaki opiskelusta. Siis sinne ja taas et hei oon au pair ja mun pitas tayttaa joku non lappu. Ne tiesi mita ma haluan ja hyva niin, koska ma en mitenkaan voi muistaa mika non juttu se oli... Eli ne anto mulle 3 vaihtoehtoo: 1) opiskella englantia. Ei kiitos. 2) Tayttaa joku ilmottautumislomake ja maksaa n. 800$ / credit (joita siis tarvitaan 6. You do the math!) ja sit ma saisin todistuksen siita et oon suorittanu ne 6 creditia. Oo... Mun perhe maksaa 500$ opiskelusta ja ma maksan ite loput eli siis no thanks. 3) taytan tan non jotaki hakemuksen ja maksan 100$ / credit. Ma saan todistuksen siita et oon osallistunu kurssille vierailevana opiskelijana. Tama siis riittaa siihen et ma suoritan mun opiskeluvelvollisuuden mut jos ma ymmarsin oikeen niin ero talla ja tolla kalliimmalla on se, et ma en sit voi hyvaksilukee naita kursseja missaan yliopistos. Kai. Nain ma sen ymmarsin. Tai jotaki sen tapasta. Mut siis taa oli tottakai se vaihtoehto jonka halusin.

Sit ne anto mulle lappuja taytettavaks ja naytti netista mista ma voin kattella kursseja ja valita mita haluun suorittaa. Yks lappu piti tayttaa saman tien ja kaks muuta lappua tuoda kotiin odottaan sita et oon paattany mita opiskelen. Eika mulla via ainakaa oo mitaan hajua mita se tulee olemaan. Kun kerta sen pitaa olla jotaki mika liittyy Amerikkaan. Jos olisin valinnu toisen jarjeston olisin saanu opiskella mita tykkaan, mut tietty vailttin sen ainoon jarjeston jolla en saa opiskella ku jotaki historiaa tai kulttuuria tai jotaki. En ma valita, mut... No kai sielta jotaki loytyy. Mulla ei via oo oikeen ollu aika aperehtya siihen kurssitarjontaan. Mut via on aikaa, kun aikasintaan maanantaina ne on saanu mun tiedot jarjestelmaan ja sit voin menna ilmottautumaan kursseille. Ja varsinainen opiskelu alkaa sit tammikuun 19. Tai ainaki silla viikolla.

Kun lahdin takasi yliopistolta mun mielikuva tyypillisesta yliopistosta vaan vahvistu, kun joka puolella naky jatkia heittelemas amerikkalaista jalkapalloo. Ulkona. Joulukuussa. Ei sentaan t-paitasilla mut ei paljo toisinkaan. Eli taa paikka vaikuttaa tosi kivalta. Toivottavasti sielta loytyy joku kiva kurssi minka ma voin ottaa ja sit olis kiva jos tutustuis ihan oikeisiin jenkkinuoriinki eika vaan muihin au paireihin. Ei siina et au paireis olis jotaki vikaa mut on se silti eri asia. Toivotaan parasta.

Oho!

2009-11-28T12:49:00.002-05:00

Las Vegas teksti on tuloillaan, mut nyt tuli jotaki, mista on pakko kirjottaa ensin. Olin meinaan askeen alakerras syomas aamupalaa (ja kello on melkeen 1) ja K oli kans sia keittios haaraas, niin ku vaan puhuttiin kaikkee, niin sit se vaan sano, et "We would love to have you for a second year."

Ne tietaa, et mulla on koulu kotona odottamas, joten se sano kans et se tietaa et ma en valttamatta jaa, mut se sano et taa olis mahdolisuus jota mun kannattas jo nyt ruveta harkittemaan. Ja siis "I would love to stay." Mut se ei ookaa siita kii. Ma en vaan voi jaada. Enhan?